perjantai 18. huhtikuuta 2014

Höyhenenkevyt

Mulla on meneillään projekti nimeltään Väriä vaatekaappiin. On pitkään tuntunut siltä, että kaikki omistamani vaatteet ovat ihan samanvärisiä ja kovin pliisuja. Asiantila alkaa pikkuhiljaa korjautua.



Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Kraft Handdyed BFL Dk, 420 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/feathers-in-the-wind

Ensin näin Ravelryssä Veeran ihastuttavan uuden takkiohjeen. Siinä oli tosi kaunis raidoitus. Mutta ennen kuin ehdin toteuttaa sitä, Joji pisti tarjolle tämän ohjeen. Takit ovat melkeinpä samanlaiset. Tässä Jojin takissa vaan oli lämmittävä pystykaulus ja kauniimpi pitsi. Nämä höyhenet ovat kerrassaan hurmaavia. Niinpä sitten tartuin Jojin takkiohjeeseen ja röyhkeästi nyysin siihen Veeran raidoituksen. Vastahan tytöt olivat tehneet yhteisen kokoelmankin, että ehkeivät tästä pahastu.



Raitojen lisäksi muokkasin ohjetta sen verran, että jätin neulomatta mielestäni varsin pöhkön näköisen nurjan raidan rintojen päältä. Lisäksi tein vyötärökavennuksia ja -levennyksiä yhdet enemmän, jotta sain takkiin lisää kurveja. Tein takin 38'' rintamuksen koolla ja siitä tuli justiinsa passeli. Ihan ministi piti pingottaa lantioon leveyttä.


Olen tullut siihen tulokseen, että takkilankoihin kannattaa todellakin panostaa, vaikka se kalliiksi käykin. Vaatekaapissani on nyt kolme luksustakkia ja niitä parempia ei löydy mistään. Kraftin BFL Dk, joka muuten on paljon lähempänä sport-vahvuista kuin dk:ta, on täydellinen lanka. Se on pehmoista, ei kutita yhtään. Siinä ei ole silkkiä, mutta se kiiltää hurjan kauniisti. Se on ilmavaa ja kevyttä. Takista tuli lämmin ja kevyt - voiko parempaa ollakaan? En ehkä ota tätä koskaan päältä.


Takin mahtavuudesta ohjeineen lankoineen päivineen kertonee parhaiten se, että koko homma oli valmis 12 päivässä. Retriitissä, heti langat saatuani, loin silmukat ja nyt keskiviikkona se valmistui. Mä rrrrakastan mun vihreää höyhentakkiani. Ihan vaan, jos jollekulle jäi vielä epäselväksi.

Vaatekaappiin väriläiskiksi ovat odottamassa myös punaiset ja violetit takkilangat.

Neulisti

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tiimipiposet

Kävimme taannoin tervehtimässä ystäviä, joiden perhe kasvoi kevättalvella yhdellä varsin somalla pikkuisella. Tuliaisiksi veimme sisaruksille samanlaiset pilvipipot, joihin otin idean Nöttösen solmumyssystä. Kuvat eivät valitettavasti ole sieltä parhaasta päästä, kun aika oli kortilla, valo vähissä ja mallillakin olisi ollut muita kiireitä. Jospa nuo nyt kuitenkin ajaisivat asiansa.



Mitä: Solmupipot / oma ohje mallin mukaan
Miten: Saumurilla
Mistä: Trikoosta

Olipa taas kivaa surruutella saumurilla. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, kun työn ja lapsen lisäksi ei päivään kerta kaikkiaan tunnu mahtuvan paljoa. Iltaisin on monesti jo niin väsynyt, että ompeluhommien valmistelut tuntuvat ihan ylivoimaisen vaikeilta. Nyt kuitenkin tein oivalluksen, että onnistuuhan se ompelu lapsen kanssakin, kun vain ottaa tämän mukaan touhuihin. Pikku assistentti ojentamaan ja poistamaan nuppineuloja ja molemmat viihtyvät. Sitä paitsi taas sai äiti opetuksen, että ei pitäisi aliarvioida naperon kykyjä. Hyvinhän tuo osaa nuppineuloja käsitellä, kun ensin yhdessä opetellaan.



Työn alla olisi lisääkin pieniä vaatteita, mutta homma on toistaiseksi tyssännyt siihen, että hyvin palvelleeseen (lue: ikivanhaan) ompelukoneeseeni ei taida saada kiinni kaksoisneulaa ja aiemmat kokeilut helmakäänteiden ompelusta tavisneulalla ovat olleet jokseenkin tuskastuttavia. Onkohan tässä enää muita vaihtoehtoja kuin käsin ompelu?

Kyselee tumpelo-ompelija
Vyyhti

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Allitnil

Lintilla on Linnunradan käsikirja liftareille -radiokuunnelmasta tuttu naisparka, joka on kloonattu 578,000,000,000 kertaa. Sattumoisin Lintilla on myös kaunis huivi, josta löytyy Ravelryn mukaan jo 2980 kopiota ympärin muailman.


Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm
Mistä: Wollmeise Pure, 147 g

Minulle on kuitenkin kovin tärkeää aina harrastaa pikkiriikkistä kapinaa valtavirtaa vastaan. Ensin ihastuin mahdottoman paljon tähän versioon, jossa huivi ei ole ollenkaan röyhelöinen vaan kauniisti laskeutuva. Enpä kuitenkaan sitten hoksannut matkia tuosta versiosta myös suurempaa puikkokokoa. Näillä eväillä huivista tuli juuri niin röyhelöinen kuin sen 2978:sta kloonistakin. Eihän siitä esikuvansa mukaista saanut pingotettua, mutta keksinpä sitten toisen tavan tehdä tästä antikloonin, Allitnilin. Pingotin huivin siten, että venytin neuloin vain muutaman röyhelön kärjen sieltä täältä ja sain aikaan hauskoja lieskojen tai vaahteranlehtien oloisia soiroja.


Huivi oli hauska ja aivoton neulottava. Se alkoi ihan muutamalla silmukalla ja eteni aluksi vauhdilla koko ajan hidastuen. Röyhelöt saatiin aikaan helpoilla lyhennetyillä kerroksilla. Jätin kyllä ohjeesta poiketen lankalenkit poimimatta. Erityisesti plussaa siitä, että kun huivissa piti jättää lankaa toisen sivun röyhelöitä varten, oli ohjeessa annettu tarkat grammat, joilla se onnistuu. Minultakin jäi yli vain 3 g lankaa, kun huivi oli valmis.


Langan sain vastalahjaksi sukkien neulomisesta jo aikaa sitten. Wollmeise tuntui samalta kuin aiemmallakin kokeilulla, ihan liian puuvillainen tuntuma neuloessa. Sormeni eivät pidä sen neulomisesta, mutta valmiit neuleet ovat todella siistejä tiukan kierteen ansiosta. Ja kyllä kuvatessa tuli jo todettua, että on tämä ihan selvästi 100% villaa, kun niin ihanasti lämmitti. Väri on todella kaunis, ihanan semisolidi. Ei kuitenkaan yhtään minun värini. Niinpä huivi sai lähteä eteenpäin, siskon kaulaa lämmittämään.


Neulisti

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ekaa kertaa

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa yli 1,5 vuoteen omalla lomalla kokonaisen viikonlopun ja kyllä teki kuulkaas hyvää! Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun aloin varovasti puhua, että ehkä saattaisin kohtapuoliin uskaltaa vihdoin lähteä yksin yliyönreissuun. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli Neulisti pakottanut ilmoittautumaan Kierot puikot -neuleretriittiin. Viikonloppuna matka vei siis koko tukisukkaryhmämme täydessä vahvuudessaan Pohjois-Savon hurjaan Viitakkoon.


Viikonlopun tavoitteet ja niiden toteutuminen:
  • Nukkua. Nukkua. Nukkua vielä lisää. Lepolomalle!
    Illalla nukahdin kuin tukki, mutta luonnollisesti heräsin aamulla vähintään yhtä aikaisin kuin kotonakin. Kuka sitä nyt kuitenkaan mitään päiväunia jaksaa, kun on kiire tehdä kaikkea muuta hauskaa.
  • Neuloa valmiiksi vuoden päivät puikoilla virunut villatakki.
    Neuloin neljä kerrosta ja sitten loppui lanka. Ohohups!
  • Neuloa hurjasti kaikkea muutakin.
    Sain minä yhden uuden huivin alulle.
  • Oppia tekemään kirjo- ja onteloneuletta.
    Opin, mutta en tehnyt.
  • Tehdä silmukkamerkkejä.
    Tein! Ihan kokonaiset kolme kappaletta oikein!
  • Olla törsäämättä lankaan.
    En törsännyt. Tein sijoituksen.
  • Kehrätä langaksi viime kesänä värjätty villa.
    Kehräsin ehkä jopa tunnin. Ei tullut ihan valmista. Edellisestä kehruusta oli aikaa noin puoli vuotta ja ylipäätään kokeiluja takana vain kourallinen, joten luonnollisestikin sitä kuitua piti puristaa kuin hengenhädässä. Ettei vain pääsisi karkuun! Sormet sanoivat sopimuksen irti aika nopeasti.
  • Nauttia olosta ja ladata akkuja.
    Nautin ja latasin akkuja niin, että sunnuntaina nukahdin kotisohvalle klo 20.30.

Ihan omin pikku kätösin kehräsin omin pikku kätösin värjättyä kuitua. Huisia!


    Retriitissä neulottiin retriittisukkia jämälankavillasukkajoulukalenterisukkien tyyliin (eräs jopa joulukalenterisukat jalassa), mutta minä ja Neulisti emme tällä kertaa muilta kiireiltämme ehtineet mukaan. Kylläpä vain tuli taas hauskannäköistä jälkeä, vaikka vinkit olivat välillä ihan mahdottoman hankalia.



    Vapaan neulomisen, höpöttelyn ja herkuttelun lisäksi halukkaat saivat osallistua käsityöaiheisiin pajoihin. Neulistin kanssa yhdessä kävimme näpertelemässä silmukkamerkkejä.

    Todistusaineistoa siitä, että jossakin oli joskus jotakin onteloneuletta muistuttavaa.

    Minä opettelin kirjo- ja onteloneuletta eli siis sitä kaksipuoleista ja -väristä käännettävää neuletta. Parin tunnin takkuamisen jälkeen purin koko roskan. Hauskaa se kyllä oli, mutta seuraavaan yritykseen varustaudun ohjeella ja paremmilla puikoilla.


    Neulisti taasen kävi ompelemassa käännettävän kauppakassin. Tulipa niin nätti, jotta!

    Lisäksi tutustuin uusiin neulojakavereihin, söin hyvää ruokaa, maistelin ainakin kymmentä eri kakkua, lilluskelin paljussa ja keräsin kehuja Tiinan tekemästä huivista (kiitos vielä!).

    Neulistin retriittisaaliit.
    Vyyhdin retriittisaaliit.

    Eihän sieltä retriitistä ihan tyhjin käsin kotiin tultu. Lankalotosta voitin kauniin käännettävän projektipussukan, silmukkamerkkejä ja kuvasta uupuvan isoäidinneliöaiheisen tiskirätin, joka pääsi kotona heti käyttöön. Violetin mysteerilangan löysin lahjoituspöydästä ja Kraftin myyntipöydästä mukaan tarttui käsinvärjätty uniikkikappale melkein ruosteenpunaista lankaa. Oikein maltillista siis!

    Kotona syliin juoksi iloinen pieni Nöttöseni. Mukavaa oli lomailla, mutta mukavaa palata taas kotiinkin. Ensi vuonna sitten uudestaan!

    Terkuin
    Vyyhti


    Retriittiterveiset myös Neulistilta ja muulta tukiryhmältä. Neulistille kiitos kuvista ja Susannalle autoseurasta!

    maanantai 7. huhtikuuta 2014

    Oot pellavasilkkii mun sylissäni

    Noin vuosi sitten poimin Kierojen puikkojen lankalotosta itselleni TitiTyyn yllärikassin ja löysin sen sisuksista upean väristä lankaa. Puolet pellavaa, puolet silkkiä. Aika huimaa.



    Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm
    Mistä: BC Garn Setalin, 88 g
    http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/cicada-shawl

    Lopulta löytyi sopiva ohje pariksi langalle ja jostain vielä hieman neulomisaikaakin (siis kaikkien muiden neulomusten keskellä).


    Tykkäsin ohjeesta kovasti. Siinä oli pienillä palmikonkierroilla, jotka tehtiin ilman silmukoiden siirtelyä, saatu kivasti ilmettä huivin sileään osaan. Myös pitsi oli erityisen kaunista. On kivaa vaihtelua, kun pitsi tehdään pudottamalla ja poimimalla langankiertoja sen perinteisemmän "kavenna, tee langankierto" -pitsin sijaan. Vähän vaihtelua välillä. Tykkäsin.


    Lanka laskeutuu kauniisti ja siinä on upea väri. Se tuntui sormissa ihan kivalta neuloessa, mutta voi sitä halkeilua! Lanka koostui säikeistä, joilla ei ollut aikomustakaan pysyä kiinni toisissaan. Ihan koko ajan sai vahtia, että tuli otettua kaikki langat mukaan. Hieman rasittavaa, mutta lopputulos palkitsee.

    Neulisti

    sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

    Kurret

    Mistä näitä kirjoneuleprojekteja oikein sikiää?



    Miten: Sukkapuikot 2.5 mm
    Mistä: Louhittaren luolan Väinämöinen (Kelo + Kahvi), Novita Ticotico, 63 + 11 g
    http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/the-squirrel-socks

    Ette ehkä usko, mutta en kyllä mitenkään tieten tahtoen hakeudu kirjoneuleiden pariin. Mutta kun näin Tiinan kurresukat, oli mun ihan pakko saada myös omat! Aloitin sukat jo startiittiviikolla helmikuun alussa, mutta tässähän nyt toki ehti tulla väliin yhtä sun toista neuletta.


    En seurannut ohjetta vaan poimin siitä vain kirjoneulekaaviot. Se tuotti vähän vaikeuksia, koska en sitten huomannut, että silmukkamääriä piti kumpaakin kaaviota varten muutella. Noh, yrityksen ja erehdyksen kauttakin pääsee perille ennen pitkää. Olisin myös voinut hetkeksi pysähtyä miettimään, miten asetella tuon varpaspään kuvion, mutta oli liian kivaa ja kiire neuloa. Nyt en ollut tyytyväinen ensimmäisen sukan asetelmaan, joten tein toiseen sukkaan sitten ihan eristi.


    Hyvin onnellinen olen ma mun uusista kurresukista. 

    Ai niin. Kokeilin muuten uudenlaista kantapäätä. Monestihan ohjeissa on vahvistukset kantapäässä vain takana. Vaikka minulla ainakin pohja on se, mikä kuluu puhki (okei, noin niin kuin käytännössä en ole vielä koskaan kuluttanut yksiäkään sukkia puhki, mutta noin niin kuin teoriassa). Halusin siis myös pohjaan vahvistettua neuletta, mutta halusin sen loppuvan jotenkin sulavammin kuin kerrasta poikki. Niinpä tein tämmöiset kantapäät, missä vahvistettu neule hiipuu pikkuhiljaa pois kiilan mallisesti.


    Ilmaisena vinkkinä tähän loppuun voisin vielä sanoa, että jos neuloo kirjoneulesukkia, olisi suotavaa neuloa toinenkin sukka piakkoin, ennen kuin käsiala kiristyy. Ei meinaan meinannut jälkimmäinen sukka mennä kantapään yli ensinkään, kun tässä välissä oli tullut neulottua kaikenlaista muuta. Toisenä vinkkinä voisin vielä sanoa, että jos kokeilee uutta kikkailukantapäätä, olisi suotavaa neuloa toinenkin sukka piakkoin, ennen kuin ehtii ihan tyystin unohtaa, että miten ihmeessä sen kantapään kikkailikaan.

    Neulisti

    torstai 20. maaliskuuta 2014

    Shöpöyden huippu

    Mulle selvisi vastikään, että eräs ystävä oli saanut suloisen pienen vauvan. Sanomattakin lienee selvää, mikä oli seuraava missioni.


    Mitä: Dino Baby Booties / Anna Meier
    Miten: Sukkapuikot 3.0 mm
    Mistä: Drops Merino Extra Fine, 38 g
    http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/dino-baby-booties

    Ensinnäkin A) totta kai ja tietysti ystävien vauvat on neulotettava! B) olin pitkään halunnut päästä kokeilemaan tätä ohjetta C) vauvan tossukoihin saa mainiosti upotettua jämälankoja ja D) ohje oli kivasti vielä ilmainenkin. Hyvin tyytyväinen neulojaihminen olen ma.

    Ensin neulottiin tossuille pohjat. Pohjan reunasta poimittiin silmukat ja neulottiin pykäreunus. Reunus kurottiin umpeen ekstrajännästi. Silmukat vedettiin virkkuukoukulla pohjan läpi ja sitten jatkettiin tossuosan neulomista. Useinhan tämmöiset reunukset neulotaan yhteen aiemman kerroksen silmukoiden kanssa, vaan ei tässä ohjeessa. Reunuksessa olikin suurin näpertäminen, muttei sekään mitenkään vaikeaa tai turhan työlästä ollut. Ja voiko joku hei muka vastustaa näin shöpöjä tossuja? En minä ainakaan.


    Tossut olivat yhden päivän pikainen projekti. Tein varmuudeksi isomman koon (3-6 kk) tossut, jotteivät heti jää pieniksi. Bongasin muuten juuri, että jostain mysteerisyystä tuon suunnittelijan kaikista ohjeista on poistettu linkit, joista ohjeet saisi. Onneksi ehdin tehdä nämä jo.


    Mitä: Baby Bunny / Snowy Woods Knits
    Miten: Sukkapuikot 
    Mistä: The Uncommon Thread Silky Fingering + Grinasco Baby Flavia,  +  g
    http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/baby-bunny?new=true

    Toki pukettiin piti saada lisää täytettä tossujen toveriksi. Vyyhti vinkkasi aikoinaan, että tumppuja ei koskaan voi olla vauvalla liikaa. Niin jotta niitä sitten. Ja kun se kirjoneule on kuuleman mukaan nyt selätetty, ei puputumppuja voinut estää mikään. Kyllä oli muuten hidasta! Voin ihan ilmaisena vinkkinä sanoa, ettei kannata käyttää silkkiä sisältävää lankaa kirjoneuleeseen. Se kun ei meinaa millään pysyä aloillaan vaan liukuu ja luisuu koko ajan mihin sattuu, ja kirjoneuletta neuloessa langat pitäisi saada pysymään omilla paikoillaan.

    Kirjoneule oli muutoinkin haastavaa näissä tumpuissa. Langanjuoksuista tulee niin pitkiä, ettei niitä voi jättää itsekseen juoksentelemaan. Muuten olisi varmaan vaikea saada tumppuja pieniin kätösiin, kun langat sotkeutuisivat sormiin. Kuitenkin sitten, kun jouduin kieputtelemaan lankoja keskenään, niin tulos on epäsiisti. Pyh. Onneksi puput on sentään söpöt.


    Pupuissa parastahan on tietty se, että niillä on myös peput. Tirsk. Heti alkaa soida päässä Jänöllä on pitkät korvat ja pöperöpää. Pistää päänsä piiloon. Luulee, ettei nää susihukka pientä hännäntypykkää.

    Toivottavasti tuore tulokas pysyy näillä lämpöisenä.

    Neulisti
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...