tiistai 18. kesäkuuta 2019

Mystinen syksy luvassa

Oletteko valmiit tämän vuoden mysteerikalisteluun? Viime syksynä ensimmäinen mysteerihuivini Shake it up oli melkoinen hitti ja olen kovasti odotellut uuden mysteerineulonnan järjestämistä.


Hummingbird on Anna Johannan mysteerihuivi syksyllä 2019. Valmistaudu siis pitämään hauskaa ja varaudu kaikkeen!


Viime vuoden tapaan ohje on pilkottu pieniin vihjeisiin. Osan neuloo helposti päivässä ja osa vie useamman päivän. Tilastotieteilijänä olen pitänyt hauskaa ja laskenut jokaisessa vihjeessä neulottavien silmukoiden tarkan määrän, jonka avulla olen arvioinut kuhunkin vihjeeseen tarvittavan ajan.

Mysteerineulonta alkaa 16.08. ja vihjeet ilmestyvät alla näkyvän aikataulun mukaisesti:

1. vihje: 16.08.
2. vihje: 17.08.
3. vihje: 18.08.
4. vihje: 20.08.
5. vihje: 21.08.
6. vihje: 22.08.
7. vihje: 28.08.
8. vihje: 31.08.
9. vihje: 02.09.
10. vihje: 05.09.
11. vihje: 09.09.
12. vihje: 13.09.

Tarvitset huiviin kolme väriä fingering-vahvuista lankaa: V1, V2 ja V3. Suosittelen valitsemaan kirkkaita värejä, joissa on hyvin kontrastia keskenään. Tässä huivissa haluat erottaa osiot toisistaan, joten en valitsisi huiviin toisiinsa sekoittuvia/liukuvia värejä. Ei siis fade-settiä tähän. Värien järjestyksestä: jos sinulla on yksi muita räikeämpi väri, valitse se V2:ksi. V1:n olisi hyvä erottua siitä kunnolla.

Päivitän 01.07. verkkokauppaani lankapaketteja huivia varten. Jos ostat lankapaketin, saat ohjeen kaupan päälle. Kauppaan on tulossa paketteja kolmella eri väriteemalla. Jokainen paketti sisältää kolme vyyhtiä Martin's Lab Merino Single -lankaa ja yksi väreistä on erityisesti tätä mysteerineulontaa varten kehitetty väri. Lankapaketit postitetaan heinäkuun aikana, jotta langat ovat varmasti ajoissa perillä. Mikäli olet tulossa Jyväskylän neulefestareille, voit valita toimitukseen 'nouto' ja voidaan sopia lankatreffit festareille.

Huivi on suuri ja siihen menee suurin osa langoista. Ohjeessa on jokaisen vihjeen jälkeen tieto, paljonko lankaa pitäisi olla vielä jäljellä, ettei sen loppumista tarvitse jännittää.

Ohjeistus on sekä suomeksi että englanniksi ja KAListelulle tulee Ravelryyn yleisen höpinäketjun lisäksi oma keskusteluketju joka vihjeestä jutusteluun. Kuvia voi Ravelryn lisäksi jakaa mieluusti myös instagramin puolella tägeillä #wwokmkal #hummingbirdmkal ja ohjeen kansikuvaa saa vapaasti käyttää.

Kuka lähtee mukaan hauskanpitoon?

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Keväinen kvartetti

On kuulkaa hieno tunne, kun oppii jotain uutta - vähintään yhtä hienoa on, kun voi ymmärtää ja hyväksyä olleensa joskus väärässä. Olen aina ollut neuloja, jonka puikoilla on villaa ympäri vuoden. Omistan muutaman puuvillaisen kesäneuleen, mutta en oikein pidä puuvillan joustamattomasta tunnusta käsissä ja puikoilla, joten neulon pääasiassa vain villaa ja villasekoitteita. Suomen kesä on kyllä viileä ja villaa myös tarvitsee ympäri vuoden, mutta varsinaisiin kesäneuleisiin se ei käy. Vai kävisikö sittenkin? Ainakan meikäneuloja on pyörtänyt päänsä täysin tämän vanhan totuuden ympäri.


Mitä: Spring Quartet / Anna Johanna
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Dandelion Yarns Falkland Fingering, 160 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/spring-quartet

Homma lähti liikkeelle siitä, että viime syksyillä Tampereen kässämessuilla oli ensimmäistä kertaa mukana ulkomaisia lankakauppiaita. Heille oli varattu ihan oma osastonsa ja sinnehän sitä piti ensimmäisenä suunnata. Paikalla oli myös ruotsalainen Dandelion Yarns, jonka ihana Anna tarjosi minulle puserollisen keväisen vihreää falklandinmerinoa suunnitteluhommiin. (Lanka on siis saatu ohjeen tekoa vastaan.) Lanka kertoi välittömästi aikovansa isona muuttua tyköistuvaksi pitsitakiksi. Ja kukapa minä olisin sille vastaanväittämään.



Vihdoin koitti kevät ja keväänvihreän pitsitakin aika. Etsin tarkoitukseen sopivan pitsikuvion, tein mallitilkun ja laskin takkiohjeen. Suunnittelin takkiin pitsisen selän ja etukappaleen puolelle pitsin, joka hiipui hiljakseen kadoksiin. Laskin takkiohjeeseen raglanhihat ja niiden oli tarkoitus olla pitkät, kuten neuletakeissani yleensä. Koska kukapa ihme sitä lyhythihaista villatakkia tarvisi! 


Keväisessä neuleretriitissä juttelin ystävän kanssa juurikin tämän tyyppisistä neuletakeista ja kuulin, että ohjeessa olisi mukava olla myös lyhythihainen versio. No mikäs siinä. Päätin neuloa mallitakkiin ensin nysät hihat, ottaa kuvat ja sitten purkaa hihojen päättelyn neuloakseni ne varsinaiset, pitkät hihat toisia kuvia varten.


Vaan toisin kävi. Kun kerran pistin lyhythihaisen villaisen pitsitakin päälleni, ei ollut enää paluuta alkuperäiseen suunnitelmaan. Vanhoista uskomuksistani huolimatta villa olikin oikein toimiva materiaali myös tällaiseen kevyeen kesäneuletakkiin - lyhyillä hihoilla. Se on ollut oikein mukava takki kiskaista päälle mekkojen kaveriksi ja lyhyet hihat takaavat sen, ettei takissa tule lämpimälläkään säällä liian kuuma. 



En sitten lopulta malttanut tehdä mallitakkiin pitkiä hihoja ensinkään. Takki on lyhythihaisena ollut jatkuvassa käytössä valmistumisestaan asti ja jätin lopulta pitkähihaiset versiot muutaman testineulojan tehtäviksi. Ravelryn puolelta voi katsella kuvia kummastakin versiosta.


Spring quartet on tosiaan istuva, raglanhihainen pitsitakki. Takin selässä kulkee pitsiä koko pituudelta ja edessä pitsi kapenee hiljakseen pois. Takki on lyhyen helmansa kanssa täydellinen kumppani etenkin mekoille ja vyötärömuotoilut tekevät siitä kauniisti istuvan. Ohje sisältää ohjeistuksen niin lyhyisiin kuin pitkiinkin hihoihin ja etenkin lyhythihainen takki vie hirvittävän vähän lankaa. Tuttuun tapaan ohje on tarjolla niin suomeksi kuin englanniksi ja sen voi ostaa joko Ravelrysta tai verkkokaupastani. Tämän viikon ajan takin saa 25 % alennuksella käyttämällä koodia DANDELION.


Olen muuten laajentanut kokovalikoimaani kattamaan 10 kokoa XXS:stä aina 3XL:ään asti. Niinpä Spring Quartet -takissa on tarjolla rinnanympärykset 77,5-143,5 cm. Toivottavasti tämä mahdollistaa entistä useammille neulomisen iloa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kesää kohti

Tällä neulojalla on ollut kovasti kevättä rinnassa ja se on kutsunut vaihteeksi hieman kevyempien neulomusten pariin. En ole koskaan ollut oikein kauluri-ihmisiä, mutta aurinkoisella säällä viltin kokoinen huivi vaan on vähän liikaa.


Mitä: Verso / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Spincycle Yarns Dyed in the wool, 100 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/verso
Vuoden asiaa pähkäiltyäni sorruin lopulta maaliskuisilla Edinburghin neulefestareilla Spincycle Yarnsin trendien aallonharjalla heiluvaan Dyed in the wool -lankaan. Se on upea lanka, joka on värjätty niin, että se näyttää oikeastaan käsinkehrätyltä. Lanka on kaksisäikeistä ja kumpikin säie on värjätty erikseen, jolloin värit liukuvat koko ajan vaihdellen.



Ostin festareilta lankaa kahdessa värissä ajatuksena suunnitella sille kauluriohje. Lanka kun on sport-vahvuista, ei kahdesta 50 g vyyhdistä saisi vielä huivia. En ajatellut erityisemmin itse tarvitsevani kauluria, mutta kylläpä voi ihmisen mieli muuttua. Kaulurista tuli nääs hirmuisen söpö ja se onkin ollut maailman kätevin asuste kevätsäässä.


Verso on kauluri, joka leikittelee kahdella liukuvärjätyllä langalla - niiden väreillä ja erilaisilla neulepinnoilla. Siitä löytyy joustinta, raitaa, pitsiä, you name it. Projekti on ihanan nopea neulomus, eikä sitä malta laskea käsistään, kun on nähtävä, mitä seuraavaksi tapahtuu.


Mitä: Verso / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Schoppel-Wolle Edition 3.0, 100 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/verso-2
Käsinvärjätyt langat ovat upeita taideteoksia, mutta onhan se fakta, että ne voivat olla toisinaan aika hurjan hintaisia. Niinpä tein kaulurista toisen mallikappaleen edullisemmasta langasta, joka sopii myös ohjeeseen kuin nakutettu.


Itse asiassa, mikäli jättää kaulurista keskimmäisen helmineuleosion pois, voi selvitä minun tapaani vain kahdella kerällä Edition 3.0:aa!


 Vappuviikon kunniaksi ohjeen saa tämän viikon ajan 25 % alennuksella koodilla SPRING.


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Rennoin rantein

Muutama vuosi takaperin neuloin maailman parhaan paidan. Paitsi, että siinä oli monta pientä juttua, joista mietin, että ensi kerralla tämä olisi parempi tehdä näin tai noin. Että ei täydellinen, mutta maailman paras kuitenkin.


Mitä: 3 in 1 / alfa knits
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Tukuwool -jämiä ja Pirtin kehräämön kampalankaa, 319 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/3-in-1-2

Näin kun suoltaa hirmuisella tahdilla omia neuleohjeita maailmalle, aina välillä tulee tarve pitää hetki aivolomaa ja neuloa ihan jonkun toisen ohjeella - olla hetki ajattelematta ja pähkäilemättä. Jos yhtään tunnette minua, arvaatte varmaan, ettei siinä koskaan niin käy.


Tuli tarve hermolevolle ja aikani tuijoteltuani olohuoneen lattialla korissa pyöriviä kotimaisen villan jämiä, aloin himoita Suomivillaista 3 in 1 -puseroa. Siihen kun saisi käytettyä viittä eri väristä jämälankaa. Korista löytyi niin Tukuwool Fingeringiä ja Sockia kuin Pirtin kehräämön kampalankaa ja Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä. Olin neulonut saman puseron aiemminkin, joten hyödynsin vanhan projektin tietoja eri värien menekeistä ja punnailin jämiä keittiövaa'an kanssa huolella. Koetin sovitella yksiin vaikka ja minkämoisia värikomboja, mutta lopulta päädyin siihen, että neulon paidan kuitenkin kokonaan Tukuwoolista. Helman raitapaitaan valikoin väreiksi Ruuran ja Raen, keskimmäiseen puseroon ikisuosikkini Seljan ja siihen varsinaiseen puseroon katsoin hyväksi pariksi Aurin ja Uupon.


Ensinnäkin, mikäli malli ei ole ennestään tuttu, niin siitä on syytä tietää mitoituksen olevan vähintäänkin erikoinen. Viimeksi aloin huolettomasti neuloa M-kokoa, jolla yleensä saan sopivia paitoja aikaan ja siihen paidanalkuun olisi mahtunut koko meidän pariskunta. Niinpä päädyin viimeksi neulomaan lopulta XS-koon. Siinä tosin jäi vähän kaivelemaan se, että hihat olivat turhan kapeat. Niinpä vanhoista viisastuneena loin tällä kertaa silmukat S-koossa. Sen sijaan mistään ikinä koskaan viisastuneena en pysähtynyt pohtimaan, että Tukuwool on aika paljon ilmavampaa lankaa kuin ne viimeksi käyttämäni ja nyt paidasta tuli aika väljä - ja silti hihat saisivat yhä olla hieman isommat.


Tämä paita neulotaan alhaalta ylöspäin. Ensin neulotaan helman alin raitapaita. Se muotoillaan lyhennetyin kerroksin ja voitte kuulkaa uskoa, että raidoittaen neulotut lyhennetyt kerrokset eivät ole maailman rentouttavin konsepti. Ensimmäisen paidan silmukat jätetään toisille puikoille odottamaan sillä välin, kun neulotaan muutama kerros keskimmäistä paitaa. Sen reunus saa rullata ja muutaman kerroksen jälkeen kakkospaidan helma neulotaan yhteen ensimmäisen raitapaidan kanssa. Ja taas muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Yksivärisessä paidassa se onkin oikein mukavaa puuhaa. Ja jälleen kerran silmukat jätetään odottamaan.


Alkuperäisen ohjeen mukaan kakkos- ja kolmospaidassa on kummassakin rullaava reunus. Tämä on kuitenkin niitä juttuja, mitkä jäivät viime kerrasta kaivelemaan mieltä. Tehdäkseni paidoista vielä selkeämmin erinäköiset neuloin kolmospaitaan ainaoikeinreunuksen. Lisäksi raidoitin kolmospaidan 2-2 -raitojen sijaan 4-2 -raidoille, jotta se olisi selkeämmin erilainen kuin ykkös- ja kakkospaidat. Ja taas niitä lyhennettyjä kerroksia raitojen kera. Mikä siinä onkin, että joka kerta, kun päätän neuloa toisten ohjeilla rentoilun merkeissä, valitsen ohjeita, jotka estävät rentoilun?


Jos lyhennetyt kerrokset eivät kylliksi kiristäneet hermoja, teki tässä kohtaa muuten pistää pillit pussiin ja heittää pussi jäämereen. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, etteivätkö kaikki Tukuwoolin värit olisi käyneet täydellisesti yhteen keskenään. Mutta nytpä kävi. Kolmospaidan vihertävänkeltainen Uupo sai koko neuleen näyttämään likaiselta, vaikka se kuuluu suosikki Tuku-väreihini. Pistin paidan jäähylle ja päätin jäähdytellä tunteitani sen suhteen viikon tai pari. Myöhemmin neuleillassa sitten päätin korvata Uupon oranssilla Repolla, vaikka se tarkoittikin sitä, että minun piti ostaa uutta lankaa tähän jämälankapuserooni. Oranssi ja harmaa pelasivat yhteen paljon toimivammin ja paitaprojekti sai armoa.


Alun lyhennettyjen kerrosten jälkeen kolmospaita eteni hyvää vauhtia. Vähän huolestuttavankin hyvää. Aloin tässä kohtaa katsella, että tiheyteni tällä langalla ei taida olla mitään sinne päinkään, mitä pitäisi, koska paidasta oli tulossa tooodella pitkä. Päätin, etten purkaisi enää, mutta tiesin, että kädenteiden ja hihapyöriöiden muotoilussa pitäisi olla tarkkana, jotta paidan kainalot eivät roikkuisi vyötäröllä asti. Lisää pähkäiltävää.


Onneksi tässä välissä piti jättää vartalon silmukat odottamaan ja neuloa hihat. Niissä en muistaakseni tehnyt mitään kummempia säätöjä. Vaan sitten, kun lopuksi neulottiin hihat ja vartalo yhdessä puseron yläosaa, niin jouduin kyllä muokkaamaan raa'alla kädellä kavennusten tahtia, jotta sain puseron yläosasta sopivan.


Jos vilkaisette vuosien takaista puseroa täältä, voitte nähdä, että sen pääntie on aika eri näköinen. Ohjeen mukaan pääntiellä neulotaan vain muutama kerros nurjaa ennen kuin siirrytään paidasta toiseen. Harmittelin viime kerralla sitä, miten puserot tosiaan näyttävän irrallisilta helmassa, mutta pääntiellä eivät niinkään. Niinpä viimeisenä muokkauksena tein vielä pääntien omasta päästä. Vaivaahan siitä oli, kun päättelin aina silmukat yhdellä värillä poimiakseni ne muutamaa kerrosta alempaa toisella värillä, mutta lopputulos on tosi onnistunut.


Viimeisimmän haasteen tarjosivat vielä langat. Alkuperäinen ajatus oli neuloa vanhoja Tukujämiä pois, mutta ensin päädyin ostamaan uutena Repoa ja sitten kolmospaidan Aurikin loppui kesken. Korvasin sen ensin Pirtin kehräämön ohuella Kampalangalla, joka sattui olemaan ihan saman väristä. Sekin lopsahti muutamaa kerrosta liian ajoissa ja niinpä ihan viimeiset kerrokset on neulottu Tukuwool Sockilla. Onhan niissä paksuuseroa, mutta ei se muutaman kerroksen verran haittaa.

Rentoa tämä ei ole nähnytkään, mutta onneksi yläosasta tuli kauniisti istuva. Paita on vähän turhan pitkä, mutta muutoin aikas ihana. Ja suurin osa kaikesta tästä säätämisestä oli ihan oma valinta. En tunnetustikaan osaa ottaa rennosti. Mitä vaikeampi, sen parempi! Vaikeimman kautta! Ja mitä näitä vanhoja kansanviisauksia nyt onkaan.

Anna Johanna

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Kimalletta kansalle

Ilahduin syksyisillä Tampereen kässämessuilla suuresti, kun bongasin lankakauppa ILOn kojulta uuden kotimaisen värjärin lankoja. Ja vielä enemmän ilahduin, kun värjäri itse otti minuun yhteyttä, josko huolisin tutustua lankoihin lähemmin. Todellakin huolisin!


Miten: Pyöröpuikot 2.0 mm
Mistä: Ullrike by Anki Glitter Sock, 63 g

Sovimme, että Anki lähettää minulle lankaa kokeiltavaksi ja minä teen sitten langasta arvostelun blogiin. Voi, miten yllätyinkään iloisesti, kun paketista paljastui yhden sijasta kolme vyyhtiä kimmeltävää sukkalankaa.


Juuri sillä hetkellä oli kiirus, joten päätin vaihteeksi neuloa sukat jonkun toisen ohjeella. Valitsin sukkamallin, jota minun piti kokeilla jo yhdessä joululahjaneulomuksessa, mutta siinä ei sitten ollutkaan sopivaa kokoa. Vaan nyt loin sukkiin silmukat herkullisen semisolidilla vaaleanpunaisella langalla ja aloin neuloa.


Jos nyt aloitetaan siitä arvosteltavasta langasta, niin sepä vasta onkin herkkua! Tykkään siitä, että värit ovat eläväisen semisolideja. Niissä on siis vaaleampia ja tummempia kohtia, mutta väri on riittävän rauhallinen, että siinä näkyvät erilaiset neulepinnat hyvin. Ja lankapohja kuuluu suuriin suosikkeihini. Siinä on ihanan tiukka kierre, mutta lanka on kuitenkin todella pehmoisen tuntuista. Ja erityisesti pidän siitä, että tässä lankapohjassa kimmeltävä stellinakuitu on sekin tosi pehmoista. Kimalteet ovat langan seassa kauniin ohuina ja hentoisina mausteina, mutta niitä on tosi paljon, joten kimallusta kyllä riittää - vaikkei sitä koskaan kuviin onnistukaan vangitsemaan. Joissan bling-langoissa kimallekuitu on karheaa ja käy neulojan käsiin, mutta tämä oli tosi hellän tuntuista neulottavaa. Että näin virallisena lanka-arvostelijana annan tälle 5/5 kimmeltävää tähteä.


Jos lanka olikin enemmän kuin mieluisaa, niin sukkien neulominen tökki heti alkuunsa. Mallin sukat neulotaan varresta varpaisiin. Niissä on nurjilla ja oikeilla silmukoilla neulottava kuvio, joka näyttää kyllä hienolta, mutta jestas, kun sitä oli täysin mahdotonta oppia lukemaan. Tykkään, että hyvä kaavio on sellainen, jonka oppii nopeasti ulkoa. Semmoinen, jossa on niin selkeä logiikka, että pystyy helposti päättelemään, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, vaikkei jaksaisikaan kaivaa kaaviota esille.


En koskaan oppinut tulkitsemaan tämän kuvion logiikkaa. En millään oppinut sitä ulkoa ja joka ikistä kerrosta piti tankata kaaviosta. Niinpä neuloin puolikkaan sukan ja hautasin koko projektin jonnekin unholaan.


Tämän viikon alussa sitten vihdoin päätin toimeentua, kun olin arvostelunkin luvannut kirjoittaa. Olihan nämä sukat nyt tehtävä loppuun - vaikka pelkällä sinnillä sitten. Vaan tietysti siinä kävi niin, että kun kerran hommaan ryhdyin, se alkoikin sujua ihan mallikkaasti. En vieläkään oppinut muistamaan kuviosta kuin muutaman kerroksen kerrallaan, mutta enää se ei maistunut niin kauhealta pakkopullalta ja huitaisin ensimmäisen sukan valmiiksi hetkessä.


Toisen sukan syndrooman välttääkseni keksin, että minähän voisin tekaista toisen sukan eri värissä. Kun niitä vyyhtejäkin oli kerran kolmin kappalein! Ja mikä mainio idea se olikaan. Tykkään valtavasti eriparisukista ja toisen sukan neulominen uudessa värissä oli kuin olisi päässyt kokonaan uusia sukkia aloittamaan.


Loppujen lopuksi sukat valmistuivat sitten ihan muutamassa päivässä ja niistä tuli tosi sievät. Jos ei tykkää tuijottaa kaaviota ahkerasti, en ehkä suosittelisi juuri tätä mallia, mutta lanka on ihanan pehmoista, hurmaavan kimmeltävää ja siinä on kauniit värit. Sitä voin vilpittömästi suositella.

Kaiken lisäksi päässä pöhisee sukkasuunnitelma, joten saattaapi kolmaskin vyyhti päästä piakkoin puikoille.

Neulisti

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Suloista silkkiä

Jos neuloo puseron kahdella langalla, joista toinen sisältää 70 % merinoa ja 30 % silkkiä ja toinen sitten 60 % mohairia ja 40 % silkkiä niin ei tule huonoa jälkeä. Siinähän on takista lähes puolet silkkiä.


Mitä: Sulo / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.75 mm
Mistä: Shibui Knits Staccato + Shibui Knits Silk Cloud, 225 + 65 g

Sain taannoin iloisen yhteydenoton Shibui Knitsiltä. He kyselivät, suunnittelisinko heidän langoistaan jotain ja sain valita materiaalit vapaasti. Mikäpä tekisi neulojaa onnellisemmaksi? Valikoima oli hirmuisen houkutteleva ja lopulta päätin, että syksyisen pipokokeilun innoittamana voisi olla aika neuloa pusero tai takki käyttäen mohair-silkkiä. Niinpä valikoin lankapohjien joukosta fingering-vahvuisen merino/silkkisekoitteen ja pitsivahvuisen mohair/silkkisekoitteen.


Erilaisia lankoja yhdistelemällä saa aikaan paitsi kiehtovia neulepintoja myös hauskoja värejä. Halusin kummankin langan olevan neutraalia värimaailmaa, mutta hiukan eri värejä keskenään.


Merino/silkkiin valitsin kermaisen luonnonvalkoisen värin ja mohair/silkkiin hyisen vaalean harmaan. Lopputuloksena on hopeisen harmaa neule, joka tuntuu iholla yhtä aikaa sulalta voilta ja hattarapilveltä.


Halusin suunnitella ylellisistä langoista yksinkertaisen ja klassisen neuleen, joka sopisi kaikenlaisten vaatteiden kaveriksi. Niin syntyi sievä pieni takki nimeltä Sulo.


Sulo on ylhäältä alaspäin saumattomasti neulottava takki. Siinä on pyöreä kaarroke, jossa on muutama kerros helppoa pitsiä. Takissa on tarkoituksella hieman tavallista lyhyempi helma, eikä siinä ole vyötärömuotoiluja. Ohjeesta kannattaa valita koko, jonka rinnanympärys on n. 10 cm omaasi suurempi, sillä takin on tarkoitus olla päällä hiukan väljä.


Kaarrokkeen pitsin lisäksi hihansuissa on muutama palmikoin tehty kuvio. Tämä on ehdottomasti suosikkijuttuni Sulossa. Muuten takki on sileää neuletta. Pääntiellä hihansuissa ja helmassa on lisäksi pari kerrosta joustinta. Myös muun takin kanssa yhtä aikaa neulottava nappilista on joustinneuletta.


Ohje löytyy Ravelrysta suomeksi ja englanniksi. Suomeksi sen voi ostaa myös verkkokaupan puolelta. Molemmissa saa ohjeesta 20 % alennuksen koodilla FLUFF 06.04. asti.

Neulisti


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...