maanantai 16. syyskuuta 2019

Kuuletko kolibrin huminan?

Kyllä aika rientää! Vuosi sitten aloittelin ensimmäistä omaa mysteerineulontaani ja nyt on järjestyksessään toinen jo ohi. Joko sinä sait oman kolibrisi valmiiksi?


Mitä: Hummingbird / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Twisted Fintch Singles + Lystig Merino Single + PetrichorYarns Merino Twist Sock, 71 + 75 + 72 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/hummingbird

Mysteerineulonnan järjestäminen vuosi sitten oli ihan hirvittävän hauskaa. Tiesin heti, että tahdon tehdä saman uudestaan ja tästä tulee syksyinen perinne.




Viime vuonna kaikki osallistujat olivat kovin ihastuineita Shake it up -huiviin ja paine olikin kova yltää samalle tasolle. Tiesin haluavani huiviin kolmea väriä. Ja tiesin, että siinä tulisi olemaan ainakin ainaoikeaa ja kaksiväristä patenttia. Mutta ennen kaikkea halusin, että yllättäisi ja olisi ennalta arvaamaton.


Niinpä Hummingbird aloitetaan hauskasti huivin keskeltä. Silmukat luodaan ympyräaloituksella ja aluksi neulotaan yhdellä värillä ainaoikein kolmio, jossa on myös pieni yksivärisen patentin raita.


Seuraavaksi päätellään kolmion yläreunan silmukat ja ja neulotaan kaksi ainaoikeaa siivekettä lyhennetyin kerroksin. Lyhennettyjen kerrosten kääntymiskohdat saavat jäädä tarkoituksella näkyviksi sillä ne muodostavat kauniin reikäkerroksen huivin osioiden väliin.


Siivekkeiden jälkeen huivi jatkuu hieman tyypillisemmän mallisena kolmiohuivina kaksivärisellä patentilla. Patenttiosion jälkeen tehdään toiset siivekkeet - tällä kertaa helmineuleena. Ja, jottei homma olisi liian arvattavissa, siivekkeistä tehdään hiukan eri kokoiset.

Lopuksi Neulotaan kullakin värillä reunus huivin kullekin kulmalle ja joka kulmaan sievä patenttineuleinen nurkkaus. Silmukat päätellään siististi i-cord -tuppilolla ja langanjämät voi käyttää tupsuihin.


Mitä: Hummingbird / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Martin's Lab Merino Singles, 240 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/hummingbird-2

Huivin suunnittelu lähti liikkeelle piirroksesta. Kun olin tyytyväinen yllätysmomenttien määrään ja värien asetteluun, kaivelin lankavarastosta sopivia värejä ja neuloin koekappaleen. Sitten laskin huivissa kullakin värillä neulottujen silmukoiden määrän ja punnitsin, kuinka paljon lankaa eri osiot söivät. Itse tykkään käyttää langat mahdollisimman hyvin hyödyksi ja tehdä suuria kääriytymishuiveja, joten seuraavaksi laskeskelin, kuinka paljon suuremman huivista voi vielä tehdä ilman, että tarvitsee jännittää langan loppumista. Samalla saan hyvin tarkasti arvioitua kuhunkin osioon tarvittavan neulomisajan ja huivi on helppo jakaa sopivan mittaisiin vihjeisiin.



Tällä kertaa otin omaan verkkokauppaan lankasettejä myyntiin mysteerineulontaa varten. Oli hauskaa suunnitella sopivia yhdistelmiä värjärin kanssa ja pyysinkin, että kussakin setissä olisi yksi erityisesti tätä mysteerineulontaa varten tehty väri, jota ei tavallisesti löydy Martin's Labin värikartasta.



Kun langat sitten saapuivat postissa ja näin, että yhden väriyhdistelmän spesiaaliväri oli saanut nimekseen Anna, ei tarvinut miettiä hetkeäkään, millä setillä neuloisin mallihuivini. Nyt näitä on kaksi, mutta molemmat niin ihania, että taidan pitää kummankin itse.



Ensi syksynä sitten uutta mysteeriä kehiin, mutta pitäisikös tässä ensin pitää yhteinen Hummingbird-miitti ja yhteiskuvaus? Sellaista olisi tarjolla la 12.10. klo 12-15 Tampereen uudessa lankakaupassa, Nurjassa. Nähdäänhän siellä!


perjantai 13. syyskuuta 2019

Harmas

Maailmassa, jossa kaikki on vuorattu kemikaalein, aito, höttöinen lampaanvilla on puhdasta rakkautta. Vielä erityisen ihanaa se on, jos se on kotimaista ja pehmoista.


Mitä: Harmas / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Rintalan tila Iivari 2ply, 380 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/harmas

Viime syksyn kässämessuilla rakastuin Rintalan tilan kojulla pehmoiseen kainuunharmaslankaan ja sen kauniiseen, värjäämättömään, harmahtavaan kermanvalkoiseen sävyyn. Lanka tuoksui hentoisesti lampaalta ja oli lisäksi mukavan ohutta villapaitasuunnitelmia ajatellen.



Ja villapaitahan siitä tietty tuli! Aloin keväällä suunnitella ensi talven lempi puseroa. Sen pitäisi olla väljä, jotta siinä on mukava ja rento olla. Halusin puseroon korkean kauluksen, jotta niska pysyy lämpimänä. Ja jotain rouheaa pintaneuletta pitäisi puserossa ehdottomasti olla. Paljon kaikkea kivaa siis.



Mutta enemmän kuin mitään muuta, näin tulevassa suosikkipuserossani ylipitkät hihat, taitetut, lämpöiset hihansuut ja niissä aukot peukaloille, jotta pienempiin pyrähdyksiin pakkassäässä ei tarvitsisi erikseen lapasia.



Tästä kaikesta syntyi Harmas. Se on väljä, hieman lyhyt laatikkopusero - ei siis vyötärömuotoiluja. Paita on tuplahelmineuletta, mikä antaa neuleelle kiehtovaa pintaa ja rakennetta. Hihat tehdään raglanlisäyksin ja ne ovat paitsi pitkät, myös mukavasti hieman väljät, kuten ylimittaisten hihojen kuuluukin olla. Ja ne hihansuut: resori taitetaan kaksin kerroin ja siihen tehdään muutamin virkatuin silmukoin reunustettu peukaloaukko.



Koko homman kruunaa muheva, korkea kaulus. Se neulotaan yksivärisenä patenttineuleena, jolloin se on yhtä aikaa rouhea ja kauniisti laskeutuva. Ja tietysti pusero neulotaan kaulusta lukuunottamatta ylhäältä alas - saumatta, kuten aina. Kokoja löytyy väliltä XXS-3XL ja ohjeen saa Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi, ja verkkokaupan puolelta suomeksi.



Tein tosiaan oman Harmakseni jo keväällä. Luulin jo, että sen kuvaamista pitäisi malttaa odottaa tänne syksyyn asti, mutta eräs kaunis, aurinkoinen kevätviikko päättyikin huikeaan lumipyryyn. Joen rantaa myötäilevä luontopolku tarjosi upeat, talviset maisemat kuvauksiin. Nyt odotan vain sään viilenevän sen verran, että voin ottaa suosikkipuseron taas käyttöön!


Nyt on ehkä vielä lämmintä, mutta syyskuu on juuri oikea aika aloittaa tulevan talven pusero, jotta se on valmis lämpötilan tipahtaessa. Ensi viikon loppuun saakka ohjeen saa 25% alennuksella käyttämällä koodia KAINUUGREY.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Rakas

Toisinaan saattaa olla niin romanttinen olo, että tulee suunnitelleeksi sukat, joissa on paitsi pitsiä, myös helmiä. Nyt pääsi käymään niin.


Mitä: Rakas / Oma ohje
Miten: pyöröpuikko 2.0 mm
Mistä: Vole's Nest Twist Sock, 75 g

Keväisessä Kierot Puikot -retriitissä oli tarjolla ystävän värjäämiä upeita lankoja ja tottakai sellaista oli ostettava. Ihastuin tähän tiukkakierteiseen merinosukkalankaan ja sen vihreän sävyihin.


Kun tuli aika pistää sukat puikoille, teki mieli tehdä vähän kaikkea. Niinpä sukkiin valikoitui kaunis pitsiä ja kierrettyä joustinta yhdistelevä mallineule, johon päätin lisätä vielä muutamia helmiä.


Sukat neulotaan varpaista varteen ja pistikuvio aloitetaan oikeastaan heti, kun sille on riittävästi tilaa. Kantapää on pyöreä ranskalainen, joka neulotaan lyhennetyin kerroksin.


Erityisen paljon pidän siitä, miten kantapää on kierrettyä joustinta ja sen jälkeen pitsi kulkee ympäri sukan. Ohjeessa on mukana hyvät ohjeet siitä, miten pitsi aloitetaan kantapäässä, jotta se osuu kohdilleen jalkapöydän pitsin kanssa vaikka neuloisit minkä mittaisen jalkaterän.



Ohje löytyy Ravelrystä sekä suomeksi että englanniksi ja verkkokaupasta suomeksi. Koodilla DARLING saa tiistai-iltaan asti 25% alennusta.

perjantai 30. elokuuta 2019

Valuvaa hunajaa

Jotkut asiat ottavat aikansa. Tämä on pusero, jonka olen oikeastaan suunnitellut jo useampi vuosi takaperin. Koskaan ei vaan tullut sopivaa hetkeä neuloa sitä - ennen kuin tietty nyt.


Mitä: Dripping Honey / oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 3.75 mm
Mistä: SnailYarn Merino Sport, 341 g

Tykkään kauheasti käyttää väljiä laatikkopuseroita ja ne yleensä ovat tyylikkäimillään silloin, kun ne ovat pääasiassa sileää neuletta. Mutta meikäneulojan mielenkiinto ei pysy pelkällä sileällä neuleella millään yllä. Että pähkin joskus pari vuotta sitten, että sellaisen sileän puseron jaksaisi ehkä neuloa, jos olisi kuitenkin vaikka pieniä palmikonkiertoja, joilla mitata homman edistymistä.



Laatikkopaitojen lisäksi fanitan kovasti epäsymmetrisyyttä. Nuorena tykkäsin neuloa eriparisukkia, joissa oli vaihdettu värit päikseen. Minä olen se tyyppi, johon syyttävällä sormella kannattaa osoitella, kun joku tavara on vinossa. Niinpä keksin ajatuksen valuvista palmikoista puseron olkapäillä - ja tietysti niin, että ne ovat hiukan erilaiset niin edessä kuin takana että vasemmalla ja oikealla hartialla.



Dripping Honey on siis ylhäältä alas neulottava laatikkopusero, jonka hartioilta valuu pieniä palmikoita. Laitimmaiset palmikot valuvat aina helmaan asti, jossa on sitten resorin korkeuden verran halkiota. Puserossa on V-pääntie ja hihojen mitta on n. 3/4.



Paidan alussa tapahtuu paljon, kun hartioita muotoillaan, palmikoita neulotaan ja pääntiellä lisäillään silmukoita, mutta sitten suurin osa paidasta onkin tosiaan ihan vain leppoisaa sileää muutamalla palmikolla kyljissä.


Ohjeen nimi sai inspiraationsa langasta. Pari vuotta sitten Utu-neuletakkini sai koristaa Laine magazinen kakkosnumeron kantta ja langan värjäri halusi kiitokseksi lähettää minulle pienen paketin lankaa. Tai pientä pakettia minä odotin, mutta postista tupsahti parikin puserollista, mm. tämä ihanan pömpseä Merino Sport -pohja kauniissa Honey-värissä. Lopulta se pääsi puikoille ja antoi nimensä myös neulemallille.


SnailYarnilta onkin juuri sopivasti luvassa verkkokauppapäivitys, jossa on luvassa ainakin uutta superwash-käsittelemätöntä sporttilankaa mm. tässä Honey-värissä. Että kipinkapin lankaostoksille.


Ohje löytyy tuttuun tapaan Ravelrysta (englanniksi ja suomeksi) ja verkkokaupasta (suomeksi). Koodilla HUNAJA saa 25% alennusta aina ensi viikon loppuun asti. Tätä mallikappaletta pääsee huomenna ihastelemaan lankakauppa ILOn neulemiitissä Turussa klo 13-16. Nähdäänkö siellä?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...