Pohjoinen tähtitaivas

Minulla on tapana olla työn alla aina jotain vähän kahelia. Jotain haastavaa, joka ei valmistu hetkessä eikä edes ihan kahdessa. Tämänkertainen hullutus vei silmukoiden luomisesta valmistumiseen noin puolitoista vuotta.

Mitä: Celestarium / Audry Nicklin

Miten: Pyöröpuikot 3.25 mm

Mistä: West Yorkshire Spinners Exquisite Lace, 116 g

Tähdet ovat pienestä pitäen lumonneet minut. Siltä pohjalta voisi kuvitella, että tietäisin niistä jotain, mutta ei: tunnistan ainoastaan Otavan. Olen vain aina rakastanut tuijottaa tähtitaivasta. Kun olin pieni, asuimme kaksikerroksisessa talossa ja yläkerran vessassa oli pieni ikkuna. Aina hampaita pestessä halusin kiivetä pöntön vesisäiliön päälle kurkottaakseni ikkunaan tähtiä tuijottamaan. En enää kiipeile, mutta saatan yhä öisin lähteä ulos vain katselemaan tähtitaivasta.

Ei lieni yllätä hirveästi, että haukoin henkeäni, kun männävuosina Twist Collectivessa ilmestyi huiviohje, johon neulottiin helmien kera koko pohjoisen pallonpuoliskon yötaivas. Ohjeen ilmestymisestä on kyllä aikaa, sillä se tuli julki jo vuonna 2012, mutta jotkut asiat ottavat aikansa ja tämä huivi odotti täydellistä lankaa ja täydellistä hetkeä.

Muutama kesä sitten matkailimme Skyen saarella Skotlannissa ja majapaikan emäntä vinkkasi, että tien toisella puolella lähes meitä vastapäätä oli pieni kehruupuoti. Ilman emännän vinkkiä se olisi jäänyt minulta tyystin huomaamatta, mutta sepä oli kerrassaan hurmaava putiikki. Kehruukuitujen ja käsinkehrättyjen lankojen lisäksi puodissa oli muutama teollinenkin lanka myynnissä. West Yorkshire Spinnersin Exquisite Lace kiinnitti heti huomioni, sillä tiesin vihdoin löytäneeni oikean langan tähtikarttahuiviini. Väri oli täydellinen sinimusta - eikä Falklandin villan ja silkin sekoitus kuulostanut pöllömmältä sekään!

Kotiin päästyäni aloin tutkailla huivimallia tarkemmin. Tiesin, että vaikka kuinka moni nörtimpi neuloja oli toteuttanut huivinsa niin, että käytti eri kokoisille tähdille erikokoisia tai -näköisiä helmiä. Ja senpä myötä ohjesivulla olikin tarjolla tähtikartta, johon erikokoiset tähdet oli värikoodattu. Minäkin tilasin monen kokoisia helmiä, mutta lopulta käytännössä toimivat kuitenkin vanhat kunnon 8/0- ja 6/0-helmet. Niinpä jaottelin tähdet vain kahteen kokoluokkaan.

Kuten blogia pidempään seuranneet varmasti tietävät, tykkään tehdä vapaa-aikani ajanvietteistä mahdollisimman vaikeita. Niinpä hullaannuin aivan täysin, kun näin Ravelryssa tämän huiviprojektin, johon neuloja oli askarrellut tähtikartan taustalle vielä kirkkaimpina öinä taivaalla erottuvan Linnunradankin! Tuolta projektista löytyvä linkki apuna käytettyyn tähtikarttaan ei toimi, mutta itse taisin käyttää tätä.

Huiviohjeessa on siis kaavioita, joihin tähtien sijainnit on merkitty helmillä. Lisäksi ohjeessa on tähtikartta, johon on merkitty, miten kaaviot siihen asettuvat. Näitä kaikkia apunani käyttäen hassasin varmaan puoli päivää siihen, että yhdistelin kaavioiden helmet viivoilla, jotta hahmotin, mihin tähtikuvioon mikäkin helmi kuului. Kirjoitin myös niiden viereen tähtikuvioiden nimet, jotta karttoja oli helpompi seurata. Merkitsin isoimmat tähdet erikseen, jotta muistaisin käyttää niissä isompia helmiä. Ja lopuksi hahmottelin sen googlettamani tähtikartan avulla huivikaavioiden tähtikuvioiden lomaan, että missä se Linnunrata suunnilleen kulkee.

Kun sain Linnunradalle ääriviivat, aloin ruksia sattumanvaraisesti n. joka 4.-6. ruudun ääriviivojen sisältä huivikaavioista merkitsemään paikkoja, joihin laittaisin helmen linnunrataa kuvaamaan. Käytin yhteensä kolmen sorttisia helmiä: läpinäkyviä hopeasisuksisia 8/0-helmiä suurimmalle osalle tähdistä, läpinäkyviä 6/0-helmiä isoimmille tähdille (olisin kyllä halunnut hopeasisuksisia, mutten löytänyt) ja sitten läpinäkyviä 8/0-helmiä Linnunrataa varten.

Huiviohjeessa tähtikuvioiden tähdet merkitään paitsi helmin, niiden kohdalle tehdään myös langankierrolla ja kavennuksella pieni reikä. Linnunradan helmet sen sijaan laitoin huiviin ilman reikiä, joten tähtikuviot ja linnunrata erottuvat toisistaan ihan kohtuullisen hyvin.

Minä kun en tykkää ottaa vapaa-ajalla rennosti, päätin vielä muokata huivin reunusta. Ohjeen mukaisesti huiviin tulisi kapea ainaoikeinreunus. Minä olin kuitenkin vähän pöljästi ottanut huiviini paitsi ohjetta ohuemman langan myös hieman pienemmät puikot. Pelkäsin, ettei tästä tulisi riittävän suuri, joten tiesin sen kaipaavan leveämpää reunusta. Lisäksi tähtikartasto oli niin kaunis ja herkkä, että tuntui vähän pyhäinhäväistykseltä tehdä siihen pikkuruinen ja rujo ainaoikeinreuna. Niinpä lainasin reunapitsin kaavion Evenstart-huivista. Pitsireunus on 17-21 silmukkaa leveä, kerroksesta riippuen, ja se neulottiin poikittain päätellen varsinaisesta huivista 1 s aina joka toisella kerroksella. Koska tähtihuivissa oli lopulta yli 800 silmukkaa, sehän tarkoitti reilua 1600 kerrosta pitsiä, jota neulottiin muuten myös nurjan puolen kerroksilla. Niin, ja mainitsinko, että päätin laittaa helmiä myös reunapitsiin?

Tämä ei varmastikaan ole kaikkien pala kakkua. Mutta minulle se sopi kuin nenä päähän. Kyllä pitää ihmisellä olla aina joku lehmän hermoja ja norsun kärsivällisyyttä vaativa neuletyö, johon tarttua, kun haluaa hieman kiusata itseään. Tämä ei siis ole haukku. Minä todella nautin siitä itseni haastamisesta. Neulomisessa ei ole montaakaan liian vaikeaa tekniikkaa tai silmukkaa, joten haaste löytyy useimmiten keskittymisestä ja kärsivällisyydestä. Kaiken huipuksi tämä huivi on kauneimpia koskaan neulomiani.

Vaan nyt pitäisi keksiä jostain seuraava ikuisuusprojekti, jota työstää silloin, kun haluaa pitää lepoa suunnitteluhommista.