Voitto kotiin

Kisa kovenee ja etapit pitenee. Bloggaaminen sen myötä näköjään hiukan hidastuu näin kesäloman kunniaksi.

Mitä: A song of beads and lace / Sarah Bordelon

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm ja virkkuukoukku 0.6 mm

Mistä: Invictus Yarns Victorious, 88 g

Tour de Sock -kilpailun neljännen etapin haasteena oli helmien lisääminen neuleeseen. Sukat koostuivat pitsistä, jonka lomaan sujauteltiin helmiä. Itse käytän niiden lisäämiseen minimittaista virkkuukoukkua, joka soveltuu justiinsa 0/8-koon helmien lisäämiseen fingering-vahvuiseen lankaan.

Blogia ahkerasti seuraavat varmaan tietävätkin minun nauttivan suuresti helmien kanssa neulomisesta, joten tällä etapilla suurimmat haasteet koostuivat lähinnä kisaväsymyksestä. Etappi nimittäin alkoi kymmeneltä illalla ja tällä kertaa Joji Locatellin neulekurssi torppasi kaikki haaveet päiväunista ennen etapin alkua. Kurssille piti ehdottomasti päästä, joten nyt oli vaan tingittävä unista.

Mutta päiväunille olisi todellakin ollut tarvetta. Yön tunnit kuluivat kovin kituuttaen ja torkahtelin vähän väliä neule käsissä. Moneen kertaan nukahdin jopa kesken kaavion rivin seuraamisen ja havahduin sitten etsimään virheitä. Minun käteni kun eivät nimittäin lopeta neulomista siinä kohtaa, kun silmät sulkeutuvat ja aivotoiminta sammahtaa. Unettoman yön ristiin sojottavilla silmillä ei myöskään ollut kovin helppoa yrittää etsiä niitä mahdollisia unissaan neulottuja virheitä.

Lopulta aamuseitsemältä annoin periksi ja totesin sukkien valmistuvan nopeammin, jos vain otan pienet nokoset välissä. Jos nyt suuremmat henkilökohtaiset traumat sun muut suljetaan tämän pohdinnan ulkopuolelle, niin siltä puolen tunnin power napilta herääminen oli yksi elämäni karuimpia kokemuksia. En varsinaisesti suosittele kenellekään yöunien korvaamista puolen tunnin nokosilla. Heräsin, ja sukat alkoivat edetä vauhdikkaammin, mutta kropan tuntemukset herätessä olivat vähän turhankin tuntuvia.

Kun sukat lopulta valmistuivat kahden aikaan iltapäivästä, olin heittänyt pyyhkeen kehään ja olin varma, etten ollut kärkikahinoissa enää mukana. Vaan vaivasipa turnausväsymys muitakin ja olin ihmetyksekseni saanut ykkössijan.

Tällä kertaa itse mallista ei irtoa sen kummempaa analyysia. Pitsiä ja helmiä. Ei mitään ihmeitä. Kantapääkin oli kovin tavanomainen ristikkäisellä vahvistuksella. Siis, notta joka toinen silmukka nostetaan neulomatta ja nostettujen paikkaa vaihdellaan.

Valitsen kisasukkiin aina pienimmän sallitun koon, jotta ne valmistuisivat mahdollisimman nopeasti. Tällä kertaa S-koon ja löysän käsialan yhdistelmä johti sukkiin, jotka mahtuivat kevyesti koon 42 sukkaplokkeihin. Että sillä lailla. Onneksi lähipiirissä on sopivilla jaloilla varustettu toveri, jolle nämäkin sukat kelpasivat.

Neulisti