lauantai 4. tammikuuta 2020

Oh La La

Uusi vuosi huutaa tietty uutta ohjetta! Toivottavasti tämä talvinen kääritiytymishuivi kutsuisi lumenkin takaisin paikalle. 


Mitä: Ohla / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Shibui Knits Staccato + Silk Cloud, 190 + 62 g

Rakastuin joulukuussa julkaistun Alho-puseron herkän kauniiseen pitsiin siinä määrin, että samaa oli saatava huiviinkin. Nokkelimmat pokkelimmat saattavatkin päätellä, että siitä tämä huivi sai nimensäkin.


Suunnittelin viime keväänä ihanan, silkinsileän neuletakin, Sulon, josta jäi aika paljonkin lankaa yli.  Nyt nuo langat muuttuivat herkullisen valtavaksi, mutta kevyeksi huiviksi. Takki oli ylellinen yhdistelmä fingering-vahvuista merino/silkkiä ja pitsivahvuista mohair/silkkiä. Koskapa yhdistelmä oli niin toimiva takissakin, en nähnyt mitään syytä muuttaa hyväksi havaittua reseptiä. Paitsi tietty sen verran, että kikkailin tässä huivissa Alhon pitsillä, jonka ajaksi se merino/silkki pudotetaan pois. Pelkällä mohair/silkillä neulottu pitsi on valtaisan kaunis. Se muistuttaa etenkin näin harmaana kasteaamujen pisaroivia hämähäkin seittejä.



Huiveissa on hauska kokeilla erilaisia muotoja. Mutta minähän en koskaan malta jättää asiaa vain siihen. Suorakulmainen huivi voi olla valmiina sellainen, mutta suoraan en sitä neulo.


Ohla alkaa kyllä huivin kapeasta päädystä silmukoiden luonnilla, mutta resori väännetään heti lyhennetyin kerroksin vinoon ja huivin keskiosa neulotaan viistosti. Lopussa resori suoristetaan samaisilla lyhennetyillä kerroksilla, jotta huivin toisestakin päädystä tulee suora.


Vaikka pienet kikat tuovat neulomiseen hauskuutta, enimmäkseen tämä huivi on leppoisaa neulottavaa. Pitsiä neulotaan myös nurjan puolen kerroksilla, mutta niitä kerroksia on huivissa vain muutamia ja suurin osa huivista on sileää ja joustinta.


Siinäpä se! Untuvainen, pehmoinen ja herkkä huivi. En ole aiemmin juuri suunnitellut saati käyttänyt suorakulmion mallisia huiveja, joten huivineula osoittautui käteväksi apuriksi Ohlan kanssa. Tämä mielettömän kaunis Mountain Sheep -huivineula on saatu JUL designilta. Huivineulan lisäksi sain ilokseni myös alekoodin (JOH20) teille, jolla saatte JUL designilta 15% alennusta sikäli mikäli haluatten tämän kauniin huivineulan itsellenkin. 


Niin muuten: koskapa huivi on tosiaan Alho-puseron pari, niin Alhon ostajat (uudet ja vanhat) saavat sen Ravelrysta puoleen hintaan.

torstai 12. joulukuuta 2019

Missä juuresi ovat?

Moni neuloja varmaan tietää sen, että neuleisiin voi neuloa mukaan tunteensa. Surutyön keskellä neulottu huivi voi imeä itseensä osan murheesta. Neuleisiin voi kutoa mukaan myös onnea, tai kuten minä neuloin tähän puseroon juureni.


Mitä: Alho / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Holst Garn Noble + Isager Silk Mohair, 107 + 47 g

Alho on vanha maatila. Se on maa, joka antoi elämän isovaarilleni, vaarilleni ja sitten äidilleni. En ole koskaan asunut siellä, mutta se on maa, jonne minä kuulun. Se on maa, jossa minun juureni ovat. Ja se maa antoi nimensä myös tälle paidalle, jonka herkkä pitsi muistuttaa minua viljantähkistä.



Minä kun en aiemmin sietänyt mohairia. Ilkeä, pitkäkuituinen villa, joka kutittaa ja ärsyttää ihoa. Vaikka puoli neulemaailmaa pisti mohairia joka toiseen ohjeeseen, minä en tahtonut lähteä moiseen hullutukseen mukaan. Paitsi tietysti kunnes lähdin. Se kun nääs on niin, että jos mohairia yksistään onkin inhaa, silkkiin yhdistettynä se on taivaallinen pehmoista ja pörheää. Ja kun sille tielle kerran lähti, nyt sitä tahtoo joka neuleeseen mukaan.


Useimmissa pusero-ohjeissa silkkimohairia käytetään toisen langan kaverina tuomaan valmiiseen neuleeseen kauniin pörröinen pinta. Halusin jotain hiukan erilaista ja keksin suunnitella puseron, jossa muutoin neulottaisiin silkkimohairia toisen langan kanssa, mutta pitsiosiot tehtäisiin pelkällä silkkimohairilla.


Pitsivahvuinen silkkimohairlanka tekee romanttisesta pitsistä niin herkän kauniin, etten meinaa kestää.


Seuraavaksi piti valita sopiva pitsikuvio. Rakastuin kaavioon, joka oikeasti esitti kai lehtiä, mutta toisin päin käännettynä ne toivat mieleeni viljantähkät. Viljantähkistä mieleen tuli maa ja multa, juuret - ja niin sai alkunsa pusero nimeltä Alho.



Alho neulotaan saumatta ylhäältä alas. Siinä on pyöreä kaarroke kauniilla viljantähkäpitsillä. Pitsi toistuu myös toisessa hihansuussa. Pusero on malliltaan väljän A-linjainen. Siinä on rinnanympäryksen kohdalla 20 cm väljyyttä ja pusero levenee helmaa kohti. Pusero on lyhyehkö ja sen helma muotoillaan takaa pidemmäksi. Mukana on ohjeet myös rinnan muotolaskokseen, jos sellaisen haluaa tehdä.


Pusero tosiaan neulotaan pitäen kahta lankaa yhdessä: light fingering -vahvuista lankaa ja pitsivahvuista mohairsilkkiä. Pitsiosiot neulotaan pelkällä mohairsilkillä. Mallikappaleen neuloin Holst Garnin Noblesta, jossa villan lisäksi hiukan kasmiria pehmeyttä tuomassa, ja Isagerin Silk Mohairista, jossa on 30% silkkiä.


Ohjeesta löytyy kokoja rinnanympäryksillä 95-175 cm. Koko kannattaa valita niin, että tuo valmiin neuleen rinnanympärys olisi n. 20 cm omaasi suurempi. Kaikista uusista ohjeistani löytyy nykyään tämä laajempi kokovalikoima ja kunhan tämä loppuvuoden kiire helpottaa, päivitän vanhojenkin ohjeiden kokovalikoimaa.


Alhon voi ostaa niin Ravelrysta kuin verkkokaupasta. Koodilla ROOTS saa 20% alennusta aina jouluaattoon asti.


Mitä: Alho / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Lotus Yarns Mimi Plus + Lang Yarns Lace, 150 + 75 g

Kuten kuvasta näkyy, olen neulonut kaksikin Alhoa. Tämä tummempi versio oli se, joka piti pistää puikoille heti, kun puseroidea iski. Oli vähän turhan kiirus päästä neulomaan, joten mm. mallitilkku jäi välistä. Sanotaanko, että tarinassa oli opetus.


Tiheys pissi urakalla siitä, mitä kuvittelin laskelmia tehdessäni, joten paidasta tuli kaikin puolin tarkoitettua suurempi. Jo pääntie on turhan leveä. Mutta tulipa sitten tehtyä puseronkokoinen mallitilkku, jonka pohjalta tuon varsinaisen ohjeen laskin uusiksi. Ohjeella saa vaalean mallikappaleen mukaisesti istuvan puseron.


Kaiken huipuksi tämän ensimmäisen puseron lanka oli hutiostos. Rakastuin lankakauppakierroksella langan väriin ja katsoin nopeasti, että mukana on kasmiria, joten lanka oli ihanan pehmoista. Oletin tietty, että suurin osa langasta olisi villaa, kuten tapana on. Järkytys oli melkoinen, kun kotona huomasin, että tässä on vyötteen mukaan minkkiä. Olisinpa huomannut tuon jo kaupassa, niin olisin jättänyt vyyhdit hyllyyn. Ei jatkoon. Suosittelen ennemmin Holst Garnin Noblea, jossa myös on kasmiria, mutta sen kaverina turvallisesti villaa.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Lumo

Neulon useimmiten TV:n ääressä. Silloin on tärkeää olla työn alla neule, joka ei vaadi liikaa keskittymistä. Toisaalta taas kyllästyn hirveän helposti. Kaipaan neuleiltani vaihtelua tai sitten aivojumppaa. Nyt tulin suunnitelleeksi huivin jossa on juuri sopivasti molempia: paljon aivotonta toistoa, mutta kuitenkin riittävästi vaihtelua pitämään mielenkiintoa yllä. Ja aivojumppaa ei pidä pelätä - sen osion selätin suunnittelun aikana, jotta sinun ei tarvitse nyrjäyttää mieltäsi.


Mitä: Lumo / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Kettle Yarn Co. Baskerville 2.0, 100 g

Sain keväällä mieluisan yhteydenoton brittiläiseltä Kettle Yarn Co:lta, olisinko kiinnostunut suunnittelemaan huivia heidän langoistaan. Sain työstettäväkseni upeaa Baskerville 2.0 -lankaa, joka on sekoitus Gotlanninlammasta ja Blue Face Leicesteriä, molemmat pitkäkuituisia villoja. Langassa on kaunis luonnollinen kiilto, eikä sitä ole superwash-käsitelty.



Koska lanka itsessään oli niin kaunista, halusin suunnitella siitä jotain melko yksinkertaista. Lisäksi en ole aiemmin suunnitellut suorakaiteen muotoista huivia ja nyt tuntui olevan sen aika. Minulla oli lankaa kahta väriä (Dawn ja Madder) ja päätin heti neuloa päävärillä ainaoikeaa ja kontrastivärillä pitsiä.



Koska tunnen itseni, tiesin menettäväni hermoni, jos neuloisin loputtoman mittaisen pätkän suoraa ainaoikeaa ja vain välillä vähän pitsiä. Niinpä aloin hahmotella paperille huivia, joka koostuisi eri suuntiin neulotuista osioista.



Oman mallikappaleen neulominen kysyi lehmän hermoja, koska sain neuloa melkein joka osion ainakin kahteen kertaan. Kas kun eri suuntiin neuloessa pitää jatkuvasti miettiä kerrostiheyksiä ja sitä, onko huivista nyt lopulta tulossa suora ja samanlevyinen joka kohtaa. Oman haasteensa tähän toi se, että ainaoikeassa neuleessa on vielä ihan erilainen tiheys kuin sileässä. Sileän neuleen kanssa voi useimmiten käyttää silmukoiden poimimiseen 2 s / 3 krs -suhdetta, mutta ainaoikean kanssa tuo sääntö ei pädekään lainkaan. Lopulta neulematematiikka suostui asettumaan aloilleen ja lupaan, ettei sinun tarvitse enää huolehtia näistä murheista vaan voit rauhassa antaa puikkojen suihkia.



Lumo on siis kahdella värillä neulottava huivi, joka koostuu yhdeksästä eri osiosta. Tarvitset huiviin fingering-vahvuista lankaa 2 vyyhtiä pääväriä ja yhden vyyhdin kontrastiväriä. Päävärin osiot neulotaan ainaoikeaa ja kontrastivärin osiot ovat helppoa pitsiä. Hauskaa neulomisesta tekee se, että jokainen osio neulotaan eri suuntaan, joten et varmati kyllästy, vaikka huivi on muuten yksinkertainen. Huivia reunustaa i-cord -tuppilo, joka neulotaan samaan aikaan muun huivin kanssa. Lopuksi ei siis jää kuin langanpäiden päättely. Langat voi katkaista osioiden välillä, mutta ne on myös helppo kuljettaa i-cord -reunuksen sisällä, jolloin langanpätkiäkään ei jää lopuksi kuin ihan muutama.


Huivi löytyy niin Ravelrysta kuin verkkokaupastani. Koodilla KETTLE ohjeesta saa 20% alennusta 09.12. asti.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Aina luonasi

Useimmiten lähden tieten tahtoen suunnittelemaan neuleohjetta. Toisinaan lanka muotoutuu ohjeeksi kuin itsestään. Se ikään kuin tietää jo itse, mitä minun pitää siitä neuloman.


Mitä: Your, always / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.75 mm
Mistä: Tukuwool Harmas + ITO Sensai + Shibui Knits Silk Cloud, 21+14+8 g

Osallistuin syksyllä TitiTyyn järjestämään retriittiviikonloppuun ja saimme siellä ihanan lahjuksena projektipussin, jonka sisältä löytyi vyyhdillinen Tukuwool Harmasta, eli Tukuwoolin kainuunharmaksesta kehruutettua spessuerää. Kainuunharmas on kotimainen villarotu, josta tulee ihanan pehmoista lankaa. Ja sen väri on kerrassaan täydellinen hailakka harmaa.


Pyörittelin vyyhtiä hetken käsissäni sillä ajatuksella, että näin erityisestä langasta pitäisi neuloa jotain ihan erityisen ihanaa. Eipä tarvinut kauaa pohtia, kun viereisen jämälankakorin mohairsilkit alkoivat kuiskia, että tykkäisivät kovasti tanssahdella Harmaksen kanssa. Siitä ajatuksesta se sitten lähti.


Kun langat löysivät toisensa, ei itse neulomista tarvinut juurikaan miettiä. Pipo kehkeytyi puikoilla kuin itsestään.


Menin siis suunnittelemaan tällaisen hirvittävän suloisen myssyn kertakaikkisen ylellisistä langoista. Tukuwool Harmas on ihanan pehmoista, mutta silti ilmavaa ja rouheaa lankaa. Siitä tuli todella hauska ja tosiaankin ylellinen yhdistelmä silkkimohairin kanssa.


Langat ovat koostumukseltaan niin erilaiset ja eri tavoilla upeat. Kaksivärinen patentti oli täydellinen tapa yhdistää ne. Käytin patentissa päävärinä Harmasta, jolloin se saa olla pääosassa pipon näkyvimpänä lankana.


Kontrastiväriksi yhdistin kolme eri silkkimohairia, joiden ansiosta pipo on käsittämättömän pehmoinen. Kolmesta silkkimohairista tuli paitsi sopivan paksuinen kombo, se tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia leikkiä väreillä. Itse yhdistin kahta ruskeaa ja yhden hopeisen harmaan silkkimohairin. Ne verhosivat myssyn marraskuun harmauteen. Seuraavaksi pitää kokeilla jotain hurjempaa!


Pipon ohje löytyy niin Ravelrystä kuin verkkokaupastakin. Koodilla NOVEMBER sen saa 20% alennuksella keskiviikkoiltaan asti.


Myssyn parhaita puolia on se, miten vähällä langalla pipon saa neulottua. Taidankin mennä tästä kaivelemaan jämäkoria seuraavaa pipoa varten!

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Hiljaisuudessa asuu kauneus

Joskus palaset loksahtelevat kohdilleen lähes itsekseen. Rakastun kesän neulefestareilla uuteen Aara-lankaan, jota lankakauppa Ilon Laura ja nurjajonna yhdessä värjäävät. Heillä oli mukana värikartan valikoiman lisäksi muutamia vahinkovärjäyksiä ja tietysti minä menin hullaantumaan yhdestä sellaisesta. Sovittiin yhdessä, että minä koppaan langat matkaan ja suunnittelen niille pusero-ohjeen. Ja he taas yrittävät kehittää toistettavan reseptin tuolle onnenkantamoisella syntyneelle värille. Vähän riskillä lähdettiin liikkeelle, mutta nappiin meni!


Mitä: Quiet / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Aara Lempi, 254 g

Aaran Lempi-lankapohja on pehmoinen yksisäikeinen merinolanka. Ja tämä väri, kuinka täydellinen harmaa violetti, tai vaaleanpunainen. Riippuu ihan valosta, jossa lankaa ihastelee. Väri sai nimekseen Kriikuna. Puseron nimeksi taas tuli Quiet - siinä on hiljaista ja pientä kauneutta.



Pusero neulotaan tietty saumattomasti ylhäältä alaspäin. Siinä on kaksikertainen resori pääntiellä, pyöreä kaarroke ja pitkät hihat.


Paita on muuten mitoitukseltaan väljä, mutta juuri ennen helman resoria se kapenee istuvaksi. Helma päättyy luonnolliselle vyötärölle, vartalon kapeimmalle kohdalle ja tästä mitoituksesta tuli kaikkien aikojen suosikkini - se on aika paljon sanottu, kun on neulonut 20 vuotta tauotta. Missä välissä minustakin tuli näin vanha?


Puseron kaunein kohta on piilotettu helman resoriin. Resorin yläreunassa on kierretyllä silmukoilla ja pitsillä neulottuja pieniä lehtiä, jotka muuttuvat joustinneuleeksi.



Ja jos säikähdit nurjaa pintaa puseron päällä, niin huoli pois! Paita neulotaan sileänä oikeana ja käännetään nurin niskoin vasta resoria varten. Nurjia silmukoita ei tarvitse neuloa kuin joustimissa ja niskaa muotoilevilla lyhennetyillä kerroksilla.


Paitsi, että rakastuin siihen, miten tämä lyhythelmainen pusero istuu päälle, tällaisenä lyhyenä se syö myös tosi vähän lankaa. Sainkin omani tehtyä 2,5 vyyhdillä! Ohjeessa on 11 kokoa ja suurimpaankin riitti testineulojilla muutama gramma yli neljän vyyhdin.


Ohje löytyy Raverlysta sekä verkkokaupasta ja koodilla AARA saa 20.11. asti 25% alennusta.


Jos paidan suunnittelu ja langan värjääminen sujuivatkin tahoillaan onnistuneesti, niin puseron kuvaaminen takkusi. Ensiksi jouduin pingottamaan sen kahdesti. Jätin puseron nimittäin aurinkoisena kesäaamuna takapihan terassille kuivumaan. Kun tulin töistä kotiin, oli satanut kaatamalla jo kaksi tuntia. Puserosta irtosi ihan käsittämätön määrä vettä, kun yritin puristaa sitä hiukan kuivemmaksi ennen kuin otin sen sisälle uutta pingotusta varten.


Kun paita oli vihdoin kuiva, kävin ihan kampaajalla kuvia varten. Sillä hetkellä, kun päästiin kameramiehen kanssa pellon laitaan poseeraamaan, pilvet repesivät ja meillä on n. 2 minuuttia aikaa saada riittävästi onnistuneita kuvia. Sen jälkeen kun tuo kampaus oli aivan entinen. Kotiin juostessa minulla oli otsatukan sijaan märkä rotta päässäni. Onneksi kuvat onnistuivat, sillä ei olisi huvittanut ottaa uusiksi. Sanomattakin lienee selvää, että paita piti taas pingottaa uudestaan.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...