Linnanneito

Kesä on vienyt mennessään, mutta nyt tulee neuletta ryminällä.

Mitä: Allure / Kim Hargreaves
Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm ja 3.0 mm
Mistä: Drops Lace, 119 g

Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun Kim Hargreavesin upeat neulekirjat tutustuttivat minut englanninkielisen neulomisen saloihin. Yksi niistä kirjoista tehtyjä ikisuosikkeja on ollut Allure-pusero. Siitäkin huolimatta, että neuloin sen ohjeen mukaisesti mohairista, jota en ole voinut sietää vuosiin.

Suunnittelin pitkään, että tämä mainio paita pitäisi neuloa uusiksi jossain miellyttävämmässä materiaalissa. Vuosi sitten hulluttelin vappuisella startiittiviikolla ja aloitin kolme eri projektia Dropsin alpakkaisesta pitsilangasta - kaksi paitaa ja yhden mielenterveyden tuhoavan huivin. Huivi valmistui - ihmeellistä kyllä - jo viime syksynä. Ja nyt rykäisin ensimmäisen kahdesta paidasta loppuun. (Itse asiassa täällä on päällä ihan kammottava keskeneräistentappovimma ja tuo viimeinenkin pusero on jo pitkällä!)

Mutta palataanpa aiheeseen. Siis uusintaottelu hyväksi havaitun mohairpaidan mallilla, mutta alpakkaisesta pitsilangasta. Tässä oli nyt kolme juttua, joita en suosittele kuin kaltaisilleni kaheleille:

1. Täyspitsinen pusero pitsilangasta.
2. Siis MUSTASTA pitsilangasta.
3. Koko ajan muokaten paloina kirjoitettua ohjetta saumattomaksi.

Että semmoista. Oon kuullut, että toiset pitää tämmöistä kohellusta täysin järjettömänä. Minulle se on haaste, joka houkuttelee kaikessa hulluudessaan.

Alku oli helppoa. Etu- ja takakappaleen neulominen yhtenä kappaleena pyörönä ei tuottanut ongelmia, kunhan huomasi tarkistaa silmukkamäärän sopivan pitsikaavion kanssa yksiin. Rauhassa sai posotella kainaloihin ja siitä edespäin kumpikin puoli erikseen. Olkapäät olisi voinut silmukoida yhteen, mutta helpommalla pääsi ompelemalla. Näin ohuella langalla saumastakaan ei tullut paksua.

Sitten päästiin mielenkiintoiseen osuuteen. Päätin nimittäin neuloa hihat saumatta ylhäältä alaspäin. Tarkastin ohjeesta, montako silmukkaa hihoissa leveimmillään tulisi olla ja poimin sen verran kädenteiltä. Sitten katsoin, monta silmukkaa hihapyöriössä olisi ohjeen mukaan lopussa pääteltävää. Siitä sai selville, montako silmukkaa jättää ylös keskelle ennen kuin alkaa muotoilla hihaa lyhennetyillä kerroksilla, joissa levennetään kerrosta aina yhden silmukan verran.

Tämähän olisi ihan iisi piisi ja kaikkea kivaa, jollei käsillä olisi tosiaankin musta pitsilanka ja kokonaan pitsiä olevat hihat. Ja joku neropatti päätti kaiken lisäksi helpottaa silmukoiden poimimista pienemmillä puikoilla, eikä muistanut sitten vaihtaa takaisin oikean kokoisiin puikkoihin ja päätyi purkamaan koko ensimmäisen hihapyöriön heti sen valmistuttua. Tulipa treeniä tästä hihatyypistä juu.

Pientä lisähaastetta toi myös se, ettei oikein voinut tietää, mitenkähän pitkään pitäisi neuloa suoraan ennen hihan kavennuksia. Ohjeessa kun tietty tehtiin tämä toisin päin ja mitta olisi pitänyt ottaa ranteelta eikä kainalosta päin. Vaan arvoinpa oikein.

Lopuksi poimin silmukat pääntieltä ja neuloin kauluksen. En tajua, mikä järki olisi tehdä sekin ohjeen mukaisesti erillisenä palasena ja ommella lopuksi paikoilleen. Oi aikoja, oi tapoja! Kyllä ennenvanhaan ei kaikki todellakaan ollut paremmin, sanon ma.

Paidasta tuli aika upea. Rakastan erityisesti näitä hihoja, joita levennettiin hurjasti ennen rannetta ja neulottiin muutenkin vähän ylipitkiksi niin, että hihat pussittavat ranteen yläpuolelta. Kokopitsinen musta paita on eri tyylikäs ja sopii hyvin virallisiinkin tilaisuuksiin.

Lankavalinta toimi muuten hyvänä mohairin korvikkeena, mutta kauluksesta tuli alpakkaisena liian lörppä. Se ei oikein tämmöisenä muistuta ylisuurta poolokaulusta vaan enemmän ylisuurta lankamyttyä. Mutta hei, ei kaikessa voi voittaa. Ainakaan tämä paita ei kutita.

Erityiskiitos omalle mussukalle, joka kiltisti nurisematta nappasi paidasta n. 200 kuvaa, kun löydettiin hulppea kuvauspaikka, jota tuskin koskaan voidaan enää ylittää. Nämä kuvat on napsittu Skyen saarella Armadalen linnan raunioilla. Joskin nuo ihanat ikkunakuvat eivät ole itse linnan raunioilta, vaan linnan vanhan pyykkituvan raunioilta. Kaikkea sitä.

Neulisti

Bobelo

Tätä uusien neuleohjeiden tuloa ei nyt pysty hillitsemään eikä hidastamaan. Toivottavasti joku pysyy perässä ja ehtii neulomaankin näitä.

Mitä: Bobelo / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Brooklyn Tweed Loft, 277 g

Puskista iski vimmattu inspiraatio ja sehän oli saatava puikoille saman tien. Tuli visio rennosta, mutta tyylikkäästä, boleromaisesta neuletakista kiinnostavalla pintaneuleella. Kävin noukkimassa kasan Loftia ja ryhdyin heti mallitilkkuilemaan ja tekemään tarvittavia laskelmia. Eikä neulomisessakaan vierähtänyt montaa viikkoa. Vähän tuli takapakkia, koska en osannut laskea omaa kerrostiheyttäni mallitilkusta, mutta purkaminen kannatti ja nyt mulla on uusi ihana rentoilutakki.

Bobelo neulotaan yhtenä palana tasona. Se on tässä kohtaa melkoisen hassun mallinen kappale, ja takin lopullinen muoto selviääkin vasta vähän myöhemmin. Seuraavaksi neulottu lärpäke pingotetaan ja siitä ommellaan kaksi pientä saumaa, joiden avulla saadaan aikaan hihat. Lopuksi poimitaan silmukoita helmasta, hihansuista ja etukappaleiden reunoista ainaoikeinreunuksia varten. Shaalikaulus muotoillaan vielä lyhennetyin kerroksin. Koko komeuden viimeistelee i-cord -päättely. Nuo mainitut pienemmät puikot ovat hihansuiden ainaoikeinreunusta varten. Muu takki neulotaan nelosen puikoilla.

Takki on malliltaan hyvin väljä. Hihat ovat lyhyehköt ja tulevat hiukan kyynärpäiden yli. Malli on takaa lyhyempi ja edessä on pituutta lisäävät liehukkeet. Bobeloa on tarkoitus pitää auki, tai voihan sen halutessaan kiinnittää vaikka huivineulalla.

Reunuksia lukuunottamatta takki neulotaan kuplaneuleena. Soilen lapasistakin tuttu pintaneule saadaan aikaan pudotetuin ja poimituin silmukoin. Ohjeessa on kaavion lisäksi kuvatutoriaali asiaa selventämässä.

Ohjeesta löytyy koot XXS-XS-S (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja ohje on tarjolla niin suomeksi kuin englanniksikin. Sen voi ostaa tämän linkin takaa:

Langaksi valitsin Brooklyn Tweedin Loftin. Sen kuohkean villainen koostumus on tähän takkiin kerrassaan täydellinen. Ihanan kepeä ja muhkea yhtä aikaa. Suosittelen valitsemaan takkiin villaisen, kuohkean ja ilmavan langan. Oma takkini on neulottu Loftin värissä Postcard. Huikaisevan kaunis ja herkkä, harmaa vaaleanpunainen.

Bobelo on ollut enemmän kuin ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti. Suosittelen, vaikka hintsusti puolueellinen olenkin.

Neulisti