Kohtalokasta

Jotkut virstanpylväät elämässä suorastaan huutavat, että ihminen on ansainnut itselleen täyssilkkisen pitsihuivin. Ainakin, jos niihin virstanpylväisiin olennaisena osana kuuluu, että rouva Epäväri on pakotettu pukeutumaan kokomustaan koko päivän.

Mitä: Voodoo / Boo Knits

Miten: Pyöröpuikot 4.0, 4.5 ja 5.0 mm

Mistä: DyeForYarn Fingering Tussah Silk, 200g

Se on sillä lailla, että meikäneulojasta leivotaan tänään tohtoria. Päivällä olen pakotettu pukeutumaan siveellisesti (VOI JESTA, MIKÄ PUKUKOODISTO! Mikä vuosi nyt on?), mutta iltajuhlassa saan pistää ylleni mitä lystään. Kunhan lystään pukeutua mustaan.

Ompelin karonkkaa varten mekon jo keväällä. Suunnittelin pitkään ja huolella siihen sopivaa huivia. Kyttäilin DyeForYarnin Etsy-kauppaa ahkerasti ja onnistuin kuin onnistuinkin kaappaamaan itselleni 200 g vyyhdin pikimustaa tussahsilkkiä. Tämä on merkitty fingering-vahvuiseksi, mutta on mielestäni enemmänkin heavy fingering.

Päädyin lopulta Boo Knitsin Voodoo-huiviin. Olen neulonut saman suunnittelijan huiveja vaikka kuinka monta, ja tiesin nytkin löytäväni hänen malleistaan etsimäni. Boon huivit alkavat aina sileällä neuleella, joka vaihtuu pian noin kuuteen pistikaavioon. Ja huiveihin tulee aina helmiä - niistähän minä tykkään.

Aloitin huivin hyvissä ajoin kesällä, mutta tietenkin väliin kiilasi tuhat ja yksi neuletta. Lopulta huitaisin huivin vimmaisesti valmiiksi elokuun lopulla. Tällaista ei parane jättää viime tippaan, kun viime tipassa on tarjolla niin paljon muutakin potentiaalista stressattavaa.

Huivin valmistuminen oli lopulta lähes samanlaisen tuskan takana kuin itse väitöskirjankin. Ohje oli ihana ja moitteeton, kuten aina. Vika sen sijaan oli helmissä. Vaikka helmet olivatkin laadukkaita japanilaisia helmiä, eivät läheskään kaikki 0/8-koon helmet halunneet tulla toimeen vähän paksummanlaisen fingeringin kanssa. Loppujen lopuksi helmienrepimissormea kivisti monta päivää huivin valmistumisen jälkeenkin, kun sormet rakkuloilla kiskoin virkkuukoukkua väkivalloin liian pienistä helmistä läpi.

Halusin varmistaa, että huivista tulisi riittävän iso hartioita lämmittämään ja peittämään. Niin, että tein heti alkuun sileää osuutta sen verran pidemmälle, että huiviin tuli kaksi ylimääräistä pitsikuviota. No tuota... jos olisin hoksannut, että huivi oli suunniteltu pitsivahvuiselle langalle fingeringin sijaan, olisin voinut ymmärtää ylimääräiset pitsikuviot turhiksi. Niin kuin kuvista näkyy, huivista tuli ihan valtaisa. Kuvaajakin vitsaili jo lepakonsiivistä.

Olen aiemmin ollut enemmän kuin tyytyväinen tämän värjärin lankoihin, mutta musta silkki vuoti väriä holtittomasti. Se värjäsi kädet ihan mustiksi hetkenkin neulomisen jälkeen. Valmista huivia pestessä värjäytyi niin vesi kuin allaskin. Neljännessä pesussa lykkäsin veden sekaan etikkaa, niin vuotaminen loppui vähitellen.

Koettakaapa muuten itse kuvata pikimustaa huivia. Ei oo helppoa.

Neulisti