maanantai 11. joulukuuta 2017

Mitä mä just neuloin?

Joka vuosi varma syksyn merkki on Stephen Westin mysteerihuiviKAListelu. Tänäkin vuonna siihen hullutteluun piti tietenkin lähteä mukaan.


Mitä: Speckle and pop / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Canon Handdyes Charles Sock + Lystig Merino Single + Petrichor Yarns Shiny Sock + jämiä, 97 + 52 + 96 + 59 g
Ravelryssa

Ihan alkuun tuli ohjeistus, että huivia varten tarvitsisi penkoa stashista kolme pääväriä, jotka saisi kivasti feidattua keskenään. Eli niiden pitäisi muodostaa jonkinlainen gradientti. Ja sitten lisäksi tarvitsisi 20 g viittä erilaista iloisen väristä jämälankaa. Kuulosti jokseenkin aika isolta määrältä lankaa. Mutta hei, Steppe-setä on tunnettu shlanket-koon huiveistaan.


Stephenin mysteeriKAListeluun ehdottomasti kuuluu lähteä omia laatikonreunoja reippaasti paukutellen. Niinpä nappasin omaan makuuni melkoisen villin kombon pääväreiksi. Jos lähdetään rauhallisemmasta päästä liikkeelle, niin ensimmäisenä valitsin kauniisti kimmeltävän, sinisen harmaan sukkalangan Petrichor Yarnsilta. Olin ostanut sen kesän neulefestareilta. Sen kaveriksi löytyi helpolla toinen festariherkku, Lystigin sinkkumerino lähes valkoisen harmaana iloisilla sateenkaaren värisillä neonroiskeilla. Erittäin hyvä tähän asti. Ja sitten se laatikon reunojen täyskaato: kolmanneksi väriksi valikoitui nimittäin toissakesäisen Tour de Sockin palkintolankana luokseni lentänyt Canon Handdyesin sukkalanka, jonka väriä kuvaa ehkä parhaiten happotripillä olevan yksisarvisen oksentama sateenkaari. Se oli yhtä aikaa villin vauhdikas ja kuitenkin juuri looginen kolmas lanka tähän gradienttiviritelmääni, koska siitä löytyi vaalealla pohjalla samoja sateenkaaren värejä kuin keskimmäisestä Lystigistä. Ei nyt kuitenkaan ehkä ihan vastaa tämä värivalinta meikäneulojan lajityypillisintä käytöstä.


Syyskuun lopussa alkoi itse neulominen. Ensimmäisessä vihjeessä neulottiin valtaisa puoliympyrän mallinen huitula. Se olisi koonsa puolesta jo yksinään pieni huivi. Siinä muotoiltiin puoliympyrää neulomalla pääväreillä lyhennettyjä kerroksia, joita rytmittivät kontrastiväreillä neulotut reikäraidat. Palan reunoja kiersivät i-cord -nauhat. Heti alkuun homma alkoi epäilyttää. Ensimmäisen palasen muoto oli oikein sievä ja tämä oli aika hauska neulottava, mutta se piti aloittaa räikeimmällä/tummimmalla värillä. Siinä sitä oli yksisarvisen happotripissä nieleskelemistä. Lopulta päästyäni hissukseen feidaamaan sitä rauhallisemmalla kakkoslangalla, olo alkoi helpottaa. Ja nyt valmiissa huivissahan se ei tietenkään näytä ollenkaan niin räikeältä, kun tuo väri on vain osa kokonaisuutta. Mutta kyllä tuntui alkuun haastavalta. Useampi neulojatoveri totesikin, että olenko tullut kipeäksi.


Lisähaastetta ensimmäiseen osioon toivat sen koko ja koko ajan jaloissa pyörivät lankakerät - pääteltävistä langanpäistä puhumattakaan. Kovinkaan moni ei tainnut ehtiä neuloa ykkösvihjettä ajallaan. Itsekin sain kirittyä oikeaan tahtiin vasta kolmannen vihjeen kohdalla. Ja siinäkin kohtaa puolet ensimmäisen osion langanpäistä roikkui yhä päättelemättä.


Toinen vihje oli onneksi ensimmäistä paljon nopeampi neulottava. Siinä tehtiin pääväreillä raidottaen kapea epäsymmetrinen kiila juuri neulotun puoliympyrän alareunaan. Kai sillä oli tarkoitus hieman muokata huivin muotoa epäsymmetrisemmäksi. Lähinnä kuitenkin tuntui, että Stephen oli keksinyt uuden hauskan neulepinnan, jota halusi päästä testailemaan. Sen pintaneule oli jonkinlainen sekoitus rikottua helmineuletta ja linen stitchiä (linnunsilmä suomeksi?). Pinnasta tuli ihan hauskan näköistä, mutta kiehtovinta siinä oli se, miten se sai päävärit sekoittumaan niin, ettei niitä edes erota toisistaan. Onneksi tämä osio oli kuitenkin hyvin kapea kaistale, koska pintaneule on mielestäni turhan jämäkkää huivimatskuksi. Huivi kun saisi mieluummin laskeutua kuin vaikuttaa tärkätyltä.


Jos tähän asti ei ollut vielä riittävän jännittävää, niin kolmas vihje kyllä räjäytteli meikäneulojan pollaa useampaankin otteeseen. Se lähti liikkeelle kovin villisti. Puoliympyrän alareunaan neulottiin kolmioita. Joo, ainaoikein kolmioita. Ajattelin hetken, että liekö ne muodostavat reunuksen ja sitten siirrytään neulomaan jonnekin ihan toiseen kohtaan huivia. Väärässä olin. Kolmioiden perään työstettiin jäätävän kokoisia reikiä. Toisaalta teki mieli luottaa ohjeeseen ja siihen, että kyllä Steppe tietää, mitä tekee. Mutta sitten sitä pysähtyy ajattelemaan, että kyseessä on kuitenkin Stephen West. Että tästä voi tulla ihan mitä tahansa. Siitä voi tulla jotain tajunnanräjäyttävän hienoa tai sitten jotain, mitä en ikinä itse käyttäisi. Jättimäisiä reikiä neuloessa ajatus oli kyllä lähinnä, että mitä?! En tajua, mitä juuri neuloin. Epäilytti suuresti, että huivineulonta saattaakin olla suuri huijaus ja oikeasti tässä työstettiin verkkoja ensi kesän kalavesille.



Kolmioita seuranneiden reiänjärkäleiden perään alettiin neuloa sikin sokin ainaoikeaa ja kaksiväristä patenttia. Sai kyllä hyvän pätkän neuloa ennen kuin huivin reunus alkoi hahmottua. Työssä killui tässä kohtaa 62 silmukkamerkkiä ja kerroksella oli joku 800 silmukkaa. Ihan hetki vierähti yhden kerroksen neulomisessa ja briossia tehdessähän pitää oikeastaan neuloa kaksi kerrosta, jotta saa yhden kerroksen verran korkeutta. Tässä kohtaa tipahdin auttamatta KAListelujunan kyydistä, mutta alkoipa huivi sentään näyttää taas huivilta.


Viimeinen vihje sisälsi ohjeet päättelyyn. Olipahan muuten operaatio sekin! Huivin reunus pääteltiin i-cordia neulomalla, mutta ei nyt sentään ihan tavallista i-cord -nauhaa. Ehei. Jokainen ainaoikein- ja briossi siksakin muodostama kolmion kärki piti i-cord -päätellä eri kontrastivärillä. Ihan pieni hetki viivähti päättelyssä, kun vähän väliä piti solmia langanpäitä yhteen ja koettaa ujutella niitä i-cordin sisään siinä jo neuloessa. Aina välillä heräsin pohtimaan, että kylläpäs tämä nyt alkoi sujua joutuisasti - joka kerta vain huomatakseni, että olin unohtanut kuljettaa langanpäitä reunan mukana piiloon.


Jesta, mikä operaatio! Villeimmillä KAListelijoilla ohjeessa vielä vinkattiin, että ne jättimäiset reiät voisi reunustaa virkaten kontrastiväreillä. Minäpä ehdin kuitenkin nähdä instagramista yhden tähän tapaan koristellun huivin ja täytyy sanoa, että neonpersikkaiset virkkuureunukset piirsivät vähän turhan anatomisia mielikuvia verkkokalvoilleni. Päätin sitten jättää sen homman välistä, vaikka omat kontrastivärini seikkailivatkin sinisten ja vihreiden maailmassa.


Summa summarum: tästähän tuli aika sievä huivi. Happotripit rauhoittuivat kokonaisuudessa huomattavasti ja jättireiätkin saatiin ojennukseen lopulta. Oli ehdottomasti mielenkiintoinen neulottava, kun siitä näin irtosi asiaa.

Neulisti

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Ruso

Kirjan viimeisenä mallina valmistuivat sukat. Tiesin heti, että sellaiset oli kokoelmaan saatava mukaan, kun kerran tarjolla on maanmainion Tukuwool Fingeringin lisäksi nylonilla vahvistettua Tukuwool Sockia.


Mitä: Ruso / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Tukuwool Sock, 82 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/the-girl-who-said-baa-vi

Ruso-sukat ovat yhdistelmä joustinneuletta ja Alma-piposta tuttua palmikkoa. Palmikko kulkee jalan ulkosyrjässä niin edessä kuin takana ja ulottuu takana kantalappuun asti. Kantapään käännös tehdään ranskalaisittan. Pohja on toki sileää, mutta muuten sukat ovat joustinneuletta.


Sukkien mallikappaleen neulominen jäi melkoisen viime tippaan. Meillä oli nääs Hakamaan lammastilan ja kuvaajan kanssa sovittu treffit eräälle päivälle. Pari päivää ennen sovittua kuvausta oli tarjolla uskomattoman kauniita maisemia kirpeässä pakkassäässä, mutta sää uhkasi lauhtua vauhdilla. Lammastilan emäntä soitteli jo huolissaan, että olettehan seuranneet sääennusteita.

Päätin ottaa kilpajuoksun kellon kanssa. Jos saisin ensimmäisen sukan parissa tunnissa kantapään yli, uskaltaisin soittaa kuvaajalle ja siirtää kuvaussession seuraavalle päivälle. Paksusta langasta sukat onneksi neuloutuivat vauhdilla ja ehdin lopulta jopa ajoissa nukkumaan, ettei kuvissa tarvitsisi ihastella polvissa roikkuvia silmäpusseja.


Sää tosiaankin lauhtui uskomatonta vauhtia. Ehdimme saada kuviin kauniin talviset maisemat, mutta tosiasiassa taistelimme koko ajan ympäriltä sulavaa talvea vastaan. Kuvausten alussa oli talvi ja kuvausten lopussa loskaroska. Kiirettä piti, vaan ehdittiinpä.

Itse sukista minulle välittyy sellainen rouhea mökkitunnelma. Sellainen, että nämä pitää kiskoa jalkaan, kun lämmittelee varpaita takkatulen ääressä.


Huh, siinä niitä neuleita piisasi! Mitäs te meinasitte kirjasta ensimmäiseksi neuloa?

Näistäkin kuvista kiitos Miikalle ja vielä kerran erityiskiitos Hakamaan emännälle, joka otti neulekuvien onnistumisen sydämenasiakseen.

Neulisti


maanantai 4. joulukuuta 2017

Alma

Koska pipoja ja myssyjä ei koskaan voi olla liikaa, halusin sisällyttää kokoelmaan ohjeen useampaan sellaiseen.


Mitä: Alma / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 48 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/the-girl-who-said-baa-v

Tämän pipon halusin pitää yksinkertaisena. Enimmäkseen sileää, vähän palmikkoa, jotta neulominen pysyy mielenkiintoisena ja lopuksi hauska kirjekuoripäättely, johon tutustuin Hiekkamyrsky-pipoa suunnitellessani.


Sievä pieni palmikko kulkee samassa kohtaa pipon kummallakin puolella ja kohtaa toisensa lopulta päälaella kirjekuoripäättelyssä.


Kirjekuoripäättelyn kanssa kannattaa pitää huolta siitä, että neuloo myssyihin riittävästi pituutta, sillä taitosten tekeminen haukkaa siitä hyvän palan. Päättelyn tekemiseen löytyy ohjeesta yksityiskohtainen ohjeistus sekä kuvalliset ohjeet taitoksen avuksi.


Itse en saa tarpeekseni Tukuwoolin Selja-väristä. Tämä on kerrassaan täydellinen vihreä. Sitä löytyi myös Manta-takin reunuksesta ja taskuista. Pitäisiköhän seuraavaksi neuloa siitä kokonainen takki?


Näistäkin kuvista on kiittäminen Miikaa.

Neulisti

lauantai 2. joulukuuta 2017

Manta

Koska olen ensisijaisesti paitojen ja takkien suunnittelija, täytyi The Girl Who Said Baa -kokoelmaan tietty saada yksi sellainen mukaan.


Mitä: Manta / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 405 + 30 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/the-girl-who-said-baa-iv

Palmikot tuntuvat olleen mielen päällä viime aikoina, sillä niitä löytyy tästäkin neuleesta - tällä kertaa simppeleinä hunajakennoina.


Manta on pitkä neuletakki, jossa on lämmin ja jykevä, kaksinkertainen kaulus ja raglanhihat. Oikean etukappaleen reunaa koristaa hunajakennopalmikko, jota on myös molempien etukappaleiden helmassa. Takana helma on ensin sileää ja sitten joustinneuletta.


Takin viimeistelee kontrastivärillä neulottu i-cord -nauha, joka samalla virkistää neuleen ilmettä. Helman palmikot myös kätkeävät taakseen kontrastivärillä neulotut taskut. Koska taskut! Kyllä vaatteessa pitää taskut olla.


Suosikkiyksityiskohtani takissa ovat napinlävet. Ne nimittäin kätkeytyvät sievästi hunajakennon palmikoiden sisälle.


Tukuwoolista neulottuna takki on ihanan lämmin. Kuvauspäivänä jännitti, mitenköhän pahasti mahdan paleltua patsasteltuani pari tuntia lumihangessa, mutta pelko oli turha. Villaiset vaatteet yllä ei paleltanut tippaakaan.


Jos talvesta tulee lopulta niin kylmä kuin jotkut maalailevat, aion pysyä tiukasti tämän takin sisällä koko talven.


Tätä mallia esitellessä on myös hyvä tilaisuus kertoa ohjeiden nimeämisestä. Kas kun halusin nimetä kirjan mallit lampaiden nimillä. Google-haku vei keskustelufoorumille, jossa lammasfarmarit juttelivat käyttämistään nimistä ja poimin sieltä kasan mieluisia nimiä. Ja mikä parasta, kuvauspäivänä takki tapasi lampolassa kaimansa!


Kuvat by Miika, lampaat by Hakamaan tila.

Neulisti


torstai 30. marraskuuta 2017

Aada

Jos meitin mussukalta kysytään, nämä lapaset ovat kokoelman hienoin neule. Jopa niin hieno, että minä joudun kuulemma neulomaan toisenkin parin!


Mitä: Aada / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 55 + 12 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/the-girl-who-said-baa-iii

Kolmas malli, jonka halusin kokoelmaan mukaan oli lapaset, joissa yhdistyisi hauskasti kirjoneule jonkin pintaneuleen kanssa.


Lapasissa on piiitkä resori, jota riittää kääntää kaksinkerroin ilman. Tai jos takissa on lyhyemmät hihat, resorin voi kääriä auki, että ranteet jäävät paljaiksi.


Lapasten näyttävä pinta on yhdistelmä kahden värin kirjoneuletta ja palmikonkiertoja. Se näyttää komealta, mutta on helppoa neulottavaa. Alunperin halusin toteuttaa sen niin, että kontrastiväriset silmukat olisi neulottu nurjina, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Ehkä hyvä niin, koska pinta on tällaisenaan todella kaunis.


Myös tässä mallissa pääsee leikittelemään erilaisilla väriyhdistelmillä. Ohjeessa on kaksi kokoa, joten nämä voi tehdä myös isommille käsille, kuten meikäläisen ilmeisesti piakkoin pitää - ja kuulemma vielä justiinsa näissä samoissa väreissä! Tähän pienempään kokoon muuten riitti yksi vyyhti pääväriä, sillä nuo vyyhdit tuppaavat olemaan hiukan ylipainoisia.


Kuvat napsi Miika ja lampaat lainasi Hakamaan tila.

Neulisti

tiistai 28. marraskuuta 2017

Saana

Seuraavana on vuorossa The Girl Who Said Baa -kirjan huivimalli.


Mitä: Saana / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 115 + 72 + 87 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/the-girl-who-said-baa-ii

Huivin ensimmäinen ajatus oli muoto. Tahdoin muotoilla lyhennetyin kerroksin epäsymmetrisen kolmiohuivin. Sellaisen, joka on toiselta puolelta leveämpi kuin toiselta. Lisäksi halusin leikitellä huivissa erilaisilla väriyhdistelmillä.


Saanassa vuorottelevat kahdella värillä neulottavat ainaoikeinraidat ja kolmannella värillä neulotut pitsiosiot. Raidat ovat mukavan aivotonta tv- tai seuraneulottavaa ja pitsi pitää mielenkiintoa yllä, vaikka onkin helposti opittavissa. Lyhennetyt kerrokset tehdään pitsin aikana. Lopuksi huivi päätellään nirkkopäättelyllä.


Huivista on ohjeessa kaksi kokoa, joista M on sellainen sopiva, tavallisen kokoinen huivi. Ei mitenkään erityisen pieni. Ja sitten se suurempi koko, L, on oikea shlanket. Sitä voi siis tarvittaessa käyttää vaikka peittona. Pienempään kokoon riittää yksi vyyhti kutakin väriä - ainakin jollei omaa erityisen löysää neulekäsialaa. Suuremmassa koossa on yksi raita- ja yksi pitsiosio enemmän.


Malli tarjoaa hyvän mahdollisuuden kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä, koska huiviin tulee kolmea väriä. Pitsiin suosittelisin jotain vaaleaa ja raitaosioihin kahta toisistaan hyvin erottuvaa väriä.


Olen ollut koko syksyn kuin kissa pistoksissa, kun en ole vielä päässyt ottamaan uutta huiviani käyttöön kirjan julkaisua odotellessa. Nyt saan vihdoin kietoutua tähän huumaavaan villaisuuteen.


Kiitokset kuvista Miikalle ja lampaiden lainasta Hakamaan tilalle!

Neulisti

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Helmi

Ryhdytäänpä sitten tekemään tarkempaa tuttavuutta kirjan mallien kanssa.


Mitä: Helmi / Oma ohje
Miten: 3.0 ja 4.0 mm pyöröpuikko
Mistä: Tukuwool Fingering, 76 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/the-girl-who-said-baa

Aloitetaan ihan alusta. Sain siis päähäni, että tahdon suunnitella neulekokoelman Tukuwoolille. Ja heti sen päätettyäni, iski visio palmikkopiposta.


Ensinnäkin pipossa pitäisi olla korkea tuplaresori, koska minulle talvipäähineessä tärkeintä on korvien lämpöisenä pysyminen. Toiseksi pipossa piti olla palmikoita, joiden sisällä on helmineuletta. Ja kolmanneksi pipoon piti ehdottomasti saada tupsu. Näin syntyi Helmi.


Taitetun resorin jälkeen neulotaan siis palmikoita, joiden aikana kavennellaan osa silmukoista pois ja loppu pipo neulotaan nurjaa. Tykkään, että nurja neule tai ainaoikea on paras pohja palmikoiden kaveriksi, mutta kukapa nyt haluaisi neuloa ainaoikeaa pyörönä.


Ja lopuksi koko koreuden kruunaa tupsu. Niitä ei kai koskaan voi olla liikaa? En vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia tupsukonetta vaan teen kaikki tupsuni kartongista leikatun kehikon avulla, kuten päiväkodissa aikoinaan opetettiin.


Kaikkein parasta pipossa on kuitenkin se, miten söpöltä se saa käyttäjänsä näyttämään. Vaikkei pitäisi itseään yhtään pöllömän näköisenä, niin harvemmin sitä tulee vilkuiltua peiliin miettien, että jehna, näytänpä söpöltä. Mutta tämä pipo saa semmoisiakin ajatuksia päähän. Siispä korvat lämpiksi ja piposöpöilemään itse kukin! Ohjeesta löytyy kaksi kokoa, jotka molemmat saa tehtyä kahdesta vyyhdistä Tukuwoolia.


Kuvat napsi Miika. Ja Ravelryn yhteisneulontaan pääsee täältä.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...