sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Unelmien polvisukat

Joskus kesällä iski visio kirjoneuleisista polvisukista. Ja semmoiset oli sitten saatava. Tai ainakin laitettava alulle ja jätettävä sitten kaiken muun mahdollisen jalkoihin. Vaan tipattomassa tammikuussa kun ei saa uusia projekteja aloittaa, oli vihdoin otollinen hetki neuloa nämä valmiiksi. Ja voi pojat, miten somat sukista tuli.


Mitä: Kirjoneulepolvarit / omasta päästä ja muilta kaavioita lainaillen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Triskelion Elen Sock, 140 g

Olipa kerran kaksi mahdottoman kaunista vyyhtiä pehmoista BFL-sukkalankaa, jotka tahtoivat isona kirjoneuleisiksi polvisukiksi. Koska halusin sukkiin vaikka mitä kuvioita, en ostanut valmista ohjetta, vaan kehittelin osan omasta päästä ja osan röyhkeästi lainasin toisten sukista.


Ihan ensiksi nappasin sukkiin varpaat tästä mallista. Jalkaosan neuloin pelkällä harmaalla, jotta sukkien ilmeestä tulisi jokseenkin rauhallinen. Varteen lainasin yhden kaavion näistä sukista. Ylin lumihiutalekaavio löytyi myös netin syövereistä valmiina, loput kehittelin itse.


Kantapäät tuottivat hiukan päänvaivaa - tämä lanka kun ei sisällä yhtään nylonia vahvikkeeksi. Päätin ensinnäkin tehdä kantapäät lyhennetyin kerroksin. Näin, jos ne kuluvat puhki, niiden reunoista voi poimia silmukat ja neuloa uudet jälkikäteiskantapäät tilalle. Neuloin kantapäät myös kahdella värillä, jotta niissä olisi mahdollisimman paljon lankaa kulutusta kestämässä. Nähtäväksi jää, miten niiden käy.



Lisäilin kaavioiden välissä silmukoita vähän väliä, jotta varsista tulisi riittävän suuret pohkeille. Kohtuullisen hyvin onnistuinkin, vaikka minulla kirjoneulesukista tuppaa herkästi tulemaan turhan pinkeät. On se vaan niin vaikeaa, vaikka kuinka yrittää pitää langanjuoksut rentoina. Mutta nämä onneksi mahtuivat ihan hyvin jalkaan. Loppuun neuloin pitkän pätkän kierrettyä (2o, 2n)-joustinta.


Yleensä viimeistelen sukat sukkaplokeilla, mutta niissä ei riitä varsi polvisukkiin. Enpä olekaan ennen tehnyt vastaavaa pingotusoperaatiota: Kastelun jälkeen sujautin sukkaplokit sukkien sisään ja niiden kaveriksi kummankin sukan sisään kaksi pingotusrautaa, joilla venyttelin varsia. Kannatti operoida, koska kirjoneulejälkeni vaatii kunnollisen pingotuksen siistiytyäkseen.


Nyt on sukat, jotka eivät jää kenkiin piiloon - sikäli mikäli uskallan näitä joskus kenkien kanssa käyttää.

Neulisti

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Suukkoja-sukat

Nyt on päässyt käymään nolosti! Meillä on tovereiden kanssa tuskien tammikuu, jolloin ei saa aloittaa mitään uutta, elleivät kaikki puikot kilise tyhjyyttään. Tarkoituksena on saada keskeneräisten määrää vähän kutistettua. Ja rikkureita rangaistaan hurjasti ja kurjasti.


Mitä: Suukkoja / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Novita 7veljestä, 150 g
Ravelryssa

Niin... Minä noudatin sääntöjä kuuliaisesti. En aloittanut uusia projekteja, vaan olen saanut huiman määrän vanhoja keskeneräisiä valmiiksi. Mutta sitten tuli yksi hyshys-juttu, johon oli pakko tehdä mallitilkku. En ensinkään meinannut neuloa muuta kuin mallitilkun, mutta sekin kuulemma jo laskettiin rikkuroinniksi! (Ihan varsinaisesti ei ole varaa valittaa, kun taisin itse vuosi sitten tehdä tuon linjauksen kovaan ääneen.)

Rangaistuksena rikkuroinnista minut pakotettiin markettilankojen laarien äärelle. Tehtävänä oli ostaa kerä seiskapeikkoa ja neuloa koko 150 g omaan käyttöön.


Kyllähän laadukkaat, käsinvärjätyt herkkulangat tekevät melkoisen loven neulojan budjettiin, mutta ovat ihan sen arvoisia. Olen vuosia nurissut markettilankojen kehnosta laadusta, vaikka eihän minulla ole ollut niistä kokemusta enää moneen vuoteen. No nyt on. Enkä tykännyt. Ainakin tämä kerä oli pelkkää karheaa, käsiä raapivaa pölyä. Silmiä kutitti, sormia aristi ja kaiken aikaa aivastutti.


Vaan rangaistus oli kärsittävä kunnialla. Neuloin sukat, koska niihin saa varmasti koko kerän käytettyä ja niitä voi käyttää toisten sukkien päällä, niin pistelevä neulepinta ei ahdista niin pahasti. Halusin etsiä tästä pistelevästä pölypilvestä hopeareunuksen, joten päätin samantien kehittää ja kirjoittaa sukkaohjeen. Veikkaisin sen soveltuvan myös vaikka Vuorelman Vedolle tai Väinämöinen DK:lle.

Neulisti


Suukkoja


Simppelit palmikkosukat varpaista varteen. Ohje on kirjoitettu magic loop -tekniikalle, mutta sen voi toki neuloa myös sukkapuikoilla.

Lanka: Novita 7veljestä / Väinämöinen DK / Vuorelma Veto, 150-200 g
Puikot: 3.5 mm

l1v = vasemmalle kaartuva lisäys. Poimitaan silmukoiden välinen lanka puikolle työntämällä vasen puikko sen alle edestä ja neulomalla tämä langankierto takareunasta oikein.

l1o = oikealle kaartuva lisäys. Poimitaan silmukoiden välinen lanka puikolle työntämällä vasen puikko sen alle takaa ja neulomalla tämä langankierto etureunasta oikein.

knk = kahden noston kavennus. Nosta 1 s kuin neuloaksesi oikein, nosta 1 s kuin neuloaksesi oikein, siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan yhteen.

k&k = kiedo & käännä. Lanka työn takana, nosta silmukka oikealle puikolle, tuo lanka työn eteen ja siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Käännä työ. Kun seuraavan kerran tulet tämän kiedotun silmukan kohdalle, neulo silmukka ja sen ympärillä oleva lankalenkki yhteen.

Ohje

 

Molemmat jalat:

Luo Judy's magic cast on:lla yhteensä 16 silmukkaa (8 s kummallekin puikolle).

Lisäyskrs: (1o, l1v, neulo oikein, kunnes puikolla on jäljellä 1s, l1o, 1o) x 2.

Toista lisäykset joka kerroksella vielä kahdesti ja sen jälkeen joka toisella kierroksella yhteensä 5 kertaa. (26 s kummallakin puikolla).
 
Aloita sitten kaavion neulominen.

Vasen jalka:

Seuraava krs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 1n, neulo loput silmukat oikein.

Jatka 1. puikolla kaaviota ja 2. puikon ensimmäisellä silmukalla nurjaa, kunnes olet neulonut kaavion kerrokset 1-16. 

Oikea jalka:

Seuraava krs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, neulo oikein, kunnes jäljellä on 1s, 1n.

Jatka 1. puikolla kaaviota ja 2. puikon viimeisellä silmukalla nurjaa, kunnes olet neulonut kaavion kerrokset 1-16.

Molemmat jalat:

Seuraava krs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 1n, neulo oikein, kunnes toisella puikolla on jäljellä 1 s, 1n.

Jatka 1. puikolla kaaviota ja 2. puikon reunimmaisilla silmukoilla nurjaa, kunnes sukan pituus on 6 cm vähemmän kuin haluttu jalkapohjan pituus. Aloita sitten kantapään kiilan lisäykset.

Lisäyskrs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 1n, l1v nurin, neulo oikein, kunnes jäljellä on 1s, l1o nurin, 1n.

Toista lisäykset joka 2. krs vielä 6 kertaa ja neulo lisätyillä silmukoilla nurjaa. (26 s 1. puikolla ja 40 s 2. puikolla). Tee seuraavaksi kantapään käännös ja kantalappu lyhennetyin kerroksin:

1.krs (OP): Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 7n, 22o, k&k.
2.krs (NP): 20n, k&k.
3.krs: 18o, k&k.
4.krs: 16n, k&k.
5.krs: 14o, k&k.
6. krs: 12n, k&k.

Seuraavassa kerroksen ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta. Nosta se nurjalla puolella kuin neuloaksesi nurin ja oikealla puolella kuin neuloaksesi oikein.

1.krs (OP): 17o, knk.
2.krs (NP): nosta 1, 22n, 2n yht.
3.krs (OP): nosta 1, 22o, knk.

Toista kerroksia 2-3 vielä 4 kertaa ja neulo sitten 2. kerros vielä kerran. Nyt kummallakin puikolla on jäljellä 26 s. Jatka neulomista suljettuna neuleena siten, että neulot 1. puikon silmukoilla kaavion mukaan ja 2. puikon reunimmaisilla silmukoilla nurjaa.

Kun varren pituus kantalapun yläreunasta on 18 cm, neulo lopuksi 10 cm (2o, 2n)-joustinta. Päättele silmukat joustavasti Jeny's surprisingly stretchy bind off:lla.



perjantai 10. helmikuuta 2017

Huivi + takki = peitto

Tiedättehän tämän internetin syövereissä pyörivän sanonnan?

Knitting is like sex. If I like you and
you appreciate it, its free. 
Other than that, you can't pay me enough.

Hyvin totta. Suurimmaksi osaksi neulon ihan vain itselleni omaksi iloksi, mutta toisinaan tulee vastaan jotain hauskan näköistä neulottavaa, joka suorastaan huutaa jonkun ystävän tai puolitutun nimeä. Jos näitä satunnaisia lahjoituksia arvostetaan asiaankuuluvalla hihkumisella, niitä saattaa hyvinkin ilmestyä lisää.


Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Drops Baby Merino, 227 g
Ravelryssa

Olen ihastellut linkin takaa löytyvän huivin palmikoita jo pitkään - paitsi, etten itse käyttäisi tämmöistä huivia. Sen sijaan tunnen tyypin, jolle uppoavat kaiken maailman kelttiläiset kuvoinnit ja kaikki ihanat fantasia-aiheiset jutut. Kun sitten kuulin, että sama tyyppi saa vauvan, kehkeytyi suunnitelma.


Niin, linkin takana on tosiaan huiviohje, joka on suunniteltu pitsivahvuiselle langalle. Mutta siinä huivissa on paljon tylsää sileää neuletta ja itse asiassa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu huivin keskellä heti aluksi. Ajattelin, että käyttämällä paksumpaa lankaa, tästä huiviohjeesta voisi hyvinkin saada aikaan vauvanpeiton neulomalla vain huivin keskineliön. Enkä ollut yhtään väärässä.


Jotain vuosia takaperin ostin Poppelin loppuunmyynnistä kasan harmahtavan beigeä Dropsin Baby Merino -lankaa. Väri ei puhutellut, mutta lanka on muuten tosi kivaa, joten se pääsi väripataan. Värjääjägurutoveri ihanasti inttää minun värjänneen tämän langan, vaikka omissa muistikuvissani lähinnä seisoin vieressä ja mietin, että vihreä olisi kiva.


Huivi - tai siis tässä tapauksessa peitto - aloitetaan keskeltä. Alkuun neulotaan ainaoikeaa ja sen päälle maagisia palmikoita. Kun ensimmäiset palmikot on saatu valmiiksi, kikkaillaan lyhennettyjen kerrosten kanssa, joiden avulla saadaan vaihdettua neulomissuuntaa ja keskineliön nurkkiin neulotaan sileät osiot, joihin tulee lisää palmikoita. Tämän jälkeen heitin ohjeen pois.


Peitto ei ollut vielä ihan riittävän iso, joten päätin tehdä siihen ainaoikeinreunuksen. Tässä kohtaa muistin nähneeni ohjeen, jossa on ainaoikeinreunuksen nurkissa palmikoita, jotka sopisivat tähänkin peittoon kuin nenä päähän. Paha vaan, ettei sitä peitto-ohjetta saanut ostettua erikseen vaan ainoastaan kokoelman osana, eikä huvittanut maksaa pelkistä peitonkulmista. Sittenpä muistin, että olen neulonut siitä nimenomaisesta kokoelmasta vauvantakin, josta voisin varmasti lainata nurkkapalmikon.


Huivin muuttaminen peitoksi onnistui vielä ihan helposti, kun vaan lopetti sopivaan kohtaan. Sen sijaan vauvan neuletakin kaarrokkeen muuttaminen peitonkulmiksi ei ollut ihan niin kivutonta. Höpöttelin koko ajan itsekseni sitä, miten hyvä on, että neulon reunuksen kerralla, jolloin ei tarvitse osata toistaa nurkkaoperaatiota koskaan. Tein nurkkien palmikot suunnilleen neuletakin kaavion mukaisesti. Joka toisella kerroksella lisäsin palmikon kummallakin puolella yhden silmukan, jotta nurkista tuli nurkkien muotoiset.


Lopuksi päättelin reunuksen näin: *neulo 2 o yht takareunoistaan, siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle*, toista *-*. Tuli sopivan joustava reunus ja pingottaminen onnistui kiltisti.


Tärkein meinasi vielä unohtua! Ne maagiset palmikot nimittäin. Opin ohjeesta helpon, mutta uskomattoman hienon kikan, jolla saadaan aikaan tyhjästä alkavia ja tyhjään päättyviä palmikoita. Vai huomaatteko, missä kohtaa nämä alkavat ja päättyvät? Niinpä! Ja kun kikka oli kerran opittu, sovelsin sitä myös nurkkien palmikoihin. Lisäksi opin, miten saa palmikoita kulkemaan lähes vaakatasossa ilman, että ne kiristävät neuletta. Sanoisin, että ohjeen tekijä on jokusen tunnin saattanut hioa tekniikkaansa. Huh huh.

Ehkä seuraavaksi jotain vähän rennompaa neulottavaa? Niin varmaan...

Neulisti

maanantai 6. helmikuuta 2017

Perästä tullaan

Yleensä en ehdi aallonharjalle mukaan, kun on jonossa niin paljon houkuttelevia neuleita jo ennestäänkin. Tällä kertaa kuitenkin hyppäsin syksyn hittilapasten, Tsiisusten, matkaan jo vielä saman vuoden puolella.


Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Alpha B Yarn BFF B + Madelinetosh Merino Light + Black Trillium Fibre Studio Merilon Sock + Hedgehog Fibres Sock, 29 + 11 + 10 + 3 g
Ravelryssa

Lumi Karmitsa julkaisi syksyllä kirjoneulelapasia ja -sukkia täynnä olevan iloisen kirjan, josta löytyy ohje muun muassa näihin nauraviin Jeesuksiin. Nostalgianaurut saa myös kämmenpuolen disketeistä ja niihin liittyvästä sanaleikistä, joka ei paljon nuoremmille taida enää auetakaan.


Miten tässä käykin joka vuosi niin, että saan nerokkaan neuleidean pari päivää ennen joulua, koska vielähän tässä on hyvin aikaa. Mutta tulipa valmista. Hain kirjan kaupasta ihan vain tämän mallin takia ja neuloin raivokkaasti muutaman päivän.

Minulla on kurjia kokemuksia liian leveistä lapasista, joten aloitin projektin reippaasti 2.25 mm puikoilla ohjeen suosituksista huolimatta. Aika äkkiä sain huomata, että kolmen värin kirjoneuleessa tiheyteni alkoi kiristellä siinä määrin, että oli syytä siirtyä suurempiin puikkoihin. Lapaset ovat turhan kireät ranteista päälle pukiessa, mutta toisaalta, pysyvätpä hyvin päällä sitten käytössä.


Ajattelin toteuttaa projekin pääasiassa jämälangoista, mutta jouduin aika nopeasti toteamaan, etteivät harmaa ja tumma sininen erottuneet toistaan ensinkään. Olin kyllä hiukan järkttynyt tästä, mutta ilmeisesti langat olivat tummuusasteeltaan niin lähellä toisiaan, etteivät sen takia toimineet yhdessä. Mikäs kirjoneulelapanen se sellainen on, johon tarvitaan kohdevalaistus kuvion erottamiseksi? Ei muuta kuin lapanen purkuun ranteeseen asti ja uusilla väreillä uuteen yritykseen.

Muokkaisn ohjetta sen verran, että pidensin varren joustinneuleosiota ja jätin sydänraidan pois. Varsinaisiin kämmenosan kaavioihin käytin lopulta joskus matkoilta ostamaani ihanan pehmoista harmaata lankaa ja räväkän neonvihreää Tosh Merino Lightia. Nyt ainakin naurava Jeesus erottuu selkeästi. Hiukan alkoi hirvittää, että väreistä tuli turhan räikeät, mutta paikkailin tilannetta lisäämällä väriä myös kärjen kirjoneuleeseen.


Peukaloissakin on somasti uskon, toivon ja rakkauden symbolit. Minusta tosin tuntui vähän hurjalta, että kun peukalon silmukat jätettiin odottamaan, luotiin kolme uutta silmukkaa niiden paikalle, mutta lopuksi peukaloita neuloessa poimittiin peukalon aukosta 11 s! Kyllähän niitä aina vähän enemmän olisi tarjolla kuin kuinka monta silmukkaa luotiin, mutta että kahdeksan enemmän...

Peukkusilmukoista huolimatta ohje oli oikein toimiva ja kirja kaunis. Neuloja sen sijaan luki ohjetta vähän turhan huolimattomasti. Olen aika varma, että Jeesukselta katosi projektin yhteydessä muutama partakarva ja onnistuin mokaamaan kummankin lapasen kämmenpuolen disketit kummankin eri tavalla. Lisäksi tein kärkikavennukset ihan päin honkia. Että semmoista. Oli ehkä vähän turhan kiire saada lapaset valmiiksi.


Ja ahkerasta sovittelusta miehen käpäliin huolimatta, näistä tuli tietysti turhan pienet isälle. Aina ei voi onnistua. Valtavan kauniit lapaset, mutta harmittaa niin vietävästi, kun tiedän, miten ahtaat nämä ovat isälle käytössä. Eivätköhän nämä kaikesta huolimatta pääse käyttöön sen verran, että muutamalta mummolta menee kahvit väärään kurkkuun.

Neulisti

maanantai 30. tammikuuta 2017

Takorauta

Viime vuoden tilinpäätöksen lopussa tarjosin tiiserikuvan tulevasta paitaohjeesta. Ja nyt se on saatavilla!


Mitä: Wrought iron / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.25 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Skinny Singles, 325 g
Ravelryssa

Suunnittelin siis uuden paitaohjeen, Takoraudan. Tämä laatikkomainen paita neulotaan ylhäältä alaspäin saumattomasti. Paidassa on pitkät hihat ja etukappaletta koristaa kontrastivärillä neulottu pitsipaneeli. Pääntiellä, hihansuissa ja helmassa on joustinneuletta.



Paita neulotaan fingering-vahvuisesta langasta. Itse käytin tähän Siililangan merinosinkkua, jolla sain aikaan kauniin laskeutuvan neulepinnan. Käyttämäni värit ovat Charcoal ja Stone. Malliin tarvitsee koosta riippuen kolmesta neljään vyyhtiä pääväriä. Kontrastiväriä kuluu n. 30 g, joten siihen voi hyvin käyttää kotoa löytyviä jämiäkin. Kokoja mallissa on XXS-XS-X (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja koko on tarkoitus valita siten, että valmiissa paidassa on n. 30 cm enemmän ympärysmittaa kuin oma rinnanympäryksesi.



Etukappaleen komea pitsipaneeli neulotaan intarsiana - ja suljettuna neuleena. Tiedän, että intarsian neulominen pyörönä voi kuulostaa pökerryttävän vaikealta, mutta se ei ole oikeasti ollenkaan hankalaa. Lisäksi ohjeessa on mukana kuvallinen tutoriaali aiheesta, joten tässä on erinomainen tilaisuus opetella tämä neulekikka.



Ohjeen voi ostaa Ravelry-puotini kautta ja ohje on sekä suomeksi että englanniksi. Langat suunnittelutyöhön tarjosi hurmaava lankakauppa Snurre suoraan Helsingin sydämestä. Kiitos siitä!



Ja vaikka nyt itse sanonkin, tästä tuli ihan hirvittävän ihana. Paita on lämmin, mutta kevyt. Se on ilmava, laskeutuva ja pehmeä. Ja kontrastivärinen pitsipaneeli tuo muuten perus laatikkopaitaan ihanasti eloa.


Jos mietitte noita puikkokokoja, minulla on suljetussa neuleessa tiukempi käsiala, minkä takia hihoihin piti ottaa yhtä kokoa isommat puikot. Pitäisi varmaan muidenkin ohjeista neuloessa pysähtyä miettimään näitä oman käsialan vaihteluja ja muokata puikkokokoa sen mukaan. Saattaisi vaikka saada sopivampia vaatteita!

Ravelryn puolelta löytyy vielä lisää kuvia. Meikäneuloja menee muhittelemaan seuraavaa ohjetta.

Neulisti

Follow my blog with Bloglovin

torstai 26. tammikuuta 2017

Pahaa maailmaa vastaan

Joskus (a.k.a. vuonna 2016) maailma ahdistaa sen verran pahasti, että sen ja itsensä väliin on saatava pehmoista lankaa, johon piilottaa päänsä pieneksi hetkeksi. KAListeltiin toverin kanssa maailmaa paremmaksi paikaksi iloisten sukkien avulla.


Mitä: Portland gussets / Yarnissima
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: La Bien Aimée MCN Light, 67 g
Ravelryssa

Onneksi apu oli lähellä, sillä lankakaupasta löytyi huisin hyväntuulista lankaa värissä Happy Feet. Harmaata kirkkailla väripätkillä höystettynä. Tämä kuulemma värjärin mukaan raidoittuu, mutta meikäneulojan tiheydellä se tuntui ensin tipluttelevan, sitten tekevän nuolikuviota ja lopuksi spiraloituvan. Vaan hällä väliä, jälki oli joka kohdassa ihanan iloista.


Olen vuosia sitten neulonut Portland gussetit, jotka jäivät silloin kaivelemaan hampaankoloja ikävästi. Minulla oli silloin ohjeen kanssa suuria vaikeuksia ja vaikka sukista tuli vaikeuksista huolimatta kauniit, ne olivat ihan liian isot minulle.


En varsinaisesti muista tällä kertaa löytäneeni ohjeesta samoja vikoja kuin viimeksi, että saattaapi olla neulojan omaa syytä, että ensi kokeilu oli niin takkuinen. Tai sitten vaan muistin tällä kertaa tehdä oman pään mukaan ohjeen oikuista huolimatta. Oli kummin vain, tällä kertaa sukat onnistuivat kerrassaan täydellisesti.


Sukat neulotaan varpaista varteen. Kantapään kiilan lisäykset tehdään salakavalasti nurjien raitojen kohdalla ja ne sijoittuvat oikeastaan vain jalan ulkosyrjälle. Varressa nurjat raidat sitten kavennellaan hissukseen pois. Kaavioita saa kyllä seurata tarkasti, koska lisäykset ja kavennukset tuntuvat kulkevan aika sattumanvaraisesti. Jos erehtyy ajattelemaan, että tietää, mitä seuraavaksi on luvassa, on luultavasti jo neulonut pieleen.



Keskittyä piti, mutta onko kukaan koskaan nähnyt yhtä iloisia sukkia? Tältä näyttävät onnelliset jalat. KAListelukaveri neuloi sileät sukat, joista tuli vähintään yhtä somat.

Neulisti

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kilpavarustelua

Taistelumaski. Tai taistelijan pyöräilymaski - ihan miten sen nyt ottaa.


Mitä: Ninja Bike Mask (of Awesomeness) / Jennifer Wang
Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Sandnes Garn Lanett Baby Ull, 94 g

Velikulta on pyörän selässä kelistä riippumatta ympäri vuoden. Muutama vuosi takaperin tein pukinkonttiin pyöräilymaskin ja kaulurin yhdistelmän, koska se näytti hauskalta neulottavalta. Kauluri on ollut ahkerassa käytössä, mutta siihen oli kuulemma muutamia parannusehdotuksia.


Neuloin kaulurin aiemmin Jitterbugista, joka on paksummanpuoleista fingering-vahvuista lankaa ja kaulurin yläreuna saisikin kuulemma olla tiukempi. Näin ollen valitsin tällä kertaa ohuemman langan ja tein alun rullaavan sileän osuuden 2.25 mm puikoilla. Tuli riittävän tiukka. Lisäpyyntöinä oli myös enemmän hengitysaukkoja suun ja nenän tienoille sekä vähän lisäpituutta niskaan, kun velikulta käyttää kauluria pipon yli vedettynä, jottei tuuli pääse tuivertamaan niskavilloja. Check ja check.


Tärkein pyyntö oli kuitenkin se, että voisikohan kaulurin toinen puoli olla sininen ja toinen valkoinen. Kas kun velikulta on innokas pehmomiekkailun harrastaja ja nämä ovat hänen armeijansa värit. Ja sotapojilla ja -tytöillä on kova kilpavarustelu käynnissä tiimin värien viljelemisestä. Tämä pyyntö esitettiin aika lailla heti ensimmäisen kaulurin lahjomisen aikaan. Silloin vastaukseni oli lähinnä "Anteeksi mitä?! Ei ole mahdollista saumattomasti enkä tasan ala neulomaaan kahta kaulurin puolikasta ja sitten ompelemaan niitä yhteen."


Vaan niin ne taidot voivat karttua näinkin pitkän neulomisuran jälkeen. Pari vuotta sitten Savolaisen kierossa retriitissä lahjottiin osallistujia sukkaohjeella. Tiina Kuu, eli Savonmaan lahja neulemaailmalle, oli suunnitellut retriittiläisille sukat, jotka neulottiin intarsiana pyörönä. Sukat olivat yhdet kauneimmista koskaan näkemistäni ja opin niistä uuden huiman tekniikan. Tällä kun voi tosiaan saumattomasti tehdä neuleeseen väriblokkeja. Juurikin sitä, mitä velikulta tilasi. Tässä tekniikassa neulotaan kummallakin värillä aina kaksi kerrosta kerrallaan - oikea ja nurja puoli. Ensimmäisessä värienvaihtumiskohdassa langat kiedotaan toistensa ympäri ja toisessa värienvaihtumiskohdassa tehdään yhdellä värillä ylimääräinen langankierto, joka kiedotaan toisella värillä, jotta väriblokit saadaan sidottua toisiinsa kiinni.


Jos nyt palataan varsinaiseen kauluohjeeseen. Minulla oli hämärä mielikuva, että ohje oli viimeksikin aika ympäripyöreä, enkä ollut lainkaan väärässä. Tällä kertaa sen neulominen sujui vähän kivuttomammin, kun ongelmat olivat ennestään tuttuja. Aloitin kaulurin siis pienemmillä puikoilla, jotta yläreuna olisi riittävän napakka. Joustinneuleeseen otin yhtä kokoa suuremmat puikot. Kaulurissa muotoillaan nenälle tilaa lyhennetyin kerroksin. Sen jälkeen tehdään langankierroilla ja kavennuksilla pitsisiä hengitysaukkoja suun tienoille ja leuka muotoillaan vähän kuin kantapää sukassa. Kaulaa varten kavennellaan kasa silmukoita ja lopuksi tehdään lisäyksiä hartioita varten. Jos joku on yhtä kaheli kuin minä ja haluaa yrittää vastaavaa kauluria perässä, niin voin vinkata huomanneeni, että työ on aseteltava siten, että kasvojen puolella on se kohta, jossa väri vaihtuu ihan langat toistensa ympärille kiertämällä. Toisessa vaihtokohdassa ei taida olla mahdollista pelata lyhennetyillä kerroksilla.


Intarsia pyörönä ei ole ollenkaan pelottavaa vaan hirvittävän hauskaa ja koukuttavaa. Minulla onkin työn alla neuleohje tällä tekniikalla. Paitaohje on tulossa tarjolle tammikuun lopussa eli ihan kohta.

Ja mitä siihen kilpavarusteluun seuran väreillä tulee, IN YOUR FACE, SAMPO! Paitsi, että ai niin, eihän sulla olekaan tällaista kauluria kasvoilla pidettäväksi.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...