keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Mutta enhän minä edes pidä mohairista!

Niin. Jos joku ärsyttää niin se, kun joutuu pyörtämään päänsä. Vaan mikäs tässä pyöritellessä, kun on vähän kasmiria ja silkkimohairia tuota päätä pehmentämässä...


Mitä: Still / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko  3.5 mm
Mistä: ITO Karei + ITO Sensai, 22 + 13 g harmaaseen (koko L) ja 17 + 11 g  violettiin (koko M)
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/still-ii
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/still

Jos nyt lähdetään ihan alusta, niin neulemaailmassa on viime vuosina ollut vallalla villitys yhdistellä useita erilaisia lankoja yhteen neuleeseen - erityisesti niin, että toisena lankana käytetään silkkimohairia. Olen aina pitänyt silkistä, mutta mohairia en voi sietää. Tai niin ainakin luulin.


Neulekaapistani löytyy tasan yksi (silkki)mohairneule, jota pystyn käyttämään. Muut olen vuosien saatossa kantanut kirppiksille, koska niistä on seurannut vain kauhea kutina ja epämukavuus. Toisaalta, tuo yksi yhä ahkerassa käytössä oleva silkkimohairpusero ei ärsytä ihoani lainkaan, että ehkä ne toiset ovat olleet sitten vähemmän laadukkaita lankoja.



Oli miten oli, olin vakaasti päättänyt, etten tule toimeen mohairin kanssa ja voisin ohittaa tämän neulevillityksen tyystin. Paitsi, että ITO:n pienet silkkimohairkerät ovat kuin karkkeja, ihan liian kauniita. Ja sitten kaiken huipuksi TitiTyylle tuli lasti ITO:n uutta kasmirlankaa ja löytyipä kaupalta mallipipokin, jossa oli yhdistetty uusi kasmirlanka silkkimohairin kanssa. Ei tuntunut kuulkaa pahalta. Tuntui oikeastaan ihan liian hyvältä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin aikas taivaalliselta.


Menin ihan viattomasti hipeltämään keriä aikomatta ostaa mitään ja ennen kuin huomasinkaan, olin napannut muutaman ostoskassiini ja se oli menoa - loin silmukat vielä samana iltana.


Suunnittelin lankakombosta hyöhenenkevyen syyspipon. Tässä on korkea resori, jonka ansiosta pipoa voi käyttää kahdella tapaa: löysänä myssynä tai resori kahtia taitettuna, jolloin pipo on istuva. Resorin jälkeen pipossa neulotaan joka kerroksella helppoa pitsiä, joka näyttää näin kasmir-silkkimohairlangoista tehtynä hirmuisen herkältä.



Erityisen upean piposta saa valitsemalla ITO Sensaista jonkin niistä muutamista väreistä, joissa silkkiydin on eri värinen kuin sen ympärillä pörräävä mohair. Nuo värit suorastaan hehkuvat. Ja koska Tyyllä oli niitä useampi tarjolla, oli ihan pakko neuloa vielä toinenkin pipo.



Ohjeessa on kaksi kokoa, M ja L, jotka sopivat päänympäryksille 50 ja 58 cm. Ja sunnuntaihin 23.09. asti ohjeen saa 25 % alennuksella käyttämällä koodia FLUFF.


Neulisti

perjantai 7. syyskuuta 2018

Oi aikoja, oi tapoja

Vieläkö joku muistaa vanhan kunnon La grasse matinéen? Ensimmäisen onnistuneesti sarjoittamani pusero-ohjeen, jonka tarjosin blogissa ilmaiseksi käyttöön joskus muinaisena vuonna 2014. Intouduin muistelemaan menneitä ja siistin tuon ohjeen uuteen uskoon.


Mitä: La grasse Matinée / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 2.5 mm
Mistä: Rowan Fine Tweed, 274 g

En suinkaan neulonut paitaa uusiksi, mutta siistin ohjeen englanninkielisen version samaan muottiin, jolla teen ohjeeni nykyisin. Ja koska en tykkää päästää itseäni turhan helpolla, laskin ohjeen kaikille nykyisin tarjoamalleni yhdeksälle koolle, kun ohjeessa aikoinaan oli "vain" koot S-M-L-XL.



La grasse matinée on eri helppo paita ja sopii erinomaisesti ensimmäiseksi ylhäältä alas -kokeiluksi. Siinä on 3/4 -mittaiset raglanhihat ja hiukan väljä vartalo ilman vyötärömuotoiluja. Helmassa ja hihansuissa on kauniina pienenä yksityiskohtana reikäkerros ja lopuksi muutama kerros ainaoikeaa.


Aikamatka muutaman vuoden taakse oli kovin hauska. Kyllä sitä on tässä ajassa kehittynyt neuleohjeen kirjoittajana huimasti. Samoin tekniset taidot ovat kehittyneet niin sarjoittamisen kuin ohjeen kaaviokuvien tekemisen suhteen. Neuleiden kuvaamisesta puhumattakaan!


Hauskuutin itseäni kuvaamalla puseron samassa vaatetuksessa ja kampauksessa. Huomaako näistä muuta eroa kuin vaalenneen kuontalon?


Neulisti

torstai 23. elokuuta 2018

Neulojan reppu

Ai miten niin? No siten niin, miten mahtavan kätevästi tähän laukkuun mahtuu paitsi valtaisa keskeneräinen neulemekko, myös puoli peitollista lankaa. Ei sillä, että olisin juuri ostanut puoli peitollista lankaa. Ehei, pois se minusta...


Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvillapellavaa Almandiinilta + kanvasta ja villakangasta Eurokankaasta, tilpehöörit Kangaskapinalta

Vaikka ompelen myös innokkaasti, olen halunnut pitää tämän blogin pääasiassa neuleblogina. Välillä tulee kuitenkin ommeltua jotain sellaista, mikä istuu neulojan selkään erityisen kivasti, kuten tällä kertaa tämä reppu.


Hommahan lähti siitä, että törmäsin instagramissa tähän reppuun neulesuunnittelijaguru Joji Locatellin ompelemana ja heti piti selvittää, kukas moisen repun kaavat on suunnitellut. Siitä ei sitten mennyt montakaan minuuttia, kun olin ostanut paitsi repun, myös käsilauk-ku/projektipussiyhdistelmän kaavat ja klikkailin jo toisessa nettikaupassa laukkujen vaatimia metalliosia ostoskoriini. Heti maanantaiaamuna hain Eurokankaasta vielä puuttuvat tarvikkeet ja tiistai-iltana minulla oli uusi reppu. Sepä lähti lapasesta vauhdilla.


Bongasin siis tosi sievän repun mallin ja tiesin kokemuksesta, että selviän hommasta kyllä. Edellisen laukkuprojektin jäljiltä oli tiedossa, että Kangaskapinasta löytyy kaikki tarvittavat kilkkeet sekä paksuja silitettäviä tukikankaita ja huopia. Muuten leikkelin palat ohjeen mukaan, mutta tukikankaat laittelin miten ne sattuivat riittämään. Ja aivonyrjähdyksen seurauksena säästin kotoa löytyneet tukihuovan palaset repun päällyskankaan etupuolelle, kun tukihuovalla olisi ollut enemmän käyttöä tuolla selkäpuolella. Vanhasta kokemuksesta lainkaan viisastumatta valikoin paksut kankaat ja menin sitten vielä kiinnittämään niihin paksut tukikankaat, jotta ompelukoneeni olisi mahdollisimman pulassa. Onneksi se lopulta kuitenkin selvisi kaikista saumoista, vaikka osa ompeleista onkin melkoista krunttua. Onneksi pahimmat jäljet piiloutuivat kiltisti repun sisään.



Reppu on hauskasti putkilon mallinen. Pohja on tukevaa kanvasta ja päällyskangas Almandiinilta shoppailtua japanilaista puuvillapellavaa. Koska reppu oli syysprojekti, halusin siihen ehdottomasti villaisen vuorin. Se oli hieman turhan paksua kangasta ommeltavaksi moninkerroin, mutta pitääpä repun ryhdikkäänä. Vuorikankaasta tehtiin myös repun kantohihnat ja kiinnitysnauhat. Ulkona edessä on laskostettu vetoketjullinen tasku ja repun sisällä pieni avotasku. Mietin jo tähän yksilöön modaavani läppäritaskun, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut alkaa heti säätämään. Vaan miespä tilasi itselleen saman tien oman - ja tietysti pehmustetulla läppäritaskulla. Että eiköhän sitäkin pääse sitten kohta kokeilemaan.


Tykkään repun mallista valtavasti. Putkilon mallisena sen voi taittaa kiinni hiukan eri kohdista sen mukaan, miten täynnä tavaraa se on ja D-lenkeillä tehty kiinnitysmekanismi on todella kaunis. Se tuntuu paljon kaupan reppuja isommalta ja eilisessä neuleillassa tuli tosiaan kokeiltua repun tilavuutta. Sinne mahtui helposti puolen kilon keskeneräinen neulemekko, kaksi paksua käsityölehteä ja puolikas peitollinen lankaa. Tässä kohtaa joku blogin alkuaikojen lukijoista saattaisi esittää kysymyksen, että onkohan viisasta aloittaa uutta peittoprojektia, kun puffipeiton langanpäät ovat odottaneet päättelyä kohta kaksi vuotta. Jospas nyt vaan pidätte mölyt mahassanne? Kuvan langat eivät liity tapaukseen.


Loppuun voisin vielä todeta, että ohje oli erinomainen. Siinä oli selkeät kuvat kaikista työvaiheista, eikä ompeleminenkaan ollut kovin vaikeaa. Hyvä niin, sillä muutama reppu on jo tilauksessa.

Neulisti

maanantai 13. elokuuta 2018

Suunnittelijan kesäloma

Koska arvasin, että varsinainen kesälomani kuluu varmasti neulesuunnitteluinspiraation syövereissä, päätin jo hyvissä ajoin aiemmin kesällä pitää hieman lomaa suunnittelusta - siis tasan sen verran, että neuloin yhden puseron jonkun toisen ohjeella.


Miten: Pyöröpuikot 2.5, 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Madelinetosh Merino Light (ja muutama metri muuta), 430 g

Mitäpä sitä neulesuunnittelija fanittaisi kuin toisia neulesuunnittelijoita. Olen jo tosi pitkään ihastellut instagramin välityksellä puolalaisen Marzena Kolaczekin neuleita. Hän neuloo omaksi ilokseen toisten ohjeilla, suunnittelee omia malleja, kirjoittaa blogia (puolaksi, mutta google translate on yllättävän toimiva tässä yhteydessä), pitää lankakauppaa ja värjää vielä omia lankojaankin. Ja sitten siinä kombossa on vielä mies, joka käyttelee kameraa paremmin kuin hyvin. Lisäksi meidän neule-estetiikat kolahtavat ihan yksiin, että fanityttö täällä huutelee.


On jo pitkään ollut haaveissa neuloa jotain Marzenan ohjeilla. Kun sitten sain ajatuksen ottaa lomaprojektiksi työn alle jotain neulottavaa toisten ohjeilla, ei ollut vaikeaa valita, kenen. Kaiken huipuksi puolalaissuunnittelijan toiseksi uusin paitaohje on huudellut kovaa tahtovansa lämmittää minua syksyn tullen. Kirsikkana kakun päällä, lankavarastostani sattui vielä löytymään vaaditut neljä vyyhtiä lankaa yhdessä värisssä. Kyllä kannattaa ostaa lankaa puseromäärissä, sanon ma. Mistä sitä muuten saisi keskellä yötä matkalaukkuja pakatessaan puserollisen verran lankaa, jollei omista varastoistaan?


Projekti oli äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta rennoksi lomaneuleeksi en tätä kutsuisi missään nimessä. Onneksi meikäneuloja nimenomaan nauttii haasteista.


Puseron työstäminen aloitettiin neulomalla etukappale sivuttain. Näin siksi, että etukappaleen neulepinta oli näyttävää toimikassidosta (näin ainakin sanakirja tuon twill-termin kääntää). Tosiaankin, tämä pusero oli sekoitus neulomista ja kankaankudontaa. Kudotun näköinen pinta saatiin aikaan nostamalla silmukoita lanka työn edessä. Lisähaastetta toi vielä se, että myös nurjan puolen kerroksilla nostettiin silmukoita - lanka työn takana. Ja jotta upea chevron-kuvio saatiin aikaan, piti tuota nostettavien silmukoiden paikkaa koko ajan vaihdella. Ai ei kuulosta rennolta? No ei kyllä ollutkaan, mutta monin muin tavoin aivan mahtavaa.


Etupaneelin valmistuttua sen yhdestä reunasta poimittiin silmukat ja jatkettiin neulomista ylöspäin, muotoillen samalla pääntie paikoilleen. Tällä kertaa pintaneuleena oli linen stitch eli linnunsilmä. Toisin sanoen jatkettiin silmukoiden nostelua.


Hartiat muotoiltiin lyhennetyin kerroksin ja puseron takakappale neulottiin sileänä neuleena. Oikeastaan ohjeen mukaan etu- ja takakappale olisi yhdistetty suljetuksi neuleeksi vasta helmaresorin kohdalla, mutta minä päätin, että kun tähänkin asti oli selvitty mallin haasteista, voisin yhtä hyvin hieman säätää. Laskin keskeneräisestä neuleesta summittaiset tiheydet etukappaleen pintaneuleelle ja takakappaleen sileälle neuleelle. Niiden pohjalta päättelin, mitä kerrostahtia niitä voisi kiinnittää toisiinsa ja yhdistin etu- ja takakappaleet sitten lennossa. Minä kun en sitten yhtään tykkää ommella saumoja valmiista neuleista. Sitä paitsi tällä tavoin pystyin koko ajan seuraamaan neuleen edistymistä. En ole "neulo sileää suoraan 40 cm" -tyyppisten ohjeistusten ystävä. Aina, kun mittaat, että enää puuttuu 10 cm, seuraavalla mittauskerralla puuttuukin mystisesti 11 cm, vaikka olet välissä neulonut lisää.



Kun haastavammat osuudet oli selätetty, edessä oli kestävyyskisa. Kas kun kaksinkerroin taitetuissa resoreissa on sellainen piirre, että resori pitää ensin neuloa kaksi kertaa niin pitkäksi kuin yksinkerroin oleva resori. Eikä siinä vielä kaikki: lopuksi resori piti ommella käsin paikoilleen. Vietin kesän työmatkalla 5 h lentokentällä helman resoria ommellen samalla, kun odotin 5 h myöhässä olevaa lentoani. Ja hei, I hear you, miksen vain neulonut joko yksinkertaisia resoreita tai sitten kiinnittänyt niitä taitoksia kolmen puikon päättelyllä? Noh... Jos rehellisiä ollaan, niin erityisesti ja nimenomaan juuri nämä tuplaresorit toivat ohjeen mallineuleelle sen kauniin viimeistellyn ilmeen, jota itsekin himosin uudelta syyspusakaltani. Ja olen kokeillut aiemmin kolmen puikon päättelyä taitoksiin, mutta se kiristää herkästi ja tämän paidan ykkösominaisuus on sen rentous. Että olihan siinä ihan älyttömästi työtä, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen koettelemus. Hiukan jäi kuitenkin korpeamaan se, että ompelemista varten lanka on pakko katkaista, eikä langan hännän pituudesta annettu mitään vinkkiä. Itse mittasin n. kolme kertaa helman ympärysmitan verran lankaa, mutta sepä kehtasi loppua muutamaa senttiä etuajassa.


Lopuksi pääsin vielä jännittämään langan loppumista. Siitä huolimatta, että Toshin vyyhdit ovat lähes aina ihanasti ylipainoisia, ei neljä vyyhtiä aivan riittänyt. Langat olin tietenkin ostanut jo useita vuosia sitten, eikä kyseistä väriä ollut parhaillaan tarjolla TitiTyyssä. Lisäksi käsinvärjätyissä langoissa on usein isojakin eroja värjäyserien välillä eikä minulla muutenkaan ollut aikomustakaan odottaa esim. kuukautta saadakseni neuloa puseron viimeiset sentit paikoilleen. Onneksi Tyystä löytyi ihan eri värjärin ihan erilaisessa lankapohjassa ihan käsittämättömän lähellä oleva väri, joka pelasti päiväni. Hieman ärsyttävästi jouduin korkkaamaan hätävyyhdin vain kahden hihakerroksen ja pääntien resorin takia, mutta tokihan lähes käyttämättömälle vyyhdille vielä neulottavaa löytyy.



Niin mitä tästä kaikesta opimme? A) Ylläpidän urhoollisesti masokistineulojan mainettani himoitsemalla lomaneuleisiinkin haastetta. B) Erilaiset pintaneuleet syövät petollisia määriä lankaa. C) Näköjään myös epävärien kruunaamaton kuningatar voi yllättäen viihtyä värillisissäkin neuleissa. D) Jestas, miten ihana paita! Tosiaankin, tämä maratonpostaus ei ole tarkoitettu nurinaksi ohjeesta tai sen neulomisesta. Tekstin pituus kertoo eniten siitä, että tämä oli hirvittävän mielenkiintoinen projekti. Ei ehkä rento sitten millään tavalla, mutta nautin siitä hirmuisesti ja nyt minulla on ihana merinoinen panssari lämmittämään syksyn viimoissa.

Neulisti

perjantai 10. elokuuta 2018

Mysteerillä syksyyn!

Nyt on jännittäviä uutisia. Jämälankavillasukkajoulukalenteri oli aikoinaan tämän blogin ja bloggarin suosikkijuttuja. Ajattelin tavallaan palata vähän aiheeseen ja suunnittelin ensimmäisen mysteerihuivini.


Ideana on siis KAListella porukalla huivia noin kuukauden päivät. Mysteerin tästä tekee se, että te ette neulomaan lähtiessänne tiedä yhtään, millainen tuo huivi mahtaa olla valmistuttuaan. Mutta jos nyt saan itse sanoa, niin se on aikas mahtava.


Homma toimii siten, että huiviohje Shake it up tulee Ravelryyn myyntiin N-Y-T. Ohje sisältää alkuun infotiedoston, josta löytyy tietoa puikoista, langanmenekistä ynnä muusta tarpeellisesta. Ja sitten keskiviikkona syyskuun 12. päivä tärähtää ohjeen ostaneiden sähköpostiin päivityslinkki, jonka kautta saa käsiinsä huivineulonnan ensimmäisen vihjeen.

Huivi koostuu yhteensä 13 vihjeestä, joille varattu neulomisaika vaihtelee kunkin vihjeen työmäärän mukaan. Aikataulu on seuraava:
  1. vihje 12.09.
  2. vihje  14.09.
  3. vihje 15.09.
  4. vihje 16.09.
  5. vihje 18.09.
  6. vihje 20.09.
  7. vihje 23.09.
  8. vihje 25.09.
  9. vihje 27.09.
  10. vihje 29.09.
  11. vihje 04.10.
  12. vihje 08.10.
  13. vihje 12.10.
Ohjeistus on sekä suomeksi että englanniksi ja KAListelulle tulee Where we once knitted -ravelryryhmään oma ketju joka vihjeestä jutusteluun. Kuvia voi Ravelryn lisäksi jakaa mieluusti myös instagramin puolella tägeillä #wwokmkal #shakeitupmkal.

Jaa, että saisiko alkuun olla hieman tietoa huivista tai langoista? Huivista en paljasta mitään, mutta kannattaa teroittaa itselleen joko 3.5 tai 3.75 mm puikot valmiiksi. Lankaa huiviin tarvitsee kolme vyyhtiä fingering-vahvuista lankaa eri väreissä. Mikäli langan riittävyys jännittää, ei huolta: ohjeessa on kunkin vihjeen jälkeen tieto siitä, paljonko kutakin väriä pitäisi olla jäljellä. Lankojen väreissä on hyvä olla jotain yhteistä, mutta ne saavat kuitenkin olla selvästi eri värit.

Parashan onkin vielä kertomatta! Kotimaiset suosikkivärjärit, ikke yarns ja lanitium ex machina ovat nimittäin tempauksessa mukana ja lupasivat värjätä kolmen vyyhdin settejä juuri Shake it up -mysteeriä varten. Setit tulevat myyntiin kummankin verkkokauppaan syyskuun ensimmäisellä viikolla niin, että langat ehtii hankkia postilaatikkoonsa ensimmäistä vihjettä odotellessa.





Kuka lähtee mukaan väri-iloitteluun?

Neulisti

perjantai 3. elokuuta 2018

Lauha

Lankojen maailmassa tapahtuu mahtavia! Kuopiolainen Kässäkerho Pom pom otti ja pisti työn alle ohuen, yksisäikeisen suomenlammaslangan - käsinvärjätynkin vielä kaiken päälle. Sitähän piti heti kahmaista matkaan puserollinen. Nyt oikeastaan harmittaa vain, etten kahmaissut enempää heti kerralla. Rakastuin nääs päätä pahkaa ja tein langalle ohjeenkin.


Mitä: Lauha / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Suoma Single, 215 + 10 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/lauha

Olen kuullut kanssaneulojilta, että neuletyylini on kuulemma kovinkin romanttinen. Tällä kertaa tunnustan sen ihan avoimesti. Tiesin heti, että halusin suunnitella Suomalle herkän lempeän, kontrastivärisillä pitsireunuksilla somistetun puseron. Myös mallin nimeksi piti saada jotain lempeää ja suomalaista - siitä Lauha.



Lauha on malliltaan klassinen vaarinpaita, siis tämmöinen pusero, jossa on edessä napit. Puseron hihat ovat hauska yhdistelmä satula- ja raglanhihoja. Neulominen aloitetaan tekemällä hartialäpyskät, joiden reunoilta poimitaan silmukat ja loput paidasta neulotaan yhtenä kappaleena.


Neulominen aloitetaan tasona, koska pusero on edestä auki, mutta kunhan nappilistat ovat valmiit, jatketaan suljettuna neuleena. Hihat ovat tarkoituksella vähän pidemmät ja sekä hihansuita että helmaa piristää lopuksi muutama kerros ainaoikeaa ja nirkkopäättely.



Kun pusero on muuten valmis, poimitaan helmasta ja hihansuista silmukat paidan nurjalta puolelta ja neulotaan kontrastivärillä muutama kerros helppoa ja kaunista pitsiä.



Lauha on tosiaan suunniteltu Kässäkerho Pom Pomin suunnittelutyöhön tarjoamalle Suoma Singlelle. Lanka on kerrassaan upeaa. Se on villaista, mutta todella pehmeää, ja rakastan näitä puuterisen utuisia käsinvärjättyjä sävyjä.


Fingering-vahvuinen Suoma on myös hurjan kevyttä, eikä valmis Lauhani paina edes 250 grammaa. Jos neulot omasi jostain toisesta langasta, saatat tarvita hieman enemmän lankaa. Meikäneulojalla Suoma hyppäsi heti top5 -suosikkilankoihin ja siitä pitää saada vielä monta muutakin neuletta. Kässäkerho Pom pomilla on juuri parhaillaan sopivasti verkkokauppapäivitys ja Suomaa saatavilla.


Lauhan ohje taas löytyy Ravelrysta. Tarjolla on tutut koot XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL ja ohjeistus tarjolla niin suomeksi kuin englanniksi. Puseron koko on hyvä valita niin, että valmiin paidan rinnanympärys on noin 5 cm omaasi suurempi.


Ohjeen saa viikonlopun ajan 25 % alennuksella käyttämällä Ravelryn ostoskorissa koodia SUOMA.


Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...