lauantai 9. helmikuuta 2019

Aarniometsän suojissa

Ei, kyse ei ole lapsuuteni hittibiisistä, Apinaorkesterista, vaan siitä, että tuore paitaohjeeni sai nimekseen Aarni.


Mitä: Aarni / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.25 ja 3.75 mm
Mistä: lanitium ex machina Suomenlammas, 402 g

Näin maanisena neulojana sitä aina vallan hullaantuu, kun törmää itselle ennestään tuntemattomaan lankaan. Viime syksyn kuitupitoisissa kokoontumisajoissa (neuleretriitti) bongasin lanitiumin myyntipöydästä herkullista suomenlampaan karitsanvillaa kauniissa, maanläheisissä väreissä. Sovittiin, että saan lankaa kokeiluun ja teen sille pusero-ohjeen, joten tässä sitä pesee ja linkoaa.


Lanka oli niin ihanan villaisan rouheaa, että halusin suunnitella sille aika yksinkertaisen mallin. Sellaisen puseron, jonka voisi kiskaista ylleen vaikka joka aamu sen kummempia miettimättä. Ajatuksiin tuli raglanhihainen pusero, jossa olisi etukappaleessa jotain pintaneuletta. Ja tällainen siitä puserosta myös tuli.



Aarni neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Ensimmäiseksi neulotaan resori, jonka lopuksi tehdään hiukan lyhennettyjä kerroksia madaltamaan pääntietä kaulan puolelta. Sitten aloitetaan raglanlisäykset ja etukappaleessa neulotaan kauniita suunnikkaita muodostavia palmikoita.



Halusin hihoihin myös jotain mielenkiintoa, joten niissä toistuu harvakseltaan pieni reikäkuvio. Siinä tapahtuu juuri sopivasti pitämään mielenkiintoa yllä, mutta riittävän harvoin, ettei se häiritsee neulomisen jouhevuutta. Takakappale on kokonaan sileää neuletta.


Hihat ovat vajaamittaiset ja hihansuissa sekä helmassa on vielä muutama kerros resoria. Paidan on tarkoitus olla reilun kokoinen, joten tästä on hyvä valita koko, jonka rinnanympärys on n. 20 cm omaasi suurempi.


Ohje löytyy Ravelrysta ja verkkokaupan puolelta. Ja tämän viikonlopun ajan sen saa 20 % alennuksella koodilla LAMB. Lankaa on muuten tänään tarjolla Jyväskylän neulefestareiden talvitapahtuman markkinoilla.



torstai 7. helmikuuta 2019

Kirjoneuleharjoituksia

Viime kesän neulefestareilla törmäsin ensimmäistä kertaa kultaseppä Sanni Lehtisen Lankapiika-sormuksiin. Se on siis hopeasormus, joka toimii langanohjaimena kirjoneuleessa. Päätin pohtia ostoksiani hetkisen, mutta sepä oli iso virhe, sillä palattuani kojulle, pöytä oli jo tyhjillään. Talvifestareilla en aikonut jäädä nuolemaan näppejäni vaan kipitin heti perjantaina suoraan töistä sormusostoksille.


Mitä: Mīlēt / Ysolda Teague
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm + lankapiika
Mistä: Tukuwool Fingering, 55 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/milet

Uutta ostosta piti tietenkin päästä heti testaamaan. Ostin keväällä Edinburghin neulefestareilta Ysoldan upean kirjoneulelapasohjeen ja pääsin sen kanssa kokeilemaan uutta lankapiikaani. Kaivelin lankavarastosta sopivan kasan Tukuwoolin jämiä ja loin silmukat.

Kirjoneule sujui tosiaan tavallista joutuisammin ja helpommin langanohjaimen kanssa, kun ei tarvinut koko ajan kiristellä kutakin lankaa. Neuloin ensimmäisen lapasen junamatkalla peukaloon asti, mutta sitten homma jäi kesken, koska minulla ei ollut jämälankaa peukalon silmukoille. Ja niin muuten jäi jäähylle koko lapasprojekti, koska nytpä sitä langanohjainta oli jo testattu ja hyväksi todettu. Been there, done that, what's next!


Olen luonteeltani kovin herkkä kyllästymään erinäisiin neuleprojekteihin, minkä takia en lähes koskaan neulo samasta ohjeesta uudestaan. Lapasissa ja sukissa on se huono puoli, että niitä on ikään kuin pakko neuloa kaksin kappalein. Minä kun tahtoisin koko ajan nähdä ja oppia jotain uutta neulejutuissa.

Kesäkuussa lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein ensimmäisen lapasen valmiiksi - vain odottaakseni seuraavaa tarmonpuuskaa lokakuun lopulle asti. Mutta hei, sain lapaset kuitenkin valmiiksi lopulta!


Niin, nämä ovat kolmen värin kirjoneulelapaset. Niissä on käännettävä varsi, joka pitää ranteet lämpiminä ja suurin osa lapasista on hyvin simppeliä tiplukuviota kahdella värillä. Mallin upein juttu on ehdottomasti kärjen kavennusten muodostama valtaisan kaunis tähtikuvio. Sama kuvio toistuu pienempänä myös peukaloiden kärjissä.

Taas kerran kävi niin, että lapaset alkoivat valmistuttuaan näyttää ihan jonkun toisen lapasilta. Hirvittävän nätit olivat minustakin, mutta kun ne huutelivat kovaan ääneen, että mitä me täällä tehdään, kun kuulutaan sinun ystävälle. Eipä se muu auttanut kuin sujauttaa ne joulupakettiin.


Lapasten jälkeen kokeilin lankapiikaa myös pariin muuhun juttuun, joissa käytin sport-vahvuista ja pitsivahvuista lankaa. Niistä kokeiluista viisastuneena voin kertoa, että ensinnäkään yhtään kenenkään ei pitäisi kiduttaa itseään neulomalla kirjoneuletta pitsilangalla. Ja toiseksi, tämä Lankapiika-sormus soveltuu mitoitukseltaan kaikkein parhaiten fingering-vahvuisille langoille. Sport kulkee hyvin myös, jos lanka on luonteeltaan liukasta eikä sellaista villaisen rouheaa. Saan kyllä ilmankin siistiä kirjoneuletta aikaiseksi, mutta kiristelen lankoja ja hermojani siihen malliin, että valmiista neuleista tulee kovin tiukkaa jälkeä. Lankapiian kanssa on huomattavasti helpompi pitää käsiala rennompana, mutta silti siistinä.

Neulisti

tiistai 29. tammikuuta 2019

Kahdeksas lonkero



Miten: Pyöröpuikko 2.0 mm
Mistä: Hélène Magnusson Love Story Einband + Drops Lace, 8 + 24 g

Tämä projekti ei mennyt putkeen. Lopputunnelmat ovat lähinnä, että noh, tulipahan tehtyä.

Mutta aloitetaanpa ihan alusta. Kun päätin lähteä haastamaan itseäni osallistumalla Indie Designer Gift-A-longin mustekalahaasteeseen, päätin mennä sieltä, mistä aita on matalin. Valikoin eri kategorioiden neuleohjeita paitsi helppouden myös alhaisen langanmenekin mukaan. Että tulisi nopeasti valmista.


Niinpä sitten törmäsin tähän kämmekäsmalliin, joka ei montaa metriä lankaa tulisi syömään. Lisäksi ohjeen kuvat olivat kerrassaan herkullisia. Niitä tässäkin on apinoitu omia kuvia ottaessa. Joskin joulukuun valo tappoi tunnelman aika tehokkaasti.

Niin. Tämä kämmekäsmalli on kovin vähämetrinen, mutta en pysähtynyt miettimään sitä, että pitsivahvuisen langan neulominen kämmekkäiksi ei ehkä noin muutoin ole maailman nopein juttu. Ehkäpä muistan ensi kerralla.


Paitsi että ohuen langan neulominen kävi käpäliin ikävästi, projektissa oli muitakin ongelmia. Värinvaihtokohta näyttää ohjeen mallikämmekkäissä upealta efektiltä, mutta käytännössä se tarkoittaa kahden pitsivahvuisen langan neulomista kirjoneuleena, pitsin takana. Siitähän ei sitten mitenkään kovin siistiä jälkeä seurannut. Toisen värin hiljakseen kadotessa langanjuoksut työn takana ovat todella pitkiä ja näin ohuilla langoilla pitsikuviosta puhumattakaan, takana kulkeva lanka paistaa työstä läpi. Tämä sentään vähän siistiytyi pingotuksessa, muttei täysin.

Seuraava vaikeus oli peukalokiilassa. Pääsin näissä kämmekkäissä kokeilemaan ensimmäistä kertaa intialaista peukalokiilaa, jota kovasti kehutaan hyvin käteen istuvaksi. Ja istuuhan se. Ainoa vaan, ettei ohjetta seuraamalla saanut sellaista aikaan. Raavin päätäni ohjeen kanssa vaikka kuinka pitkään. Olen saanut huomata, että suurin osa ongelmista neulomisessa johtuu siitä, ettei malteta seurata ohjetta oikeasti vaan luotetaan enemmän omaan tuntumaan. Kelasin ohjetta läpi vaikka kuinka pitkään, mutta lopulta oli pakko tulla siihen tulokseen, ettei ohjeen mukaan neulomalla olisi mitenkään voinut saada ohjekuvien mukaisia kämmekkäitä aikaiseksi. Peukalokiilan lisäykset kyllä sujuivat ihan hyvin, mutta kun peukalon silmukat piti jättää odottamaan jämälangalle, ne jätettiin ihan väärästä kohtaa. Lopulta kävi niin, että sain ohjeen oikeasta kämmekkäästä hieman soveltamalla vasempaan käteen oikean näköisen tuotoksen. Pitkään odotin jännityksellä, mitä tapahtuisi kun ryhtyisin neulomaan ohjeen mukaan vasenta kämmekästä, mutta samat ongelmat olivat edessä. Pienellä järjenkäytöllä sain siitä oikeaan käteen oikean näköisen kämmekkään. Että näin.


Projekti ei tosiaankaan mennyt putkeen. Kuitenkin ehkä isoin ongelma oli pitsivahvuinen lanka. Ohjeen suosituslanka oli Malabrigo Lacen tyyppistä, yksisäikeistä merinolankaa, mutta itse päädyin Drops Laceen ja islantilaiseen pitsilankaan. Ne olivat ihan liian lörppöjä tähän malliin, joka näyttäisi paremmalta hieman pulleammasta yksisäikeisestä langasta neulottuna. Oikeasti lähdin alunperin neulomaan Kässäkerho Pom Pomi Suoma Singlellä ja se olisi ollut tähän malliin kauniisti toimiva lanka, mutta en millään saanut riittävän tiukkaa tiheyttä sillä ja kämmekkäistä olisi tullut ihan liian suuret. Tekisi mieli sanoa, että ehkä jonain päivänä säädän ohjeen sille langalle sopivaksi ja neulon ne kauniimmat kämmekkäät, mutta tuskinpa kuitenkaan jaksan uudestaan yrittää.

Neulisti

tiistai 22. tammikuuta 2019

Missä kulkee huivin ja peiton raja?

Nykyään neulemaailmassa ymmärretään isojen huivien päälle. Huivin on hyvä olla sen verran valtava, että sen pystyy kieputtamaan kaulaansa muutamaan sataan otteeseen, ja hyvänkokoiseen huiviin menee ainakin kolme vyyhtiä lankaa. Englanninkielellä tälle on termi shlanket (=shawl + blanket), eli huivi, joka on niin iso, että sitä voi erehtyä jo luulemaan viltiksi.


Mitä: Elevate / Susanne Sommer
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 735 g

Viime kesänä ilmestyneessä Laine magazinen viitosnumerossa oli Susanne Sommerin suorakaiteen mallinen huivi, jossa yhditstyi monen neulojan lempijutuiksi nousseet ainaoikea ja kaksivärinen patenttineule. Minä silmäilin holtittoman kokoisen näköistä huivia hetken ja päätin siltä istumalta, että siitähän saisi pienellä vaivalla helposti jo ihan kunnollisen kokoisen viltin olohuoneen sohvalle.


Tiesin myös heti, että haluan tehdä viltin Tukuwoolista. Se kun on paitsi ihanan villaista myös riittävän edullista peittoprojektiin. Siihen nimittäin uppoaa lankaa. Pohdin hetken, mitkä värit olohuoneen sohvalle sopisivat, mutta päädyin aika äkkiä luottoväriini, kaurapuuroiseen Ruuraan. Sitä löytyikin lankavarastosta jo ennestään peittoon riittoisa määrä. Kaverikseen se sai ihanan kettuisan oranssin Repo-värin, jota haalin ostoskoriini kuuden vyyhdin verran. Kotoakin sitä löytyi ennestään muutama vajaa vyyhti, mutta eiväthän nekään vielä riittäneet.


Huivi oli jo valmiiksi todella iso, mutta halusin sohvalle kunnollisen, aikuisen ihmisen kokoisen viltin. Lähdin rohkeasti kokeilemaan ohjeen muokkaamista siten, että otin yhtä kokoa suuremmat puikot. Huivi - tai siis tässä tapauksessa peitto - aloitettiin yhdestä nurkasta neulomalla reunusta ja lisäämällä silmukoita reunuksen vieressä. Tein tässä osiossa muutamat ylimääräiset lisäykset ennen kuin siirryin ohjeen seuraavaan vaiheeseen: peiton keskikohdan briossikuvioihin.


Peiton keskellä on viisi patenttineuleista suunnikaskuviota. Joka toisessa aina värit toisin päin. Puhelimen uumenista löytynyt muistiinpano kertoi, että tein pienempiin kuvioihin useamman ylimääräisen toiston, mutta tietysti isompien suunnikkaiden kohdalle päästyäni unohdin, että oli tarkoitus tehdä niistäkin suurempia. No eipä sillä, peitosta tuli ihan valtaisa jo näilläkin muokkauksilla.


Aloitin peiton neulomisen elokuussa. Alku on aina vauhdikasta ja hauskaa, kun pääsee neulomaan jotain uutta. Keskivaiheilla meno alkoi hyytyä loputtomien suunnikkaiden kanssa. Lopulta jouluna pidin hieman lomaa neulesuunnittelusta ja päätin vääntää peiton sinnillä valmiiksi. Voi sitä onnenhetkeä, kun sain viimeisen suunnikkaan neulottua ja ajattelin, että nyt on jäljellä enää kavennuksia, joiden myötä neulottava vähenee koko ajan. Paitsi, että jos peitossa on SATOJA ja SATOJA silmukoita, joista joka toisella kerroksella kavennetaan KAKSI, niin tiedoksenne, että se neulominen ei ihan hetkessä pääse loppumaan.


Tammikuun alussa otin peiton autoon mukaan reissuneuleeksi ja matkalla Helsinkiin sain vihdoin viimeisetkin silmukat kavennettua pois. Avasin ohjeen aukeaman lehdestä tarkistaakseni, miten viimeisten silmukoiden kanssa menetellään... ja vasta siinä kohtaa huomasin, että tässähän on vielä koko peiton kiertävä i-cord -reunus. Ei edes mennä siihen, kuinka kauan siinä kesti. Sovitaanko, että iloitaan vain siitä, että peitto on nyt valmis ja yritetään unohtaa tämä lopun hauska yllätys.


Olkoonkin, että peitossa oli paljon luultua enemmän neulottavaa. Mutta nyt se on valmis - oikeastaan yllättävänkin nopeasti - ja hirmuisen ihana. En mitannut tarkkaan, paljonko sille tuli pituutta kummassakin suunnassa, mutta meitä mahtuu sen alle kaksi aikuista pituussuunnassa perätysten sohvalle pötkimään. Ei enää taistelua siitä, kumpi vie sohvaviltin!


Jos joskus laiskottaakin neuleiden viimeistelyn kanssa, niin tämä kaipaa ehdottomasti huolellisen pingotuksen lopuksi. Reunoissa neulottava briossi kun on tiheydeltään ihan erilaista kuin keskellä neulottava ainaoikea niin ennen pingotusta reunat kiristivät kovasti ja keskusta taas pussitti urakalla. Mutta pingotuksen jälkeen viltti on oikein siisti. Minulla on kaksi Biltemasta ostettua lasten ruutuhyppelysettiä pingotusalustoina ja ne riittivät nippanappa pingotuskehikon rakentamiseen. Nippa nappa riitti myös eteisaulan lattiapinta-ala.

Neulisti

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Mona

Viime keväänä Langanlumous-podcastin Mona otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko minua sunnitella hänen värjäämälleen langalle ohje. Matkaan tuli pari muuttujaa, kun tämä meiltä molemmilta näin venähti, mutta kun ei paljastettu etukäteen, niin ettepä tienneet odotella.


Mitä: Mona / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Langanlumous Merino/Bambu, 243 g

Pohdin hetken, mitkä langoista puhuttelivat eniten ja hieman yllättäen päädyin ihan näin värilliseen komboon. Tumma violetti ja kepeä vaaleanpunainen lanka toimivat hauskasti yhdessä. Mielessä siinsi heti briossihuivi.


Huivissa vaihtelevat siis kaksivärisen patentin osiot ja yksiväriset pitsiosiot. Patenttiosaset neulotaan kuin kolmiohuivissa. Niissä siis tehdään lisäyksiä reunoissa ja kolmion keskellä. Pitsiosioissa lisäykset ovat vain reunoissa, jolloin pitsi on paljon leppoisampaa neulottavaa.


Halusin kehystää huivin tummemmalla värillä, joten reunoissa kulkee i-cord -tuppilo tummalla värillä, jolla neulotaan myös pitsiosiot. Useimmiten kaksivärisessä patentissa päälle tuleva vaalea väri on se neuleen pääväri, mutta minusta huiviin sai paremman kontrastin näin. Myös briossiosiot on mallissa myös kehystetty muutamalla kerroksella nurjaa. Tämä halkoo huivin kauniisti selkeisiin palasiin.


Viimeisessä briossiosiossa on hauska piparkakkureunus. Lopuksi silmukat päätellään i-cordilla. Ohjeessa on mukana vinkki pingotukseen niin, että reunus pysyy pyöreänä.


Niin kuin varmaan päättelitte, huivi sai nimensä värjäriltä. Tästä kun tuli yhtä ihanan kupliva kuin Monakin on. <3 Mona on värjännyt Etsy-puotiinsa lankasettejä tähän huiviin ja setin ostaja saa ohjeen lankojen kylkeen. Muuten ohjeen löytää tuttuun tapaan Ravelrysta tai verkkokaupasta.


Neulisti

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Pikku neuleita pikkuihmiselle

On maailman paras asia, kun pääsee kummiksi - tai tässä tapauksessa apukummiksi. Olen nimittäin ottanut kummin - tai siis apukummin - oikeudeksi menettää kaiken kontrollin, mitä tulee lahjoihin. Tällä kertaa joulupakettiin sujahti neuleita kaksin kappalein.


Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Kässäkerho Pom Pom Donegal DK + jämiä, 106 + 24 g

Yksi neulekategoria Indie Designer Gift-A-longissa on vaatteet. Siis mekot, puserot ja takit. Ja tokihan matemaattisella mielellä varustetun henkilön täytyy heti ryhtyä optimoimaan. Kas kun säännöissä sanotaan, että myös lastenvaatteet käyvät, kunhan eivät ole alle yksivuotiaan kokoa. Siinä kohtaa kun menee raja, sillä vauvojen neuleet ovat kisassa oma kategoriansa. Niinpä sitten törmäsin tähän ohjeeseen, jossa juuri sopivasti oli pienimpänä tarjolla kaksivuotiaan koko - ja vielä sopivammin minulla sattuu olemaan juuri vuoden täyttänyt kummityttö.


Malli on sievä ja simppeli neuletakki kirjoneulekaarrokkeella ja pienillä suloisilla taskuilla. Lankakätköistäni löytyi juuri passeli määrä mintunvihreää lankaa takin pääväriksi ja sitten piti vain kaivella jämälankoja kirjoneuleosioita varten.


Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, miten kauniin skaalan jämälankoja tummasta violetista ärtsypinkkiin löysin. Kaikki pieniä jämänöttösiä vanhoista projekteista. Enpä ollut turhaan säästellyt näitäkään herkkujämiä.

Ja hei, kuinka sievä pieni takki!


Miten: Pyöröpuikko 2.75 mm
Mistä: Kässäkerho Pom Pom Donegal Tweed, 34 g

Vauvanneulekategoriaan löysin syötävän suloisen pienen tonttulakin ohjeen. Malli oli mukava: siinä oli useampi erilainen reunusvaihtoehto - tietenkin minun piti valita sen haastavin, jossa piti neuloa kierrettyjä nurjia silmukoita...


Jos reunuksessa olikin väkertämistä niin loput myssystä tuntui lentävän puikoilla - eikä vähiten langan ansiosta. Kässäkerho Pom Pomin tweedlanka on kuin sulaa voita. Sen pehmeämpää tuskin on.


Olen tosi huono heittämään langanjämiä roskiin. Säästän pienimmätkin nöttöset ajatellen, että jonain kauniina päivänä tälle on vielä käyttöä. Tällä kertaa se ainakin piti paikkansa! Keltaista lankaa oli enemmän, joten neuloin reunuksen sillä. Loput myssystä neuloin kolmen kerroksen raitoja niin pitkälle kuin harmaata riitti. Ihan loppuun asti en kaksivärisenä selvinnyt, mutta se ei haittaa yhtään, sillä raitojen loppuminen jää kivasti huomaamatta, kun tonttulakin päässä on hauska solmu.


Ajattelin ensin, että eihän minulla ole lähipiirissä vauvoja, jolle tätä myssyä tarjota. Mutta koska se meni reippaalla kiskomisella jopa omaan päähän (ette halua nähdä kuvia siitä!), totesin sen varmaankin olevan oikein sopiva kummitytölle.


Neulisti

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Naapurin Janne

Äitini äiti oli maatalon emäntä. Tiesin mummon käyneen nuorena emäntäkoulua, mutta en tiennyt sen tarkemmin missä. Myöhemmin minulle selvisi, että emäntäkoulu oli ollut Ainolan naapurissa: Mummo tiuskaisi Sibelius-elokuvan nähtyään, ettei naapurin Janne ollut yhtään tuollainen.


Mitä: Jean next door / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: PetrichorYarns Sox, 60g

Sain suuren kunnian suunnitella Sukka Finlandia -kisailuun sukkamallin, joka pääsee tänään starttaamaan varsinaiset kisaetapit.


Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Takana kulkee korea palmikko, joka jatkuu kantalapunkin yli.  Etupuolella on simppeliä joustinneuletta. Koska kisasukissa on tarkoitus aina pitää hauskaa ja hieman hullutella, sijoitin kantapään kiilan kavennukset keskelle jalkapöytää.


Kantalapun reunoista poimitaan kyllä tavalliseen tapaan silmukat kantapään kiiloja varten, mutta minäpä ohjeistan neulomaan niillä silmukoilla palmikkoja, joten kavennukset täytyy sijoittaa toisaalle. Jalkapöydän keskellä kavennukset kiskovat noita palmikkoja hissukseen lähemmäs toisiaan, kunnes ne kohtaavat jalkapöydän päällä ja loppuvat juuri sopivasti ennen sukan kärkiä.



Mallissa on kolme kokoa, 60-68-72 s. Sukat on mahdollista neuloa myös yhtä aikaa loopaten pitkillä pyöröpuikoilla - ainakin varpaisiin asti - mutta silloin täytyy kantapään kiilan silmukat poimia jalkapöydän puikolle.


Koskapa Sukka Finlandia ja koskapa kisaa järjestämässä häärää Järvenpääläinen Lentävän lapasen tehotiimi, tuli mieleeni heti Sibelius. Tai oikeastaan tämä rakas muisto mummosta. Olen pitkään halunnut käyttää sitä jonkin neuleohjeen nimen inspiraationa. Se sopii näille sukille myös siksi, että minusta malli on suhteellisen unisex ja käy niin naiselle kuin miehellekin.


Nyt jännityksellä odottamaan, kuka on etapin nopein neuloja!

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...