Haltioiden mailla

Jälleen kerran neuloin vihreät sukat. Joku saattaisi väittää jo huomaavansa tässä jonkinasteista väriteemaa.

Mitä: Rivendell / Janel Laidman

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Miss Babs Tarte, 67 g

No hyvä on, myönnetään heti alkuun, että sinne samaan vihreiden sukkien Box-of-Socks -laatikkoonhan tämäkin pari oli matkalla.

Kun suunnittelin sukkaboksin neulomista, paritin valmiiksi jonoon lankavarastoni vihreitä sukkalankavyyhtejä ja sukkaohjeita, jotka minun on pitänyt neuloa jo pitkään. Tällä kertaa vuorossa oli muutama vuosi takaperin Tour de Sock -kilpailusta palkintolankana saatu Miss Babs Tarte.

Lanka oli tosi mielenkiintoinen tuttavuus. Siinä on tavalliseen tapaan merinoa ja nylonia, mutta nylonin lisäksi vahvikkeena on tenceliä, jonka interwebbi kertoo olevan vastuullisesti eukalyptuksesta valmistettua ja erittäin ympäristöystävällistä kuitua. Olen vuosia sitten kerran kokeillut kehrätä merinon ja tencelin sekoitusta, mutta siinä lähti vain järki kuidun katkeillessa kaiken aikaa. Huomattavasti miellyttävämpi kokemus oli neuloa sitä valmiiksi kehrätyssä langassa. 

Itse lanka hieman turhan puuvillaisen tuntuinen minun makuuni, mutta muuten kiva. Tencel antoi sille kauniin kiillon. Mutta parasta langassa ovat upeat värit. Pidän yleensä enemmän semisolideista langoista, joissa värivaihtelut eivät ole näin suuria, mutta tämä vihreiden ja sinisten värien leikki on todella kaunista katsottavaa.

Sukkamalliakin olen ihastellut vuosikausia, kunnes nyt vihdoin sain luotua silmukat. Nämä sukat neulottiin varresta varpaisiin ja kaikki jännittävät asiat tapahtuivat heti alkuun. Sukissa on todella kaunis lehtiä esittävä pitsikuvio, jonka neulomista ei malttanut jättää kesken. Sitä ennen piti kuitenkin neuloa monenmonta kerrosta, joilla kiedottiin silmukoita.

Silmukoiden kietominen itsessään on ihan hauskaa puuhaa, mutta siinä saa olla hyvin varovainen, ettei kiedo liian kireästi. Minä muistin kyllä kietoa löysästi, mutta silmukat ensin kiedotaan ja sitten neulotaan ja menin neulomisvaiheessa kiristelemään, mikä kiristi sitten samalla sitä kietomislankaa. Lopputuloksena on sukat, jotka ovat aikas kireät tuosta pohkeen kohdalta. Onneksi sukat eivät ole tulossa omaan jalkaan vaan hieman sirommille pohkeille.

Kun alun kuviot sai neulottua, loppusukat olivat jalkapohjassa sileää neuletta ja jalkapöydän päällä kierrettyä joustinta. Kovin rentoa menoa siis. Muokkasin ohjetta sen verran, että jatkoin kierrettyä joustinta ihan varpaiden kärkeen asti, kun ohjeessa jalkaterän kavennusten alettua neulottaisiin sileää.

Malli oli hauska ja viihdyttävä neulottava. Voin suositella. Laatikkokin alkaa jo näyttää joltain, mutta vielä pitäisi neuloa monta paria.

Neulisti