keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tuku tuku lampaitani

Kun pakkokalistelua varten hankittiin valtaisa kasa ihania Tukuwooleja ja ne hyväksi todettiin, iski inspis. Lammastakki. Lampaista.



Mitä: Angry sheep cardigan /Pinneguri
Miten: Pyöröpuikko 3.0 ja 2.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 260 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/angry-sheep-cardigan

Ideana oli alunperin tehdä tästä punavalkoinen mariannetakki, mutta Tukuwoolin punainen olikin kovin violetti. Mutta hätääkös tässä, koska lammastakki. Lampaista. Lampaan värisenä.


Kovasti on lampaisa lanka. Tykkään. Hauskasti muuttuu maku. Sitä on käyty pitkä matka tekokuituisista langoista unelmanpehmoisten merinojen kautta karheaan, rouheaan villaan, jolla on luonnetta. Näissä luonnollisen värisissä Tukuwooleissa oli ihanasti vielä oikein se villan rasvaisuuskin tallessa. Lampaita! Koska en vielä muistanut mainita. Lampaita.


Takki neulottiin ylhäältä alas, tietty. Niskaan tehtiin hiukan korkeutta lyhennetyin kerroksin ja mukavasti heti takin alkuun pääsi neulomaan tuon mielenkiintoisimman osan, eli kaarrokkeen kirjoneuleraidan. Sen jälkeen olikin leppoisaa posotella raitoja. Itse asiassa jopa niin leppoisaa, että unohdin helmassa lopettaa raidoittamisen. Hihoissa sentään muistin sen.


Lanka oli huisin riittoisaa. Ostin ohjeessa mainitut määrät: 150 g raitaväriä ja 200 g pääväriä, mutta molempia jäi yli vaikka kuinka. Valkoista jäi yksi vyyhti kokonaan käyttämättä ja pääväristäkin piti aloittaa viimeinen vyyhti vasta nappilistoja varten. Ja tein siis takkini M-koossa. Kerrankin sattui tulemaan ihan jetsulleen oikean kokoinen. Ei kiristä, mutta istuu nätisti päällä. Jes.


Sitten herkimpiä lukijoita pyydetään jälleen vaihtamaan jollekin turvallisemmalle nettisivulle. Tämä takki nimittäin neulottiin suljettuna neuleena leikattiin lopuksi auki. Elikkäs noin niin kuin steekattiin. Koska olen itsekin steekkaamisen alalla melkoisen noviisi, niin muutama sananen aiheesta.

Takki siis neulottiin pyörönä. Resori neulottiin ensin tasona ja sitten luotiin muutama silmukka tuohon etukappaleen keskelle ja yhdistettiin suljetuksi neuleeksi, jota neulottiin aina tuonne helman resoriin asti. Siinä kohtaa taas pääteltiin ne ylimääräiset silmukat ja neulottiin resori tasona. Lopuksi ohjeessa käskettiin vahvistaa neule ompelemalla ompelukoneella kaksi tikkiä, joiden välistä steekki sitten leikattaisiin auki. Itse olen kerran aiemmin tutustunut steekkaamiseen ja silloin tein sen tällä Kate Daviesin ohjeella. Sitä käytin nytkin. Tässä tekniikassa neule vahvistetaan virkkaamalla. Minusta se tuntuu jotenkin mukavammalta ajatukselta, enemmän käsin tehdyltä.


Vahvistamisen jälkeen paita leikataan auki. Saksilla. Jaiks. Mutta kasassa se vaan pysyy. Kate on oikein maininnutkin, että ymmärtää tämän pelottavan. Neule kuitenkin on kiinnostunut purkautumaan vain pysty-, ei vaakasuunnassa. Niin, jotta ei hätää.


Seuraavaksi olisi parikin vaihtoehtoa. Ylimääräisten silmukoiden lepareet voisi neuloa "steek sandwichin" sisään jemmaan Kate-tädin opeilla. Tai sitten ne voi kääntää nurjalle puolelle ja ommella sinne käsin jemmaan. Niiden päälle voisi halutessaan ommella vielä nauhan piilottamaan steekkaushurjastelun jäljet. Tässä kohtaa erityisesti tykkään virkkausvahvistuksesta, koska kiinteiden silmukoiden rivistöstä on helppoa ja selkeää ommella lepare nurjalle puolelle. Jos olisin tehnyt vahvistamisen ompelukoneella, en oikein kyllä tietäisi, mistä kohtaa kiinnittää se tuonne nurjalle. Lopputulos oli sen verran siisti, ettei kaivannut enää nauhaa päälleen.


Muistinko jo mainita lampaat? Lampaita! Bää-ä.

Neulisti

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Treenikausi

Oli tarkoitus aloittaa kova kuntokuuri vappuna. Meinaan nopeusneulontaan ja sukkiin liittyen. Sepä vaan meni messevästi läskiksi ompeluinnostuksen viedessä kaiken keskittysmiskyvyn ja ajan. Valmista tuli lopulta viikossa, että tästä ei oikeen aika-ajoksi ollut.


Mitä: Phloem Socks / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Kraft Hand-dyed MerinoSilk Sock, 79 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/phloem-socks

Joku saattaa muistaa, kuinka viime vuonna osallistuin Tour de Sock -kilpailuun, neuloin kuudet sukat ja olin lopulta yksi voittajajoukkueen jäsenistä. Ja koska olen hullu nainen Huittisista, joka haalii enemmän neulottavaa kuin omistaa aikaa, päätin osallistua tänäkin vuonna hullunmyllyyn. Kisakuntoon pitäisi päästä, joten treenisukat piti neuloa.



Treenin vuoksi piti valita sukkamalli, jossa olisi hiukan haastetta. Näissä sitä oli riittämiin, kun mallineule koostui kolmesta erilaisesta kuviosta, joista osa kulki eriparitahtiin. Neuloin molemmat sukat yhtä aikaa magic loopaten ja vasta kantapäiden jälkeen aloin muistaa, miten kuviot kulkevat. Suosikkini kuvioista ovat ehdottomasti nuo pienet lehden silmut, jotka aukeavat ja sulkeutuvat eri tahtiin.


Sukat olivat harvinaisen lankasyöpöt. Tein ohjeesta pienemmän koon (68 s) ja sekin tuntui turhan tilavalta.


Kraftin merinosilkkisukkalanka soljui käsissä ihanasti sukkia neuloessa. Harmituksekseni tämä väri oli vähän turhan kirjava näihin sukkiin. Pohjan sileässä neuleessa värinvaihtelut näyttivät nätiltä, mutta kuvion kohdalla kirjavuus häiritsee minua liikaa. Onneksi himoneulojien tukiryhmästä löytyi kaksikin innokasta adoptiovanhempaa tälle sukkaparille.


Toivottavasti varsinaisen kisan alkaessa olen reippaasti nopeampi.

Neulisti

torstai 14. toukokuuta 2015

Liljankukkia

Nyt kun alla on hiukan ompelutreeniä, voidaan siirtyä haastavampien mekkojen kimppuun.


Mitä: Lilja / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Tippy-viskoosi + Venezia-vuorikangas, Eurokangas

En tiedä, mistä aloittaa. On niin paljon kaikkea. Jospa aloitetaan sitten siitä, että tästä tuli ihan täydellinen! En ehkä koskaan ole ommellut näin nättiä mekkoa. En ainakaan niin, että olisin saanut aikaan näin siistiä jälkeä.


Lilja on Mekkotehdas aikuisille -kirjan mekoista ehkä eniten istuvaa mallia. Tämäkin on mukavan ja keveän tuntuinen päällä, mutta tästä erottaa vyötärön ihan ilman vyötäkin. Malli on huisin kaunis. Mekosta löytyy loputtomasti kauniita yksityiskohtia. On rypytyksiä hihoissa ja vekkejä sekä yläosassa kahteen eri suuntaan että helmassa. Ja toisin kuin suurimmassa osassa muita kirjan malleja, Liljassa on myös vuori.


Ihastelin tätä kangasta kaupassa jo aiempia mekkokankaita ostaessani. Jänistin silloin vielä, koska epäilin ompelutaitojani viskoosin kanssa. Kuosi ja värit olivat kuitenkin niin hurmaavat, että päätin ylittää pelkoni. Noh.. viskoosin ompeleminen oli ehkä yllättävänkin helpohkoa. Sen leikkaaminen sen sijaan oli jotain aivan hirvittävää. Kiinnitin kankaan kaavoihin vaikka kuinka monin nuppineuloin ja pistelin neuloja muuallekin pitämään kangasta aloillaan, mutta se venkoili ihan miten sattuu joka suuntaan. Saumavarojen piirtäminen kankaaseen oli holtitonta hommaa, kun kangas lähti koko ajan kulkemaan kynän mukana. Loppujen lopuksi oli suoranainen ihme, että leikkaamani mekon palat olivat niinkin oikean mallisia. Ompeleminen ei tosiaan onneksi sitten ollutkaan niin haastavaa kuin pelkäsin. Ja materiaalina viskoosi paitsi laskeutuu kauniisti, on niin ihanan tuntuinen yllä, että oli kaiken vaivan arvoista.


Niin, ja se kuosi! Siinä karhuja. Paitsi, että koska nallukat ovat oransseja, ne näyttävät kauempaa ihan ketuilta. Ja olen kertakaikkisen rakastunut kankaan haaleaan mintunvihreään väriin. Sisältäni on pelottavasti kuoriutunut pastelli-ihminen. Missä välissä sellaista pääsi käymään?


Ohje oli selkeä ja ehdottomasti tarpeen. En olisi ikinä keksinyt itse, miten ja mistä välistä kankaita piti käännellä ja ujutella, jotta vuorin saa siististi paikoilleen. Ikävä kyllä tähänkin ohjeeseen oli lipsahtanut paha virhe. Siinä unohdettiin kokonaan kertoa, että yläkappaleen sivusaumat olisi hyvä ommella yhteen jossain välissä. Onneksi fiksuna tyttönä tajusin sen ihan itsekin. Hiha-aukkojen reunan viimeistelystä ei myöskään mainittu mitään, mutta kuvia katselemalla tulin siihen tulokseen, että niiden reunaan olisi hyvä ommella tikki. Mainio ratkaisu, sillä lopputulos on tosiaankin viimeistellyn näköinen - hyvä minä. Mieskin kommentoi, että mekko näyttää kalliista kaupasta ostetulta.


Katsotaan, saanko aikaiseksi, mutta suunnitelmissa on ostaa tähän vielä vyöksi vihreää nauhaa, jossa on valkoisia pilkkuja. Koettakaa kestää meitin ompeluvimmaa. Ensi kerralla on luvassa taas neuleita.

Neulisti

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kesähepeniä

Kolmantena mekkona Mekkotehdas aikuisille -kirjasta toteutin kesäisen kepeän Ruutin. Kirjan mekko on taidettu toteuttaa sifongista ja se näyttään enemmän juhlamekolle. Tästä meitin toteutuksesta tuli vähän rantamekkohenkinen.


Mitä: Ruut / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Cottage Flower -puuvillaa, Eurokankaasta

Tämä mekko alkoi jo vähän koputella tämän ompeluamatöörin mukavuusalueen rajoja. Minua jännitti kamalasti, kun tässä piti uskaltautua ompelemaan kuminauha vyötärölle. Vaikka ihan turhaanhan sitä sitten tuli jänskäiltyä.


Ruut oli kaiken kaikkiaan tosi helppo ommeltava. Mekko koostuu tasan kahdesta palasta, etu- ja takakappaleesta. Perinteisen olkasauman sijaan kappaleet yhdistettiin jännittävästi vinosti lomittain. Tuloksena on todella kaunis olkalinja. Tykkään.


Ja se varsinainen jännärien aihe - kuminauha. Mekossa on siis kuminauha rypyttämässä mekkoa vyötärön korkeudelta. Tätä varten kuminauha ommeltiin ympyräksi ja siksakataan sitten mekkoon kiinni koko ajan kuminauhaa venyttäen. Halusin saada siistiä jälkeä ja sitä varten venyttelin ja kiinnittelin kumpparia valmiiksi ylt ympäriinsä, jotta se asettuu varmasti tasaisesti mekon ympärille. Se kannatti. Tässä näytti olevan tärkeää leikata juuri käsketyn mittainen kuminauha oman kokonsa mukaan, sillä ainakin minun tapauksessani kuminauhan sai venyttää ihan äärimmilleen, jotta se riitti mekon ympäri. Ihan hassua on se, että mittasin vyötärönympärykseni tarkkaan ja kuminauha oli juuri sen mittainen, mutta valmiissa mekossa vyötärö on minulle vähän turhan reilu. Mitä ihmettä tässä välissä tapahtui? Mekko on nyt mukavan väljä ja kevyt yllä, mutta voisin kokeilla ommella toisenlaisesta kankaasta toisen yhtä kokoa pienempänä. Ehkä jostain juhlavasta sifongista.


Ihan lopuksi valmiiseen mekkoon ommeltiin koristeeksi nauha toiselle olkapäälle. Se on ihan vain solmittu kiinni mekkoon. Kaunis yksityiskohta. Taidan olla valmis kesään. Vaan en valmis tämän kirjan kanssa, muutamia mekkoja vielä luvassa.

Neulisti

perjantai 8. toukokuuta 2015

Tehtaalta päivää

Ja jatkoa tehtailulle seuraa välittömästi. Minähän siis ompelin heti kirjan ostettuani kolme mekkoa tuon pitkän vappuviikonlopun aikaan.


Mitä: Selma B / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvillaa Eurokankaasta

Selmasta on kirjassa kaksi versiota. Selma A:ssa on veikeät taskut, mutta itse mekko jää aika säkkimäiseksi. B-versio taas kurotaan kasaan vyöllä. Sellainen siis.


Tämäkin mekko oli nopea ja helppo ompelus. Ilman vyötä se näyttää päälläni lähinnä raskausajan yöpuvulta, mutta vyön kanssa se on sitten tosi kauniin mallinen. Ohjeistus oli taas selkeä ja helppolukuinen. Jälleen on tosin annettava hiukan miinusta huolimattomuudesta. Selma B:n kuvissa näkyy selkeästi, että vyötä varten on mekossa pienet vyölenkit kyljissä. Niiden ompelemisesta ei vaan muisteta mainita sanaakaan. Pöh. Onneksi olin itse valppaana. Eihän noita ollut vaikea toteuttaa.



Tässä mekossa pidän erityisesti tuosta helman ja yläosan yhdistämiskohdan rypytyksestä ja kaarevasta muodosta. Se on valloittavan kaunis. Rypytyksiä olen aikaisemmin tehnyt todella tuskaisesti ommellen käsin kankaisiin rypytyslankoja. Niistä ei ole koskaan tullut kovin siistejä. Kirjassa opetettiin, kuinka niitä voi tehdä ompelukoneella ja ai että, kun tulee nättiä jälkeä. Nyt tahdon tehdä rypytyksiä kaikkialle.


Tässäkään mekossa ei ole vuoria ja se onkin tavattoman kevyt ja ilmava päällä. Nyt tarvitaan enää kesäiset teekutsut. Vaikka minä en kyllä teetä juo.

Neulisti

tiistai 5. toukokuuta 2015

Mekkoja tuottava tehdas

Heti alkuun on nyt varoitettava herkempiä lukijoita, notta tämä saattaa nyt vähän järkyttää: En ole juurikaan neulonut pariin päivään. Minua puraisi nimittäin ompelukärpänen. Lupaan palata pikimmiten neuleiden pariin, mutta juuri nyt hetkeksi tämän neuleblogin valtaa ompelija.


Mitä: Inger / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ihan kuulkaa ompelukoneella
Mistä: Breeze-puuvilla, Eurokangas

Tilannehan on se, että tykkään ommella mekkoja, mutta minua ei ole opetettu ompelemisen saralla sitten yläasteen jälkeen, ja siitä on aikaa. Niin, että en osaa mitään hienoja ompelukikkoja. Juuri nyt toivoisin kuunnelleeni opettajan höpinöitä hiukan tarkkaavaisemmin. Sovitusnukkekin löytyy, jolle saa väänneltyä oikeat ympärysmitat, mutta kun se on silti ihan eri mallinen kuin minä. Olen aika monta mekkoa surrutellut itselleni, mutta jälki ei aina ole ihan yhtä hienoa kuin soisin sen olevan.


Pitkään aikaan ei ole tullut kokeiltua vaatteiden ompelemista. Tovi sitten selvisi, että kauppoihin on ilmestynyt uudenkarhea opus Mekkotehdas aikuisille. Jesh! Pääsin selailemaan sitä Kierot Puikot -retriitissä ja kävin sitten heti tilaisuuden tullen ostamassa oman kappaleen - sekä tietty samoin tein kankaat ensimmäiseen mekkoon. Ja tässä se nyt on.


Ihan ensimmäiseksi halusin toteuttaa Inger-mekon. Se näytti sopivalta arkikäyttöön 3/4-hihoineen ja rentoine malleineen. Rento se tosiaankin on. Oikeastaan jopa vähän turhan iso, mutta kokeilemalla oppii. Suurin osa kirjan malleista on muutoinkin hyvin väljiä mitoitukseltaan ja niitä on tarkoitus käyttää vyön kanssa. Se sopii minulle erinomaisesti, sillä kaipasin nimenomaan mekkoja, jotka ovat mukavia päällä.


Sain heti yllättyä positiivisesti, sillä mekko oli ihan helppo tehdä. Minä osasin! Ja siitä tuli yksi siisteimmistä ompeluksistani koskaan. Ohje oli selkeä ja helppo. Miinusta ainoastaan siitä, että ohjeistuksessa oli unohdettu käskeä ompelemaan etukappaleen muotolaskokset, jotka kyllä kaavoihin oli merkitty selkeästi. Mekko on selkeälinjainen ja simppeli ommeltava. Tähän ei tehty edes vuoria, joten sen surruttelee ihan hujauksessa. Minulle ainakin mekko alusta loppuun valmiiksi kuudessa tunnissa on nopeaa.


Olen aina ollut kovin suurpiirteinen ompelija ja tehnyt oman pään mukaan vähän sinne päin. Miten nyt on sattunut parhaiten itselle sopimaan. Tätä mekkoa lähdin ompelemaan kiltisti ohjeiden mukaan ja heti opin uutta. Luulen, että muille tämä ei ollut uutinen, mutta minä opin viimein sen, että langansuunnalla on ihan oikeasti merkitystä, kun leikkaa mekon kappaleita kankaasta. Mekon kaula-aukko viimeisteltiin nimittäin samasta kankaasta leikatulla vinokaitaleella. Ja se kuulkaa venyy. Mulla on ihan sellainen olo kuin olisin päässyt salaseuran jäseneksi. Sellaisen salaseuran, jonka jäsenet osaavat viimeistellä ompeluksensa siististi.


Mekko on ollut valmistumisestaan asti päälläni lähes tauotta. Se on ihan paras. Ja toimii minusta eri nätisti lötkön neuletakin kaverina. Niin, että älkäätten hätääntykö, kun tässä on luvassa viikon - parin verran mekkojuttuja. Sitä kun neulebloggaaja tarvitsee mekkoja, joiden kanssa sitten neuleitaan kuvata.

Niin, vallan meinasi unohtua mainita. Neuletakki on vanha rakas, josta löytyy turinointia täältä.

Neulisti

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kieroilua

Tuli taas käväistyä Kieroissa Puikoissa, neuleretriitissä siis. Kiitos kaikille tovereille seurasta, oli vuoden parhaita viikonloppuja. Tällä kertaa retriitti oli useampaakin Tiinaa vajaa ja yksi heistä ihanasti paikkaili tätä puutetta suunnittelemalla meille paikalle päässeille kieroakin kierommat retriittisukat.


Mitä: Villiviini / Tiina Kuu
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Sock + Sunrise Fiber Co. Classic Sock, 54 + 7 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/villiviini

Ja huh, millaiset sukat kyseessä olikaan. Intarsiaa. Eikä vain intarsiaa, vaan intarsiaa pyöröneuleena. Kuulosti kovasti pelottavalta, kun sukkia perjantai-iltana retriitissä aloittelin. Vaan oikeastaan se ei ollutkaan yhtään vaikeaa, hidasta vain.


Intarsiassa siis neulotaan useammalla värillä, mutta toisin kuin kirjoneuleessa, toista väriä ei kuljeteta työn takana vaan langat kiepautetaan värinvaihtokohdassa toistensa ympäri, jotta valmis neule pysyy kasassa. Yleensä intarsia neulotaan tasona. Ja niin neulottiin oikeastaan nämä sukatkin. Sukissa neulottiin aina yhdellä värillä sekä oikea että nurjan puolen kerros ja sitten sillä toisella värillä nurja ja oikea kerros. Tasona siis käytännössä, mutta lankoja kieputtelemalla saatiin sukat pysymään suljettuna neuleena. Erikoisjännää. Ja koska kyseessä oli retriittiohje, se tulee muiden saataville vasta puolen vuoden päästä. Koettakaapa marraskuuhun asti malttaa.


Tulin aikoinaan hamstranneeksi useamman vyyhdin siililankaa, kun sitä TitiTyystä oli saatavilla ja sitten olenkin tehokkaasti hillonnut lankoja lipastossa, kun en niitä mihin tahansa raaski käyttää. Voi jestas, että siililanka on pehmoista. Ja tämä väri. Kuulostaa ehkä vähän kierolta (kuten näihin sukkiin sopiikin), mutta tämä on minusta valloittavan kauniin homeinen tämä väri. Pinkki lanka taas jäi yli näistä sukista.


Toinen retriitistä puuttunut Tiina lähettänee terveisiä, notta saippuakuplien kuvaaminen on tolkuttoman vaikeaa. Kiitos, että suostuit siihen silti.

Iki-ihanat! Nämä pidän itselläni.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...