lauantai 15. huhtikuuta 2017

Viemisiä

Oli ilo päästä tutustumaan ystävän vauvaan, ja eihän sellaiselle reissulle sovi lähteä ilman pieniä tuliaisia.


Mitä: Bits + Pieces / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: La bien aimée Merino Singles + tuntematon nöttönen, 18 + 6 g
Ravelryssa

Turvauduin jälleen kerran luotto-ohjeisiin. Veera Välimäen myssymalli on ehdoton suosikkini vauvan päähineeksi. Se on paitsi sievä, myös hauska neulottava, sillä lakki neulotaan hiukan kantapään käännöksen tapaan. Myssy myös valmistuu ihan muutamassa tunnissa, mikä on aina hyvä ominaisuus tuliaisneuleessa. Valitsin ohjeesta 6kk koon ja otin yhtä kokoa suuremmat puikot, jotta myssystä tulisi varmasti riittävän iso. Kauhean vaikea on arvailla  vauvojen kokoja. Mutta osuinpa oikeaan.

Viime kesän neulefestareilla jaettiin iltajuhlan osanottajille pussillinen lankamaistiaisia. Sain omastani (ja siskon pussista, kiitosta vaan) huikaisevan pirteää Wee rainbow on a vespa -väriä La bien aiméen merinosinkkuna. Tästä löysin niille nöttösille vihdoin sopivan projektin, johon ne riittivät. Myös harmaa raitalanka oli peräisin festareiden maistiaispussista, mutta en kyllä enää yhtään muista, mitä lankaa se on.


Mitä: Mini motif baby mittens / Lynette Hulse
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Zelda's dippins Wild and free + The Uncommon Thread Everyday Sport, 9 + 8 g
Ravelryssa

Toki pakettiin piti sujauttaa myös tumput, koska kevätpäivät voivat vielä viluttaa pieniä sormia. Tämäkin ohje kuuluu vauvalahjasuosikkeihini. Parasta siinä on, että ohjeessa on kahdeksan eri kaaviota, joista valita. Malliin ei pääse kyllästymään, kun aina voi neuloa eri kaavion.


Tällä kertaa valitsin kaavioksi pikkuiset pöllöt. Tietenkään en ottanut edelliskerroista opikseni ja kaivoin jämälankakorista liian kirjavat langat, joilla kuvio ei erotu kunnolla. Tällä kertaa sentään otin tumppuihin kaksi sport-vahvuista lankaa, sillä fingering-vahvuisella tumpuista tulee ihan vastasyntyneen kokoiset ja ne jäävät nopeasti pieniksi. Onneksi arvoin näissäkin sopivat puikot käyttöön, sillä sekä myssy että tumput olivat juuri oikean kokoiset pikkuiselle.

Neulisti

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Värittömyyden himo

Jotkut huivit ovat helpompia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät. Vai mitenkä se laulu oikein menikään.


Mitä: Color craving / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla Extra Fino, 133 g
Ravelryssa

Joskus aikoinaan, kun Color craving -huivi oli Stephenin mysteerineulonnassa ja niitä alkoi putkahdella ympäri Ravelrya, en ymmärtänyt mallin päälle yhtään. Semmoinen joka suuntaan kurkotteleva reikäinen lärpäke. Mitä sellaisella tekee?



Mutta sitten näin Stephenin kurssilla huivin ihan paikan päällä. Sehän oli ihana! Ihan täydellinen. Ihanan valtaisa huivin lärpäke, jonka ylettää kietomaan kaulan ympärille muutamaan sataan kertaan. Ja ne reiät! Hei, ne ihan kauhean käteviä, kun niistä voi pujottaa huivin pään ja se pysyy kaulalla solmimatta.



Siitä asti halusin ehdottomasti neuloa huivin itselleni. Ihan omaan käyttöön. Joku kerta törmäsin lankakaupassa Semillan ihanan huurteisiin väreihin, vaaleanpunaiseen ja mintunvihreään. Kotoa löytyi jo valmiiksi vyyhti valkoista ja vaaleaa harmaata, joten homma oli sitä myöten selvä. Yksi täysin väritön Color craving tulossa. Osuvaa, eikö. No ei ehkä, mutta ainakin meikäneulojalle tyypillistä käytöstä.


Huivi oli tosi hauska neulottava, vaikka koko ajan pitenevät kerrokset alkoivatkin välillä puuduttaa. Huivi aloitetaan neulomalla keskellä oleva raitaosuus. Reikärivistö saadaan aikaan tekemällä joka toisella kerroksella holtiton määrä lisäyksiä samassa kohtaa. Seuraavaksi neulotaan nurkka kerrallaan poimimalla silmukat keskikolmion kahdelta sivulta ja neulomalla koko ajan lyheneviä lyhennettyjä kerroksia. Kun yksi nurkka on käsitelty, otetaan toinen väri ja neulotaan seuraavat kaksi sivua. Lopuksi komeuden kruunaa nirkkopäättely.


Huivin neulominen oli siis hauskaa ja siinä tökki korkeintaan valitsemani värien järjestys. Oikeasti mallissa käytetään kolmea väriä, mutta mulla kun sattui olemaan neljä. Neljännen värin ujuttaminen työhön onnistui ihan helposti, mutta näin jälkiviisaana tuumaan, että olisi kannattanut raidoittaa keskikolmion vaalean punainen valkoisella harmaan sijaan. Harmaameleerattu pinkki ja harmaa yhdessä ovat vähän tunkkainen yhdistelmä. Sievä tästä tuli näinkin.



Ongelmat alkoivat vasta huivin valmistuttua. Sen kuvaamisesta ei nimittäin tahtonut tulla mitään. Ensin sitä kuvattiin Vyyhdin kanssa, kun käytiin heillä kyläilemässä maailmalla. Mutta jotenkin kuvista ei tahtonut tulla onnistuneita. Oli liikaa hälinää taustalla tai sitten kamera oli tarkentanut ihan väärään kohtaan tai sitä tai tätä. Aina jotain pientä pielessä. Otin huivin jo käyttöönkin ja päätin murehtia kuvia myöhemmin.



Lopulta otin uusintayrityksen äiti kameran takana. Paitsi, että minulla oli jo valmiiksi asennevamma tämän huivin kuvaamista kohtaan, kun siitä ei edelliselläkään kerralla tullut hyvää kuvaa ulos. Jos harrastaa neulekuvaamista, on varmaan tullut huomanneeksi, että nyrpeällä mielellä ei myöskään tule hyviä kuvia. Aikani kiukuteltuani pyysin äidiltä kauniisti anteeksi ja kerroin huivin olevan syypää huonoon tuuleen. Ja kun paha mieli oli kerran purettu, alkoi kuvauskin sujua.


Tämän kanssa suurin ongelma taisi olla huivin muoto. Se on niin pitkä ja kapea lärpäke, ettei sitä oikein saa kuvissa näkymään kokonaan. Katsokaa nyt! Yrittäkääpä itse venyä tämän kuvaamiseen. Kuvaushaasteista huolimatta itse huivi on kerrassaan ihana ja suosittelen sitä kaikille vähän erikoisempien huivien ystäville.

Neulisti

torstai 6. huhtikuuta 2017

Elsa-pipo. Not.

Osallistuin maaliskuussa retriitille ja nappasin rukin mukaani, sillä olin päättänyt pitkästä aikaa kehrätä. Kotona valikoin kasan inspiroivia kuituja mukaan ja sainkin niistä yhden työstettyä langaksi asti retriitissä.


Mitä: Kaksisäikeinen, 171 m / 120 g
Miten: Martin malliin
Mistä: Yarngrimoire Merino/silkki/firestar värissä Moby Dick
Ravelryssa

Kuitu valikoitui mukaan värinsä takia. Se on alusta asti huudellut, että Frozenia fanittavalle veljentytölle voisi tehdä tästä myssyn. Paitsi että se on vaaleansininen, siinä on mukana kimmeltävää firestar-kuitua, joka tuo lankaan hentoisen säihkeen. Tietenkään tuo säihke ei välity kuvista kovinkaan hyvin, mutta uskokaa pois, että siellä sitä on seassa. Itse tykkään erityisesti siitä, miten hienovaraisen säihkeen se lankaan tuo.

En ole aikoihin kehrännyt näin paksua lankaa. Jos harrastaa kehräämistä, tietää, että kaikesta langasta tuppaa herkästi tulemaan aina samanvahvuista. Jokaisella on oma sormituntumansa, joka tuottaa mieluusti aina yhtä ja samaa vahvuutta - yleensä jotain aika ohutta. Sitten jos haluaa, minkään muun vahvuista lankaa, se vaatii keskittymistä. Halusinkin haastaa itseni kehräämään mahdollisimman paksua lankaa. Tasaistahan siitä ei tietenkään tule, kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta käsinkehrätyssä langassa saa kyllä näkyäkin, että ihan itse tein.


Mitä: Pipo / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 115 g
Ravelryssa

Jos kehrääminen vaati vähän tarkkaavaisuutta, piposta halusin tehdä mahdollisimman aivottoman. Alkuun korkea joustin, loppu pipo sileää ja kavennukset neljässä kohtaa. Resorin taitoin kahtia ja lopusta langasta tein tupsun sekä lettinauhat, joilla pipon voi halutessaan solmia leuan alta. Aika sievä, vai mitä? Niin minäkin luulin...


Vastaanotto oli vähän nuiva. Pipoa ei millään haluttu sovittaa, lettipipoja löytyi hyllystä kuulemma jo vanhastaan ja eivät Elsan letit edes ole siniset. Ja sitä kimalletta ei, täti hei, ole Elsan tukassa vaan mekossa. Olinpa tollo. 


Sama tomera kullanmuru on aiemminkin antanut suoraa palautetta käsitöistä. Ompelemani Elsa-mekko oli pielessä, kun viitassa oli ruusuja lumihiutaleiden sijaan. Vaan ahkerassa käytössä on sekin ollut. Eiköhän pipokin pääse päähän sitten ensi talvena.

Neulisti

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Jonka mielestä villahousut eivät ole hot, on väärässä

"Pylly palelee lumihangessa istuessa," totesi rakas kälyni ja toivoi villahousuja. Sepä sattui sopivasti, kun minä nääs olen tämmöinen neulojatyyppi. Ei muuta kuin sopivaa mallia metsästämään ja lempivärejä tiedustelemaan.


Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Louhittaren luola Tuulen tytär, 121 g
Ravelryssa

Sattumoisin sopivasti samoihin aikoihin törmäsin netissä älyttömän hyvännäköisiin neulottuihin shortseihin. Kälykin tokaisi, ettei hoksannut tilausta tehdessään, että villashortsit voisivat olla paitsi hyvännäköiset, jopa seksikkäät. Mutta voihan ne, kun hyvin tekee.


Itse malli on hyvin simppeli. Pöksyt neulotaan ylhäältä alas. Ensin tehdään piiiitkä resori, jonka voi halutessaan kääräistä rullalle tai pitää ylhäällä vatsaa lämmittämässä. Resorin jälkeen lisäillään vähän silmukoita. Pöksyt ovat muuten sileät, mutta joustinta jatketaan sivuilla. Pyllylle tehdään tilaa lyhennettyillä kerroksilla ja kun housuilla on riittävästi mittaa, neulotaan haarakiila ja erotellaan kintut omiin lahkeisiinsa. Lahkeet neulotaan joustinneuleena. Helppoa ja hyvännäköistä.


Ohje oli kirjoitettu vain yhdelle koolle, M/L. Tarvetta oli kuitenkin ennemminkin koolle S. Yritin alkuun muokata ohjetta pienemmäksi. Laskin ohjetiheyden perusteella sopivamman silmukkamäärän, mutta siitä näytti tulevan niin pieni, että työ muistutti enemmänkin kauluria kuin lantion yli ujutettavaa vaatekappaletta. Purin neuleen heti parin kerroksen jälkeen ja noudatin kiltisti ohjetta. Otin yhtä kokoa pienemmät puikot, mutta loppujen lopuksi olisi kyllä pitänyt lisäillä resorin jälkeen silmukoita hiukan ohjetta maltillisemmin. Ei näistä mitenkään kauhean isot tullut, mutta vielä ne voisivat paremminkin istua.


Projektissa ehdottomasti hauskinta oli se, että ohje on kirjoitettu ruotsiksi. Olipa hauskaa pitkästä aikaa opetella uusi neulekieli. Sanakirjaankaan ei tarvinut turvautua kuin muutaman kerran, huomattavasti lystikkäämpää oli yrittää päätellä asiayhteydestä, mitä mikäkin tarkoittaa. Sivujoustimista tuli tarkoitettua kapeammat, kun olin tulkinnut väärin oikeiden ja nurjien silmukoiden lyhenteitä ja aloittanut resorin väärällä silmukalla. Mutta eipä tuota kukaan tiedä, jollen itse kerro. Hups.

Lanka oli pehmoista ja juuri sopivan semisolidia. Sitä oli ilo neuloa. Pitäisikin työstää tästä joku paita tai takki - yksi varastosta jo löytyykin. Yksi vyyhti riitti pöksyihin melkein. Jouduin korkkaamaan toisen vyyhdin vasta ekan lahkeen lopussa. Vähän lyhyemmän resorin kun tekisi housujen yläreunaan, tämä olisi yhden vyyhdin projekti.


Suurkiitos kälylle kuviin lainatusta pepusta. Oli ilo neuloa pöksyt, kun vastaanottaja tykästyi niihin niin kovasti.

Neulisti

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Supersankari

Tein tässä keväällä jotain hurjaakin hurjempaa. Innostuin osallistumaan Facebookin ompeluryhmässä järjestettyyn yhteisompeluprojektiin, jossa kaikki ompelivat itselleen laukun. Jep. Laukun! Eikä siis mitään höttöistä ohutta kangaskassia, vaan kunnollisen ja jykevän laukun, johon mahtuu pakkaamaan viikonloppureissun tavarat.


Mitä: Weekend bag / ompeluryhmän ohje
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Villakangasta, puuvillaa, tekonahkaa, niittejä, solkia, magneettilukkoja, vetoketjuja ja vaikka mitä

Joskus syksyllä huomasin gallupin, jossa kyseltiin, minkälaisen laukun yhteisompeluun löytyisi innokkaita ryhmäläisiä. Eniten ääniä sai ns. viikonloppulaukku, jollaista itsekin kyselyssä äänestin. Asiasta luvattiin infota lisää tämän vuoden puolella. Ystävänpäivänä projekti sitten alkoi. Ohjetta julkaistiin pala kerrallaan päivittäin ja sitten kovasti kohistiin keskenämme kaikkia sen ompelemiseen liittyviä hankaluuksia ja onnistumisen iloja. Ja nyt meillä on laukut!



Ihan ensimmäiseksi oli pienoinen urakka kasata itselleen kaikki tarvikkeet laukkuprojektia varten. Metalliset tilpehöörit ja valepohjaksi tarkoitettu muoviritilä oli onneksi koottu käteväksi, valmiiksi paketiksi Kangaskapinan verkkokauppaan ja sieltä sai samalla ostettua myös tarvittavia tukikankaita ja -huopia. Keinonahkan ja vuorin paksun puuvillan ostin Eurokankaasta, ja täydellistä päällyskangasta etsin Tallinnasta asti. Halusin kankaaksi jotain persoonallista ja kuitenkin laukkumaista. Tallinnanmatkalla olin etukäteen selvittänyt erään kangaskaupan osoitteen, mutta sieltä ei löytynyt kyllä mitään apuja laukkuhankkeeseen. Onneksi samalla kadulla oli kangaskauppoja pilvin pimein ja yhdestä pikku putiikista löysin sitten just eikä melkein täydellisen laukkumaisen kankaan. Se oli paksua villaa ja ajattelin sen sopivan tähän työhön kuin nenä päähän.




Seuraavaksi oli edessä kankaiden leikkaaminen ja tukikankaiden silittäminen. Laukussa oli palasia vaikka kuinka ja oli melkoinen työ pysyä kärryillä siitä, mitkä osat oli jo leikannut ja mitä vielä uupui. Laitoinkin kaikkiin palasiin nimilaput heti ne leikattuani. Tukikangas oli kiinni silitettävää mallia ja sen urakan vinkattiin hoituvan helpoiten niin, että leikkaa ensin päällys- ja vuorikankaat, ja sitten levittää tukikangasrullan silityslaudalle ja asettelee aina muutaman laukun palasen kerrallaan sen päälle ja leikkaa tukikankaat vasta silittämisen jälkeen. Jo tässä kohtaa sain huomata paksun villakankaan aiheuttavan harmaita hiuksia, koska se ei millään tahtonut lämmetä riittävästi, jotta tukikankaan liima sulaisi siihen kiinni. Tekonahan silittämisestä varoiteltiin etukäteen, että se joko sulaa silittäessä tai sitten tukikangas ei suostu tarttumaan siihen - tai mahdollisesti molempia yhtä aikaa. Positiivisena yllätyksenä minulla ei ollut suurempia ongelmia tekonahan kanssa, mutta kaiken kaikkiaan leikkely- ja silittämisurakkaan vierähti muistaakseni 9 tuntia!


Kun lopulta pääsin itse ompelemisen kimppuun, teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Ohjeet olivat erinomaiset, mutta kankaani olivat niin paksuja, ettei niitä tahtonut saada edes ujutettua ompelukoneeni paininjalan alle. Ajattelin heti, ettei tästä voi tulla mitään, koska kone ei pysty työhön, mutta yritin toki jatkaa, kun tarvikkeet oli ostettu ja kankaat leikattu. Kehittelin jos jonkinmoista kikka kolmosta selvitäkseni eri vaiheista. Päällyskankaasta ommeltujen taskujen kiinnittäminen laukun päälle oli vaikein pala. Työtä ei mitenkään saanut ujutettu paininjalan alle, joten keksin kiinnittää yhden taskuista ompelemalla muutaman tikin taskun reunaan poikittain ja paksuimman taskun alareunan ompelin käsin. Oli todella vaikeaa saada neulaa kaikista kerroksista läpi ja tasku onkin enemminkin harsittu kuin ommeltu, mutta vaikuttaa silti pysyvän aloillaan ja olevan käyttökelpoinen. Opin laukkua ommellessa myös sen, että koneeni pystyy uskomattomiin suorituksiin. Kunhan työn saa jostain ohuemmasta kohtaa ujutettua paininjalan alle, kone kyllä kiskoo itsensä niiden paksumpienkin kohtien yli, vaikka minulla ei olisikaan voimia työntää niitä kohtia paininjalan alle.


Jospa sitten pari sanaa tästä varsinaisesta laukusta? Ensinnäkin, se on ihanasti aika valtavan kokoinen, koska siihen on tarkoitus mahtua viikonloppureissun vaihtovaatteet sun muut tavarat. Laukussa on etupuolella läpällinen tasku, joka pysyy kiinni magneettilukkojen avulla. Takapuolella on kirjekuoritasku, joka on alareunastaan kiinni laukussa vetoketjulla. Ideana on, että jos vetoketjun avaa, taskun takaa voi sujauttaa matkalaukun vetokahvan ja laukku kulkee kätevästi matkalaukun päällä. Laukun ulkopuolella on myös tilavat sivutaskut, joissa voi kuljettaa vaikka juomapulloa. Laukussa on tekonahkainen pohja sekä kahvat ja olkahihna. Laukun sisältä löytyy kaksi eri kokoista vetoketjullista taskua ja kolme muuta taskua, joista yhteen mahtuu vaikka läppäri/iPad. Ohjeen mukaan sisällekin olisi tullut vielä sivutaskut, mutta minä halusin jättää sisäpuolelle mahdollisimman paljon tilaa, koska tuppaan pakkaamaan viikonloppureissuille ihan liikaa tavaraa. Loppusilauksena laukussa on vielä sisäpuolella tekonahasta ommeltu valepohja - siis sellainen irrallinen pohjalevy, jollaisia kaupankin laukuissa aina on.



Tämä oli hurja projekti. Uskaltauduin kokeilemaan lukemattoman määrän minulle ennestään tuntemattomia temppuja. Paksut kankaat estivät ompelukoneen käytön jossain kohdin, mutta käsin tikkailimalla niistäkin selvittiin. Tässä työssä on varmaan joka ikinen sauma vähän vinossa, niitit ovat lommoilla ja ihan vinkurallaan ja muutama saumakin vähän rakoilee, kun päällyskangas ei ollutkaan ommellessa oikeassa välissä. Nämä kaikki ovat asioita, jotka näkee helposti,jos pääsee katsomaan laukkua lähempää. Se näyttää todellakin itse tehdyltä, mutta ei haittaa tippaakaan! Rakastan laukkuni joka ikistä vinoa milliä. Selvisin urakoista, joiden en uskonut olevan mahdollisia, kuten vaikkapa valmiin laukun kääntäminen vuorin pienen vetoketjutaskun läpi. Tämän ommeltuani tunsin itseni supersankariksi (ja saatoin heittää pari teemaan sopivaa poseeraustakin). Erityiskiitos vielä omalle kullalle, joka avusti vuorin kasaamisessa: mies seisoi ompelukoneen vieressä pitelemässä päällyslaukkua, kun minä survoin vuoria paininjalan alle milli kerrallaan manaillen. En olisi ikinä onnistunut sen ompelemisessa yksin, kun kaksistaankin tuntui haastavalta. Enpä muuten ole koskaan ennen ommellut koneella seisaaltaan, mutta tässä laukussa moni sauma vaati sen verran paljon voimia, ettei niitä istualtaan tikkailtu.


Koska nyt tiedän kaikki projektin sudenkuopat, päätin samantien tilata tarvikkeet toiseenkin laukkuun. Tällä kertaa tiedän ostaa ohuemmat kankaat.

Neulisti

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ystävälle

Kuten moni luki blogista, Vyyhti karkasi maailmalle. Eipä hätiä, nääs kun tiedän osoitteen ja voin mennä silloin tällöin perässä. I know where you live, ja kaikkea muuta rakkaan ystävän stalkkaukseen sopivaa tekstiä. Kävin siis Vyyhdillä kylässä ja neuloin matkalla sukat. Ja jätin ne Vyyhdin jalkaan.


Mitä: Perussukat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: La Bien Aimée MCN Light + The Uncommon Thread Twist Sock, 42+16  g
Ravelryssa

Kuten kuvasta näkyy, tein raitasukat. Ai ei näy vai? En nimittäin tarkoita raidoilla näitä värikkäitä pätkiä. Tässä on raidoitettu kahta harmaata lankaa, joista toisessa on värikkäitä pätkiä seassa. Joo, en erota itsekään, missä kohtaa yksi harmaa vaihtuu toiseen. Uskokaa silti, kun kerron, että tässä on tehty kahdella harmaalla kolmen kerroksen raitoja.



Ennen joulua kalistelin toverin kanssa onnelliset sukat meidän ja maailman välejä pehmentämään. Meiltä molemmilta jäi niistä lankaa yli ja etenkin toveri on sitä mieltä, että kerran korkattu lanka on so last season. Ostin toverilta sekä kalistelusukista jääneen jämän että yhden toisen harmaan langan, jonka jälkeen minulla oli hyppysissäni yhteensä 90 g lankaa. Siitähän saa kevyesti sukat.



Iloisen kirjava La Bien Aiméen lanka ei olisi yksinään riittänyt toisiin sukkiin, mutta raidoittamalla sen sai venymään toiseenkin pariin. Resorin, kantapäät ja varpaat tein yksin sillä ja muut osat raidoitin toisella harmaalla. Raitoja tästä ei erota, mutta lopputulos oli paljon hauskempi kuin osasin odottaakaan. Oikeastaan kävi paremmin kuin hyvin, kun raitoja ei erota. Nyt sain toisella harmaalla venytettyä herkkulankani riittävyyttä ja raidoitus näyttää ainoastaan hieman harventaneen väriläiskien tahtia.



Vyyhdille sukat kelpasivat paremmin kuin hyvin. Erityisesti sen takia, että raidoitus toisella langalla rauhoitti väriläiskälangan ilmettä sopivasti. Olipa ihana pitkän tauon jälkeen pitää neulekuvaussessiot vanhan bloggaajakamun kanssa. Pysyköön jalkasi taas hetken lämpöisempänä!

Neulisti

torstai 16. maaliskuuta 2017

Utuisia aaltoja

Viime kesäisillä neulefestareilla lahjottiin kaikkia osallistujia Veera Välimäen huiviohjeella. En alunperin aikonut neuloa sitä, mutta ajan myötä malli alkoi puhutella minuakin.


Mitä: Hazy Waves / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Handu Handdyed Perussukkalanka + Ikke Yarns Merino/Nylon/Cashmere, 93 + 88 g
Ravelryssa

Huivi oli yksinkertainen ja koukuttava. Jopa niin koukuttava, että huitaisin sen valmiiksi ihan parissa päivässä.


Malli alkaa päävärillä tehtävän viiston huivin kapeimmasta nurkasta. Alkuun neulotaan pitkästi ainaoikeaa muotoillen huivia välillä hiukan lyhennetyillä kerroksilla. Ennen reunusta tehdään viimeiset lyhennetyt kerrokset kontrastivärillä raidoittaen.


Reunaan neulotaan kontrastivärillä simpukkakuvioita - nekin lyhennetyin kerroksin muotoillen. Tyypillistä ja kaunista Veeraa. Ei jää epäselväksi, kuka tämän ihanuuden on suunnitellut.


Sen sijaan huomattavasti epäselvemmäksi jäävät huivin värit, joita ei mihinkään kuvaan tahtonut saada toistumaan oikein. Pääväri on Handun merinoa värissä Totinen mörkö. Nimi kuvaa väriä ihan täydellisesti. Tämä on semmoinen jännittävä ruskea, joka taittaa metallinhohtoiseen vihreään. Erikoisjännä väri. Hurjan kaunis, eikä näy näissä kuvissa yhtään.


Kontrastiväriksi nappasin lankalipastosta Ikken kasmirssukkista vihreän, sinisen ja keltaisen kirjavana vyyhtinä. Voi jesta. Olenhan minä ennenkin neulonut kasmissukkalankoja, mutta joka kerta ne viettelevät yhtä hurjasti. Tavallinen sukkalanka tuntui tämän rinnalla piikkilangalta, vaikka sekin oli oikeasti pehmeää. Huivissa kasmir ei ehkä joudu niin kovalle koetuksellekaan, että alkaisi nyppyyntyä holtittomasti.

Tämä huivi lähtee lämmittämään tädin kaulaa, mikäli värivalintani hyväksytään.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...