Metsäneläimiä

Paikallisen neuleporukan tapaamisessa tuli puhetta napeista ja niiden hamstraamisesta. Käsi ylös, kenellä ei muka löydy varastoistaan niitä just ihan täydellisiä nappeja, joita ei koskaan raaski käyttää mihinkään projektiin. No sitähän minäkin, että meitä on aikas monta.

Mitä: Briochevron cowl / Stephen West

Miten: Pyöröpuikko 5.0 mm

Mistä: De Rerum Natura Gilliatt + jämiä, 200 + 166 g

Päätettiin porukalla paikata tilanne ja päästää napit vihdoin ja viimein hyötykäyttöön. Ideana oli siis suunnitella projekti valittujen nappien ympärille. Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan tällaiset laittoman somat metsäneläinnapit, eikä mitään ideaa, mihin niitä käyttää.

Sopivasti juuri vähän aikaa sitten rakastuin pohjattomasti toverin uuteen jämälangoista kasattuun kauluriin ja siitä se ajatus sitten lähti - eikun apinoimaan.

Metsäneläimet vaativat metsäisiä värejä parikseen. Kaivelin lankalipastosta kaikki vähänkään paksummat vihreät jämät ja järjestelin ne liukumaan vaaleista vihreistä tummiin ja tummista ruskeaan taittaviin. Lopuksi paritin ne vaalean Gilliatin kanssa.

Kun jämälankojen makuun pääsin, en malttanut lopettaa jämien tuhoamista ajoissa ja kaulurista tuli ihan liian pitkä. Täytyy purkaa siitä kokonaan viimeisen jämän osuus pois ja napitkin asettelin ihan hooposti väärään päähän huivinkutaletta. Ilmaisia vinkkejä on tarjolla taas kerran: Napinlävet pitää tehdä siihen päähän, jonka haluaa jäävän päälle. Ei siihen toiseen. Muistaisinko ensi kerralla?

Meillä on niin hirvittävän nätti pensasaita, että huivi oli tulevista purkuoperaatioista huolimattava kuvattava heti valmistuttuaan. Kas kun, jos odotan parikin päivää, saattaa halla olla tiputtanut nämä huisin punaiset lehdet. Siihen en suostu.

Mutta jopa kaikkine vikoineen, jotka on vielä korjattava, kauluri on jo viallisenakin niin huippu, että piti heti ottaa käyttöön. Suosittelen reippaasti kaikille, joilla on paksulankajämiä.

Neulisti

Kieputin

Ylituotanto voi joskus osoittautua ahkeralla neulojalla todelliseksi ongelmaksi. Onneksi maailmassa on muita ihmisiä, joilla on neuletarpeita.

Mitä: Ympäri ja ympäri / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Louhittaren luola Väinämöinen Sport + Vuorelma Veto, 70 + 60 g

Jännästi toisinaan pääsee käymään niin, että omat kaapit ovat neuleita pullollaan, mutta lisää pukkaa koko ajan. Mihin ne kaikki laitetaan? Ja kuka niitä ehtii käyttää? Tällä kertaa kävi niin onnellisesti, että toveri tunsi toisen toverin, joka mieluusti käyttäisi villaisia lämmikkeitä, muttei semmoisia omista. Sepä sattui somasti. Minulla nimittäin oli tarve neuloa, muttei käyttäjää tiedossa.

Tämä oli toinen Huivileikki-kirjasta toteuttamani malli. Tykkäsin kovin. Luotiin kasa silmukoita, neulottiin hassusti kavennuksin ja levennyksin itsensä ympärille kiertyvää tuubia ja lopuksi silmukoitiin päät mutkalle yhteen. Valamista. Olkoonkin, että sadan silmukan silmukoinnissa kyllä vierähti kolmisen tuntia. Mutta onhan se nyt kaunista jälkeä, kun valmiista huivista ei pysty näkemään, mistä se alkaa ja mihin loppuu.

Projektista tekee erityisen huipun vielä se, että löysin lankakaapin kätköistä tähän passaavat jämät. Minä sain nauttia neulomisesta, lankalipasto sai edes pienen pientä helpotusta jämien vähenemisestä ja mysteerimies saa itselleen soman tuubin lämmikkeeksi. Tykkään.

Neulisti

Väriliukuja

Kankaankudonnassakin on valmistunut välillä jotain. Tähän asti kankaankudonta on tuntunut mielenkiintoiselle, mutta ei ole herättänyt sen suurempia intohimoja. Nyt materiaaliksi otettiin villaa ja johan alkoi heti kiinnostaa. Saatuani villaa käsiini, tunsin vihdoin voivani taas hyvin. Ei siis taida olla minun juttuni tuo kudonta, täytynee pitäytyä euforisessa neulomisessa ja kehräämisessä.

Mitä: Huiveja

Miten: Kangaspuilla, sidontana toimikas

Mistä: Schoppel-Wolle Zauberball Stärke 6,  400 g

Kudoin kaksi huivia, toinen itselle, toinen lahjaksi. Huiveilla on mittaa 2,5 m x 0,39 m ja ne ovat ihanan isot. Käyvät kaulahuiveiksi, mutta myös vaikka mekon kaveriksi hartiahuiviksi. Toimikas oli helppo kudottava ja teki kudelangasta kauniit vinoraidat. Aiemmin kutominen on ollut aika tuskaisaa, mutta huiveissa piti pitää huolta, että kudottu kangas on riittävän väljää ja pehmoisaa. Nyt kutominen olikin niin leppoisaa, että olin suorastaan zen.

Huiveissa on sekä loimi- että kudelankana Zauberballia samassa värissä. En liiemmin muissa yhteyksissä ole liukuvärjäysten ystävä, mutta tähän se sopii kuin otsatukka porsaalle. Huiveista tuli juuri sellaiset kuin haaveilinkin. Hapsut kierittelin yhteen.

Neulisti

Lohtuluksusta

Kävin jokin aika sitten Titityyn neuleillassa ja minulla oli mukanani 1,4 sukkaa. Tarkempaa selvitystä löytyy täältä, mutta sanottakoon lyhyesti, että käämit paloivat railakkaasti ja lähtiessäni minulla oli valmiina 1,2 sukkaa. Onneksi paikalla oli riittämiin vertaistukea. Minua neuvottiin (lue: komennettiin ja vannotettiin) jättämään sukat rauhaan vähintään vuorokaudeksi ja ostamaan sen sijaan sille illalle välipalaksi jotain ihkua lohtulankaa. Ei auttanut kuin totella.

Minulla oli oikeastaan mielessäni jotain ihan muuta lankaa, mutta hyllyjä tutkiessani olin poiminut käteeni Madelinetosh-vyyhdin, joka ei sitten jostain syystä koskaan kädestäni pudonnut. Olihan se lopulta pakko ottaa mukaan, kun siitä selvästi oli tarkoitus neuloutua minulle jotain sukkaraivoa liennyttämään.

Mitä: Chandelle Cowl / Megan Goodacre

Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm

Mistä: Madelinetosh Sport, 100 g

Olen jääräpäinen muutoksenvastustaja. Kun uudet muoti-ilmiöt valtaavat kadut, pidän niitä useimmiten ihan urpoina. Vastustan niitä viimeiseen saakka, ja juuri kun suurin aalto on menossa ohitse, haluankin hypätä kyytiin. Tuubihuivit olivat minusta alkuun aivan pöljiä. Tai no, eivät nyt aivan, mutta ärsytti, kun jokaisella vastaantulijalla oli sellainen kaulassaan. Päätin vakaasti, että PYH - tuollaiseen en lähde. Ja nyt vuoden pari tuubihuiveja tuijoteltuani huomasin etsiväni ravelrysta kivoja tuubihuivimalleja.

Muokkasin ohjetta jonnin verran. Ohjeen mukaan tippukivikuvioita pitäisi tehdä neljä ja väliin aina neljä silmukkaa sileää. Koska ostin vain yhden vyyhdin, kokeilin tehdä kolme kuviota ja kolmella silmukalla sileää neuletta kuvioiden väliin. Kuviot olisi myös pitänyt aloittaa samalta riviltä, mutta minusta oli paljon mukavampaa, jos ne kulkisivat eri tahtiin. Niinpä aloitin keskimmäisen kuvion riviltä 17 (jos joku joskus vaikka haluaisi tehdä samanlaisen). Lisäksi loin silmukat ohjeesta poiketen väliaikaisella luonnilla (provisional cast-on), jotta sain lopuksi silmukoitua huivin päät yhteen siististi. Oikeasti huiviin olisi pitänyt myös neuloa enemmän pituutta, mutta minä päätin tehdä siitä tasan yhden kerän mittaisen.

Nätti tuli. Lankaa olisi voinut olla enemmänkin ja päätin korvata langanpuutteen ahkeralla pingottamisella. Virhe! Pingotin huivia sitten ihan liiankin kanssa ja siitä tuli liian pitkän ohut lörppö. Ei kun kastelemaan uudestaan, onneksi sain sen vielä pelastettua.

Neulisti

Sääntörikkomus

Tuhma Neulisti! Tuhma! 

Minulla oli tässä viikonloppuna kaksi työtä yhtä aikaa kesken, vaikka vastustan sellaista vakaasti. Tähän tosin oli hyvä syy: Olen tekemässä itselleni tunikaa. Takakappaleen valmistuttua se on mielestäni kuitenkin lähempänä napapaitaa. Ei nyt sentään tosissaan, mutta liian lyhyt yhtä kaikki. Onko jollain kokemusta Dropsin Baby Alpaca -langasta, saako sitä miten paljon venymään liottamalla ja pingottamalla? Hyviä neuvoja otetaan vastaan. Tällä hetkellä arvon kovasti, pitäisikö ongelma yrittää korjata näin jälkikäteen vai kiltisti vain purkaa ja tehdä uudestaan. Huokaus.

Noh, ongelmaan ärsyyntyneenä sitten päädyin tekemään välillä jotain ihan muuta. Virkkasin Vyyhdille joululahjaksi kaulahuivin Kim Hargreavesin mallilla ja siitä tuli sen verran ihana, että halusin itselleni samanlaisen. Nyt huivi on valmis ja pääsee heti käyttöön! :)

Mitä: Clarity / Kim Hargreaves
Miten: Virkkuukoukku nro 7
Mistä: Rowan Lima, 210 g

Virkkaamiseen vierähti yhteensä muutama päivä ja huivi söi Rowanin Lima-lankaa hieman reilun 200 g. Koon 7 virkkuukoukulla huivista tuli mukavan ilmava. Se ei myöskään vaatinut mitään erityisosaamista, koska koostui yksinkertaisesti pylväsrypäistä. Kauniin ilmeen huiville antaa lopuksi virkattava pitsireunus.

Kaulahuivi on iki-ihana, mutta nyt joudun palaamaan tunikadilemman pariin. Apuja?

Neulisti

Viimeinen paketti puikoilta pois!

Nyt on valmista! Viimeisenä lahjana tein isälle kaulahuivin peruspipon kaveriksi. Huivin tein virkkaamalla kolmella värillä. Alkuun pitää vain tehdä niin monta ketjusilmukkaa, että huivista tulee halutun pituinen. Tummanharmaat raidat on tehty virkkaamalla kaksi kerrosta piilosilmukoita. Vaaleammat raidat ovat aina kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Lankoina käytin peruspiposta yli jääneet Dropsin Karismat ja Merino Extra Finen. Uudetkin kerät jouduin korkkaamaan, mutta niistä ei montaa grammaa kulunut.

Mitä: Kaulahuivi / oma ohje
Miten: Virkkaus
Mistä: Drops Karisma + Drops Merino Extra Fine

Tämän myötä hyvää joulua ja kiitoksia kaikille ihanille lukijoille, joita olemme Vyyhdin kanssa saaneet napattua matkaamme tässä syksyn varrella. Kranssi löysi paikkansa viimein seinältä, kuusi on koristeltu ja lahjat saatu pakettiin sen alle. Ihanat paperitähdet makuuhuoneen ikkunaan tein vanhan kirjan sivuista. Ohjeen löysin Pirjon blogista.

Neulisti