perjantai 6. joulukuuta 2019

Lumo

Neulon useimmiten TV:n ääressä. Silloin on tärkeää olla työn alla neule, joka ei vaadi liikaa keskittymistä. Toisaalta taas kyllästyn hirveän helposti. Kaipaan neuleiltani vaihtelua tai sitten aivojumppaa. Nyt tulin suunnitelleeksi huivin jossa on juuri sopivasti molempia: paljon aivotonta toistoa, mutta kuitenkin riittävästi vaihtelua pitämään mielenkiintoa yllä. Ja aivojumppaa ei pidä pelätä - sen osion selätin suunnittelun aikana, jotta sinun ei tarvitse nyrjäyttää mieltäsi.


Mitä: Lumo / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Kettle Yarn Co. Baskerville 2.0, 100 g

Sain keväällä mieluisan yhteydenoton brittiläiseltä Kettle Yarn Co:lta, olisinko kiinnostunut suunnittelemaan huivia heidän langoistaan. Sain työstettäväkseni upeaa Baskerville 2.0 -lankaa, joka on sekoitus Gotlanninlammasta ja Blue Face Leicesteriä, molemmat pitkäkuituisia villoja. Langassa on kaunis luonnollinen kiilto, eikä sitä ole superwash-käsitelty.



Koska lanka itsessään oli niin kaunista, halusin suunnitella siitä jotain melko yksinkertaista. Lisäksi en ole aiemmin suunnitellut suorakaiteen muotoista huivia ja nyt tuntui olevan sen aika. Minulla oli lankaa kahta väriä (Dawn ja Madder) ja päätin heti neuloa päävärillä ainaoikeaa ja kontrastivärillä pitsiä.



Koska tunnen itseni, tiesin menettäväni hermoni, jos neuloisin loputtoman mittaisen pätkän suoraa ainaoikeaa ja vain välillä vähän pitsiä. Niinpä aloin hahmotella paperille huivia, joka koostuisi eri suuntiin neulotuista osioista.



Oman mallikappaleen neulominen kysyi lehmän hermoja, koska sain neuloa melkein joka osion ainakin kahteen kertaan. Kas kun eri suuntiin neuloessa pitää jatkuvasti miettiä kerrostiheyksiä ja sitä, onko huivista nyt lopulta tulossa suora ja samanlevyinen joka kohtaa. Oman haasteensa tähän toi se, että ainaoikeassa neuleessa on vielä ihan erilainen tiheys kuin sileässä. Sileän neuleen kanssa voi useimmiten käyttää silmukoiden poimimiseen 2 s / 3 krs -suhdetta, mutta ainaoikean kanssa tuo sääntö ei pädekään lainkaan. Lopulta neulematematiikka suostui asettumaan aloilleen ja lupaan, ettei sinun tarvitse enää huolehtia näistä murheista vaan voit rauhassa antaa puikkojen suihkia.



Lumo on siis kahdella värillä neulottava huivi, joka koostuu yhdeksästä eri osiosta. Tarvitset huiviin fingering-vahvuista lankaa 2 vyyhtiä pääväriä ja yhden vyyhdin kontrastiväriä. Päävärin osiot neulotaan ainaoikeaa ja kontrastivärin osiot ovat helppoa pitsiä. Hauskaa neulomisesta tekee se, että jokainen osio neulotaan eri suuntaan, joten et varmati kyllästy, vaikka huivi on muuten yksinkertainen. Huivia reunustaa i-cord -tuppilo, joka neulotaan samaan aikaan muun huivin kanssa. Lopuksi ei siis jää kuin langanpäiden päättely. Langat voi katkaista osioiden välillä, mutta ne on myös helppo kuljettaa i-cord -reunuksen sisällä, jolloin langanpätkiäkään ei jää lopuksi kuin ihan muutama.


Huivi löytyy niin Ravelrysta kuin verkkokaupastani. Koodilla KETTLE ohjeesta saa 20% alennusta 09.12. asti.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Aina luonasi

Useimmiten lähden tieten tahtoen suunnittelemaan neuleohjetta. Toisinaan lanka muotoutuu ohjeeksi kuin itsestään. Se ikään kuin tietää jo itse, mitä minun pitää siitä neuloman.


Mitä: Your, always / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.75 mm
Mistä: Tukuwool Harmas + ITO Sensai + Shibui Knits Silk Cloud, 21+14+8 g

Osallistuin syksyllä TitiTyyn järjestämään retriittiviikonloppuun ja saimme siellä ihanan lahjuksena projektipussin, jonka sisältä löytyi vyyhdillinen Tukuwool Harmasta, eli Tukuwoolin kainuunharmaksesta kehruutettua spessuerää. Kainuunharmas on kotimainen villarotu, josta tulee ihanan pehmoista lankaa. Ja sen väri on kerrassaan täydellinen hailakka harmaa.


Pyörittelin vyyhtiä hetken käsissäni sillä ajatuksella, että näin erityisestä langasta pitäisi neuloa jotain ihan erityisen ihanaa. Eipä tarvinut kauaa pohtia, kun viereisen jämälankakorin mohairsilkit alkoivat kuiskia, että tykkäisivät kovasti tanssahdella Harmaksen kanssa. Siitä ajatuksesta se sitten lähti.


Kun langat löysivät toisensa, ei itse neulomista tarvinut juurikaan miettiä. Pipo kehkeytyi puikoilla kuin itsestään.


Menin siis suunnittelemaan tällaisen hirvittävän suloisen myssyn kertakaikkisen ylellisistä langoista. Tukuwool Harmas on ihanan pehmoista, mutta silti ilmavaa ja rouheaa lankaa. Siitä tuli todella hauska ja tosiaankin ylellinen yhdistelmä silkkimohairin kanssa.


Langat ovat koostumukseltaan niin erilaiset ja eri tavoilla upeat. Kaksivärinen patentti oli täydellinen tapa yhdistää ne. Käytin patentissa päävärinä Harmasta, jolloin se saa olla pääosassa pipon näkyvimpänä lankana.


Kontrastiväriksi yhdistin kolme eri silkkimohairia, joiden ansiosta pipo on käsittämättömän pehmoinen. Kolmesta silkkimohairista tuli paitsi sopivan paksuinen kombo, se tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia leikkiä väreillä. Itse yhdistin kahta ruskeaa ja yhden hopeisen harmaan silkkimohairin. Ne verhosivat myssyn marraskuun harmauteen. Seuraavaksi pitää kokeilla jotain hurjempaa!


Pipon ohje löytyy niin Ravelrystä kuin verkkokaupastakin. Koodilla NOVEMBER sen saa 20% alennuksella keskiviikkoiltaan asti.


Myssyn parhaita puolia on se, miten vähällä langalla pipon saa neulottua. Taidankin mennä tästä kaivelemaan jämäkoria seuraavaa pipoa varten!

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Hiljaisuudessa asuu kauneus

Joskus palaset loksahtelevat kohdilleen lähes itsekseen. Rakastun kesän neulefestareilla uuteen Aara-lankaan, jota lankakauppa Ilon Laura ja nurjajonna yhdessä värjäävät. Heillä oli mukana värikartan valikoiman lisäksi muutamia vahinkovärjäyksiä ja tietysti minä menin hullaantumaan yhdestä sellaisesta. Sovittiin yhdessä, että minä koppaan langat matkaan ja suunnittelen niille pusero-ohjeen. Ja he taas yrittävät kehittää toistettavan reseptin tuolle onnenkantamoisella syntyneelle värille. Vähän riskillä lähdettiin liikkeelle, mutta nappiin meni!


Mitä: Quiet / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Aara Lempi, 254 g

Aaran Lempi-lankapohja on pehmoinen yksisäikeinen merinolanka. Ja tämä väri, kuinka täydellinen harmaa violetti, tai vaaleanpunainen. Riippuu ihan valosta, jossa lankaa ihastelee. Väri sai nimekseen Kriikuna. Puseron nimeksi taas tuli Quiet - siinä on hiljaista ja pientä kauneutta.



Pusero neulotaan tietty saumattomasti ylhäältä alaspäin. Siinä on kaksikertainen resori pääntiellä, pyöreä kaarroke ja pitkät hihat.


Paita on muuten mitoitukseltaan väljä, mutta juuri ennen helman resoria se kapenee istuvaksi. Helma päättyy luonnolliselle vyötärölle, vartalon kapeimmalle kohdalle ja tästä mitoituksesta tuli kaikkien aikojen suosikkini - se on aika paljon sanottu, kun on neulonut 20 vuotta tauotta. Missä välissä minustakin tuli näin vanha?


Puseron kaunein kohta on piilotettu helman resoriin. Resorin yläreunassa on kierretyllä silmukoilla ja pitsillä neulottuja pieniä lehtiä, jotka muuttuvat joustinneuleeksi.



Ja jos säikähdit nurjaa pintaa puseron päällä, niin huoli pois! Paita neulotaan sileänä oikeana ja käännetään nurin niskoin vasta resoria varten. Nurjia silmukoita ei tarvitse neuloa kuin joustimissa ja niskaa muotoilevilla lyhennetyillä kerroksilla.


Paitsi, että rakastuin siihen, miten tämä lyhythelmainen pusero istuu päälle, tällaisenä lyhyenä se syö myös tosi vähän lankaa. Sainkin omani tehtyä 2,5 vyyhdillä! Ohjeessa on 11 kokoa ja suurimpaankin riitti testineulojilla muutama gramma yli neljän vyyhdin.


Ohje löytyy Raverlysta sekä verkkokaupasta ja koodilla AARA saa 20.11. asti 25% alennusta.


Jos paidan suunnittelu ja langan värjääminen sujuivatkin tahoillaan onnistuneesti, niin puseron kuvaaminen takkusi. Ensiksi jouduin pingottamaan sen kahdesti. Jätin puseron nimittäin aurinkoisena kesäaamuna takapihan terassille kuivumaan. Kun tulin töistä kotiin, oli satanut kaatamalla jo kaksi tuntia. Puserosta irtosi ihan käsittämätön määrä vettä, kun yritin puristaa sitä hiukan kuivemmaksi ennen kuin otin sen sisälle uutta pingotusta varten.


Kun paita oli vihdoin kuiva, kävin ihan kampaajalla kuvia varten. Sillä hetkellä, kun päästiin kameramiehen kanssa pellon laitaan poseeraamaan, pilvet repesivät ja meillä on n. 2 minuuttia aikaa saada riittävästi onnistuneita kuvia. Sen jälkeen kun tuo kampaus oli aivan entinen. Kotiin juostessa minulla oli otsatukan sijaan märkä rotta päässäni. Onneksi kuvat onnistuivat, sillä ei olisi huvittanut ottaa uusiksi. Sanomattakin lienee selvää, että paita piti taas pingottaa uudestaan.


perjantai 1. marraskuuta 2019

Xenakis

Meikäneulojaa on kirjoneulottanut jo pidemmän aikaa. Ei sillä, että olisin neulonut kirjoneuleita erityisen paljon, mutta olen kylläkin kerännyt niihin sopivia lankoja jo pidemmän aikaa.


Mitä: Xenakis / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Retrosaria Vovó, 41 g

Yksi viimeisimpiä kirjoneulelankaostoksiani oli tämä muhkean rouhea Vovó kolmessa värissä. Jo langan vyöte oli kertakaikkisen houkutteleva tatuoidun neulovan mummonsa kanssa. Mielessä siinsi kirjoneulemyssy ja tällä kertaa suunnitelma päätyi puikoille asti.


Xenakis on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan hauska kirjoneulepipo, joka leikittelee kolmella värillä. Varsinaisia kolmen värin langat sotkevia kerroksia ei onneksi ole pipossa kuin muutama ja vastapainoksi mukana on myös yhdellä värillä neulottava osio.



Pipon kruunaa päälaen hauska tähtikuvio, jonka sekaan kavennukset on piilotettu.


Tavalliseen tapaan pipo-ohje löytyy niin Ravelrysta kuin verkkokaupastakin. Koodilla VOVO saa viikonlopun ajan 25% alennusta.



Lanka oli tosiaan uusi tuttavuus ja oikein mieluisa sellainen. Se on täyttä villaa ja ihanalla tavalla rouheaa olematta kuitenkaan karheaa. Olen viime aikoina keskittynyt neulomaan tällaisia ei-superwash-käsiteltyjä lankoja, joissa villa tuntuu luonnollisemmalta.


Valitsin langan värit omien mieltymysten mukaan ja yritin suunnitella piponkin itselleni, mutta mieshän sen nappasi, ja pannahinen, kun se sopiikin toisen päähän hyvin - ihan kuin olisi hänelle suunniteltu. Ei ollut, mutta sinne meni. Täytynee neuloa itselle uusi.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Hehku-KAL

Uudessa Taito-lehden joulunumerossa ilmestyneestä Hehku-mekosta on kyselty KAListelua ja tokihan sellainen järjestyy!

hehkuKAL.jpg

Yhteisneulonta alkaa N-Y-T ja päättyy 31.01.2020. Mukaan saa ehdottomasti hypätä, vaikka olisitkin ehtinyt pistää Hehkun jo puikoille. Osallistua voi postaamalla kuvia instaan tunnisteella #hehkukal ja jutustelemalla aiheesta Ravelry-ryhmässäni.

⁠KAListelun aikana valmistuneet ja Ravelryyn tai instaan #hehkukal -tagilla postatut Hehku-mekot osallistuvat arvontaan, johon TAITO-lehti lahjoittaa palkinnoksi puolikkaan vuosikerran ja Tukuwool 50€ lahjakortin. Lisäksi arvon kaikkien osallistuneiden (ei siis vain valmiiksi ehtineiden) kesken neljä Where We Once Knitted -pinssiä. Teroita siis puikkosi ja hyppää mukaan hauskanpitoon!

Sama vielä pikakelauksena:
  • Hehku-KAListelu, eli yhteisneulonta 28.10.2019-31.01.2020
  • Höpistä voi täällä ja lisäksi postata instaan #hehkukal -tunnisteella
Palkinnot:
  1. TAITO-lehden puolikas vuosikerta (= 3 lehteä) arvotaan 31.01.2020 mennessä valmistuneiden mekkojen kesken.
  2. Tukuwoolilta 50€ lahjakortti, arvotaan 31.01.2020 mennessä valmistuneiden mekkojen kesken.
  3. Neljä Where We Once Knitted -pinssiä arvotaan kaikkien Ravelry-ketjuun postattujen projektikuvien ja instagramin puolella #hehkukal -tunnisteella postattujen kuvien kesken.
hehkuKAL2.jpg

Ohje on suunniteltu Tukuwool Sock -langalle, jossa on upeita väriyhdistelmiä mekkoa ajatellen, mutta sen voi neuloa mistä vain sport-vahvuisesta langasta. KAListeluun voi lähteä mukaan myös neulomalla Hehkusta pusero/tunika-mittaisen mekon sijaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Pohjoinen tähtitaivas

Minulla on tapana olla työn alla aina jotain vähän kahelia. Jotain haastavaa, joka ei valmistu hetkessä eikä edes ihan kahdessa. Tämänkertainen hullutus vei silmukoiden luomisesta valmistumiseen noin puolitoista vuotta.


Miten: Pyöröpuikot 3.25 mm
Mistä: West Yorkshire Spinners Exquisite Lace, 116 g

Tähdet ovat pienestä pitäen lumonneet minut. Siltä pohjalta voisi kuvitella, että tietäisin niistä jotain, mutta ei: tunnistan ainoastaan Otavan. Olen vain aina rakastanut tuijottaa tähtitaivasta. Kun olin pieni, asuimme kaksikerroksisessa talossa ja yläkerran vessassa oli pieni ikkuna. Aina hampaita pestessä halusin kiivetä pöntön vesisäiliön päälle kurkottaakseni ikkunaan tähtiä tuijottamaan. En enää kiipeile, mutta saatan yhä öisin lähteä ulos vain katselemaan tähtitaivasta.


Ei lieni yllätä hirveästi, että haukoin henkeäni, kun männävuosina Twist Collectivessa ilmestyi huiviohje, johon neulottiin helmien kera koko pohjoisen pallonpuoliskon yötaivas. Ohjeen ilmestymisestä on kyllä aikaa, sillä se tuli julki jo vuonna 2012, mutta jotkut asiat ottavat aikansa ja tämä huivi odotti täydellistä lankaa ja täydellistä hetkeä.


Muutama kesä sitten matkailimme Skyen saarella Skotlannissa ja majapaikan emäntä vinkkasi, että tien toisella puolella lähes meitä vastapäätä oli pieni kehruupuoti. Ilman emännän vinkkiä se olisi jäänyt minulta tyystin huomaamatta, mutta sepä oli kerrassaan hurmaava putiikki. Kehruukuitujen ja käsinkehrättyjen lankojen lisäksi puodissa oli muutama teollinenkin lanka myynnissä. West Yorkshire Spinnersin Exquisite Lace kiinnitti heti huomioni, sillä tiesin vihdoin löytäneeni oikean langan tähtikarttahuiviini. Väri oli täydellinen sinimusta - eikä Falklandin villan ja silkin sekoitus kuulostanut pöllömmältä sekään!


Kotiin päästyäni aloin tutkailla huivimallia tarkemmin. Tiesin, että vaikka kuinka moni nörtimpi neuloja oli toteuttanut huivinsa niin, että käytti eri kokoisille tähdille erikokoisia tai -näköisiä helmiä. Ja senpä myötä ohjesivulla olikin tarjolla tähtikartta, johon erikokoiset tähdet oli värikoodattu. Minäkin tilasin monen kokoisia helmiä, mutta lopulta käytännössä toimivat kuitenkin vanhat kunnon 8/0- ja 6/0-helmet. Niinpä jaottelin tähdet vain kahteen kokoluokkaan.


Kuten blogia pidempään seuranneet varmasti tietävät, tykkään tehdä vapaa-aikani ajanvietteistä mahdollisimman vaikeita. Niinpä hullaannuin aivan täysin, kun näin Ravelryssa tämän huiviprojektin, johon neuloja oli askarrellut tähtikartan taustalle vielä kirkkaimpina öinä taivaalla erottuvan Linnunradankin! Tuolta projektista löytyvä linkki apuna käytettyyn tähtikarttaan ei toimi, mutta itse taisin käyttää tätä.


Huiviohjeessa on siis kaavioita, joihin tähtien sijainnit on merkitty helmillä. Lisäksi ohjeessa on tähtikartta, johon on merkitty, miten kaaviot siihen asettuvat. Näitä kaikkia apunani käyttäen hassasin varmaan puoli päivää siihen, että yhdistelin kaavioiden helmet viivoilla, jotta hahmotin, mihin tähtikuvioon mikäkin helmi kuului. Kirjoitin myös niiden viereen tähtikuvioiden nimet, jotta karttoja oli helpompi seurata. Merkitsin isoimmat tähdet erikseen, jotta muistaisin käyttää niissä isompia helmiä. Ja lopuksi hahmottelin sen googlettamani tähtikartan avulla huivikaavioiden tähtikuvioiden lomaan, että missä se Linnunrata suunnilleen kulkee.


Kun sain Linnunradalle ääriviivat, aloin ruksia sattumanvaraisesti n. joka 4.-6. ruudun ääriviivojen sisältä huivikaavioista merkitsemään paikkoja, joihin laittaisin helmen linnunrataa kuvaamaan. Käytin yhteensä kolmen sorttisia helmiä: läpinäkyviä hopeasisuksisia 8/0-helmiä suurimmalle osalle tähdistä, läpinäkyviä 6/0-helmiä isoimmille tähdille (olisin kyllä halunnut hopeasisuksisia, mutten löytänyt) ja sitten läpinäkyviä 8/0-helmiä Linnunrataa varten.


Huiviohjeessa tähtikuvioiden tähdet merkitään paitsi helmin, niiden kohdalle tehdään myös langankierrolla ja kavennuksella pieni reikä. Linnunradan helmet sen sijaan laitoin huiviin ilman reikiä, joten tähtikuviot ja linnunrata erottuvat toisistaan ihan kohtuullisen hyvin.


Minä kun en tykkää ottaa vapaa-ajalla rennosti, päätin vielä muokata huivin reunusta. Ohjeen mukaisesti huiviin tulisi kapea ainaoikeinreunus. Minä olin kuitenkin vähän pöljästi ottanut huiviini paitsi ohjetta ohuemman langan myös hieman pienemmät puikot. Pelkäsin, ettei tästä tulisi riittävän suuri, joten tiesin sen kaipaavan leveämpää reunusta. Lisäksi tähtikartasto oli niin kaunis ja herkkä, että tuntui vähän pyhäinhäväistykseltä tehdä siihen pikkuruinen ja rujo ainaoikeinreuna. Niinpä lainasin reunapitsin kaavion Evenstart-huivista. Pitsireunus on 17-21 silmukkaa leveä, kerroksesta riippuen, ja se neulottiin poikittain päätellen varsinaisesta huivista 1 s aina joka toisella kerroksella. Koska tähtihuivissa oli lopulta yli 800 silmukkaa, sehän tarkoitti reilua 1600 kerrosta pitsiä, jota neulottiin muuten myös nurjan puolen kerroksilla. Niin, ja mainitsinko, että päätin laittaa helmiä myös reunapitsiin?


Tämä ei varmastikaan ole kaikkien pala kakkua. Mutta minulle se sopi kuin nenä päähän. Kyllä pitää ihmisellä olla aina joku lehmän hermoja ja norsun kärsivällisyyttä vaativa neuletyö, johon tarttua, kun haluaa hieman kiusata itseään. Tämä ei siis ole haukku. Minä todella nautin siitä itseni haastamisesta. Neulomisessa ei ole montaakaan liian vaikeaa tekniikkaa tai silmukkaa, joten haaste löytyy useimmiten keskittymisestä ja kärsivällisyydestä. Kaiken huipuksi tämä huivi on kauneimpia koskaan neulomiani.



Vaan nyt pitäisi keksiä jostain seuraava ikuisuusprojekti, jota työstää silloin, kun haluaa pitää lepoa suunnitteluhommista. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...