perjantai 6. maaliskuuta 2020

Kurrepaita

Vuoden kolmas pusero-ohje on oikea söpöläinen! 


Mitä: Ekorre / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.75 mm
Mistä: Louhittaren Luola Kytöläinen II, 202 g

Tämän puseron tarina alkoi viime syksynä, kun ajelimme Lappia kohti aikeissa patikoida viikko ruskamaisemissa. En ollut vielä koskaan päässyt käymään Louhittaren Luolassa ja nytpä se osui sopivasti matkan varrelle.


Tunnin kauppatauolla pääsin ihastelemaan Luolan värjäämöä ja mukaan lähti jos jonkinmoisia herkkuja. Erityisen innoissani olin Kytöläinen II -langasta, jota en ollut aiemmin ehtinyt testaamaan. Se on siis kaunis, käsinvärjätty ja kevyt  light fingering -vahvuinen lanka kotimaisesta villasta. Kotimainen villa kiinnostaa aina! Lisäksi langasta löytyi upea helmenharmaa väri, jolle poimin kaveriksi lämpimän ruskean. Kirjoneuletta piti tuleman. 



Ja kirjoneuletta myös tuli. Langat muotoutuivat suloiseksi paidaksi nimeltä Ekorre. Pusero neulotaan saumattomasti ylhäältä alaspäin. Siinä on pyöreä kaarroke, jonka kirjoneuleessa seikkailevat tammenterhot, oravat ja tammenlehdet. Myös puseron helmasta löytyy tammenlehtiä.


Kaarrokkeen rajaa muutama kerros nurjaa ja loput puserosta on sievää pientä pintaneuletta, joka tuo malliin ihanasti eloa.


Ihan täysin en ole muotimaailmassa jylläävään bishop-hihavillitykseen lähtenyt mukaan, mutta olen kovasti tykästynyt tähän hihamalliin, jossa kavennukset lopetetaan tavallista aiemmin, jotta hiha hieman pussittaa hihansuun joustimen yllä. Ylimääräiset silmukat kavennetaan pois juuri ennen resoria.



Suosikkijuttuihini tässä puserossa kuuluu ehdottomasti myös pääntien kaksinkertaiseksi taitettu joustin. Se on siistein mahdollinen aloitus puseron pääntielle ja pitää pääntien myös siististi muodossaan.


Ekorren ohje löytyy nyt niin Ravelrysta kuin verkkokaupastakin. Sen saa ensi viikon sunnuntaihin (15.03.2020) asti 20% alennuksella koodilla ORAVA. Ohjeessa on koot XXS-5XL, eli valmiin puseron rinnanympärys on 89-166 cm.


Tämän puseron myötä sain muuten vihdoin kasaan havittelemani aakkoset A:sta Z:taan - kun näin kansainvälisessä neuleskenessä liikutaan. E oli viimeinen puuttuva kirjan ja nyt minulla on tarjota ohje kaikilla aakkosilla A-Z alkaen. Niinpä Ekorren myötä starttaa Anna Johannan Aakkoshaaste! Haasteena on neuloa yksi mallini kullakin aakkosella alkaen. Haasteella ei ole takarajaa, vaan Ravelry-ryhmässäni on keskusteluketju, johon voi tulla esittelemään projektejaan ja sikäli mikäli joku todella onnistuu suorittamaan haasteen, saa hän nimensä kunniamainintalistalle. Lisäksi lähetän haasteen suorittajalle itse askartelemani kunniakirjan sekä Where We Once Knitted -pinssin.


perjantai 14. helmikuuta 2020

Kuurankukkasia

Tämän vuoden ensimmäinen Taito-lehti on aika erikoistapaus: paitsi että siinä on mukana uusi sukkaohjeeni, sain toimia mallina lehden koko ohjemallistolle. Taito-lehden väki lähti Jyväskylään talven perässä, mutta näillä seuduilla oli tarjottavanaan muutama metri sulavaa jäätä, tuulinen päivä ja jäätävä tihkusade koko kuvaussession ajaksi. Ah, tätä glamoröösiä mallin elämää. 


Mitä: Kuura / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: La Bien Aimée Super Sock, 70 g

Ohjemalliston inspiraationa olivat jään muodostamat kuurankukkaset ja mielini teki heti neuloa sukat pitsikukilla. La Bien Aiméelta löytyi suunnitelman kaveriksi upean jäisen sävyinen sukkalanka, joten siitähän se ajatus sitten lähti vauhdilla muotoutumaan sukiksi.



Simppelit sukat ja hiukan pitsiä jalkapöydän päälle. Juuri sellaista moni tykkää neuloa, mutta suunnittelemisen kannalta se olisi käynyt turhan tylsäksi minulle. Niinpä päätin pitää mielenkiintoa yllä kirjoittamalla ohjeen kummastakin suunnasta - varresta varpaisiin ja varpaista varteen.


Makuasioista on turha kiistellä, kun toiset tykkäävät neuloa sukkansa perinteiseen tapaan varresta varpaisiin ja toiset nauttivat modernista tyylistä varpaista varteen. Tuoreessa Taito-lehdessä on nyt ohje kumpaankin suuntaan, joten kukin voi nyt neuloa lempisuuntaansa. Tai jos on hiukan ilkikurinen, kuten minä, voi tehdä itselleen eriparisukat ja neuloa yhden sukan kumpaankin suuntaan.


Itse sain lopulta neuloa yhteensä kuusi sukkaa! Tein ensiksi omat mallisukkani, jotka siirtyivät häpeänurkkaan heti valmistuttuaan. Kaksi sukkaa... Kävi nimittäin niin, että heti pääteltyäni jälkimmäisen sukan silmukat, huomasin ensimmäisessä sukassa virheen, jonka olin tehnyt heti resorin jälkeen ja toisessa sukassa virheen, jota olin toistanut koko pitsikuvion alusta loppuun. Päätin palata sukkien pariin hieman myöhemmin, mutta sainkin siinä välissä rakkaalta ystävältä tilauksen neuloa hänelle omat Kuura-sukat. Neljä sukkaa.. Lopulta oli pakko ottaa mallisukat häpeänurkasta ja purkaa ne, jotta lankaa riitti onnistuneeseen pariin. Ja näin päästii kuuteen sukkaan.


Kuurasukissa on tosiaan kaunis pitsikuvio jalkapöydän päällä. Neulomissuunnasta riippuen, lopuksi neulotaan joko varteen tai varpaisiin pieni kukkanen. Lisäksi ilmettä tuovat kantapään kiilat, jotka neulotaan nurin.


Lehdessä oli monta muutakin sievää ja kiinnostavaa ohjetta, kuten Emma Karvosen lapaset intialaisella peukalokiilalla. Yksittäisenä ohjeena Kuura-sukat tulevat saataville kesäkuussa. Hirsitaustaiset kuvat ovat omia, järven rannassa napsitut Taito-lehden Sonjan.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Kevään kukkasia

Tässäpä vasta neule, jonka julkaisemista on odotettu kauan! Viime syksynä minä ja moni muu onnellinen neuloja sai yökyläillä TitiTyyssä. Illan aikana ostoskoriini eksyi paidallinen Brooklyn Tweedin Peerie-lankaa. Mieleni on tehnyt kokeilla sitä vaikka kuinka kauan, mutta en ole aiemmin ehtinyt asialle. Vaan nytpä ehdin.


Mitä: Budding / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Brooklyn Tweed Peerie, 180 + 37 + 27 g

Yleensähän meikäneuloja tunnetusti turvautuu vaimeisiin, alhaisen kontrastin epäväreihin, mutta tämä lämmin keltainen huusi nimeäni. Valikoin lankaa kolmessa värissä, sillä halusin kokeilla kirjoneuletta, jossa taustaväri vaihtuisi kaarrokkeen jälkeen.



Minulla on hiukan vanhanaikainen tyyli. Rakastan 40-luvun muotia ja olen ihan älyttömän iloinen, sillä onnistuin suunnittelemaan takin, joka paitsi sopii vanhahtavaan tyyliini, mutta on samalla riittävästi tätä päivää. Budding kerta kaikkiaan meni nappiin.⁠




Paidallinen lankaa muuttui siis iloiseksi pieneksi neuletakiksi, jonka pyöreässä kirjoneulekaarrokkeessa on kukkia. Takissa on pitkät hihat ja lyhyt helma. Takki on muuten väljä, mutta helman joustin on vartalonmyötäinen ja päättyy vyötärön kapeimpaan kohtaan. Niinpä takki on yhtäaikaa todella mukava ja kerrassaan tyylikäs. Koska takin helma on lyhyt, mukana on ohjeet rinnan muotolaskokseen.



Takki neulotaan suljettuna neuleena, koska kukapa tahtoisi neuloa kirjoneuletta nurjalla! Tämä tarkoittaa sitä, että lopuksi valmis neule steekataan, eli leikataan auki. Tiedetään, tiedetään, kuulen kauhunhuutonne tänne asti. Steekkaus voi kuulostaa pelottavalta, mutta se ei ole vaikeaa, eikä neuleita vahingoitettu näitäkään kuvia ottaessa. Steekattaviin neuleisiin pitää vain valita superwash-käsittelemätöntä lankaa. Villaiset, rouheat neuleet voi vahvistaa ennen leikkaamista virkaten, kun taas pyöreämmät langat on hyvä vahvistaa ompelukoneella ommellen. Steekkaamisen jippo on siinä, että neule haluaa aina purkautua ylhäältä alas, ei sivusuunnassa. Sen takia neuleen leikkaaminen ei murhaa sitä. Takkiohjeen mukana tulee hyvät ohjeet steekkaamiseen ja kuvatutoriaali aiheesta. Itse vahvistin takin ompelemall ompelukoneella muutaman sauman ja kiinnitin leikkuureunan nurjalle puolelle.




Tiedän, ettei mikään määrä steekkausrohkaisua riitä kaikille, joten takkiohjeen lopussa on ohjeistus, kuinka tämän voi muokata puseroksi. Pyysin myös osaa testineulojista tekemään puseroversion, joten Ravelryn projekteja selaamalla voit katsoa, haluaisitko itse mieluummin takin vai puseron.




Budding löytyy nyt Ravelrysta ja verkkokaupasta ja koodilla FLOWERS sen saa 20% alennuksella tämän viikon ajan.


Eikä tässä vielä kaikki, kuten on tapana sanoa. Brooklyn Tweedin omasta verkkokaupasta saa 24.02. asti ohjeen suosituslankaa, Peerietä, 10% alennuksella koodilla BuddingCardigan. Ja tämän linkin kautta alennuksen pitäisi tulla automaattisesti näkyviin ostoksia maksaessa.


sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Vilja

Viime aikoina puikoilla on viihtynyt lähinnä kirjoneuleita, eikä innostukselle näy loppua. Tämä malli startatkoon kirjoneulepuseroiden vuoden.


Mitä: Grain / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Blacker Yarns Tamar 4ply, 293 g

Olen jo muutaman vuoden ajan ostanut lankaa aina useammassa värissä kirjoneulekaaviot silmissä kiiluen. Vaan ei niistä silti mikään ajatus ole päätynyt puikoille tätä ennen. Kas kun kirjoneuleiden suunnitteleminen otti hieman aikaa. Piti päästä oikeaan mielentilaan ja flow'hun. Mutta sitten eräänä viikonloppuna syksyllä istahdin koko päiväksi tietokoneelle piirtelemään ja johan alkoi kirjoneulekaavioita syntymään.



Sitten kun kaaviopeikko oli selätetty, olikin niin kiire kirjoneulomaan, että mallitilkkuilu jäi hieman puolitiehen. Tein tästä kauniista viljantähkäkaaviosta pienen, kahden kaaviontoiston levyisen mallitilkun, mutta eri langalla. Ajatuksena oli alunperin nimittäin eräs toinen lankavaraston aarre, mutta mallitilkusta kävi ikävästi ilmi, ettei sen väreissä ollut riittävästi kontrasti kirjoneuletta ajatellen. Niinpä se tilkku jäi jo ensimmäisen tähkän puolivälissä kesken. Enkä sitten paremman langan löydettyäni malttanut enää tehdä uutta mallitilkkua vaan mittailin tiheyden keskeneräisestä väärällä langalla tehdystä tilkusta. Sai siitä juuri ja juuri mitattu 5 x 5 cm alan.


Näin jälkiviisaana voin kertoa, että kärsimättömyydellä oli hintansa. Kun vihdoin pääsin pitkään himoitsemieni kirjoneuleiden pariin, huitaisin puseron valmiiksi kahdeksassa päivässä! Ja pingotuksen jälkeen selvisi, että olin neulonut suunnitellun 10 cm väljyyden sijaan n. 40 cm omaa rinnanympärystäni suuremman puseron. Se ei istunut päälle sitten mitenkään. Sen neulomiseen hujahti 8 päivää ja purkamiseen n. 8 minuuttia. Yllättävää kyllä, puseron purkaminen ei edes harmittanut. Olin päässyt syksyllä siihen pisteeseen, ettei minulla ollut koskaan kuin yksi työ puikoilla ja aina sen valmistuttua iski pieni tyhjien puikkojen syndrooman aiheuttama alakulo. Niinpä purin väärän kokoisen puseron ihan mieluusti, koska tiesinpä ainakin, mitä neuloisin seuraavan viikon.



Paitaohje oli hetkessä laskettu uusiksi ja oikean kokoinen mallikappale valmistui tasan viikossa. Ja kyllä tuli kuulkaa hyvä.


Grain on yksinkertainen ja kaunis kirjoneulepusero. Kaarrokkeen kirjoneuleessa on kahdessa kerroksessa viljantähkiä ja helmassa pieniä versoja, joiden jälkeen resori neulotaankin kontrastivärillä. Samoin hihansuiden joustimet. Puserossa ei ole varsinaisesti vyötärömuotoilua, vain muutama kavennus kainaloilta alas tullessa. 


Tämä pusero on hetken kuumimpien neulemuotien mukaan kropattu, eli siinä on aika lyhyt helma. Itse käytän paljon mekkoja ja tällaiset lyhyemmät puserot ovat niille ihan parhaita kavereita. Testineulojien projekteissa on Ravelryssa ja instagramissa nähtävissä pidempiäkin versioita.


Lanka oli uusi kokeilu. Blacker Yarnsin Tamar on fingering-vahvuista, superwash-käsittelemätöntä rouheaa villaa. Olen viime vuosina tykästynyt aina vain enemmän ja enemmän näihin luonnollisen rouheisiin villoihin, eikä romanssille näy loppua. Mutta malli sopii ihan yhtälailla merinolangoillekin.


Kuten sanottu, Grain on vuoden ensimmäinen, vaan ei tosiaankaan viimeinen kirjoneuleohje. Ohje löytyy nyt Ravelrysta sekä verkkokaupasta ja sen saa ekan viikon ajan 20% alennuksella käyttämällä koodia WHEAT.



Jos tästä talvettomasta talvesta jotain iloa on, niin saatiinpa napattua syksyiset kuvat vielä joulukuussa.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Oh La La

Uusi vuosi huutaa tietty uutta ohjetta! Toivottavasti tämä talvinen kääritiytymishuivi kutsuisi lumenkin takaisin paikalle. 


Mitä: Ohla / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Shibui Knits Staccato + Silk Cloud, 190 + 62 g

Rakastuin joulukuussa julkaistun Alho-puseron herkän kauniiseen pitsiin siinä määrin, että samaa oli saatava huiviinkin. Nokkelimmat pokkelimmat saattavatkin päätellä, että siitä tämä huivi sai nimensäkin.


Suunnittelin viime keväänä ihanan, silkinsileän neuletakin, Sulon, josta jäi aika paljonkin lankaa yli.  Nyt nuo langat muuttuivat herkullisen valtavaksi, mutta kevyeksi huiviksi. Takki oli ylellinen yhdistelmä fingering-vahvuista merino/silkkiä ja pitsivahvuista mohair/silkkiä. Koskapa yhdistelmä oli niin toimiva takissakin, en nähnyt mitään syytä muuttaa hyväksi havaittua reseptiä. Paitsi tietty sen verran, että kikkailin tässä huivissa Alhon pitsillä, jonka ajaksi se merino/silkki pudotetaan pois. Pelkällä mohair/silkillä neulottu pitsi on valtaisan kaunis. Se muistuttaa etenkin näin harmaana kasteaamujen pisaroivia hämähäkin seittejä.



Huiveissa on hauska kokeilla erilaisia muotoja. Mutta minähän en koskaan malta jättää asiaa vain siihen. Suorakulmainen huivi voi olla valmiina sellainen, mutta suoraan en sitä neulo.


Ohla alkaa kyllä huivin kapeasta päädystä silmukoiden luonnilla, mutta resori väännetään heti lyhennetyin kerroksin vinoon ja huivin keskiosa neulotaan viistosti. Lopussa resori suoristetaan samaisilla lyhennetyillä kerroksilla, jotta huivin toisestakin päädystä tulee suora.


Vaikka pienet kikat tuovat neulomiseen hauskuutta, enimmäkseen tämä huivi on leppoisaa neulottavaa. Pitsiä neulotaan myös nurjan puolen kerroksilla, mutta niitä kerroksia on huivissa vain muutamia ja suurin osa huivista on sileää ja joustinta.


Siinäpä se! Untuvainen, pehmoinen ja herkkä huivi. En ole aiemmin juuri suunnitellut saati käyttänyt suorakulmion mallisia huiveja, joten huivineula osoittautui käteväksi apuriksi Ohlan kanssa. Tämä mielettömän kaunis Mountain Sheep -huivineula on saatu JUL designilta. Huivineulan lisäksi sain ilokseni myös alekoodin (JOH20) teille, jolla saatte JUL designilta 15% alennusta sikäli mikäli haluatten tämän kauniin huivineulan itsellenkin. 


Niin muuten: koskapa huivi on tosiaan Alho-puseron pari, niin Alhon ostajat (uudet ja vanhat) saavat sen Ravelrysta puoleen hintaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...