torstai 16. huhtikuuta 2015

PakkoKAL

Eräänä iloisena syyspäivänä neuloja lähti parin toverin kanssa kässämessuille. Siellä neuloja tovereineen bongasi uuden upean langan: kotimaista villaa kotimaassa värjättynä. Ja miten ihanat värit! Eihän siinä tohkeissaan kyennyt valitsemaan, minkä väreistä nappaa mukaansa. Siinä toverit sitten kehittelivät mainion suunnitelman, että otetaan vähän kaikkia värejä ja yllätetään pikkujouluissa himoneulojien tukiryhmä pakottamalla kaikki yhteiseen KAListeluun. Eikä edes mihin tahansa. Valittiin vielä ohje, joka sisältää kirjoneuletta, koska ollaan niin kilttejä.


Tästä ihanaisesta lankakasasta lähdettiin liikkeelle. Kaikki vyyhdit puolitettiin ja kerittiin valmiiksi ja sitten pikkujouluissa kukin himoneuloja sai poimia haluamansa värit kämmekkäisiin. Sepä ei sitten ollutkaan turhan helppo tehtävä. Vaihtoehtoja oli niin paljon ja sitten piti vielä löytää värit, joissa oli riittävästi kontrastia keskenään. (Ja jotkut urpot [lue: Neulisti] halusivat tieten tahtoen värit, jotka eivät erotu toisistaan kunnolla, koska eräillä on epävärikausi meneillään.)


Tukiryhmän kesken sovittiin yhdessä takaraja, jolloin kaikilla on oltava valmiit kämmekkäät, jotta sitten päästään yhteiskuvia napsimaan. Aikarajat paukkuivat ja lopulta yhdet kämmekkäistä jäivät puolitiehen, koska sellaista neulominen on. Toisinaan huiveista tuleekin pipoja ja sukista lapasia. Kaikki ei vaan toimi ja suunnitelmia muutetaan ja neuleita puretaan. Vyyhdin kämmekkäät olivat menossa synttärilahjaksi ja kävivät jo sovituksessakin tulevalla omistajalla, mutta julmasti ne napattiin vielä takaisin kuvauksia varten. Kyllä kannatti odotella yhteiskuvia, koska katsokaa nyt!



Somasti kuvista näkyy myös se, miten eri puikoilla, eri käsialoilla ja eri määrillä kaavion toistoja näistä tuli ihan eri kämmekkäitä.



Mitä: Endpaper mitts / Eunny Knit
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 31 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/endpaper-mitts

Neulisti valitsi tosiaan ihan tarkoituksella toisistaan kehnosti erottuvat värit. Eikä siinä kaikki, vaan myös hyvin pienet puikot siitä huolimatta, että tarkoituksena oli neuloa kirjoneuletta. Tiukathan näistä tuli, mutta oikeastaan tuntuu kivalta, kun villa tiiviisti ympäröi käsiä.

Ohjeessa oli kovasti tarjolla kaikenlaista kummallista. Porukalla ihmeteltiin, miksi kaikki haluttiin tehdä vaikeimman kautta ja Neulistikin päätyi sitten tekemään aloitukset, päättelyt ja kaavion toistomäärät ihan miten huvitti. Hyvät tuli.


Mutta tarinassa oli opetus. Ilmaisena vinkkinä, että lankadominanssilla on väliä. Kivasti kovan pohdinnan jälkeen Neulisti päätyi ensin siihen, että harmaan kannattaisi tässä dominoida ja neuloi ekan kämmekkään lähes valmiiksi. Sitten kuukauden jäähyn jälkeen kämmekkäiden pariin palatessa autuaasti unohdettuaan kummin päin lankoja olikaan pidellyt, tuli pienen kokeilun jälkeen siihen tulokseen, että ehdottomasti keltaisen pitää dominoida, jotta kuvio erottuu. Ja erottuuhan se paremmin. Paitsi, että nyt Neulistilla on yksi harmaa ja yksi keltainen kämmekäs. Että näin.



Mitä: Endpaper mitts / Eunny Knit
Miten: Pyöröpuikko 3 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 34 g


Vyyhti valitsi omaksikin yllätyksekseen melkoisen räimeän väriyhdistelmän, mutta kyllä kannatti. Kuvio erottuu mainiosti ja keltainen ja pinkki näyttävät oikein kivalta yhdessä. Tämä olikin Vyyhdille ihkaensimmäinen kunnon kirjoneuleprojekti, joten opettelemista riitti. Onneksi oli kokeneempia tovereita kimppaneulomassa ja heiltä saikin heti alkuun hyvät vinkit mm. siitä, miten lankoja kannattaa kädessä pitää. Muutenkin tiukkiksella neulojalla oli miettimistä kirjoneuleeseen sopivan puikkokoon valinnassa eikä se nyt ihan nappiin mennytkään. Kuten Neulistilla, myös Vyyhdin kämmekkäistä tuli melkoisen napakat, mutta hyvältä nekin sitten kuitenkin kädessä tuntuivat. Oikein kiva harjoitustyö ensimmäiseksi kirjoneuleeksi!


Vähän näyttää siltä, että tukiryhmän duckface-poseerauksessa on vielä harjoiteltavaa.



Yhteiskuvista suurkiitos Tiinalle! Lisää juttua kämmekkäistä löytyy täältä ja täältä.

Neulisti & Vyyhti

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Romanssi

Brasiliaa vaivaa ilmeisesti valtaisa villasukkapula. Ystävä tiedotti tarvitsevansa sinne monen monta paria, ja minä tarjouduin tekemään yhdet sukat. Hiukan tiedusteltuani taustalta löytyi rakkaustarina ja siitä se inspiraatio sitten puhkesi kukkaan.



Mitä: Meadow Socks / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko ja sukkapuikot 2.5 mm
Mistä: Sunrise Fiber Co. Classic Sock, 75 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/meadow-socks
Ihan ehdottomasti romanssin toiselle osapuolelle oli tehtävä sukat, joissa on paljon pitsiä ja ihan ehdottomasti sukkien piti olla pinkit tai vaaleanpunaiset. Ja tämän päätettyäni, ei muuta enää tarvinutkaan miettiä. Saman tien mieleen tuli sukkamalli, jota on pitänyt kokeilla jo pidemmän aikaa. Ja lankalipaston uumenista ovat jo melkein vuoden päivät huudelleet langat, jotka ostin itse itselleni tuliaisiksi viime kesän työmatkalla Portlandiin. Kävin silloin kahdessa lankakaupassa ja hamstrasin matkalaukkuni täyteen paikallisten värjääjien ihanuuksia. Ja minä onneton en tätä ennen ollut ehtinyt vielä yhtäkään tuliaislangoista kokeilemaan. Onneksi tilanne on nyt korjattu.


Lanka oli kerrassaan ihanaa. Rakastan tätä pehmoista kaksisäikeistä merinolankaa. Tämä on ehkäpä suosikkipohjalankani mitä sukkalankoihin tulee. Eihän pelkkä merino toki yksistään ole yhtä kestävää kuin nylonilla vahvistetut langat, mutta ah tätä pehmeyttä! Ja väri on huikaisevan pinkki. Onneksi tätä jäi vielä vähän yli.


Aloitin sukkien neulomisen lentokoneessa matkalla tänne. Yleensä neulon sukat 2.25 mm puikoilla, koska mitä kovempaa peltiä niistä saa, sitä paremmin ne kestävät. Nyt oli kuitenkin käytettävä bambupuikkoja, jotta neuleprojekti pääsi koneeseen mukaan ja näillä 2.5 mm miniriikkisillä bambutikuilla sai kyllä todella jännittää, kestävätkö ne neulomista. Vaan yhtäkään en katkaissut!


Sukissa on kahdenlaista pitsiä. Ensin molempia resorissa, sitten vain toista varressa. Jalkaterässä yksi varren pitsikuvioista alkaa kulkea vinottain jalkaterän poikki ja sen alta paljastuvat taas molemmat pitsit. Tykkään neulomiskokemuksena aina paljon enemmän erilaisten pitsien kuin palmikkojen neulomisesta. Moni aloitteleva neuloja kauhistelee pitsikaavioita, mutta minusta tämä on nimenomaan ihanan helppoa.


Jottei homma hoituisi liian helposti, piti minun tietty unohtaa toista sukkaa tehdessä, että kaaviot olisi hyvä neuloa ensimmäisen sukan peilikuvaksi. Vika ei ollut ohjeessa, siinä oli kyllä tarjolla peilikuvakaavio. Ongelmana oli enemmänkin neuloja, joka ei muistanut kääntää sivua.


Saatuani sukat valmiiksi minut valtasi niin höpöhöpöromantiikkaolo, jotta oli ihan pakko saada kotiin kimpullinen vaaleanpunaisia kukkia. Se on kevät ja kukkaset nyt!

Neulisti

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Muskotista sitruunaksi

Mua potkaisi syksyllä onni ja pääsin testineulomaan paria paitaa. Nähkääs, kun Helga Isagerilla on upein kuvin koristettu huikaisevan kaunis neulekirja täynnä kivoja ohjeita, mutta ne ovat ruotsiksi. Syksyn kässämessuilla selvisi, että Lankakauppa Kerän Jonna on suomentamassa kyseistä kirjaa ja tuppauduin heti innolla testaamaan suomennoksia.



Miten: Pyöröpuikot 2.5 ja 3.0 mm
Mistä: Holst Garn Noble, 180 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/lemon

Ensimmäisenä pistin puikoille ihanan kesäisen lötköpaidan. Se odotteli valmiina sohvan nurkassa kuvaamista vaikka kuinka kauan. Mutta kun oli tiedossa täydellinen miljöö, niin mikäs tässä odotellessa.



Paidasta neulotaan ensin erikseen etu- ja takaläppä ja sitten poimitaan sivukappaleiden silmukat etu- ja takaläpän reunasta. Hieman kavennuksia olkapään kohdalla muotoa tuomaan ja lopuksi yhdistetään sivut kolmen puikon päättelyllä. Helppoa ja jouhevaa. Ohje oli toimiva, joskin Helgalla on toisinaan hieman oma tapansa ilmaista asioita. Vaan kyllä siitä selkisi, mitä piti tekemän.



Malli oli muuten helppo, mutta etu- ja takakappeleeseen sekä helmaan ja kaula-aukon reunaan neulotaan kovasti kauniita poikkiraitoja. Vikkelbraideja taitavat olla nimeltään. Niitä ei ole vaikea neuloa, mutta jotta sain raidoista seuraavat kerrokset siisteiksi, poikkiraidat piti neuloa tavattoman tiukasti kiristellen. Siitähän tunnetusti seuraa hartikipu, jota tunnetusti seuraa päänsärky ja sitä vielä mukavasti huono olo. Vaikka onhan tämän näköinen paita pienen kiristelyn arvoinen. Ongelma varmaan muutenkin oli eniten siinä, etten malttanut neuloa paitaa pienissä pätkissä vaan heti mulle kaikki tänne nyt.



Holstin Noble tuntuu paidassa yhtä aikaa kivan kepeältä ja pehmoiselta. Ja sitten kuitenkin mukavan rouhealta. Niin, ja ihan vallan hullaannuin tähän Muskotti-väriin. Hiukkasen olen onnellinen uuden paitani kanssa. Tein muuten M-koon, jos lankamenekki mietityttää.

Neulisti

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pisaroita

Hitaasti hyvä tulee. Sain vihdoin valmiiksi huivin, jonka aloitin vuosi sitten helmikuun startiittiviikolla.



Mitä: Dew drops shawl / Bex Hopkins
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: DyeForWool Fine Lace, 43 g

Viime vuonna juuri ennen startiittiviikkoa ihastuin ikihyviksi täällä bongaamani huiviin. Sellainen piti pistää puikoille välittömästi. Ja niin teinkin. Sääli vaan, että sen jälkeen piteli hiljaista melkoisen pitkään. Vaan tuleehan sitä lopulta valmista, kun palaa asiaan tosissaan.



Tiedän, että ainakin eräs ihana huivisuunnittelija näkee maailman pitsikaavioina, mutta minulla ei sellaista supervoimaa ole. En ymmärrä yhtään, miten toisilla riittää näkemystä siihen, että kun tällaisen kaavion kirjoitan, niin siitä tulee hienoa pitsiä ulos. Enkä myöskään ymmärrä, miten joku on ollut niin nerokas, että on kehitellyt tämän huivin pallokaavion. Nehän suorastaan roikkuvat ilmassa tyhjän päällä! Hurjaa. Ja hurjan hienoa. Upea huivi tuli.


Ohjeen pienimmän koon mukaan tehdystä huivista näytti tulevan kovin pieni, joten tein tähän omaani yhdet ylimääräiset 4. ja 5. kaavion toistot. Ja lopputuloksena on ihanan valtava hartiahuivi. Lankaa meni silti häthätää puoli kerää.


Muistinko jo kertoa, että tästä tuli mielestäni upea. Upea. Jee.

Neulisti

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sata salamaa

Tai oikeastaan ihan vaan kaksi. Neuloin itsellenikin Vasamat.


Mitä: Vasama / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Everyday Sport, 69 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/vasama-2

Koskapa siipan kännykkäistä tuli kätevien lisäksi huisin hyvän tuntuiset kädessä, piti tämän tytön saada myös omat. Näihin nappasin lankaa samassa värissä pari vuotta sitten neulomani pannan kanssa, niin että mulla on nyt soma setti.


On aina yhtä hassua neuloa suunnittelemaansa neuletta uudestaan niin, että tällä kertaa seuraa sitä kirjoittamaansa ohjetta. Onneksi tuli testattua, löysin siitä nimittäin yhden virheen. Nou hätä, se oli korjattu jo siinä kohtaa, kun julkaisin ohjeen täällä blogissa.


Ette ehkä usko, jos vertaatte miehen kännykkäisiin, mutta nämä ovat ihan eri väriset. Ne olivat harmaat ja nämä ruskeat. Mutta ihan varmuuden vuoksi laitoin pinkkiä kynsilakkaa, jotta tunnistatte nämä tyttökäsineiksi! Nih!

Neulisti

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Neuloa sukat sinun pitää

Startiittiviikolla tuli aloitettua myös yhdet sukat, joiden neulomisesta olen haaveillut vaikka kuinka pitkästi.


Mitä: Jedi Mind Tricks / Cookie A.
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Yarngrimoire Pick-A-Sock, 60 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/jedi-mind-tricks

Tunnettuna itsenikiduttajaneulojana minulla on tapana kiinnostua kaikesta, minkä neulomista en ymmärrä kuvasta. Näin tälläkin kertaa. Onhan tämä kuvio nyt vähintäänkin jännittävä. Tällä kertaa minulla tosin kävi onni ja sukat olivatkin ihan helpohkoa neulottavaa.


Tämä, nimestä päätellen mitä ilmeisimmin Yodan korvia esittävä kuvio saadaan aikaan luomalla ja päättelemällä silmukoita. Mutta päätellessä keskimmäiset kaksi päätellään kiinni edellisen läpän silmukoiden luomisreunaan. Ei varmastikaan kuulosta yhtään selkeältä, mutta oli aikasta helppoa hommaa. Ja vaikka ohjeessa sanotaan, että tähän tarvittaisiin jotain ylimääräistä neulaa tai muuta, millä poimia silmukoita, niin pah. Ihan hyvin pärjäsi ilman apuvälineitäkin.


Alkuperäisissä sukissa näitä Yodankorvarivistöjä oli neljä per sukka. Siis ihan ympäriinsä. Alusta asti oli selvää, että halusin modata sukista hiukan käytännöllisemmät ja rauhallisemmat tekemällä kuviota vain jalan ulkosyrjässä. Nätisti onnistui. Ainoa, mikä hiukan väänsi aivoja solmuun, oli ohjeen seuraaminen kantapään kohdalla. Sekin kuitenkin selätettiin maalaisjärjellä koskapa kyseessä oli ihan tavallinen kantis. Minä en ole koskaan oppinut näitä kantapäiden nimiä, hollantilaisia, ranskalaisia sun muita.


Langankin olin hamstrannut juuri nämä sukat mielessäni jo ainakin vuosi aiemmin. Kannatti hamsteroida, ovathan nämä muikean räimeät. Tykkään ihan hulluna. Pitkään oli selvillä, että valmiit sukat tulee ehdottomasti kuvata punaisten haisaappaideni kanssa. Vaan kuvauspäivänä oli tarjolla sitten haita enemmältikin. Meillä olisi ollut vielä keltaisetkin, mutta kolmas toveri oli jättänyt ne kotiin. Pukukoodi ei selvästikään ollut kaikille selvillä.

Neulisti

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Flirttaillen

Ei oo helppoa olla neuloja. Joskus sitä käy lankakaupassa ja istahtaa hetkeksi alas ja sitten myyjä onkin jo kantanut sulle lankaa suoraan syliin ja käskenyt ostaa. Eikä sitä sitten osaa enää sanoa ei. Voi mua parkaa.



Mitä: Fintry / Kate Davies
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Louhittaren luola Tuulen tytär, 300 g

Lankakauppaan oli siis tullut näytille pieni koe-erä Louhittaren luolan lankauutuuksia ja niitä tuli hetki hypisteltyä. Ja ennen kuin huomasinkaan, mulle oli kaupattu kolme vyyhtiä takkia varten. Neulojia ei vahingoitettu tapauksessa.

Ihan ensin on pakko ällistellä lankaa. Se on listattu fingering-vahvuiseksi. Mutta oikeasti se on minusta huomattavasti pömpseämpää ja oikeastaan ihan sport-vahvuista. Paitsi, että siinä on pituutta 500m/100g. Siis ihan hulluna metrejä noin pullealle langalle. Tämä on joku silmänkääntötemppu. Ei pitäisi olla mahdollista. Kovasti tykkäsin langasta. Se on 100% merinoa ja siis hyvin pehmoista. Väri oli kauniin semisolidi olematta liian kirjava. Mainiota.


Niin, ja minullahan oli kyllä takkiohjekin jo tiedossa, kun uhrauduin nämä langat ostamaan. Jokin aika sitten ilmestyneessä Kate Daviesin erilaisia kaarrokkeita esittelevässä Yokes-kirjassa silmiini pistivät kolme kaunista takkia, tämä niistä ensimmäisenä.

Ikävä kyllä ohje oli kirjoitettu alhaalta ylös. En yhtään ymmärrä miksi. Kiltisti tottelin, mutta näin jälkiviisaana, tämä olisi ollut helppoa modata ylhäältä alaspäin neulottavaksi. Takissa on helmassa, hihansuissa, nappilistassa ja kaarrokkeessa helmineuletta ilmettä tuomassa. Kaarrokkeen helmineuleosioiden välissä on lyhennetyin kerroksin muotoiltu niskaan hieman etukappaletta enemmän korkeutta. Erittäin simppeli ja kaunis malli.



Erikoisuutena tässä oli se, ettei nappilistaan tehty ensinkään napinläpiä. Napit ovat tässä takissa pelkkä koriste, sillä takkiin ommellaan nauhat ja nauhoihin nepparit kiinnityssysteemiksi. Tämä toi kieltämättä neuleeseen ihan omanlaista ryhtiä, vaikkei ompelujälkeni siisteintä mahdollista olekaan.



Löysin vihdoin täydellisen parin supersuloisille sadepisaranapeille, joita olen hillonnut hyvän aikaa.

Loppuun vielä jännityskertomus. Jokainen neulojahan tietää sen jyskyttävän adrenaliiniryöpyn, joka pakottaa neulomaan nopeammin, jottei lanka ehdi loppua kesken. Noh, tällä kertaa se ihan oikeasti ehti loppua, vaikka kuinka vauhdilla paahdoin menemään. Lopulta takki ja kuutta kerrosta vajaaksi. Hiukan ärsyttää, koska olisin kaivannut kaula-aukosta hiukan tiukempaa. Tältäkin ongelmalta olisi vältytty, jos takki olisi neulottu ylhäältä alaspäin; olisin voinut neuloa hihat välissä valmiiksi ja sitten helmaa sen verran kuin lankaa riittää.

Kaiken kaikkiaan olen huipputyytyväinen. Onnea on uusi takki. Niin juu, tuo otsikko. Mun mieleni kääntää koko ajan takin nimen fintrystä flirtyksi.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...