lauantai 8. joulukuuta 2018

Kehräämöllä

Viime aikoina on näkynyt mediassa juttua siitä, ettei suomalaista villaa arvosteta, eikä sitä hyödynnetä langan valmistuksessa. Onneksi Tukuwool teki aiheesta oman tiedotteen, sillä tietyissä piireissä kotimainen villa on kovinkin arvossaan.


Itse pääsin tällä viikolla kokemaan jotain kertakaikkisen mahtavaa, sillä pääsin kierrokselle Pirtin kehräämölle, Mikkelin Hiirolaan, tutustumaan teolliseen kehruuprosessiin. Ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa, joten nappasin reissulta kuvia muistoksi.



Kierros alkoi villojen pesusta ja paaluttamisesta. Suuremmat villaerät pesetetään Englannissa, mutta pienempiä eriä pestään paikan päällä kerhäämöllä. Pyykkikoneessa pyörimisen jälkeen villat nostetaan ritilöiden päälle kuivauskaappiin.



Villapaalit syötetään valtavaan koneeseen, joka erottelee villat taas ilmavaksi kuituhötöksi ja puhaltaa ne putkia pitkin suureen villakomeroon. Pääsin kurkistamaan komeron sisälle ja täytyy sanoa, että sinne olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan vaikka päiväunille. Jos nyt muistan oikein, niin villapaaleja irrottelevaa konetta käytetään myös erilaisten kuitujen sekoittamiseen. Sainpa nähdä ensimmäistä kertaa senkin, miltä sukkalankojen vahvikkeena käytettävä muovinen nylon näyttää kuituna. Kuvassa sekä mustaa että valkoista nylonia.




Komerosta villahöttö siirretään karstamyllyn käsiteltäväksi. Se työstää villasta karstalevyä, erottelee levyn kapeiksi soiroiksi ja lisää siihen hieman kierrettä, jolloin saadaan yksisäikeistä hahtuvaa.




Hahtuvakiekot sitten nostellaan varinaiseen kehruukoneeseen, joka lisää niihin enemmän kierrettä ja venyttää kuitua sen mukaan, miten paksua lankaa halutaan saada aikaiseksi. Pirtin kehräämö on perustettu 1948 ja yksi yhä käytössä oleva karstamylly ja kehruukone ovat peräisin perustamisvuodelta. Kyllä ennen vanhaan on tehty tekniikkaa kestämään.





Näissä kuvissa taas näkyy kampavillaa ja sen kuitujen venyttämiseen käytettävä laite. Lankaahan siis on kahdenlaista: tiiviimpää ja sileämpää kamapavillaa, jossa villan kuidut on kammattu kulkemaan samansuuntaisesti, ja karstavillaa, jossa kuidut saavat olla sikinsokin, jolloin langasta tulee ilmavampaa - ja myös vähän karheampaa. Kehräämöllä oli kampalangalle oma kehruukone, jossa kampalankasäikeet vilisivät niin ohuina soiroina, ettei niitä tahtonut paljaalla silmällä erottaa koneen pyöriessä.





Lopuksi valmiit säikeet käyvät kertauskoneen läpi, jossa ne kerrataan esim. kaksisäikeiseksi Tukuwooliksi. Sainpa myös ihastella ja silitellä yksisäikeistä Tukua, joka odotti pääsyä kertauskoneeseen.



Viimeisenä vuorossa olivat teolliset vyyhdinpuut ja valmiiden lankojen pesu.



Kehräämöllä on myös hurmaava tehtaanmyymälä. Sain lahjana mukaani hieman kampavillaa omalla rukilla kokeiltavaksi ja muutaman vyyhdin Pirtin ohutta kampalankaa, sillä lupasin suunnitella langalle huiviohjeen keväällä. Iso kiitos näistä ja erityisesti kierroksesta kehräämöllä!




Kaikkein jännittävintä oli ehkä kuitenkin se, että päädyin ostamaan kahden kilon lampaan!


Tai siis, ostin valtaisan paalin luonnonväristä karstavillaa, koska haaveissa on jo vuosia siintänyt ajatus käsinkehrätystä paidasta. Nyt ei ainakaan villa lopu kesken!

Neulisti

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Mustekalaa kesyttämässä

Kuulostaako omituiselta? Ei ole lainkaan, kunhan selitän.


Mitä: Thunderstorm toque / Abbye Knits
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.5 mm
Mistä: KVG Woolworks Merino DK, 81 g

Osallistun parhaillaan joka jouluiseen Indie design gift-along -tapahtumaan Ravelryssa. Siinä valtaisa joukko itsenäisiä suunnittelijoita tarjoaa ensin ohjeitaan viikon ajan 25 % alennuksella ja sitten porukalla neulotaan joululahjoja.


Tapahtumassa on 8 eri kategoriaa ja jokaiselle oma KAListeluketjunsa. Ja jos saa valmiiksi neuleen jokaisessa kategoriassa, on kyseinen neuloja kesyttänyt mustekalan. En ole pariin vuoteen osallistunut Tour de Sock -kisaan, joten nyt innostuin hiukan kilpaneulomaan pitkästä aikaa. Mustekalametsällä tässä siis ollaan.


Indie design gift-along -tapahtuman henki on sellainen, että on paljon mukavampi, jos kaikki suunnittelijat mainostavat toisiaan eivätkä vain itseään. Siksipä tarkoituksenani onkin neuloa kahdeksan eri kanssasuunnittelijan ohjeista.


Ensimmäisenä puikoille pääsi super komea myssy, jonka neulomisesta olen haaveillut jo pitkään. Pipossa on käännettävä joustinneulereunus, näyttävät palmikot, joiden keskellä on nyppyjä ja päälaen kavennukset muodostavat upean tähtikuvion. Sen verran muokkasin ohjetta, että tein putkialoituksen (long tail tubular cast on), jotta sain reunuksesta kauniin pyöreän.


Pipo valmistui melkein yhdessä illassa ja siitä tuli hirmuisen hieno. Varsinaisestihan tarkoitus oli neuloa joululahjoja, mutta minkä minä sille mahdan, jos puikoilta putoilee niin hienoja juttuja, että haluan pitää niistä osan itse.


Lisäksi sulan voin kanssa pehmeydessä kilpaileva lanka on vanha varastojen aarre. Olen vuosia sitten neulonut samasta langasta huivin, joten pitäähän tämä pipo pitää itse huivin kaveriksi. Eikös juu?

Neulisti

tiistai 27. marraskuuta 2018

Vähän sinne päin

Se on sellainen homma, että kun itse neuloo, niin saa justiinsa niin hyvää jälkeä kuin miten tarkkaan sattuu ohjetta lukemaan.


Mitä: Wendel / General Hogbuffer
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Drops Fabel, 60 g

Niin. Aloin innolla neuloa jälleen kerran yhtä paria sukkalaatikkoon, jossa alkaa olla jo melkoisen ahdasta. Valikoin tällä kertaa malliksi Kenraalin ilmaisen sukkaohjeen, jota on ollut tarkoitus kokeilla jo vuosien ajan. Kenraalin ilmaisohjeet on kirjoitettu hänen omaan, isoon, jalkaansa sopiviksi, joten tiputin sukasta yhden kaaviontoiston pois saadakseni paremman silmukkamäärän.


Sukissa on kauniisti jalkaa kiertävä kuvio, joka saadaan aikaan lisäyksillä ja kavennuksilla. Kuvio oli nopeasti ulkoa opittu ja kaikki sujuikin kuin tanssi aina kantapään ylitykseen asti.



Sitten hoksasin, että tiputtamaani kaaviontoistoa olisi tarvittu siihen, että jalkapöydän kuviot voisi neuloa ohjeen mukaan. Siitä eteenpäin jouduin siis säveltämään omiani. Vaikka kyllähän sitä kokeneena neulojana osaa kaavioita käsitellä niin, että silmukkamäärät pysyvät kohdillaan.


Ohjeen mukaisesti kaavioiden olisi annettu hetki kiertyä jalkapöydän yli viistosti ja sitten ne olisi peilattu kiertymään toiseen suuntaan. En jaksanut säätää silmukkamääräni kanssa vaan jatkoin kuviota samanlaisena koko jalkapöydän pituudelta. Ihan kivat tuli näinkin.


Laatikosta alkaa tosiaankin tila loppumaan. Pienellä väkivallalla sain tämän parin vielä mahtumaan rivistön jatkoksi, mutta nyt lootaan mahtuu enää yhdet sukat.


Kas kun joulupukin apuri toimitti sinne yhden ylimääräisen parin. Siskokin osallistui tähän pakettiin sukkaparin verran. Että ehkäpä tästä ei tarvitse ottaa paineita, jos en ehdi ennen joulua enää tähän laatikkoon täytettä neulomaan.

Neulisti

torstai 22. marraskuuta 2018

Väriä elämään

tai sitten ei.


Mitä: Ihan vaan sukat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Jämälangoista, 60 g

Muutama vuosi sitten keksin hirmuisen hauskan tavan käyttää jämälankoja. Neuloin ystävälle sukat raidoittaen kahta lähes saman väristä jämää, jolloin sukista ei hoksannut raitoja ensinkään. Voi olla, että olen maailman ainoa neuloja, jonka mielestä se oli hirvittävän hauskaa, mutta niin kovasti kuitenkin, että halusin ottaa aiheesta uusinnan.


Kaivelin jämälankakorista kasan mahdollisimman vaaleita lankoja ja neuloin raitasukat. Loin 60 silmukkaa, neuloin 12 kerrosta resoria yhdellä värillä, vaihdoin sitten sileään neuleeseen ja aloin raidoittaa. Kantapää on ranskalainen kantis, eli sellainen, joka kantapään käännöksessä muotoillaan pyöreäksi.


Ihan väritys ei mennyt niin kuin ajattelin. Ensinnäkään langat olivat hieman liian hyvin toisistaan erottuvia ja ihana sininen kimallelanka olikin huomattavasti sinisempää kuin ajattelin. Katsokaa nyt, kuinka räikeänä se sukissa vilkkuu! Julkeaa.

Ei näitä varsinaisesti värikkäiksi voi haukkua, mutta minä tykkään kovasti. Kaipaan aina toisinaan vaaleita sukkia asukokonaisuuksia täydentämään, niin nytpä on sellaiset.


Värien erottuminen jäi hieman kaivelemaan ja aion kyllä ottaa vielä uusinnan lankojen sekoittelussa. Jämäkorissa olisi aineksia ainakin haalena minttuisiin ja syvän vihreisiin jämäraitoihin.

Neulisti

perjantai 16. marraskuuta 2018

Tampereen messut 2018

Pääsylippu saatu messuilta postausta vastaan

On taas se aika vuodesta, kun some täyttyy tunnelmakuvista Tampereen kädentaitomessuilta. Minäkin pääsin parin vuoden tauon jälkeen messuille ilakoimaan - ja ensimmäistä kertaa useammaksi päiväksi!


Messut senkun kasvavat vuosi vuodelta. Paikalla oli tuttuun tapaan kotimaan parhaat lankakaupat, joiden kojuilta löytyi niin koti- kuin ulkomaisia käsinvärjättyjä lankoja. Itselleni aamun kiireisin kohde oli Kässäkerho Pom Pomin koju, sillä käsinvärjäämiensä lankaihanuuksien lisäksi heillä on nykyään myynnissä myös upeita pellavakankaita ja niille sopivia kaavoja.


Messuilta löytyy upea valikoima kotimaisia kangaskauppiaita, mutta vaikka ostinkin tänään muutamat kankaat, ykkösjuttu minulle on ehdottomasti villa kaikissa ihanissa olomuodoissaan. Ihastelin lankoja lammastilojen kojuilla, Kerttuvillan kutomia upeita villapeittoja ja messuilta löytyneitä muutamaakin kehruunäytöstä. Kehrääjien killalla oli oma piste E-hallissa ja C-hallin puolelta taas löysin pikkuserkkuni kehräämästä ahvenanmaan lammasta Aholaidan lammastilan kojulta. Sepä vasta olikin sattuma! Kojulla oli näytillä myös komeita villasta tehtyjä kransseja. Ruukin kehräämön osastolla taas oli askarreltu villasta huisin kauniit "joulukuuset" valoineen.


Messuilla tuntuu käyvän kahden sorttista messukansaa: on niitä, jotka hakevat messuilta käsityötarvikkeita ja sitten niitä, jotka kaipaavat valmiita käsitöitä. Koska itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, olen aiempina vuosina messuillessani voinut helposti jättää E-hallin kokonaan välistä, sillä se on aiempina vuosina keskittynyt lähinnä valmistuotteisiin. Tänä vuonna joka neulojan kuitenkin syytä suunnata sinne, sillä iloisena yllätyksenä messuilla on tällä kertaa mukana myös ulkomaalaisia lankavärjäreitä, joille on varattu E-hallissa ihan oma nurkkauksensa! Kävin kompastelemassa ainakin puolalaisen Martin's labin ja tanskalaisen G-uld:n osastoilla. Paikalla ovat lisäksi ruotsalainen Dandelion yarns ja brittiläinen Skein queen.


Tässä päällimmäiset tunnelmat ensimmäisestä messupäivästä näännyksissä. Oman saaliin esittelyäkin täytyy odottaa myöhempään, sillä en millään jaksanut kantaa kaikkia herkkuja autolta hotelliin. Oho hups. 

Muistakaahan huomenna tulla moikkaamaan minua ja muita kässäbloggaajia messuille toisen kerroksen Mars-kokoustilaan. Sinne pääsee pääaulasta. Meillä on siellä kässäbloggaajien ja lukijoiden treffit 14-15:30.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...