lauantai 17. helmikuuta 2018

Makeaa mahan täydeltä

Täytyy sanoa, että jos blogiin on tässä kohtaa tullut jokunen uusi lukija, niin heille ei tällä hetkellä vaikuta kovinkaan uskottavalta väite siitä, etten tykkää neuloa samaa mallia useampaan kertaan. Enkä tosiaan tykkää. Mutta kerran nyt on hyvä putki päällä, niin mitäpä sitä suotta rikkomaan.


Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Qing Fibres Silky Merino Singles + PetrichorYarns Merino Single x 2, 84 + 88 + 73 g
Ravelryssa

Neuloin viime kesänä Laine Magazinen ensimmäisen numeron upean huivimallin. Käytin siihen mahdottoman herkullisia lankoja: sinkkumerino ja sinkkumerinosilkkiä ja vielä kirsikkana kakun päälle Donegal tweediä. Ja huivista tuli kerrassaan upea. Henkeäsalpaava. Ja ihan hyvän ystävän värinen. Että se meni sitten synttärilahjaksi se.


Aika lailla heti oli selvää, että omakin pitää saada. Koska ekan huivin langat tuntuivat niin mahdottoman hyviltä, päätin mennä samanlaisilla herkuilla. Ensimmäiseksi pääväriksi valitsin yksisäikeisen, hempeän vaalean violetin Qing Fibresin merinosilkkisekoitteen. Siinä oli violetilla pohjalla upeita karkkivärisiä roiskeita. Kaverikseen se sai PetrichorYarnsin merinosinkun, jossa oli mustalla pohjalla samoja karkkiroiskeita. Se oli kerrassaan galaktisen upea väri ja hauskasti nämä kaksi yhtä aikaa sointuivat täydellisesti toisiinsa ja silti näyttivät omalla tavallaan lähes mustavalkoiselta parilta.


Ongelmana oli enää reunavärin valinta. Koska olin päättänyt pitää tämän yksilön itselläni ja hassasin siihen lankavarastoni suuria aarteita, piti reunuksenkin oleman täydellinen. Niinpä kysäisin, värjäisikö PetrichorYarnsin Johanna meikäneulojalle semmoisen galaktisen sinivioletin langan. Ja heti kohta sain vastausviestinä kuvan kolmesta justiinsa sellaisesta langasta. Että mikäs näistä laitetaan postikustin kyytiin. Sanoisin, että vallan nopeaa palvelua! Kun lanka vihdoin saapui perille, se oli täydellinen. Jos olisin pitemmälti kuvaillut kaipaamaani galaktista sähköistä siniviolettia ja lähetellyt puoli päivää inspiskuvia aiheesta värjääjälle, olisin varmaan saanut tasan tämän värisen langan.



Sitten piti vain neuloa. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, tämä oli kerrassaan viihdyttävä neulomus. Kunhan hommaan pääsee sisälle, neulominen on sujuvaa. Ensikertalaiselle briossikokeilijalle en tätä suosittelisi, enkä seuraneuleeksi missään nimessä (vaikka taas kerran tyhmyyksissäni neuloin tätä seurassa). Mutta etenkin näin toisella kerralla jopa briossikolmiot olivat helposti ymmärrettävissä ja niistäkin löytyi looginen rytmi.


Ja ihan niin kuin ensimmäiseltä kerralta muistelinkin, viimeisten kahden kolmion neulominen vei tuhottomasti aikaa. Sitä ajattelee, että johan tässä on tahkottu melkein kaikki kolmiot, mutta ne kun kasvavat koko ajan suuremmiksi.


Ensin siis neulotaan huivista keskiosa, jossa ainaoikeinraitoja rytmittävät hauskasti lomittain asettuvat patenttineuleiset kolmiot. Sen jälkeen keskiosan reunoilta poimitaan n. miljoona silmukkaa ja neulotaan kolmannella värillä reunus. Reunuksen ylänurkissa on kaunis briossikuviointi ja reunusta muotoillaan lyhennetyin kerroksin niin, että se on leveämpi ylhäältä kuin kolmion terävimmästä kärjestä. Lopuksi ne miljoona silmukkaa päätellään i-cord -nauhaa neuloen.



Olihan tuossa hommaa, mutta ah, kuinka nautin joka hetkestä. Näitä voisi kuvitella neulovansa jopa kolmannen. Mutta tästä en aio luopua, vaikka sisko kuinka väittää, että nyt tulin neuloneeksi ihan hänen värisensä huivin. Hei: fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me. Kahdesti en tähän samaan vipuun mene. Sitä paitsi olen löytänyt ainakin osittain takaisin värien pariin! Ja se on aika paljon se, jos tämmöinen epävärikummitus ei pidä hurjana ideana käyttää sähköisen galaktista siniviolettia kasvojaan vasten. Jännä nähdä, koskeeko tämä kummallisuus muuta kuin asusteita.

Neulisti

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Retriitille

Jos joku tahtoisi päästä yhdellä iskulla retriitille sekä meikäneulojan kurssille ja saada retriittispesiaaleina ohjeen sekä PetrichorYarnsin spessulangan, niin täältä löytyy lisää infoa:



torstai 8. helmikuuta 2018

Hip, hip, hurraa!

Kuten tunnettua, meikäneuloja ei innostu samojen ohjeiden neulomisesta useampaan kertaan. Tai niinhän mä olen luullut, mutta nyt on vähän niin kuin putki päällä. Mies halusi omat Aadat, joten semmoiset piti tempaista pukinkonttiin. Vähän ennen joulua pistin puikoille toisen Nordic arrows -huivin, koska ensimmäinen oli niin hauska neulottava ja päätyi ystävälle lahjaksi. Ja nyt menin ja neuloin jo toisen Hipleen. Joskin lieventävänä asianhaarana on kyllä sanottava, että Hiplee nyt vaan on vähän liian kiva paitamalli.



Mitä: Hiplee / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: De Rerum Natura Ulysse, 300 g
Ravelryssa

Suunnittelin tämän ohjeen alun perin Kalakukkoneulojien koko vuoden kestäneen neuleklubin lokakuun ohjeeksi. Tammikuussa se vapautui muidenkin käyttöön ja koskapa innokkaita neulojia oli jonoksi asti, päätin pistää Ravelry-ryhmääni KAListelun pystyyn. Ja innostuinpa itsekin osallistumaan yhteisneulontaan, kun ajatus tupla-Hipleestä houkutteli kovin.


Ihan ensimmäiseksi meinasin kokeilla tähän toiseen versioon monien hyväksi havaitsemaa BC Garnin Semilla Melangea, mutta ohjeenmukaisen Ulyssen värit veivät kuitenkin voiton. Ja onhan tämä herkän vaalea roosa nyt ihan huikea väri. Vei sydämen mennessään.



Tähän toiseen Hipleeseeni halusin jämäkämmän kauluksen, joten neuloin sen 4.5 mm puikoilla. Ohjeen mukaan kaulukseen käytetään isompia puikkoja ja niillä saa mukavan rennon ja laskeutuvan kauluksen aikaan, kuten tuossa ekassa versiossa minullakin on. Ajattelin kuitenkin, että tässä on mukava olla vaihtoehtoja siihen, millaista Hipleetä minäkin päivänä ylleen kaipaa. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Kummankin tyyppinen kaulus tuntuu toimivalta, joten molempi parempi.



Koska olin saanut ensimmäisenkin puseron neulottua tasan kuudella kerällä, en nytkään viitsinyt ostaa enempää, ettei jää turhia jämiä nurkkiin pyörimään. Varmistelin langan riittävyyttä neulomalla hihat heti, kun ne erotettiin vartalosta, koska helman mitta ei ollut niin justiinsa. Muutaman sentin nipistinkin lopulta sen pituudesta, mutta sain langan riittämään oikein hyvän mittaiseen puseroon.


Olen ihan onnessani siitä, miten kovasti muutkin ovat tästä mallista tykänneet. En ole ainoa, joka on tahtonut pistää puikoille useamman.

Neulisti

lauantai 20. tammikuuta 2018

Vihdoinkin

Jotkut asiat ottavat aikansa. Tai sitten joku täällä on jokseenkin saamaton tiettyjen juttujen suhteen. En kyllä yhtään tiedä, että kuka.


Miten: Pyöröpuikot 2.75 mm ja 3.25 mm
Mistä: SnailYarn Merino Twist, 250 g
 Ravelryssa

Jos nyt aloitetaan aivan alusta, niin olen aika varma, että oli vuosi 2013, kun rakastuin päätä pahkaa upeaan pitsiseen neuletakkiin. Ainakin Ravelryn mukaan sen malli on lisätty Ravelryyn tuona vuonna. Vaan harmikseni heti totesin, että ohje oli osa kirjaa, jota en viitsisi ostaa, kun tämä oli ainoa kiinnostava malli siinä.


Vaan eipä hätä ole tämän näköinen! Vuonna 2014 ihana neuleystävä kertoi löytäneensä kyseisen ohjeen myös eräästä käsityölehdestä ja oli parhaillaan neulomassa sitä. Oman takkinsa valmistuttua toveri lähetti lehden minulle - kera mahtavien eläintarrojen, kiitos niistä! (Never forget 2014!)

Niin, että on ihan loogista, että jo vuonna 2017 minä nopsana likkana laitoin sitten oman takkini puikoille.


Että meikäneulojalla oli tarjolla huolella hillottu ja kypsytelty ohje. Siihen tarvittiin tietysti myös lankaa. Sain syksyllä SnailYarnin Valentinalta mielettömän lankapaketin postissa kiitokseksi siitä, että olin käyttänyt Laineen kanteen päätyneessä Utu-takissa hänen lankojaan. Yksi kiitospaketin langoista oli upean värinen Merino Twist -lanka. Värin nimi on Pistachio ja siinä on ihanasti sekaisin minttuisaa, vaaleaa vihreää ja hieman tummempia, rusehtavia kohtia. Päätin, että nyt oli korkea aika laittaa pitsitakki puikoille, kun kolme vyyhtiä ihkulankaa riittäisi siihen sopivasti.


Takki tietty neulottiin saumattomasti ylhäältä alas. Siinä on taka- ja etukappaleissa upeaa katedraalipitsiä ja simppelimpi pitsikuvio, joka kulkee paitsi hihoissa, myös kyljissä. Itse asiassa olin hillonnut ohjetta niin monta vuotta, että olin tyystin unohtanut suunnitelmani neuloa hihat kokonaan sileää. Noh, se juna meni jo. En jaksanut enää purkaa takinalkua siinä kohtaa, kun vihdoin muistin muokkaussuunnitelmani. Kiva se on näinkin, mutta vähän vähemmän pitsiä olisi luonut rauhallisemman yleisilmeen.


Katedraalipitsi on upean näköistä, mutta sen oppimisessa meni pitkään - enkä tainnut missään vaiheessa sitä ihan kokonaan muistaa ulkoa. Lisäksi alun raglanlisäykset oli sisällytetty pitsiin niin, että koko ajan sai vahdata kaaviosta, mitäs ihmettä sitä pitikään tässä kohtaa neuloa.


Takki on aika lyhyt, joten siitä tulee varmaan mekkojen kanssa käytettävä. Takissa ei ollut ollenkaan vyötärömuotoiluja, vaan hieman ennen helman joustinta neulottiin pätkä pitsiä pienemmillä puikoilla. Kai siinä oli ideana, että pitsiosio hieman kapenee ennen joustinta, joka menee reippaammin kasaan.

Takin hihat olivat minusta perin kummalliset. Ne olivat jo raglanlisäysten jälkeen ihan riittävän suuret ympärysmitaltaan, mutta kainalossa luotiin vielä 13+14 silmukkaa. Minulla on paksut käsivarret, mutta näissä hihoissa oli ihan liikaa mittaa minullekin. Toki hihojen kavennukset aloitettiin heti saman tien, mutta hihat asettuisivat paljon kauniimmin, jos niissä olisi alussa vähemmän silmukoita. Nyt näihin jäi kainaloihin rumat röllykät. Mutta tietenkään en heti silloin kainalon silmukoita luodessa tajunnut tehdä asialle jotain ja nyt on myöhäistä.


Ohjeen mukaan hihansuut käännettiin ja kiinnitettiin nurjalle. Minä päätin, että parempi överit kuin vajarit ja lisäsin käännökseen vielä nirkkoreunuksen. Siis, neuloin käännöskohdassa (2o yht, lk) -kerroksen. Inhoan käsin ompelemista, joten kiinnitin reunuksen nurjalle neulomalla päättelykerroksen yhteen hihan kanssa. Tämä ei kyllä ollut ihan paras mahdollinen idea, sillä nyt hihansuut tuppaavat kääntyilemään. Onneksi pingotus pelastaa ja saa kaiken asettumaan.


Kaiken kaikkiaan kerrassaan sievä takki ihanan värisestä langasta. Ja niin, kyllähän minä neulon kaiken aikaa maanisesti, että ei tässä laiskoja siinä mielessä olla. Mutta kyllä toisinaan on uskomattoman saamatonta, miten pitkään jotkut suunnitteilla olevat työt saavat odottaa toteutumistaan. Nyt kun takki on valmis, lykkään lehden eteenpäin seuraavalle ystävälle. Katsotaan, olisiko seuraava neuloja vähän nopeampi.

Neulisti

torstai 11. tammikuuta 2018

Torvisoittokunta

Tämän joulun teema oli selvästi suloiset neuleet suloisille pikkuihmisille. Tottahan toki myös pummitytölle piti pistää jotain puikoille.


Miten: Pyöröpuikot 3.5, 4.0 ja 5.0 mm
Mistä: Hedgehog Fibres DK, 325 g
Ravelryssa

Ensin alkoi Indie gift-a-long -alennus ja tuli selailtua melkoisen monta sataa alennuksessa olevaa ohjetta. Tähän kun törmäsin, tuli pakottava tarve pistää se heti puikoille. Sitten piti pohtia lankaa. Harkitsin ensin jotain edullisempaa, mutta kun päähän pälkähti ajatus, etten ole vielä kertaakaan kokeillut Siililangan paksumpaa versiota, niin se ajatushan ei sitten enää suostunut hiljenemään. Tämänhän pitäisi kuitenkin sietää jopa konepesu, eikä pienen ihmisen paita vie niin paljon lankaa... Että se joululahjahan lähti sitten lapasesta vauhdikkaasti.


Paita on kiva yhdistelmä tavallista sileää neuletta ja briossia, eli patenttineuletta. Neulominen aloitettiin poolokauluksesta. Se neulottiin kokonaan patenttineuleena ja yhdessä kohtaa aloitettiin kaavio, jossa kavennukset ja levennykset saavat briossin näyttämään ikään kuin palmikoilta, vaikkei siinä sellaisia tehdäkään.


Kauluksen jälkeen patenttia jatkettiin vain kaavion kohdalla ja muuten ryhdyttiin neulomaan sileää. Hartiat muotoiltiin lyhennetyin kerroksin. Ehdin jo miettiä itsekseni, että täytyypä säätää pääntiellekin muotoa lyhennetyin kerroksin, mutta kun ehdin sinne asti, niin sehän olikin kirjoitettu ohjeeseen juuri niin kuin olin päättänyt neuloa. Eri hyvä. Koska liian ylös tuleva pääntie ahdistaa herkästi kaulaa.


Helmaan tehtiin halkio ja neulottiin etu- ja takakappale erikseen. Takakappale tehtiin hieman etupuolta pidemmäksi. Helmassa on myös joustimen sijaan briossia ja paitaan tehtiin työläs, mutta kaiken vaivan arvoinen italialainen päättely. Siinä päättely tehdään neulalla niin, ettei päättelyreunaa näytä ikään kuin olevan ollenkaan. Reunasta tulee ihanan pyöreä, eikä siitä näe suoraan, mihin kohtaan neule loppuu. Mutta hommaa siinä on. Hihoissa sen sijaan neulottiin tavallinen joustin ja päättely.


Malli on kertakaikkisen ihana ja innosti pistämään patenttineuletta puikoille omassakin koossa. Ohje on todella kaunis, mutta siinä oli pieniä puutteita. Siinä oli esimerkiksi kyllä selostettu hienosti saksalainen tapa neuloa lyhennetyt kerrokset, mutta käytettiin niistä lyhennettä, jota ei kerrottu missään. Kyllähän sitä näin kokeneena neulojana ymmärtää, että tämä varmaan viittaa lyhennettyihin kerroksiin, mutta pitäisihän kaikki lyhenteet silti olla kirjoitettuna auki. Vaan jääpä sitä itselläkin omista ohjeista aina jotain pientä huomaamatta.


Neule myös aloitettiin italialaisella silmukoiden luomisella, jonka pitäisi tuottaa samanlainen reuna aloitukseen kuin tuo italialainen päättely tekee lopetusreunaan, mutta eipä tuo oikein onnistunut. En ole varma, oliko vika kirjoitetussa ohjeessa vai ohjeen lukijassa, mutta minä sain ohjetta seuraamalla nurjan ja oikeat silmukat menemään ristiin niin, ettei reunasta tullut mitenkään kovin kaunista. Näin kyllä ensimmäistä kerrosta neuloessa, että tämä menee pieleen, mutta päätin, että tuskin pummityttöni siihen kiinnittää huomiota.


Kaiken kaikkiaan projekti oli kiva ja valmistui huimaa vauhtia. Lanka oli ihanaa neulottavaa. Vielä kun tuon punaisen värin saisi näkymään kuvissakin oikein.

Neulisti

lauantai 6. tammikuuta 2018

Viimeinen ehtoollinen

Noin niin kuin neulojana ei ole paljon parempaa kuin täysin kaheli lankavärjäri, joka on valmis toteuttamaan haastavimmat ja hönöimmät tilaukset. Kas kun syksyn retriitissä pohdittiin PetrichorYarnsin upeaa Tardikseksi maalattua sukkalankkua ja ryhdyttiin miettimään, mitkä maalaukset olisivat sopivasti lankun mallisia. Minä hihkaisin, että Viimeinen ehtoollinen olisi sellainen just eikä melkein. Ja siitä jos jostain saisin isälle mahtavan joululahjan.



En meinannut ensin uskoa, että tilaukseni otettiin tosissaan vastaan. Onnea on värjärikaveri. <3


Ja jos värjäri oli kaheli tilauksen toteuttaessaan, niin olen minäkin saanut aika moneen kertaan kuulla olevani kaheli, kun kehtaan näin hienon lankun pistää purkaen ja neuloen sukiksi. Mutta hei, sehän se sukkalankkujen idea on!


Mitä: ihan vaan sukat / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: PetrichorYarns Sock blank, 76 g
Ravelryssa

Tosiaankin, pistin lankun lihoiksi. Neuloin sukat isälle ihan omasta päästä, tai siis lankusta. Eh heh. Tällä kertaa olin niin fiksu, että jopa kirjasin tärkeimmät infot ylös, jotta toinen sukka oli mahdollisimman kivuton neulottava. Yleensä kun luotan siihen, että voihan kaiken aina laskea ensimmäisestä sukasta.



Sukkalankkujen neulominen on yleensäkin hauskaa, kun lankun kuviot muuttavat muotoaan sukiksi päätyessään. Tällä kertaa homma oli tavallistakin lystikkäämpää. Oli eri hauskaa katsella kuinka taas yksi opetuslapsi on kadonnut lankusta ja sukan varsi on kasvanut pituutta.



Neulojatoverit olivat myös kovin kiinnostuneita lankusta. Onnistuttiinpa lankusta löytämään jopa juopetteleva kissa, kun sitä katsoi toisesta suunnasta. What has been seen, cannot be unseen. Kovat olivat myös odotukset Jessen ilmestymisestä jalkapohjaan, mutta hän halusi tehdä vain tiikeriraitaa kakkossukan varteen. Hilpeyttä on herättänyt myös se, kun valmiita sukkia esitellessäni olen hihkaissut, että kolme opetuslasta jäi yli.


Ovat nämäkin melkoinen pari. Värit sattuivat menemään niin, että pariksi nämä tunnistaa vain toisen sukan varpaiden osalta. Mutta sehän se kai on sukkalankkujen viehätys, ettei etukäteen voi tietää, miltä sukat näyttävät. Isä ainakin tuntui tykkäävän ja isosti.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...