keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Haiku

Puikkojen kilke,
silmukoiden tanssia.
Nauti hetkestä.

Sain keväällä suuren kunnian suunnitella tämän vuoden Jyväskylän kesän neulefestareiden etkoiluhuivin. Ideana siis on, että koska kukaan ei millään tahtoisi kestää odottaa festareita heinäkuuhun asti, odotusta helpottamaan järjestetään yhteisneulonta, eli KAListelu. Ja tällä kertaa meikäneuloja sai suunnitella huiviohjeen tätä etkoKAListelua varten.


Mitä: Haiku / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 157 g

Festareiden etkoKAListelu toimii siten, että huiviohje on suunniteltu tietylle langalle ja ostaessaan huiviin langat TitiTyystä, saa samalla huiviohjeen. Tällä kertaa langaksi oli valittu TitiTyyn oma, iki-ihana Tukuwool. Nappasin mukaani pari vyyhtiä väreissä Runo ja Ujo, ja pistin mietintämyssyn päähän.



Halusin suunnitella langalle rennon, mutta näyttävän huivimallin. Mallissa pitäisi tapahtua, jottei neulominen käy tylsäksi ja kuitenkin sen pitäisi olla helppoa ja rentouttavaa. Tukuwoolin kuohkeus alkoi kuiskailla sopivansa erityisen hyvin briossin, eli kaksivärisen patenttineuleen, kaveriksi. Siitä se ajatus sitten lähti.


Tykkään neuloa kaksiväristä patenttia ja ainaoikeaa, joka siihen usein yhdistetään. Useimmiten vaan briossin kaverina neulotaan sellaista ainaoikeaa, jossa raitojen väri vaihtuu joka kerroksella ja lopputuloksessa värit näyttävät aika sekavilta. Halusinkin nyt suunnitella huivin, jossa vaihtelevat briossi ja ainaoikea, joka raidoitetaan ihan tavalliseen tapaan kahden kerroksen raidoilla. Niinpä mallista tuli mukavan graafinen: ainaoikea muodostaa vaakaraitaa ja briossiosiot pystyraitoja.


Huivin malli on epäsymmetrinen kolmio. Sen neulominen aloitetaan kolmion kapeasta ylänurkasta ja hissukseen lisäillään silmukoita. Kun kolmion pinta-ala alkaa olla riittoisa huiviksi, poimitaan kolmion alareunasta silmukat ja neulotaan patenttineuleinen chevron-reunus.


Pidän lopputuloksesta hirmuisesti. Malli on kaiken lisäksi toimiva monilla erilaisilla värikomboilla. Itse harrastan näitä puuterisia, haaleita yhdistelmiä, mutta briossin ja ainaoikean graafiset raidat näyttävät tosi kivoilta myös vahvan kontrastin väreissä.



Ja jos kaksivärisen patentin neulominen ei ole tuttu juttu, niin tein aiheesta pienen ohjevideon, jolla näkyvät kaikki tässä mallissa tarvittavat briossikikat.


Lähtekääpä siis mukaan KAListeluun. Ohjeen saa lankojen mukana TitiTyystä (tai festareiden jälkeen Ravelry-puodistani) ja täältä löytyy KAListelun keskusteluketju, jossa voi hehkutella, jakaa onnistumisen iloa tai kysellä vaikka apuja silmukoiden selättämiseen. Somessa KAListelu löytyy avainsanalla #jklknitfesthaikukal ja festareilla napataan sitten yhteiskuvaa huiveista.

Neulisti

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Samoilla vauhdeilla

Kun on kerran vauhtiin päästy, niin neuloin saman tien parin numero 2 laatikkoon hengailemaan.


Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Ikke Glitter Sock, 58 g
 Ravelryssa

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa onnistuin sekä lanka- että mallivalinnassa. Lankavaraston aarteista puikoille pääsi Ikken glitterisukkalanka, jonka Ikke oli värjännyt pari vuotta sitten spesiaalivärinä ihan vain retriitin kävijöille tarjolle. Meikäneulojalla oli silloin langanostolakko päällä, joten toveri Winter avuliaasti shoppasi spessulangan talteen ja minä lunastin sen Susannalta lakon päätyttyä. Ei nyt ehkä ihan kaikkien langanostolakkotaiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta hällä väliä.


On suorastaan törkeää, etten ole aiemmin ehtinyt testaamaan Susannan ihania malleja, mutta nyt korjasin vihdoin tämän aukon sivistyksessä. Sukkamalliksi valikoitui Emmer Wheat Socks, joka yhdistelee kauniisti pitsiä ja pieniä palmikoita.


Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapään jälkeen mallineuletta on myös sukan takaosassa. Kantapää oli itselle hauska tuttavuus, aika lailla ranskalaisen kantapään vastine, mutta varpaista päin neulottuna. Tykkään muuten neuloa enemmän sukkia varpaista varteen, mutta kantapää ei kyllä siitä suunnasta luonnistu ilman ohjeita. Varresta päin neuloessa en monesti jaksa edes lukea kantapääohjeita, vaan teen oman suosikkini, ranskalaisen kantiksen.


Näiden sukkien pintaneule on valtavan kaunis. Keskellä kiemurtelee kauniisti yksi silmukka puolelta toiselle ja reunoilla sitä rytmittävät kahden silmukan palmikonkierrot. Hetki meni ennen kuin opin kuvion ulkoa, mutta kyllä se ennen pitkää alkoi kulkea ulkomuistista. Sen jälkeen ei tarvinutkaan ajatella muuta kuin kantapään kohdalla.


Lakkasin lukemasta ohjetta jopa niin paljon, että tulin vahingossa aloittaneeksi sekä kantapään että sukansuun joustimen kaavion väärällä kerroksella. Mutta eipä tuolla onneksi ollut juurikaan väliä. Sain ihan helposti pähkäiltyä molemmat kohdilleen näinkin.


Palataanpa sitten lankaan. Kävin siis pari vuotta takaperin Ikken neuleretriitillä ja langanostolakosta huolimatta tämä spessulanka oli saatava. Sen hempeän minttuisa väri ei tietenkään suostu näkymään missään kuvassa ihan oikeanlaisena, mutta ihan kuin Ikke olisi värjännyt sen ihan minua ajatellen.


Kaiken huipuksi langassa on suosikkikierteeni. Se on ihanan ohutta ja joustavaa, jolloin sukista tulee mukavan napakat, mutta ei liian tiukat. Lisäksi pieni kimalle ei ole koskaan pilannut sukkalankaa. Tykkään erityisesti siitä, miten hento tämän langan hopeablingi on - kuvistakin sitä voi vain aavistella. Kertokaa toki, jos jollain on takataskussa kikka, jolla glitterin säihkeen saa vangittua valokuviin!


Nyt laatikossa on kaksi paria. Seuraavaankin pariin on jo lanka ja malli katsottuna.

Neulisti

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pirteä kevätpipo

Nyt, kun tuo kevät vihdoin on saapunut Suomeenkin, on hyvä hetki julkaista talven viimeinen pipo-ohje. Tämä on fingering-vahvuisesta langasta neulottava kevyt kevätpipo, jonka kruunaa muhkea tupsu.


Mitä: Smoothie / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Qing Fibre Supersoft Sock, 33 g
 Ravelryssa

Ostin viime kesän neulefestareilta unelmanpehmoista, iloisen vaaleanpunaista lankaa, koska uusia lankatuttavuuksia ei ole koskaan liikaa. Tämä oli juuri niitä "Uuh, miten kaunis lanka! Ei mitään suunnitelmia tälle, mutta pakko saada" -ostoksia.


Siinä sitten pähkäilin, että pehmoinen lanka haluaisi kovasti olla palmikkopipo. Teki mieli suunnitella pipo ainaoikeinreunuksella ja palmikot tuovat juuri sopivasti mielenkiintoa neulomiseen jättäen kuitenkin kauniin langan pääosaan.


Pipon kavennukset tehdään palmikoiden välissä niin, että palmikot muodostavat kauniin kruunun päälaelle - joten luonnollisestikin sitten peitin sen tupsulla. Onneksi Ravelrysta voi kurkkia testineulojien tupsuttomiakin kuvia.


Meikäneuloja ei ole ihan päässyt tähän tekoturkistupsuvillitykseen mukaan. Mutta sitten törmäsin Edinburghin neulefestareilla Toft:n kojulla alpakkatupsuihin! Ne olivat kaikki ihanasti vähän eri näköisiä ja purkista saikin rauhassa penkoa omaan makuun sopivan.


Pipo kuvattiin pääsiäisenä, eikä siitä pääsiäispupun häntätupsumielikuvasta enää pääse eroon. Päässä soi jatkuvalla repeatilla "pistää päänsä piiloon, luulee, ettei nää..."


Ohje löytyy Ravelrysta kahdessa koossa sekä suomeksi että englanniksi ja sen saa tämän viikon ajan 25 % alennuksella koodilla PoMPoM.

Neulisti

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Minun loota

Olen ihastellut blogeissa ja instan puolella jo pari vuotta, kun immeiset KAListelevat vuoden aikana laatikollisen sukkia, jotka sitten otetaan käyttöön vasta, kun laatikko on täysi. Päätinpä sitten ottautua itsekin asialle.


Mitä: Monkey / Cookie A.
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Zelda's dippins Wild n' free, 78 g
Ravelryssa

Tuli sitten neulottua jälleen kerran Monkeyt. Vaikka yhtään en moista yrittänyt. Mutta lähdetäänpä ihan alusta.


Kaikki lähti siis liikkeelle ajatuksesta neuloa tänä vuonna laatikollinen sukkia. Lisäpontta idea sai siitä, että päätin vihdoin neuloa jonossani vuosikausia viihtyneitä sukkamalleja. Niitä, jotka on kovasti pitänyt neuloa jo vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin ei koskaan ole tullut tehtyä. Lisäksi paritin valmiiksi kasan lankavyyhtejä noiden ohjeiden kanssa. Juuri niitä lankoja, jotka ovat oikein kivoja, mutta joita ei niitäkään ole koskaan tullut nostettua puikoille asti. Nytpä hoituu kaksi kärpästä yhdellä puikolla vai miten se meni?


Ihan ensi töikseni kaivoin lankavaraston uumenista historiallisen aarteen. Vieläkö täällä muut muistavat Zeldan, joka värjäsi ja myi lankoja blogissaan? Ne olivat aika lailla ensi kosketuksiani käsinvärjättyihin lankoihin. Kerran onnistuin voittamaan Zeldan arvonnasta langan, jonka hän värjäsi varta vasten minulle toiveideni mukaan. Pyysin keväisiä vihreitä sävyjä ja niitä sain. Paitsi, että sitten en koskaan raaskinut neuloa spessuvyyhtiä pois. Mutta nyt vihdoin kerin langan ja pistin sukat puikoille.

Sitten piti valita sopiva malli. Vuosia sitten ostin Rachel Coopeyn e-kirjan "When vampires knit socks", koska siinä oli vaikka kuinka monta kivaa mallia. Mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi neulottua niistäkään kuin yhdet sukat aiemmin. Nyt oli tarkoitus korjata tilanne.


Mutta sehän lähti sitten saman tien päin männikköä. Valitsemassani sukkamallissa oli paljon palmikoita, mitä kompensoidakseen suunnittelija oli ollut kovin avokätinen silmukkamäärän kanssa. En tiedä, olisiko 1.5 mm puikoistakaan ollut apua, mutta ainakin tavallisilla 2.25 mm puikoilla, joilla sukkani aina neulon, tiheyteni ei käynyt ohjeen kanssa yksiin alkuunkaan. Mallissa oli vielä kaavio, jota oli kerrassaan mahdotonta oppia ulkoa. Taistelin ja tuskailin ensimmäisen sukan lähes kantapäähän asti. Ja sitten sovitin sitä... Jalkoja olisi mahtunut varren sisään kaksi ja pituuttakin tekeleellä oli jo niin reippaasti, että sukista oli tulossa polvisukat. Siinä kohtaa aloin pohtia, että olikos tästä harrastuksesta tarkoitus nauttiakin, ja purin koko roskan pois.


Vaihdoin epäonnisen sukkamallin jo aiemmin hyväksi havaittuun ja johan lähti luistamaan. Epäonnen sukkaa taistelin useamman viikon, jotta pääsin lähes kantapäähän, Monkeyt valmistuivat parissa päivässä. Ja taas oli nautinnollista ja rentoa neulottavaa. Tuli suorastaan helppo olo hengittää, kun silmukat lensivät puikoilla.


Että en päässyt varsinaisesti kunnolla tutustumaan uuteen sukkamalliin, kuten oli ollut tarkoitus. Mutta toisinaan juttu on enemmän siinä langassa kuin näyttävässä neulemallissa. Nyt tämä arkistojen aarrelanka on vihdoin neulottu. Sepä päättikin tehdä mitä lystää ja väänsi värit hauskalle spiraalille. Varpaista ja kantalapusta näkee, millaiselta langan värit näyttivät epäonnen sukassa - ihan erilaiselta!


Siinä ne nyt lepäävät laatikon ensimmäiset sukat. Saas nähdä vuoden päättyessä, kuka tämän laatikon saa omakseen.

Neulisti

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Mikä vitsi

Päästetäänkö itsemme tänä vuonna vähällä, sanoivat. Ei neulota salapaketteja toisillemme etukäteen, vaan pakkoKAListellaan porukalla kämmekkäät. Se on paljon rennompaa, sanoivat. Suorastaan hauskaa, sanoivat. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin olin itse mukana sanomassa näitä kaikkia. Mutta sanoipa sen kuka tahansa, olivat kaikki väärässä, sanon minä nyt.


Mitä: Blended scotch mitts / Thea Colman
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 35 g
 Ravelryssa

Meillä on ollut kaveriporukalla tapana jo monen vuoden ajan viettää pikkujouluja ja lahjoa siellä toisiamme paketeilla. Kunkin lahjottava on arvottu hyvissä ajoin loppukesästä, mutta silti kaikki ovat neuloneet lahjoja hiki hatussa viime tipassa stressi otsasuonissa sykkien. Niin että päätettiin tänä vuonna päästää itsemme helpommalla. Just.


Sen sijaan, että oltaisiin etukäteen neulottu toisillemme lahjoja, päätettiin tällä kertaa viettää pikkujouluja KAListellen. Tämmöiset pakkoKALit kun on aiemminkin todettu hauskoiksi.

Porukalla löydettiin hyvissä ajoin kerrassaan täydellisen oloinen malli. Sen kuvauksessa oli oikein vielä sanottu, että käpälänlämmittimet on tarkoitus neuloa kavereiden kanssa jämälankoja vaihdellen. Niinpä päätettiin, että nyt osui ja upposi ja jokainen lupasi tuoda jämälankakavalkadin pikkujouluihin mukanaan. Niin. Ymmärrän, että se kuulostaa hauskalta vielä tässä kohtaa. Mutta lukekaapa pidemmälle.


Heti alkuun jämälankojen vaihtelusta katosi idea, koska kaikki halusivat tehdä omansa Tukuwoolista ja toivat mukanaan kasan Tuku-jämiä. No sehän on ymmärrettävää, koska edellisistä Tuku-kämmekkäistä tuli niin mainiot. Mutta lankojen vaihtelulle ei jäänyt tarvetta.


Sitten aloimme kukin lukea ohjetta läpi ja homma levisi käsiin. A) Mallista puuttui kokonaan peukalokiila! B) Peukalokiilan sijasta kämmenen leveimmälle kohdalle oli kätevästi sijoitettu kirjoneuletta, joka kiristää muutenkin. C) Eikä mitä tahansa kirjoneuletta, vaan kirjoneuletta, jossa oli monta kolmen värin kerrosta. D) Ohje sisälsi kaksi kokoa ja kaksi kirjoneulekaaviota, joista toinen ei ollut jaollinen toisen koon silmukkamäärällä. E) Kaiken huipuksi suuremman kirjoneulekaavion epäsymmetrisyys sattui silmiin. F) Ohje oli kirjoitettu DK-vahvuiselle langalle, mutta silmukkamäärät olivat ihan sopivia fingeringille. Huoh. Ei näin.


Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki sävelsivät omiaan. Lopulta ainoa osa, jonka otimme ohjeesta sellaisenaan, oli resorin pituus. Ja sen neulominen tuntui kestävän ikuisuuden. Täydeksi mysteeriksi jäi, miksi siinä kohtaa oli pakottava tarve totella ohjetta, kun kaikki muut kohdat vedettiin hatusta.


Neuloin omat kämmekkääni ohjeen pienemmällä koolla. Ihan vaan, jotta ei tarvinut lähteä kikkailemaan lisäysten ja kavennusten kanssa sen toisen kirjoneulekaavion kohdalla. Ikuisuuden mittaisen resorin jälkeen neuloin kirjoneulekaavioista pienemmän heti ja sen jälkeen tein omasta päästä peukalokiilan. Isomman kirjoneulekaavion siirsin peukalon korkeudelta peukalokiilan yläpuolelle ja heti sen perään aloitin sormien tekemisen.


Tämmöinen säätämisen määrä saa minut herkästi jättämään neuleen jäähylle pariksikin vuodeksi. Tällä kertaa taistelin toisen kynsikkään valmiiksi heti, jottei niin pääsisi käymään. Neule kyllä valmistui, mutta langanpäät odottelivat päättelemistä pari kuukautta. Oho hups.

Neulisti

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Edinburgh Yarn Festival -raportti

Ryhdyin hurjaksi ja lähdin maailmalle seikkailemaan. Sikäli kun matkaa vanhaan tuttuun kaupunkiin, mutta itselle uuteen tapahtumaan voi pitää kovin hurjana seikkailuna.


Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa yhteen suurimmista laatulankojen kässämessuista, Edinburgh Yarn Festivaliin, joka järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana toimi Corn Exchange. Matkaan liittyi kovasti jännitystä ja järjesteltävää. Piti varata lentolippuja ja hotellia. Suurimmat jännityksen hetket koettiin kuitenkin tapahtuman lippuja ostaessa: ne menivät kuumille kiville hetkessä.


Festarit kestivät viisi päivää, keskiviikosta sunnuntaihin. Keskiviikkona tarjolla oli kursseja, markkinapaikka oli avoinna torstaista lauantaihin ja sunnuntaillekin oli vielä järjestetty tapahtuma. Lisäksi keskiviikko- ja torstai-iltoina oli neuleillat ja perjantaina iltajuhla. Kurssilippuja en hoksannut olla kärppänä kyttäämässä, joten jäin nuolemaan näppejäni. Perjantain iltajuhlaan onnistuin kuitenkin nappaamaan itselleni paikan. Neuleillat jätin suosiolla välistä, koska kaupungissa oli paljon muutakin mukavaa puuhaa tarjolla. Myös markkinapaikalle oli sisäänpääsymaksu ja torstaina sisään pääsikin vain ennakkolipun ostamalla. Perjantaina ja lauantaina lippuja oli myynnissä myös ovella, mutta jono mutkitteli korttelin nurkan taakse. Jos siis suunnittelette matkaa ensi vuodelle, suosittelen ostamaan liput etukäteen.


Koska torstaina sisään pääsi vain ennakkolipulla, oli markkina-alueella hiukan tilaa hengittääkin. Se olikin ehdottomasti paras päivä kojujen kiertelyyn. Paikalla oli lähes sata myyjää ja minulta meni helposti neljä tuntia siihen, että sain kaikki kojut katsottua läpi. Markkinakojujen lisäksi paikasta löytyi useampi kahvilatiski ja runsaasti paikkoja istua ja neuloa rauhassa. Joskin 500 hengen neuleteltassa melu yltyi aika vauhdilla. Perjantain iltajuhlassa melun lisäksi yltyi ilo, kun samaisessa teltassa alkoi ruokailun jälkeen musisointi ja meille opetettiin perinteisiä skotlantilaisia tansseja.


Kuten arvata saattaa, lankaa lähti mukaan aika reippaalla kouralla. Sanoisin, että kaivinkoneen kouralla. Keskityin onnistuneesti ostamaan sellaisia lankamerkkejä, joita en ole ennen kokeillut ja joita ei ole Suomessa ainakaan toistaiseksi saatavilla.



Ensimmäisen päivän saaliiseen kuului takkilangat Little Grey Sheepiltä, jonka etiketissä kerrotaan ihanasti, miten villat ovat firman omalta tilalta peräisin. Lampaat on kasvatettu rakkaudella, keritty joulun alla Susien toimesta ja sitten siirretty latoon lämmittelemään. Toiseksi takkiprojektiksi ostin Walcot Yarnsin Opusta, tuota harmaata ihanuutta. Lanka on 70 % Falklandin merinoa ja 30 % baby alpakkaa. Ja etiketin mukaan 100 % awesome, mikä ehdottomasti pitää paikkansa. Langalla on upea samettinen tuntuma. Kolmantena ostin vielä paidallisen lankaa Stephenin ja Penelopen kojulta. Olen pitkään ihastellut Uschititan värjäyksiä instagramissa ja nyt voisi olla korkea aika suunnitella joku oma fade-ohje. Vielä kun osaisin päättää, haluanko faden kulkevan vaaleasta tummaan vai lämpimästä kylmään, kuten alla.


Takkilankojen lisäksi mukaan lähti kehruukuitua, nappeja, muutama yksittäinen vyyhti, projektipussi, pinssejä ja suloinen tupsu. Nyt kun tekoturkistupsut ovat kovassa huudossa, rakastuin festareilta löytyneeseen alpakkatupsuun. Se ei ole tekokuitua vaan alpakoiden kampausjätettä. Voisiko olla söpömpää kuin alpakantakkutupsu? No ei minustakaan. Sille on pipokin valmiina, kunhan vaan saisin aikaiseksi pääteltyä langat ja kirjoitettua ohjeen.


Mutta en käynyt festareilla pelkästään hurvittelemassa. Koko homman hienoin juttu oli se, että Ysoldalla oli omalla kojullaan myynnissä Tukuwoolia ja minun sille suunnittelmiani "The Girl Who Said Baa" -e-kirjan ohjeita. Myös mallineuleet pääsivät näytille. Kyllä on pienen neulesuunnittelijan elämä toisinaan jännittävää!


Suurin osa kuvista on napsittu kännykällä, jotta matkalaukkuun jäi tilaa ostoksille. Kovasti lämpimästi voin suositella näitä festareita!

Neulisti

torstai 15. maaliskuuta 2018

Kepeä kevättakki

Yleensä tykkään blogipostauksen otsikkoon vääntää jonkinlaisen suomennoksen neulomani ohjeen nimestä, mutta kierretty luumu ei kuulkaa ole kovinkaan myyvä nimi.


Mitä: Plum twist / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.25 mm
Mistä: Madelinetosh Twist Light, 242 g
Ravelryssa

Menin nääs taas suunnittelemaan uuden takkiohjeen. Aika usein käy niin, että lankaa ostaessa on mielessä jotain ihan muuta kuin mitä puikoille lopulta päätyy. Joitain vuosia sitten ostin nämä upean vaaleanpunaiset Toshit. Rakastuin väriin ja silmissäni siinsi Hitofude. Paitsi, että sitten näin Ravelryssa ihanan, syksyisen vihreän Hitofuden, enkä enää kyennyt kuvittelemaan neulovani sitä vaaleanpunaisena. Suunnitelmat vaihtuivat vuosien varrella moneen otteeseen, kunnes langat lopulta päätyivätkin itse suunnittelemaani takkiin. Oikeastaan ainoa, mitä alkuperäisestä ajatuksesta oli jäljellä oli se, että pitsiähän näistä tuli.



Takki neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Siinä on istutetut hihat, jotka neulotaan samaan aikaan muun takin kanssa - samanlainen hiharakenne siis kuin vaikka Uanissa tai Soulfulissa. Hihat ovat 3/4-mittaiset ja sekä hihansuissa että helmassa on ainaoikeaa. Myös nappilistat ja pääntie ovat ainaoikeaa. Sellainen kiva perusneuletakki, jonka juju on selän pitsissä.



Plum twistin pitsi on hauskaa, ikäänkuin joustinneuletta. Kuvio syntyy yksinkertaisilla kavennuksilla ja langankierroilla. Ja se on hetken neulomisen jälkeen opittavissa ulkoa. Suunnittelin selkään ensin näyttävämpää pitsiä, mutta taisteltuani sen kanssa pari tuntia, tajusin ettei se ollut hyvä idea. Jos minulla suunnittelijana meni sen kanssa hermo jo heti kättelyssä, niin kukapa muu sitä huolisi neuloa? Tämä yksinkertaisempi pitsi oli huomattavasti leppoisampaa neulottavaa.



Takki on hyvin istuva, joten jos haluaa vähän rennomman, kannattaa valita hieman omaa rinnanympärystä suurempi koko. Kokoja on tarjolla tuttuun tapaan 9 kpl: XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL. Minun takkini on kokoa M2.


Tämä oli eka kerta, kun neuloin Madelinetoshin Twist Lightia. Langassa on suosikkikierteeni ja se oli ihanan pehmoista neulottavaa. Tykkäsin kovasti. Ja tästä langasta neulottuna takista tuli kivan kevyt. Selvä kevättakki siis. Vielä, kun nämä lumet vähän vähenisivät. Langat on muuten ostettu samalla kertaa ja muistaakseni ne ovat samaa värjäyserääkin, mutta sattuivat ihan vahingossa itsekseen muodostamaan tuollaisen, ah niin trendikkään, faden, että väri liukuu vaaleasta tummempaan helmaa kohti. Ei huono vahinko!



Ohjeen voi ostaa tästä linkistä tai suoraan Ravelrysta. Ravelryn puolella saa koodilla PlumSPRING -20 % starttialennusta, jos nappaa ohjeen omakseen ennen ensi viikkoa.

Neulisti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...