maanantai 1. heinäkuuta 2019

Mysteerihuivin lankapaketit

Elokuun mysteerihuiviyhteisneulonta lähestyy hiljakseen ja näillä näppäimillä pärähtää verkkokauppaan lankapaketteja KAListelua varten.





Tämän vuoden langaksi on valikoitunut puolalaisen Martin's Labin Merino Singles -lanka. Nimestäkin voi päätellä, että tämä on yksisäikeistä (superwash-käsiteltyä) merinolankaa. Lanka on fingering-vahvuista ja siinä on 366 m/100 g.

Langat ovat käsinvärjättyjä aarteita. Verkkokaupassa on tarjolla kolme eri väriteemaa, joiden ympärille lankapaketit on kasattu. Jokaisessa setissä on kolme mysteerihuiviin sopivaa väriä ja yksi väreistä on erityisesti tätä KAListelua varten värjätty, eli sitä ei löydy Martin's Labin vakituisesta värikartasta.

Väriteemat ovat Candy Shop, Fall Foliage ja Pinstripe. Candy shop, karkkikauppa, sisältää värit Fairy Dust (pinkkejä, sinivihreitä ja keltaisia tipluja valkoisenharmaalla pohjalla), Mojito (mintunvihreä) ja Candy Shop (oranssinruskeita ja sinisiä tipluja violetilla pohjalla). Näistä viimeinen on se spesiaaliväri. Jos mietit väreille sopivaa järjestystä, tein itse ensimmäisen kokeilukappalehuivin lankavarastostani löytyneillä vastaavilla väreillä siten, että valkoinen tiplulanka oli V1, pirteä minttu V2 ja kirjava violetti V3.


Toinen paketti, Fall Foliage sisältää nimensä mukaisesti syksyisiä metsän värejä. Autumn in Poland on lämmin oranssi, Green Apple reipas vihreä (spesiaaliväri) ja Dry Leaves lämmin ruskea. Myös tälle paketille suosittelen kuvan mukaista järjestystä, oranssi V1, vihreä V2 ja ruskea V3.


Kolmannessa paketissa, Pinstripe, haettiin liituraitapukujen graafista ilmettä. Siihen kuuluvat värit Ash (tumma harmaa), Anna (kylmän harmahtava keltainen) ja Silver Lining (vaalea harmaa). Olen melkoisen otettu siitä, että tämän paketin spesiaaliväri on nimetty Annaksi. Tein toisen mallihuivini tällä lankapaketilla ja valitsin tumman harmaan V1:ksi, keltaisen Annan V2:ksi ja vaaleamman harmaan V3:ksi.


Lankapaketteja on tarjolla rajoitettu määrä, joten jännittävää nähdä häviävätkö ne kuinka nopeasti. Paketin ostajat saavat Humminbird-mysteerihuivin ohjeen kaupan päälle ja se toimitetaan Ravelry-latauslinkkinä ostajan sähköpostiin (tai suoraan Ravelry-kirjastoon, jos muistat kertoa Ravelry-nimesi tilauksen lisätiedoissa). Jos olet ehtinyt jo ostaa ohjeen, voit lahjoittaa tässä kaupan päälle tulevan kaverille kertomalla hänen sähköpostinsa/Ravelry-nimen.

Paketit postitetaan heinäkuun aikana, jotta ne ehtivät hyvissä ajoin perille. Itse mysteerineulonta alkaa 16.08. Mikäli olet tulossa tällä viikolla Jyväskylän neulefestareille, voit valita toimituksesi 'Noudon' ja sopia kanssani vaikka sähköpostilla treffit festareille.

Joko voitaisiin aloittaa mysteeriKAListelu? Terveisin yksi malttamaton.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Neppiskaba

Odotin keväällä uutta neulekirjaa kuin kuuta nousevaa. Kuopion lahja sukkasuunnittelun maailmalle, Tiina Kuu, nähkääs julkaisi kirjallisen verran sukkaohjeita. Ilokseni sain kustantajalta kirjasta arvostelukappaleen ja arvostelun voi lukea tämän linkin takaa.


Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm
Mistä: Woolmint Symphony + Holst Garn Highland, 

Tapoihini kuuluu, etten kirjoita arvostelua ennen kuin olen testannut kirjasta ainakin yhden ohjeen. Pähkäilin alkuun valinnanvaikeutta toinen toistaan kauniimpien sukkamallien joukosta, mutta lopulta valinta olikin aika helppo. Kaikki ohjeet on nimetty suomalaisten kappalaiden mukaan ja J. Karjalainen on aina iskenyt minuun isolla halolla, joten lopulta tarvitsikin valita vain kaksien sukkien väliltä.


Avaruuden ikkunat ovat kauttaaltaan kirjoneuletta kahdella värillä. Varressa on kirjoneuleresori ja suurin osa sukista on hauskaa ikkuna-/laatikkokuviota. Jalkapohja on enimmäkseen pystyraitaa, mutta sieltäkin löytyy vielä yksi ikkuna avaruuteen.


Kirjoneulesukkien neulominen alkaa aina värivalinnoista. Oikeilla väreillä voi saada aikaan kauneimmat sukat ikinä ja huonot värivalinnat johtavat siihen, ettei kuvio erotu ensinkään. Pengoin lankalaatikoita ja löysin muutama vuosi takaperin itse värjäämäni langat. Kuvista ei ehkä uskoisi, mutta värjäyksen tavoitteena oli pinkkejä roiskeita hennon keltaisella pohjalla. Värikauppias pissi meikäneulojaa pahemman kerran linssiin tuota "keltaista" pohjaväriä ostaessa. Suunnitelma ei siis toteutunut, mutta ihan hauskan väriset langat sain siitä huolimatta aikaiseksi ja ne ovat odotelleet jo pitkään oikeaa mallia.


Nappasin räimeän värjäykseni kaveriksi vaalean Woolmintin Symphony-langan. Tässä sukkalangassa värit on nimetty hauskasti kuuluisien säveltäjien mukaan. Päädyin joskus Snurressa shoppaillessani Händeliin, vaikka Sibeliustakin olisi ollut tarjolla. (Woolmint muuten on tulossa Jyväskylän neulefestareille muutaman viikon päästä!) Händel oli kauniin epävärinen. Siinä on valkoinen pohja harmailla ja mustilla tipluilla. Yhdessä nämä värit tuovat mieleen nuotion, joten nämä sukathan ovat suorastaan liekeissä.


Laatikkokuvio toistuu sukissa koko matkan samanlaisena, mutta vaihtaa vähän paikkaa koko ajan. Jostain mystisestä syystä en sitten millään tahtonut oppia kuviota ulkoa. Ensimmäinen sukka veikin tavattoman paljon aikaa, kun jouduin tuijottamaan kaaviota kaiken aikaa. Lopulta opin ymmärtämään kuvion sielunelämää juuri ennen ensimmäisen sukan varpaita.


Koska Tiina Kuu suhtautuu sukkasuunnitteluun insinöörimäisellä tarkkuudella, jopa tästä pienestä laatikkokuviosta oli tarjolla toiseen sukkaan peilikuvaksi tehty kaavio. Jännitin alkuun, että nytkö juuri ulkoa oppimani kaavio menee hukkaan, mutta aivot olivat vihdoin kääntyneet kaavion taajudelle  ja peilikuvakin kulki kuin itsestään. Siinä missä ensimmäinen sukka vaati pari viikkoa, toinen valmistui muutamassa päivässä.


Hirvittävän nätit tuli näistä sukista. Ainoa harmitus oli silmukoiden luomisessa. Kirjassa on tosi mahtavasti opastettu, miten erilaisista aloituksista, kavennuksista, lisäyksistä ja vaikka mistä onnistuu hakemaan opasvideoita YouTubesta (tästä lisää siellä kirja-arvostelun puolella), mutta näiden sukkien kaksiväriseen aloitukseen olisin kaivannut jonkun täsmällisen hakusanan. Koetin kehitellä silmukoiden luonnin omasta päästä, koska kuvittelin muistavani, miten esim. briossia neuloessa tehdään italialainen aloitus, mutta enpä sitten muistanutkaan. Sain aikaan kyllä erittäin nätisti joustavan luomisreunan, mutta se näyttää hauskasti siltä, kuin olisi purkautumassa. Ihan kuin silmukat roikkuisivat tyhjän päällä. Ja taitaapa olla vielä hiukan erilainen kummassakin sukassa.


Ihanat sukat, eivätkä varmasti jää ainoiksi, jotka tästä kirjasta neulon. Suunnittelijankin pitäisi olla neulefestareilla tavattavissa ja nimmareita jakelemassa. Sinne kojulle siis!

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Esiäiti

Keväällä iski hetkeksi neulejumi. Tiedättehän, se kaikkien kammoama alakulo, kun mikään puikoilla jo oleva projekti ei innosta, eikä edes tiedä, mitä muuta neuloisi. Olin alamaissa: aioin elokuviin seuraavana päivänä, eikä mikään työn alla ollut projekti ollut sopivaa leffaneulottavaa, Ravelryn jonossa ei mikään houkutellut ja kaikki kenkutti. Kirjoitin itselleni reseptiksi sukeltaa lankavarastoon ja ottaa puikoille samantien sen langan, joka eniten inspiroisi, olisipa mikä hyvänsä. Tämä konsti on ainakin tähän asti aina toiminut tilanteen korjaajana ja niin tälläkin kertaa.


Mitä: Vieno / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm ja 3.5 mm
Mistä: Martin's Lab Tibetan Singles, 355 g

Kaivelin sängynaluslaatikosta syksyn kässämessuilta shopatut jakki/merino/silkit. Minulla oli visio, että niistä pitäisi suunnitella mekko, jonka kaarrokkeessa olisi briossia. Vähät siitä, ettei uuden mekon suunnittelu varsinaisesti kuulostanut optimaaliselta leffaneuleelta - tärkeintä oli päästä neulealakulon yli!


Suurimman osan elokuvaa käytinkin kerien lankoja. Lopulta oli aika luoda silmukat ja katselin viitteitä sopivasta silmukkamäärästä muista neulomistani mekoista ja kaarrokepaidoista ja ryhdyin neulomaan huolehtimatta sen kummemmin mallitilkuista tai edessä häämöttävän briossikaavion leveydestä.


Joskus kaikki vaan sujuu. Tiheys osui kohdilleen, umpimähkään arpomillani silmukkamäärillä sai kaarrokelisäykset asettumaan kauniisti tasavälein ja kaiken huipuksi sain briossikaaviostakin muokattua juuri omille silmukoilleni sopivan. Lopuksi vielä onnistuin arpomaan oikein langan käyttäytymisen kastellessa ja arvasin täsmälleen oikein sen kasvavan pesussa pituutta kymmenisen senttiä. Yleensä sitä saa katua katkerasti, jos neuloo ensin ja laskee ohjeen myöhemmin, mutta tällä kertaa kaikki palaset loksahtelivat kohdilleen. Tämän mekon oli tarkoitus syntyä.


Vieno neulotaan ylhäältä alaspäin saumattomasti - tietty. Siinä on pyöreä kaarroke, jossa on näyttävä kaksivärisen patentin osio. Se on suunniteltu niin, että kuvion pitäisi asettua joka koossa yhtä kauniisti rinnan päälle. Mekossa on pitkät hihat ja hihansuissa korkea resori.


Mekossa on vyötärömuotoilut: siinä tehdään kavennuksia kyljissä ja vyötärölle päästyä aletaan tehdä lisäyksiä tasaisesti ympäri helman. Juuri ennen helman joustinta neulotaan komea kirjoneulekuvio. Se ei ole ihan perus kirjoneuletta, vaan kuvio tulee siinä nurjilla silmukoilla. Se on kaiken vaivan arvoinen näyttävyydessään.


Suunnittelin mekon yksisäikeiselle merino/jakki/silkkisekoitteelle, joka on ihan parhaita mahdollisia komboja. Silkin lisäksi jakki tuo lankaan ihan omanlaisensa kiillon. Lisäksi tämä kuitusekoitus laskeutuu ihanasti. Kannattaakin pitää valitsemansa langat ominaisuudet mielessä mekkoa neuloessa, sillä painava neule venyy herkästi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin neulomaan puolalaisen Martin's Labin lankoja, mutta ei viimeinen. Siinä on miehellä upea värisilmä.


Ohje löytyy niin Ravelrysta (englanniksi ja suomeksi) kuin verkkokaupasta (suomeksi). Ohjeessa on kokoja kymmenen kappaletta, rinnanympäryksille 73-151,5 cm (sinun, ei valmiin neuleen). Olen seurannut kovasti neule( ja ompelu-)ohjeiden kokoihin liittyvää keskustelua Instagramissa ja tullut siihen tulokseen, että on syytä tarjota enemmän kokoja. Niinpä halusin laskea tähän ohjeeseen mukaan vielä yhden koon (151,5 cm), vaikka sitä ei nyt ole ehditty testineuloa. Koetan etsiä sille testineulojia nyt jälkikäteen ja päivitän sitten ohjetta, jos jotain ongelmia ilmenee. Uskon kyllä kaikkien kokojen toimivan yhtä lailla, sillä matematiikka ei valehtele.

Julkaisun kunniaksi Vienon saa tämän ja ensi viikon ajan 25% alennuksella käyttämällä koodia MOTHER.


Niin, tosiaan. Mekko sai nimensä isoisoäidiltäni, Vienolta. En ole koskaan itse tavannut vaarini äitiä, mutta olen kuullut paljon tarinoita äidiltäni. Teemaan sopivasti moni on kommentoinut tämän mekon ja sen kuvien tuovan mieleen myös lohikäärmeiden äidin, Daeneryksen.


Mikään ei ole niin hyvä vaate kuin neulemekko. Se on yhtä aikaa hirvittävän tyylikäs ja mahdottoman mukava päällä.

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Mystinen syksy luvassa

Oletteko valmiit tämän vuoden mysteerikalisteluun? Viime syksynä ensimmäinen mysteerihuivini Shake it up oli melkoinen hitti ja olen kovasti odotellut uuden mysteerineulonnan järjestämistä.


Hummingbird on Anna Johannan mysteerihuivi syksyllä 2019. Valmistaudu siis pitämään hauskaa ja varaudu kaikkeen!


Viime vuoden tapaan ohje on pilkottu pieniin vihjeisiin. Osan neuloo helposti päivässä ja osa vie useamman päivän. Tilastotieteilijänä olen pitänyt hauskaa ja laskenut jokaisessa vihjeessä neulottavien silmukoiden tarkan määrän, jonka avulla olen arvioinut kuhunkin vihjeeseen tarvittavan ajan.

Mysteerineulonta alkaa 16.08. ja vihjeet ilmestyvät alla näkyvän aikataulun mukaisesti:

1. vihje: 16.08.
2. vihje: 17.08.
3. vihje: 18.08.
4. vihje: 20.08.
5. vihje: 21.08.
6. vihje: 22.08.
7. vihje: 28.08.
8. vihje: 31.08.
9. vihje: 02.09.
10. vihje: 05.09.
11. vihje: 09.09.
12. vihje: 13.09.

Tarvitset huiviin kolme väriä fingering-vahvuista lankaa: V1, V2 ja V3. Suosittelen valitsemaan kirkkaita värejä, joissa on hyvin kontrastia keskenään. Tässä huivissa haluat erottaa osiot toisistaan, joten en valitsisi huiviin toisiinsa sekoittuvia/liukuvia värejä. Ei siis fade-settiä tähän. Värien järjestyksestä: jos sinulla on yksi muita räikeämpi väri, valitse se V2:ksi. V1:n olisi hyvä erottua siitä kunnolla.

Päivitän 01.07. verkkokauppaani lankapaketteja huivia varten. Jos ostat lankapaketin, saat ohjeen kaupan päälle. Kauppaan on tulossa paketteja kolmella eri väriteemalla. Jokainen paketti sisältää kolme vyyhtiä Martin's Lab Merino Single -lankaa ja yksi väreistä on erityisesti tätä mysteerineulontaa varten kehitetty väri. Lankapaketit postitetaan heinäkuun aikana, jotta langat ovat varmasti ajoissa perillä. Mikäli olet tulossa Jyväskylän neulefestareille, voit valita toimitukseen 'nouto' ja voidaan sopia lankatreffit festareille.

Huivi on suuri ja siihen menee suurin osa langoista. Ohjeessa on jokaisen vihjeen jälkeen tieto, paljonko lankaa pitäisi olla vielä jäljellä, ettei sen loppumista tarvitse jännittää.

Ohjeistus on sekä suomeksi että englanniksi ja KAListelulle tulee Ravelryyn yleisen höpinäketjun lisäksi oma keskusteluketju joka vihjeestä jutusteluun. Kuvia voi Ravelryn lisäksi jakaa mieluusti myös instagramin puolella tägeillä #wwokmkal #hummingbirdmkal ja ohjeen kansikuvaa saa vapaasti käyttää.

Kuka lähtee mukaan hauskanpitoon?

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Keväinen kvartetti

On kuulkaa hieno tunne, kun oppii jotain uutta - vähintään yhtä hienoa on, kun voi ymmärtää ja hyväksyä olleensa joskus väärässä. Olen aina ollut neuloja, jonka puikoilla on villaa ympäri vuoden. Omistan muutaman puuvillaisen kesäneuleen, mutta en oikein pidä puuvillan joustamattomasta tunnusta käsissä ja puikoilla, joten neulon pääasiassa vain villaa ja villasekoitteita. Suomen kesä on kyllä viileä ja villaa myös tarvitsee ympäri vuoden, mutta varsinaisiin kesäneuleisiin se ei käy. Vai kävisikö sittenkin? Ainakan meikäneuloja on pyörtänyt päänsä täysin tämän vanhan totuuden ympäri.


Mitä: Spring Quartet / Anna Johanna
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Dandelion Yarns Falkland Fingering, 160 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/spring-quartet

Homma lähti liikkeelle siitä, että viime syksyillä Tampereen kässämessuilla oli ensimmäistä kertaa mukana ulkomaisia lankakauppiaita. Heille oli varattu ihan oma osastonsa ja sinnehän sitä piti ensimmäisenä suunnata. Paikalla oli myös ruotsalainen Dandelion Yarns, jonka ihana Anna tarjosi minulle puserollisen keväisen vihreää falklandinmerinoa suunnitteluhommiin. (Lanka on siis saatu ohjeen tekoa vastaan.) Lanka kertoi välittömästi aikovansa isona muuttua tyköistuvaksi pitsitakiksi. Ja kukapa minä olisin sille vastaanväittämään.



Vihdoin koitti kevät ja keväänvihreän pitsitakin aika. Etsin tarkoitukseen sopivan pitsikuvion, tein mallitilkun ja laskin takkiohjeen. Suunnittelin takkiin pitsisen selän ja etukappaleen puolelle pitsin, joka hiipui hiljakseen kadoksiin. Laskin takkiohjeeseen raglanhihat ja niiden oli tarkoitus olla pitkät, kuten neuletakeissani yleensä. Koska kukapa ihme sitä lyhythihaista villatakkia tarvisi! 


Keväisessä neuleretriitissä juttelin ystävän kanssa juurikin tämän tyyppisistä neuletakeista ja kuulin, että ohjeessa olisi mukava olla myös lyhythihainen versio. No mikäs siinä. Päätin neuloa mallitakkiin ensin nysät hihat, ottaa kuvat ja sitten purkaa hihojen päättelyn neuloakseni ne varsinaiset, pitkät hihat toisia kuvia varten.


Vaan toisin kävi. Kun kerran pistin lyhythihaisen villaisen pitsitakin päälleni, ei ollut enää paluuta alkuperäiseen suunnitelmaan. Vanhoista uskomuksistani huolimatta villa olikin oikein toimiva materiaali myös tällaiseen kevyeen kesäneuletakkiin - lyhyillä hihoilla. Se on ollut oikein mukava takki kiskaista päälle mekkojen kaveriksi ja lyhyet hihat takaavat sen, ettei takissa tule lämpimälläkään säällä liian kuuma. 



En sitten lopulta malttanut tehdä mallitakkiin pitkiä hihoja ensinkään. Takki on lyhythihaisena ollut jatkuvassa käytössä valmistumisestaan asti ja jätin lopulta pitkähihaiset versiot muutaman testineulojan tehtäviksi. Ravelryn puolelta voi katsella kuvia kummastakin versiosta.


Spring quartet on tosiaan istuva, raglanhihainen pitsitakki. Takin selässä kulkee pitsiä koko pituudelta ja edessä pitsi kapenee hiljakseen pois. Takki on lyhyen helmansa kanssa täydellinen kumppani etenkin mekoille ja vyötärömuotoilut tekevät siitä kauniisti istuvan. Ohje sisältää ohjeistuksen niin lyhyisiin kuin pitkiinkin hihoihin ja etenkin lyhythihainen takki vie hirvittävän vähän lankaa. Tuttuun tapaan ohje on tarjolla niin suomeksi kuin englanniksi ja sen voi ostaa joko Ravelrysta tai verkkokaupastani. Tämän viikon ajan takin saa 25 % alennuksella käyttämällä koodia DANDELION.


Olen muuten laajentanut kokovalikoimaani kattamaan 10 kokoa XXS:stä aina 3XL:ään asti. Niinpä Spring Quartet -takissa on tarjolla rinnanympärykset 77,5-143,5 cm. Toivottavasti tämä mahdollistaa entistä useammille neulomisen iloa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kesää kohti

Tällä neulojalla on ollut kovasti kevättä rinnassa ja se on kutsunut vaihteeksi hieman kevyempien neulomusten pariin. En ole koskaan ollut oikein kauluri-ihmisiä, mutta aurinkoisella säällä viltin kokoinen huivi vaan on vähän liikaa.


Mitä: Verso / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Spincycle Yarns Dyed in the wool, 100 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/verso
Vuoden asiaa pähkäiltyäni sorruin lopulta maaliskuisilla Edinburghin neulefestareilla Spincycle Yarnsin trendien aallonharjalla heiluvaan Dyed in the wool -lankaan. Se on upea lanka, joka on värjätty niin, että se näyttää oikeastaan käsinkehrätyltä. Lanka on kaksisäikeistä ja kumpikin säie on värjätty erikseen, jolloin värit liukuvat koko ajan vaihdellen.



Ostin festareilta lankaa kahdessa värissä ajatuksena suunnitella sille kauluriohje. Lanka kun on sport-vahvuista, ei kahdesta 50 g vyyhdistä saisi vielä huivia. En ajatellut erityisemmin itse tarvitsevani kauluria, mutta kylläpä voi ihmisen mieli muuttua. Kaulurista tuli nääs hirmuisen söpö ja se onkin ollut maailman kätevin asuste kevätsäässä.


Verso on kauluri, joka leikittelee kahdella liukuvärjätyllä langalla - niiden väreillä ja erilaisilla neulepinnoilla. Siitä löytyy joustinta, raitaa, pitsiä, you name it. Projekti on ihanan nopea neulomus, eikä sitä malta laskea käsistään, kun on nähtävä, mitä seuraavaksi tapahtuu.


Mitä: Verso / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Schoppel-Wolle Edition 3.0, 100 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/verso-2
Käsinvärjätyt langat ovat upeita taideteoksia, mutta onhan se fakta, että ne voivat olla toisinaan aika hurjan hintaisia. Niinpä tein kaulurista toisen mallikappaleen edullisemmasta langasta, joka sopii myös ohjeeseen kuin nakutettu.


Itse asiassa, mikäli jättää kaulurista keskimmäisen helmineuleosion pois, voi selvitä minun tapaani vain kahdella kerällä Edition 3.0:aa!


 Vappuviikon kunniaksi ohjeen saa tämän viikon ajan 25 % alennuksella koodilla SPRING.


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Rennoin rantein

Muutama vuosi takaperin neuloin maailman parhaan paidan. Paitsi, että siinä oli monta pientä juttua, joista mietin, että ensi kerralla tämä olisi parempi tehdä näin tai noin. Että ei täydellinen, mutta maailman paras kuitenkin.


Mitä: 3 in 1 / alfa knits
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Tukuwool -jämiä ja Pirtin kehräämön kampalankaa, 319 g
https://www.ravelry.com/projects/annaj0hanna/3-in-1-2

Näin kun suoltaa hirmuisella tahdilla omia neuleohjeita maailmalle, aina välillä tulee tarve pitää hetki aivolomaa ja neuloa ihan jonkun toisen ohjeella - olla hetki ajattelematta ja pähkäilemättä. Jos yhtään tunnette minua, arvaatte varmaan, ettei siinä koskaan niin käy.


Tuli tarve hermolevolle ja aikani tuijoteltuani olohuoneen lattialla korissa pyöriviä kotimaisen villan jämiä, aloin himoita Suomivillaista 3 in 1 -puseroa. Siihen kun saisi käytettyä viittä eri väristä jämälankaa. Korista löytyi niin Tukuwool Fingeringiä ja Sockia kuin Pirtin kehräämön kampalankaa ja Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä. Olin neulonut saman puseron aiemminkin, joten hyödynsin vanhan projektin tietoja eri värien menekeistä ja punnailin jämiä keittiövaa'an kanssa huolella. Koetin sovitella yksiin vaikka ja minkämoisia värikomboja, mutta lopulta päädyin siihen, että neulon paidan kuitenkin kokonaan Tukuwoolista. Helman raitapaitaan valikoin väreiksi Ruuran ja Raen, keskimmäiseen puseroon ikisuosikkini Seljan ja siihen varsinaiseen puseroon katsoin hyväksi pariksi Aurin ja Uupon.


Ensinnäkin, mikäli malli ei ole ennestään tuttu, niin siitä on syytä tietää mitoituksen olevan vähintäänkin erikoinen. Viimeksi aloin huolettomasti neuloa M-kokoa, jolla yleensä saan sopivia paitoja aikaan ja siihen paidanalkuun olisi mahtunut koko meidän pariskunta. Niinpä päädyin viimeksi neulomaan lopulta XS-koon. Siinä tosin jäi vähän kaivelemaan se, että hihat olivat turhan kapeat. Niinpä vanhoista viisastuneena loin tällä kertaa silmukat S-koossa. Sen sijaan mistään ikinä koskaan viisastuneena en pysähtynyt pohtimaan, että Tukuwool on aika paljon ilmavampaa lankaa kuin ne viimeksi käyttämäni ja nyt paidasta tuli aika väljä - ja silti hihat saisivat yhä olla hieman isommat.


Tämä paita neulotaan alhaalta ylöspäin. Ensin neulotaan helman alin raitapaita. Se muotoillaan lyhennetyin kerroksin ja voitte kuulkaa uskoa, että raidoittaen neulotut lyhennetyt kerrokset eivät ole maailman rentouttavin konsepti. Ensimmäisen paidan silmukat jätetään toisille puikoille odottamaan sillä välin, kun neulotaan muutama kerros keskimmäistä paitaa. Sen reunus saa rullata ja muutaman kerroksen jälkeen kakkospaidan helma neulotaan yhteen ensimmäisen raitapaidan kanssa. Ja taas muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Yksivärisessä paidassa se onkin oikein mukavaa puuhaa. Ja jälleen kerran silmukat jätetään odottamaan.


Alkuperäisen ohjeen mukaan kakkos- ja kolmospaidassa on kummassakin rullaava reunus. Tämä on kuitenkin niitä juttuja, mitkä jäivät viime kerrasta kaivelemaan mieltä. Tehdäkseni paidoista vielä selkeämmin erinäköiset neuloin kolmospaitaan ainaoikeinreunuksen. Lisäksi raidoitin kolmospaidan 2-2 -raitojen sijaan 4-2 -raidoille, jotta se olisi selkeämmin erilainen kuin ykkös- ja kakkospaidat. Ja taas niitä lyhennettyjä kerroksia raitojen kera. Mikä siinä onkin, että joka kerta, kun päätän neuloa toisten ohjeilla rentoilun merkeissä, valitsen ohjeita, jotka estävät rentoilun?


Jos lyhennetyt kerrokset eivät kylliksi kiristäneet hermoja, teki tässä kohtaa muuten pistää pillit pussiin ja heittää pussi jäämereen. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, etteivätkö kaikki Tukuwoolin värit olisi käyneet täydellisesti yhteen keskenään. Mutta nytpä kävi. Kolmospaidan vihertävänkeltainen Uupo sai koko neuleen näyttämään likaiselta, vaikka se kuuluu suosikki Tuku-väreihini. Pistin paidan jäähylle ja päätin jäähdytellä tunteitani sen suhteen viikon tai pari. Myöhemmin neuleillassa sitten päätin korvata Uupon oranssilla Repolla, vaikka se tarkoittikin sitä, että minun piti ostaa uutta lankaa tähän jämälankapuserooni. Oranssi ja harmaa pelasivat yhteen paljon toimivammin ja paitaprojekti sai armoa.


Alun lyhennettyjen kerrosten jälkeen kolmospaita eteni hyvää vauhtia. Vähän huolestuttavankin hyvää. Aloin tässä kohtaa katsella, että tiheyteni tällä langalla ei taida olla mitään sinne päinkään, mitä pitäisi, koska paidasta oli tulossa tooodella pitkä. Päätin, etten purkaisi enää, mutta tiesin, että kädenteiden ja hihapyöriöiden muotoilussa pitäisi olla tarkkana, jotta paidan kainalot eivät roikkuisi vyötäröllä asti. Lisää pähkäiltävää.


Onneksi tässä välissä piti jättää vartalon silmukat odottamaan ja neuloa hihat. Niissä en muistaakseni tehnyt mitään kummempia säätöjä. Vaan sitten, kun lopuksi neulottiin hihat ja vartalo yhdessä puseron yläosaa, niin jouduin kyllä muokkaamaan raa'alla kädellä kavennusten tahtia, jotta sain puseron yläosasta sopivan.


Jos vilkaisette vuosien takaista puseroa täältä, voitte nähdä, että sen pääntie on aika eri näköinen. Ohjeen mukaan pääntiellä neulotaan vain muutama kerros nurjaa ennen kuin siirrytään paidasta toiseen. Harmittelin viime kerralla sitä, miten puserot tosiaan näyttävän irrallisilta helmassa, mutta pääntiellä eivät niinkään. Niinpä viimeisenä muokkauksena tein vielä pääntien omasta päästä. Vaivaahan siitä oli, kun päättelin aina silmukat yhdellä värillä poimiakseni ne muutamaa kerrosta alempaa toisella värillä, mutta lopputulos on tosi onnistunut.


Viimeisimmän haasteen tarjosivat vielä langat. Alkuperäinen ajatus oli neuloa vanhoja Tukujämiä pois, mutta ensin päädyin ostamaan uutena Repoa ja sitten kolmospaidan Aurikin loppui kesken. Korvasin sen ensin Pirtin kehräämön ohuella Kampalangalla, joka sattui olemaan ihan saman väristä. Sekin lopsahti muutamaa kerrosta liian ajoissa ja niinpä ihan viimeiset kerrokset on neulottu Tukuwool Sockilla. Onhan niissä paksuuseroa, mutta ei se muutaman kerroksen verran haittaa.

Rentoa tämä ei ole nähnytkään, mutta onneksi yläosasta tuli kauniisti istuva. Paita on vähän turhan pitkä, mutta muutoin aikas ihana. Ja suurin osa kaikesta tästä säätämisestä oli ihan oma valinta. En tunnetustikaan osaa ottaa rennosti. Mitä vaikeampi, sen parempi! Vaikeimman kautta! Ja mitä näitä vanhoja kansanviisauksia nyt onkaan.

Anna Johanna
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...