torstai 13. joulukuuta 2018

Neulojan käsilaukku

Tässähän on päässyt käymään niin, että tämän neulojan on vallannut ompeluvillitys. Ehkä neulesuunnittelutyön vastapainoksi tosiaan tarvitsee jonkun ihan muunkin harrastuksen. Vaan, kun en tuppaa hauskanpidossa menemään aidan matalimman kohdan yli, olen innostunut vieläpä laukkujen ompelemisesta!


Mitä: Caravan tote / Noodlehead
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Päällyskankaina Spoonflowerin kanvasta ja Eurokankaan villaa, sisällä puuvillaa sekä puuvillapellavaa, vetoketju, nahkaa, purjerenkaita, magneettilukko, laukkuhuopaa, tukikangasta

Kaikkihan alkoi tästä viikonloppulaukusta. Se oli niin tajunnanräjäyttävä ompeluelämys, että tein lähes samantien toisen, äidille. Tänä syksynä bongasin instagramista kertakaikkisen hienon repun, ompelin sellaisen ja tunnuin innostavan puoli Suomen neuleskeneä samoihin puuhiin. Reppuja olen sittemmin ommellut kolme lisääkin, mutta niitä saatte ihastella joulun jälkeen, kun lahjat on avattu. Sen sijaan innostuin kokeilemaan saman suunnittelijan käsilaukkua - neulojille suunniteltua sellaista.


Ompelemisen ikävä piirre on se, että valmistelussa menee kaikista eniten aikaa. Käytin puoli päivää leikellen laukun palasia valmiiksi ja silitellen tukikankaita ja -huopia paikoilleen. Kun lopulta istahdin ompelukoneen ääreen ja olin vaihtamassa trikooneulan farkkuneulaan päästäkseni ompelemaan, neula pahalainen putosi koneen uumeniin ja se ompeluilta olikin sitten paketissa.Tilanne onneksi korjaantui myöhemmin ja sain laukun ommeltua muutamassa illassa.


Caravan tote on tosiaan neulojalle suunniteltu käsiveska. Laukussa on ulkopuolella yksi nepparein suljettava tasku ja sisällä yksi avotasku, jossa on purjerenkaat langanohjaamista varten. Hienointa kaikista on kuitenkin ulkopuolelle vetoketjun taakse piilotettu valtava tasku, jonka sisällä on puikkoteline/-tasku. Ei sillä, että enää nykyisin osaisin pidellä sukkapuikkoja käsissäni, mutta halusin puikkotaskun kuitenkin ommella. Eihän sitä koskaan tiedä, jos jonain päivänä sukkapuikotuttaakin. Lisäksi valtavaan taskuun mahtuu puikkojen kaveriksi hyvin neuleohjeita ja vaikka mitä muuta.


Laukku on ihanan iso ja sinne mahtuu hyvin neuleprojekti tai pari. Laukku on muutoin avoin, mutta keskellä on magneettilukko. Tuli ostettua sen verran tehokas yksilö, että sen kiinnittämisessä suurin haaste oli ensin saada palat irti toisistaan. Laukun kahvoihin löysin Tampereen kädentaitomessuilta kenkäteollisuuden ylijäämänahkaa. Ylijäämänahkapalat tuntuivat muutenkin olleen kässämessuilla varsinainen hitti. Moni hamstrasi niitä ompelumerkeiksi tai syksyn hittiä, Oslo-pipoa varten.


Laukku oli kiva ommeltava. Siinä ei ollut mitään erityisen hankalia kohtia ja lopputulos on kerrassaan komea - kätevyydestä puhumattakaan. Hankalinta oli oikeastaan löytää sopivan kokoisia kankaita, kun yritin lähteä tekemään laukkua varastokankaista ja erityisesti vetoketjutaskussa käytettävää kangasta tarvitsikin kovin suuren palan. Ihan pienistä jämäkankaista tätä ei siis saa kasattua, mutta itse en tällä kertaa ostanut uutena kuin metallikilkkeet, nahkan ja tukikankaat. Ompelemisen toiseksi ikävin piirre on muuten se, että aina on tukikangas loppu. Käytin muuten laukussa puuvillaista tukikangasta, mutta noihin vaaleanpunaisiin päällyskankaisiin kiinnitin ihan laukkuhuovan.


Ihanasti laukkuohjeeseen kuului myös ohje laukkuun mätsäävään pieneen projektipussukkaan. Se on kerrassaan söpö ja aika sopivan kokoinen sukkaprojektille. Kahta lankakerää sinne ei mahdu (ei sillä, ettenkö olisi silti yrittänyt).

Kyllä nyt kelpaa neuleita kanniskella mukana.

Neulisti

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kehräämöllä

Viime aikoina on näkynyt mediassa juttua siitä, ettei suomalaista villaa arvosteta, eikä sitä hyödynnetä langan valmistuksessa. Onneksi Tukuwool teki aiheesta oman tiedotteen, sillä tietyissä piireissä kotimainen villa on kovinkin arvossaan.


Itse pääsin tällä viikolla kokemaan jotain kertakaikkisen mahtavaa, sillä pääsin kierrokselle Pirtin kehräämölle, Mikkelin Hiirolaan, tutustumaan teolliseen kehruuprosessiin. Ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa, joten nappasin reissulta kuvia muistoksi.



Kierros alkoi villojen pesusta ja paaluttamisesta. Suuremmat villaerät pesetetään Englannissa, mutta pienempiä eriä pestään paikan päällä kerhäämöllä. Pyykkikoneessa pyörimisen jälkeen villat nostetaan ritilöiden päälle kuivauskaappiin.



Villapaalit syötetään valtavaan koneeseen, joka erottelee villat taas ilmavaksi kuituhötöksi ja puhaltaa ne putkia pitkin suureen villakomeroon. Pääsin kurkistamaan komeron sisälle ja täytyy sanoa, että sinne olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan vaikka päiväunille. Jos nyt muistan oikein, niin villapaaleja irrottelevaa konetta käytetään myös erilaisten kuitujen sekoittamiseen. Sainpa nähdä ensimmäistä kertaa senkin, miltä sukkalankojen vahvikkeena käytettävä muovinen nylon näyttää kuituna. Kuvassa sekä mustaa että valkoista nylonia.




Komerosta villahöttö siirretään karstamyllyn käsiteltäväksi. Se työstää villasta karstalevyä, erottelee levyn kapeiksi soiroiksi ja lisää siihen hieman kierrettä, jolloin saadaan yksisäikeistä hahtuvaa.




Hahtuvakiekot sitten nostellaan varinaiseen kehruukoneeseen, joka lisää niihin enemmän kierrettä ja venyttää kuitua sen mukaan, miten paksua lankaa halutaan saada aikaiseksi. Pirtin kehräämö on perustettu 1948 ja yksi yhä käytössä oleva karstamylly ja kehruukone ovat peräisin perustamisvuodelta. Kyllä ennen vanhaan on tehty tekniikkaa kestämään.





Näissä kuvissa taas näkyy kampavillaa ja sen kuitujen venyttämiseen käytettävä laite. Lankaahan siis on kahdenlaista: tiiviimpää ja sileämpää kamapavillaa, jossa villan kuidut on kammattu kulkemaan samansuuntaisesti, ja karstavillaa, jossa kuidut saavat olla sikinsokin, jolloin langasta tulee ilmavampaa - ja myös vähän karheampaa. Kehräämöllä oli kampalangalle oma kehruukone, jossa kampalankasäikeet vilisivät niin ohuina soiroina, ettei niitä tahtonut paljaalla silmällä erottaa koneen pyöriessä.





Lopuksi valmiit säikeet käyvät kertauskoneen läpi, jossa ne kerrataan esim. kaksisäikeiseksi Tukuwooliksi. Sainpa myös ihastella ja silitellä yksisäikeistä Tukua, joka odotti pääsyä kertauskoneeseen.



Viimeisenä vuorossa olivat teolliset vyyhdinpuut ja valmiiden lankojen pesu.



Kehräämöllä on myös hurmaava tehtaanmyymälä. Sain lahjana mukaani hieman kampavillaa omalla rukilla kokeiltavaksi ja muutaman vyyhdin Pirtin ohutta kampalankaa, sillä lupasin suunnitella langalle huiviohjeen keväällä. Iso kiitos näistä ja erityisesti kierroksesta kehräämöllä!




Kaikkein jännittävintä oli ehkä kuitenkin se, että päädyin ostamaan kahden kilon lampaan!


Tai siis, ostin valtaisan paalin luonnonväristä karstavillaa, koska haaveissa on jo vuosia siintänyt ajatus käsinkehrätystä paidasta. Nyt ei ainakaan villa lopu kesken!

Neulisti

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Mustekalaa kesyttämässä

Kuulostaako omituiselta? Ei ole lainkaan, kunhan selitän.


Mitä: Thunderstorm toque / Abbye Knits
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.5 mm
Mistä: KVG Woolworks Merino DK, 81 g

Osallistun parhaillaan joka jouluiseen Indie design gift-along -tapahtumaan Ravelryssa. Siinä valtaisa joukko itsenäisiä suunnittelijoita tarjoaa ensin ohjeitaan viikon ajan 25 % alennuksella ja sitten porukalla neulotaan joululahjoja.


Tapahtumassa on 8 eri kategoriaa ja jokaiselle oma KAListeluketjunsa. Ja jos saa valmiiksi neuleen jokaisessa kategoriassa, on kyseinen neuloja kesyttänyt mustekalan. En ole pariin vuoteen osallistunut Tour de Sock -kisaan, joten nyt innostuin hiukan kilpaneulomaan pitkästä aikaa. Mustekalametsällä tässä siis ollaan.


Indie design gift-along -tapahtuman henki on sellainen, että on paljon mukavampi, jos kaikki suunnittelijat mainostavat toisiaan eivätkä vain itseään. Siksipä tarkoituksenani onkin neuloa kahdeksan eri kanssasuunnittelijan ohjeista.


Ensimmäisenä puikoille pääsi super komea myssy, jonka neulomisesta olen haaveillut jo pitkään. Pipossa on käännettävä joustinneulereunus, näyttävät palmikot, joiden keskellä on nyppyjä ja päälaen kavennukset muodostavat upean tähtikuvion. Sen verran muokkasin ohjetta, että tein putkialoituksen (long tail tubular cast on), jotta sain reunuksesta kauniin pyöreän.


Pipo valmistui melkein yhdessä illassa ja siitä tuli hirmuisen hieno. Varsinaisestihan tarkoitus oli neuloa joululahjoja, mutta minkä minä sille mahdan, jos puikoilta putoilee niin hienoja juttuja, että haluan pitää niistä osan itse.


Lisäksi sulan voin kanssa pehmeydessä kilpaileva lanka on vanha varastojen aarre. Olen vuosia sitten neulonut samasta langasta huivin, joten pitäähän tämä pipo pitää itse huivin kaveriksi. Eikös juu?

Neulisti

tiistai 27. marraskuuta 2018

Vähän sinne päin

Se on sellainen homma, että kun itse neuloo, niin saa justiinsa niin hyvää jälkeä kuin miten tarkkaan sattuu ohjetta lukemaan.


Mitä: Wendel / General Hogbuffer
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Drops Fabel, 60 g

Niin. Aloin innolla neuloa jälleen kerran yhtä paria sukkalaatikkoon, jossa alkaa olla jo melkoisen ahdasta. Valikoin tällä kertaa malliksi Kenraalin ilmaisen sukkaohjeen, jota on ollut tarkoitus kokeilla jo vuosien ajan. Kenraalin ilmaisohjeet on kirjoitettu hänen omaan, isoon, jalkaansa sopiviksi, joten tiputin sukasta yhden kaaviontoiston pois saadakseni paremman silmukkamäärän.


Sukissa on kauniisti jalkaa kiertävä kuvio, joka saadaan aikaan lisäyksillä ja kavennuksilla. Kuvio oli nopeasti ulkoa opittu ja kaikki sujuikin kuin tanssi aina kantapään ylitykseen asti.



Sitten hoksasin, että tiputtamaani kaaviontoistoa olisi tarvittu siihen, että jalkapöydän kuviot voisi neuloa ohjeen mukaan. Siitä eteenpäin jouduin siis säveltämään omiani. Vaikka kyllähän sitä kokeneena neulojana osaa kaavioita käsitellä niin, että silmukkamäärät pysyvät kohdillaan.


Ohjeen mukaisesti kaavioiden olisi annettu hetki kiertyä jalkapöydän yli viistosti ja sitten ne olisi peilattu kiertymään toiseen suuntaan. En jaksanut säätää silmukkamääräni kanssa vaan jatkoin kuviota samanlaisena koko jalkapöydän pituudelta. Ihan kivat tuli näinkin.


Laatikosta alkaa tosiaankin tila loppumaan. Pienellä väkivallalla sain tämän parin vielä mahtumaan rivistön jatkoksi, mutta nyt lootaan mahtuu enää yhdet sukat.


Kas kun joulupukin apuri toimitti sinne yhden ylimääräisen parin. Siskokin osallistui tähän pakettiin sukkaparin verran. Että ehkäpä tästä ei tarvitse ottaa paineita, jos en ehdi ennen joulua enää tähän laatikkoon täytettä neulomaan.

Neulisti

torstai 22. marraskuuta 2018

Väriä elämään

tai sitten ei.


Mitä: Ihan vaan sukat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Jämälangoista, 60 g

Muutama vuosi sitten keksin hirmuisen hauskan tavan käyttää jämälankoja. Neuloin ystävälle sukat raidoittaen kahta lähes saman väristä jämää, jolloin sukista ei hoksannut raitoja ensinkään. Voi olla, että olen maailman ainoa neuloja, jonka mielestä se oli hirvittävän hauskaa, mutta niin kovasti kuitenkin, että halusin ottaa aiheesta uusinnan.


Kaivelin jämälankakorista kasan mahdollisimman vaaleita lankoja ja neuloin raitasukat. Loin 60 silmukkaa, neuloin 12 kerrosta resoria yhdellä värillä, vaihdoin sitten sileään neuleeseen ja aloin raidoittaa. Kantapää on ranskalainen kantis, eli sellainen, joka kantapään käännöksessä muotoillaan pyöreäksi.


Ihan väritys ei mennyt niin kuin ajattelin. Ensinnäkään langat olivat hieman liian hyvin toisistaan erottuvia ja ihana sininen kimallelanka olikin huomattavasti sinisempää kuin ajattelin. Katsokaa nyt, kuinka räikeänä se sukissa vilkkuu! Julkeaa.

Ei näitä varsinaisesti värikkäiksi voi haukkua, mutta minä tykkään kovasti. Kaipaan aina toisinaan vaaleita sukkia asukokonaisuuksia täydentämään, niin nytpä on sellaiset.


Värien erottuminen jäi hieman kaivelemaan ja aion kyllä ottaa vielä uusinnan lankojen sekoittelussa. Jämäkorissa olisi aineksia ainakin haalena minttuisiin ja syvän vihreisiin jämäraitoihin.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...