sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ravistettuna, ei sekoitettuna

Kylläpä on ollut malttamista tämän huivin kanssa! Ensin pälkähti päähän huivivisio, mutta koska halusin tehdä ohjeesta mysteerineulonnan, piti odotella. Seuraavaksi odoteltiin jännityksellä lanitium ex machinan ja iKKen huiviin suunniteltuja lankapaketteja ja sen jälkeen itse mysteeriKAListelun aloitusta. Yritin pitkään malttaa olla aloittamatta toista huivia itse, mutta pieleenhän se meni sekin ja pistin moisen puikoille. Sainpa siitä hiukan tekemistä, kun piti vielä malttaa odotaa, että saisin vihdoin jakaa teille kuvia valmiista huivista. Tai no, nyt kahdesta valmiista huivista.



Mitä: Shake it up / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.75 (kelta-harmaa huivi) ja 3.5 mm (sini-beige huivi)
Mistä: Fru Valborg Merino Swirl, 280 g (kelta-harmaa huivi) ja Koukuttamo Hehku Singles + Madelinetosh Merino Light + Uschitita Merino Singles, 58 + 93 + 95 g (sini-beige huivi)

Mysteerihuivi koostui kaikkiaan 13 vihjeestä, jotka sisälsivät vaihdellen ainaoikeaa, raitoja, pitsiä, kaksiväristä patenttineuletta ja lopussa ainaoikeaa yhden kerroksen raitoina.



Mallin ajatuksena on ottaa kolme väriä ja katsoa, miten kauniisti ne saa sekoittumaan toisiinsa. Huivi aloitetaan yhdellä värillä, jota aletaan kohta raidoittaa toisella. Pian vaihdetaan kakkosväri ensimmäisen sijaan pääväriksi.


Kolmas väri saadaan työhön huomaamattomasti mukaan, kun kahdella ensimmäisellä värillä neulotaan patenttineuletta, josta sitten vaihdetaan taustalla kulkeva ykkösväri puolivälissä siihen kolmanteen. Jonkin matkaa jatketaan kakkos- ja kolmosvärillä, kunnes lopussa keskenään sekoitetaan kolmatta ja ensimmäistä väriä. Koko ajan on tarjolla vähän vaihtelua.



Huivi on nuolen mallinen. Se aloitetaan terävästä yläkulmasta ja sivuilla tehdään lisäyksiä ja keskellä kavennuksia. Lopulta nuolen keskelle muodostuva kolonen täytetään siten, että toisessa reunassa jatketaan lisäyksiä ja keskellä kavennuksia, mutta toisessa reunassa aletaan hiljakseen kaventaa silmukoita.



Kun nuolen keskikolonen on saatu täytettyä, voisi helposti luulla huivin olevan valmis. Vaan viimeisessä osiossa poimitaan silmukat huivin alareunoista ja neulotaan kakkosvärillä ainaoikeaa, jota muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Ja jos kakkosväriä yhä riittää, huivin saa viimeisteltyä kauunisti tekemällä i-cord -päättelyn sen ympäri.



Tämä on siitä erityisen kiva malli, että lopuksi yli jääneet langat voi käyttää vielä tasseleihin. Ei siis juurikaan jämiä!



Mysteerineulonnan järjestäminen oli ihan hirvittävän hauskaa puuhaa. Niin, että tämän otan varmasti uusiksi ensi vuonna!



Ja koska kaikista parasta yhteisneulonnassa oli seurata kaikkien kauniita ja ihanan erilaisia huiveja, tulkaahan sankoin joukoin Shake it up  + Flying donegal -miittiin Lentävään lapaseen, Järvenpäähän lauantaina 20.10.2018. Katsotaan, montako huivia saadaan yhteiskuvaan.

Neulisti

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Ensi näkemältä

Parisuhteista en mene vannomaan, mutta lankojen kanssa on ehdottomasti olemassa rakkautta ensi näkemältä. Kuten vaikkapa tämän Kässäkerho Pom Pomin Donegal DK -langan kohdalla. Tweed-nypylliset langat ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa, mutta tätä ennen en ole törmännyt tällaiseen paksumpaan tweed-lankaan. Ja kyllä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä.


Mitä: First sight / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Kässäkerho Pom Pom Donegal DK, 400 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/first-sight

Suunnittelin lankaihanuudelle pusero-ohjeen, joka on juuri julkaistu tuoreessa Taito-lehdessä. Teki vaihteeksi mieli tehdä paksummasta langasta laatikkopaita.



Pusero neulotaan saumatta ylhäältä alas. Sen hartiat muotoillaan lyhennetyin kerroksin ja etukappaletta koristaa leveä palmikkopaneeli, jota reunustavat kapeat lettipalmikot. Helmassa on halkio ja takahelma on hieman etukappaletta pidempi. Hihat ovat 3/4-mittaiset. Pääntien resori taitetaan kaksinkerroin ja päätellään paikoilleen virkkaamalla piilosilmukoita. Siinäpä se.


Alun lyhennetyillä kerroksilla pitää hieman keskittyä lettipalmikoiden aloittamiseen, mutta muutoin pusero on leppoisaa neulottavaa. Paksulla langalla ja paksuilla puikoilla tulee nopeasti valmista - etenkin, kun hihat ovat vajaamittaiset.


Pusero pääsi kuvattavaksi kahteen otteeseen. Ensin treffattiin Taito-lehden tuottajan, Sonjan, kanssa neulefestareiden aikaan ja kuvattiin neule lehteä varten. Kyllä oli hauskaa +30 asteen helteillä esittää, ettei hikoillut kuin pieni possu.


Myöhemmin äiti pääsi kuvaamaan paidan kesän Skotlanninmatkalla, Orkneyn saarella. Olipa helpotus kuvata paksua puseroa viileänä, sateisena ja sumuisena aamuna meren rannalla.


Tästä tullee syksyn luottoneule nyt, kun sitä voi alkaa käyttää julkisesti. Oletteko te paksulankapuseroiden ystäviä?

Neulisti

maanantai 1. lokakuuta 2018

Pioni

Tiedättekö, kun joskus ei ole neuletta kuvatessa hyvä pössis? Ja sitten se kehno pössis tarttuu kuvista itse neuleeseenkin? Meinasin heittää tällä takilla vesilintua, kun sen kuvaamisesta ei tahtonut tulla mitään. Onneksi minä ja useampikin kuvaaja jaksoimme yrittää aina vaan uudestaan, koska nyt takki on taas mieluinen. Ja onhan se nyt oikeasti aikas ihana!


Mitä: Pioni / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm
Mistä: Little Grey Sheep Stein Fine Wool 4 ply, 430 g
Ravelryssa

Viime keväänä nappasin Edinburghin neulefestareilta matkaani hurmaavaa brittiläistä villalankaa. Ja siitä asti se on huudellut haluavansa puikoille. Lanka on ihanan villaisaa, pienen perheyrityksen oma risteytys. Se on ilmavaa, kevyttä ja lampaisaa. Lisäksi langan vyötteissä on suloinen pieni tarina lampaiden elosta ja siitä, kuka ne kerii joulun alla. Kerrassaan herttaista.



Englanninkielisessä neulemaailmassa on semmoinen termi kuin 'sleeve island', jolla viitataan siihen, kun ollaan haaksirikkouduttu autiolle hihasaarelle, jolta ei ole pois pääsyä. Hihojen neulominen muuten valmiisiin puseroihin kun on usein tappavan tylsää puuhaa. Niinpä tulikin visio takista, jossa hihat neulottaisiin heti alkuun pois tieltä kuleksimasta ja niin syntyi tämä Pioni.


Pioni aloitetaan neulomalla boleromainen yläosa ranteesta ranteeseen. Ensimmäinen hiha neulotaan pyörönä, päätellään kainalossa muutamat silmukat, jonka jälkeen selkä neulotaan tasona, ja sitten lisäillään silmukoita toista kainaloa varten, jonka jälkeen neulotaan taas toinen hiha pyörönä. Hihojen ja selän poikki kulkee iso, muhkea palmikko ja muuten hihatin on (2o, 1n) -rikottua joustinta.


Yläosan valmistutta sen reunoilta poimitaan silmukat, joilla neulotaan vartalo. Vartalo on kauttaaltaan patenttineuletta, yksiväristä tällä kertaa ja siten helpompaa. Vartalossa on kaksi lisäyskerrosta, jotka antavat sille A-linjaista muotoa. Lisäksi takin neulomistapa tekee sen, että etukappaleet ovat ilman mitään erityisempiä kikkoja takakappaletta lyhyemmät.


Lopuksi etukappaleiden reunoista poimitaan silmukat ja neulotaan muutaman ainaoikeinkerroksen verran nappilistaa. Kirjoitin ohjeeseen tavallista suuremmat napinlävet, koska ainakin minun nappikokoelmaani on kertynyt aika lailla sellaisia isoja nappeja, joita pääsee harvemmin käyttämään. Nappilista päätellään i-cord -päättelyllä.



Jos takin neulominen sujuikin sutjakkaasti, sen kuvaaminen tuotti harmaita hiuksia. Aina oli jokin asia pielessä. Joko kuvausvaatteet olivat rytyssä, oli liian kirkasta tai liian hämärää, tai sitten maisema oli kohdillaan, mutta tuuli muotoili kampauksesta petolinnun peräsintä. Onneksi joukosta lopulta löytyi tarvittavat kuvat ja tämäkin ohje pääsi näkemään päivänvalon.



Pioni löytyy nyt Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi tutuissa yhdeksässä koossa. Koodilla SWEETPEONIES sen saa 25 % alennuksella sunnuntaihin 07.10.2018 asti.


Osa käsityöihmisistä harrastaa kausineulomista: he joko jättävät kesäksi puikot kokonaan nurkkaan tai neulovat kesäisin vain puuvillaa. Minä olen villan perään kesät talvet. Vaikka hikoilin tämän kesän helteissä muuten ihan tuskissani, minua ei häirinnyt ollenkaan tämä sylissäni viihtynyt takkimytty. Ja kyllä nyt ilmojen viilettyä kelpaa kääriytyä lämpöiseen takkiin.

Neulisti


tiistai 25. syyskuuta 2018

Aikansa kutakin

Tylsiä sukkia erityisen pitkä aika. 


Mitä: Split cells / Jeannie Cartmel
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Cascade Heritage, 67 g
 Ravelryssa

Sain joskus kauan sitten keväällä päähäni neuloa tänä vuonna laatikollisen sukkia. Kolme kärpästä yhdellä iskulla: eroon yksittäisistä sukkalangoista, tuleepa vihdon käytettyä kauan sitten ostettuja ohjeita, ja mahtaa laatikon lahjakseen saava tyyppi olla onnellinen.



Sitä en pysähtynyt miettimään, onko kaiken maailman vanhojen sukkamallien neulominen mukavaa puuhaa. Voihan olla, että joku malli on jäänyt neulomatta, koska tielle on tullut kaikkea paljon kiinnostavampaa. Esimerkiksi nämä sukat olisin voinut jättää tekemättä - sen verran takkuista niiden neulominen oli.


Aloitin sukkaparin heinäkuun alussa työmatkalla. Sain edellisen neuleen valmiiksi ja innoissani loin silmukat jälleen yhteen sukkalaatikon pariin. Tämä oli erityisen kiva projekti aloittaa, koska minun oli jo pitkään pitänyt neuloa tämä vanha kunnon Cascade Heritage -vyyhti, jonka sain joskus ystävältä lahjaksi. Lisäksi Split cells -sukat olivat roikkuneet Ravelry-jonossani ikuisuuden. Nytpä ottaisin molemmat vihdoin työn alle.


Eikä siinä mitään, lanka oli tuttua ja turvallista ja väri iloisen vihreä. Ohje oli kirjoitettu ihan hyvin ja oli sinällään selkeä. Sepä vaan, että tässä mallissa neulotaan n. miljoona ja kolme (joo, laskin tarkkaan) pienen pientä kahden silmukan palmikonkiertoa, joissa osassa neulotaan toinen silmukka kiertäen ja toinen ei, ja osassa molemmat kiertäen, ja osassa kumpaakaan ei kierretä ja ja ja. Ymmärrätte varmaan yskän.


Tympeyden huippu oli kantalappu. Yleisesti ottaen tykkään kovasti siitä, että pintaneule jatkuu kantalapun yli, mutta nyt se tarkoitti nurjien silmukoiden kiertäen neulomista. Eikä siinäkään mitään muuten, mutta kun ne oikean puolen kerroksilla tehtävät palmikonkierrot vaihtoivat koko ajan niiden nurjien kierrettyjen paikkaa, niin nurjalla puolella oli todella vaikea hahmottaa, että mitkä silmukat piti kiertää ja mitä ei.


Aloitin siis sukat jo heinäkuun alussa, mutta vasta nyt viime viikonlopun neuleretriitissä sain rykäistyä ne valmiiksi. Ja kyllä olinkin onnellinen, kun niistä päästiin. Sukkaboksissa on jo kuusi paria ja vielä sinne muutaman saanee likistettyä. Ehkä ensi kerralla kuitenkin jollain vähän vähemmän neulojan hermoja kiristävällä mallilla.

Neulisti


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Mutta enhän minä edes pidä mohairista!

Niin. Jos joku ärsyttää niin se, kun joutuu pyörtämään päänsä. Vaan mikäs tässä pyöritellessä, kun on vähän kasmiria ja silkkimohairia tuota päätä pehmentämässä...


Mitä: Still / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko  3.5 mm
Mistä: ITO Karei + ITO Sensai, 22 + 13 g harmaaseen (koko L) ja 17 + 11 g  violettiin (koko M)
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/still-ii
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/still

Jos nyt lähdetään ihan alusta, niin neulemaailmassa on viime vuosina ollut vallalla villitys yhdistellä useita erilaisia lankoja yhteen neuleeseen - erityisesti niin, että toisena lankana käytetään silkkimohairia. Olen aina pitänyt silkistä, mutta mohairia en voi sietää. Tai niin ainakin luulin.


Neulekaapistani löytyy tasan yksi (silkki)mohairneule, jota pystyn käyttämään. Muut olen vuosien saatossa kantanut kirppiksille, koska niistä on seurannut vain kauhea kutina ja epämukavuus. Toisaalta, tuo yksi yhä ahkerassa käytössä oleva silkkimohairpusero ei ärsytä ihoani lainkaan, että ehkä ne toiset ovat olleet sitten vähemmän laadukkaita lankoja.



Oli miten oli, olin vakaasti päättänyt, etten tule toimeen mohairin kanssa ja voisin ohittaa tämän neulevillityksen tyystin. Paitsi, että ITO:n pienet silkkimohairkerät ovat kuin karkkeja, ihan liian kauniita. Ja sitten kaiken huipuksi TitiTyylle tuli lasti ITO:n uutta kasmirlankaa ja löytyipä kaupalta mallipipokin, jossa oli yhdistetty uusi kasmirlanka silkkimohairin kanssa. Ei tuntunut kuulkaa pahalta. Tuntui oikeastaan ihan liian hyvältä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin aikas taivaalliselta.


Menin ihan viattomasti hipeltämään keriä aikomatta ostaa mitään ja ennen kuin huomasinkaan, olin napannut muutaman ostoskassiini ja se oli menoa - loin silmukat vielä samana iltana.


Suunnittelin lankakombosta hyöhenenkevyen syyspipon. Tässä on korkea resori, jonka ansiosta pipoa voi käyttää kahdella tapaa: löysänä myssynä tai resori kahtia taitettuna, jolloin pipo on istuva. Resorin jälkeen pipossa neulotaan joka kerroksella helppoa pitsiä, joka näyttää näin kasmir-silkkimohairlangoista tehtynä hirmuisen herkältä.



Erityisen upean piposta saa valitsemalla ITO Sensaista jonkin niistä muutamista väreistä, joissa silkkiydin on eri värinen kuin sen ympärillä pörräävä mohair. Nuo värit suorastaan hehkuvat. Ja koska Tyyllä oli niitä useampi tarjolla, oli ihan pakko neuloa vielä toinenkin pipo.



Ohjeessa on kaksi kokoa, M ja L, jotka sopivat päänympäryksille 50 ja 58 cm. Ja sunnuntaihin 23.09. asti ohjeen saa 25 % alennuksella käyttämällä koodia FLUFF.


Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...