lauantai 17. helmikuuta 2018

Makeaa mahan täydeltä

Täytyy sanoa, että jos blogiin on tässä kohtaa tullut jokunen uusi lukija, niin heille ei tällä hetkellä vaikuta kovinkaan uskottavalta väite siitä, etten tykkää neuloa samaa mallia useampaan kertaan. Enkä tosiaan tykkää. Mutta kerran nyt on hyvä putki päällä, niin mitäpä sitä suotta rikkomaan.


Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Qing Fibres Silky Merino Singles + PetrichorYarns Merino Single x 2, 84 + 88 + 73 g
Ravelryssa

Neuloin viime kesänä Laine Magazinen ensimmäisen numeron upean huivimallin. Käytin siihen mahdottoman herkullisia lankoja: sinkkumerino ja sinkkumerinosilkkiä ja vielä kirsikkana kakun päälle Donegal tweediä. Ja huivista tuli kerrassaan upea. Henkeäsalpaava. Ja ihan hyvän ystävän värinen. Että se meni sitten synttärilahjaksi se.


Aika lailla heti oli selvää, että omakin pitää saada. Koska ekan huivin langat tuntuivat niin mahdottoman hyviltä, päätin mennä samanlaisilla herkuilla. Ensimmäiseksi pääväriksi valitsin yksisäikeisen, hempeän vaalean violetin Qing Fibresin merinosilkkisekoitteen. Siinä oli violetilla pohjalla upeita karkkivärisiä roiskeita. Kaverikseen se sai PetrichorYarnsin merinosinkun, jossa oli mustalla pohjalla samoja karkkiroiskeita. Se oli kerrassaan galaktisen upea väri ja hauskasti nämä kaksi yhtä aikaa sointuivat täydellisesti toisiinsa ja silti näyttivät omalla tavallaan lähes mustavalkoiselta parilta.


Ongelmana oli enää reunavärin valinta. Koska olin päättänyt pitää tämän yksilön itselläni ja hassasin siihen lankavarastoni suuria aarteita, piti reunuksenkin oleman täydellinen. Niinpä kysäisin, värjäisikö PetrichorYarnsin Johanna meikäneulojalle semmoisen galaktisen sinivioletin langan. Ja heti kohta sain vastausviestinä kuvan kolmesta justiinsa sellaisesta langasta. Että mikäs näistä laitetaan postikustin kyytiin. Sanoisin, että vallan nopeaa palvelua! Kun lanka vihdoin saapui perille, se oli täydellinen. Jos olisin pitemmälti kuvaillut kaipaamaani galaktista sähköistä siniviolettia ja lähetellyt puoli päivää inspiskuvia aiheesta värjääjälle, olisin varmaan saanut tasan tämän värisen langan.



Sitten piti vain neuloa. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, tämä oli kerrassaan viihdyttävä neulomus. Kunhan hommaan pääsee sisälle, neulominen on sujuvaa. Ensikertalaiselle briossikokeilijalle en tätä suosittelisi, enkä seuraneuleeksi missään nimessä (vaikka taas kerran tyhmyyksissäni neuloin tätä seurassa). Mutta etenkin näin toisella kerralla jopa briossikolmiot olivat helposti ymmärrettävissä ja niistäkin löytyi looginen rytmi.


Ja ihan niin kuin ensimmäiseltä kerralta muistelinkin, viimeisten kahden kolmion neulominen vei tuhottomasti aikaa. Sitä ajattelee, että johan tässä on tahkottu melkein kaikki kolmiot, mutta ne kun kasvavat koko ajan suuremmiksi.


Ensin siis neulotaan huivista keskiosa, jossa ainaoikeinraitoja rytmittävät hauskasti lomittain asettuvat patenttineuleiset kolmiot. Sen jälkeen keskiosan reunoilta poimitaan n. miljoona silmukkaa ja neulotaan kolmannella värillä reunus. Reunuksen ylänurkissa on kaunis briossikuviointi ja reunusta muotoillaan lyhennetyin kerroksin niin, että se on leveämpi ylhäältä kuin kolmion terävimmästä kärjestä. Lopuksi ne miljoona silmukkaa päätellään i-cord -nauhaa neuloen.



Olihan tuossa hommaa, mutta ah, kuinka nautin joka hetkestä. Näitä voisi kuvitella neulovansa jopa kolmannen. Mutta tästä en aio luopua, vaikka sisko kuinka väittää, että nyt tulin neuloneeksi ihan hänen värisensä huivin. Hei: fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me. Kahdesti en tähän samaan vipuun mene. Sitä paitsi olen löytänyt ainakin osittain takaisin värien pariin! Ja se on aika paljon se, jos tämmöinen epävärikummitus ei pidä hurjana ideana käyttää sähköisen galaktista siniviolettia kasvojaan vasten. Jännä nähdä, koskeeko tämä kummallisuus muuta kuin asusteita.

Neulisti

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Retriitille

Jos joku tahtoisi päästä yhdellä iskulla retriitille sekä meikäneulojan kurssille ja saada retriittispesiaaleina ohjeen sekä PetrichorYarnsin spessulangan, niin täältä löytyy lisää infoa:



torstai 8. helmikuuta 2018

Hip, hip, hurraa!

Kuten tunnettua, meikäneuloja ei innostu samojen ohjeiden neulomisesta useampaan kertaan. Tai niinhän mä olen luullut, mutta nyt on vähän niin kuin putki päällä. Mies halusi omat Aadat, joten semmoiset piti tempaista pukinkonttiin. Vähän ennen joulua pistin puikoille toisen Nordic arrows -huivin, koska ensimmäinen oli niin hauska neulottava ja päätyi ystävälle lahjaksi. Ja nyt menin ja neuloin jo toisen Hipleen. Joskin lieventävänä asianhaarana on kyllä sanottava, että Hiplee nyt vaan on vähän liian kiva paitamalli.



Mitä: Hiplee / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: De Rerum Natura Ulysse, 300 g
Ravelryssa

Suunnittelin tämän ohjeen alun perin Kalakukkoneulojien koko vuoden kestäneen neuleklubin lokakuun ohjeeksi. Tammikuussa se vapautui muidenkin käyttöön ja koskapa innokkaita neulojia oli jonoksi asti, päätin pistää Ravelry-ryhmääni KAListelun pystyyn. Ja innostuinpa itsekin osallistumaan yhteisneulontaan, kun ajatus tupla-Hipleestä houkutteli kovin.


Ihan ensimmäiseksi meinasin kokeilla tähän toiseen versioon monien hyväksi havaitsemaa BC Garnin Semilla Melangea, mutta ohjeenmukaisen Ulyssen värit veivät kuitenkin voiton. Ja onhan tämä herkän vaalea roosa nyt ihan huikea väri. Vei sydämen mennessään.



Tähän toiseen Hipleeseeni halusin jämäkämmän kauluksen, joten neuloin sen 4.5 mm puikoilla. Ohjeen mukaan kaulukseen käytetään isompia puikkoja ja niillä saa mukavan rennon ja laskeutuvan kauluksen aikaan, kuten tuossa ekassa versiossa minullakin on. Ajattelin kuitenkin, että tässä on mukava olla vaihtoehtoja siihen, millaista Hipleetä minäkin päivänä ylleen kaipaa. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Kummankin tyyppinen kaulus tuntuu toimivalta, joten molempi parempi.



Koska olin saanut ensimmäisenkin puseron neulottua tasan kuudella kerällä, en nytkään viitsinyt ostaa enempää, ettei jää turhia jämiä nurkkiin pyörimään. Varmistelin langan riittävyyttä neulomalla hihat heti, kun ne erotettiin vartalosta, koska helman mitta ei ollut niin justiinsa. Muutaman sentin nipistinkin lopulta sen pituudesta, mutta sain langan riittämään oikein hyvän mittaiseen puseroon.


Olen ihan onnessani siitä, miten kovasti muutkin ovat tästä mallista tykänneet. En ole ainoa, joka on tahtonut pistää puikoille useamman.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...