torstai 30. lokakuuta 2014

Neulomisen nautinto

Nyt on kuulkaa päässyt käymään niin hurjasti, että juuri ilmestyneessä Taito-lehdessä on meidän haastattelu.


Kipin kapin lehtikioskille siitä!

Neulisti & Vyyhti

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lippahippa

Tiedättekö sen tunteen, kun on tehnyt lapselle neuleen, josta on ihan tosi innoissaan, ja sitten se mokoma ei suostu pukemaan vaatetta hetkeksikään päälleen, että saisi edes yhden kuvan otettua? Näitä on meillä ollut tässä kesän ja syksyn aikana jo useampiakin ja mm. eräs alunperin hellepäiville suunniteltu bolero odottaa ilmeisesti seuraavaa kesää.

Kolmen viikon "poissa silmistä, poissa mielestä" -tauon jälkeen saatiin lopulta tämä myssy kaupiteltua lapselle. Lisäksi oltiin jopa sen verran terveenä, että päästiin kerrankin puistoon. Nöttönen aloitti päivähoidossa syyskuussa ja pöpöaltistuksen seurauksena ollaan oltu kipeänä ihan koko kuukausi kaikki yhdessä ja erikseen, vuorotellen, peräjälkeen, limittäin ja lomittain. Samaan syssyyn sattui kaksi ulkomaan työmatkaa, meidän hääpäivä, Nöttösen synttärit ja kodin patteriremontti (oli kylmää, hrrrr). Kun on jotenkin pitänyt saada hoidettua itsensä, lapsensa, työnsä ja reissunsa, niin tässä vaiheessa alkaa jo olla veto aika lailla pois. Jospa kuitenkin kohta päästäisiin takaisin normaaliin arkeen. Joohan? Jos vaikka ehtisi ja jaksaisi tätä blogiakin taas päivittää vähän ahkerammin.

Mutta takaisin itse aiheeseen. Mies on monta kertaa ihmetellyt, miksi minulla on hirveä stressi siitä, että kaikki vaatteet, mutta aivan erityisesti lapsen vaatteet, pitää saada kuvattua heti kun ne pistää ensimmäistä kertaa päälle. En mene yksityiskohtiin, mutta erään ei-niin-miellyttävän ajomatkan jälkeen tuli tämäkin väite ikävästi todistettua...

Ja mitä niihin kuviin tulee, niin omat haasteensa on kyllä siinäkin, kun vaatteet vihdoin on saatu puettua päälle. Erityisesti, kun äkkiä-nyt-niitä-kuvia yrittää räpsiä syysvalossa kännykän kameralla mallista, joka viipottaa keinuun-mäkeen-keinuun-linnaan-kiipeilemään-penkille-mäkeen-portaisiin-keinuun-KOVAA!
Meni jo!

Melkein.

Osuin sentään myssyyn...
Kuva on sekä terävä että sisältää myssyn! Tuolla jossain kaukana...
Mitä: MiniMiki/Adelheid
Miten: 3 mm pyöröpuikoilla
Mistä: Fyberspates Vivacious 4 ply n. 30 g ja Berroco Ultra Alpaca Finea n. 10 g + softshell-kangasta korvaläppiin ja jämäkkää huopaa lippaan

http://www.ravelry.com/projects/VyyhtiMNK/minimiki

Pääsin testineulomaan Adelheidin korvaläpällisen lippamyssyn Nöttöselle. Mittailuistani huolimatta en ihan onnistunut koon valinnassa ja valitettavasti meni pieleen juuri siihen väärään suuntaan eli tuli liian pieni. Reilulla pingotuksella sain venytettyä myssyä sen verran että se meni muksulle päähän, mutta sen verran nafti se on, etteivät korvat jää kunnolla suojaan. Sen verran kiva työ oli, että jospa tässä ehtisi vielä tehdä toisen ja voisi sitten vaikka laittaa tämän pienemmän kiertoon.

No nyt! Sain kuvan päältä...
Olipa muuten ihan loistava ohje! Myssy aloitetaan neulomalla nauhat ja kaikki loppu neulotaankin sitten yhtenä kappaleena ilman saumoja. Hikinauha tehdään kaksinkertaisena ja korvaläppien väliin tulee tuulensuojakangasta pitämään pienet korvat lämpöisinä. Lipan kovikkeeksi ehdotettiin pöytätablettia, mutta eihän niitä sellaisia sopivan pehmeitä enää mistään kaupasta saanut. Lopulta keksin tehdä lipan askartelukäyttöön ostamastani jämäkästä huovasta ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että se oli tosi hyvä valinta. Toivottavasti kestää käyttöä.

... ja takaa...
Myssyn eteen neulottiin hauska kuvio kierretyillä nostetuilla silmukoilla. Viiden kuvion tasavälinen sijoittaminen ja kaventaminen oli minulle näemmä ihan mahdottoman vaikeaa, mutta onneksi räpellykset eivät näy kovin silmiinpistävästi. Mainitsinko muuten jo, että tykkäsin tästä ihan tosi paljon?

...ja lopulta jopa edestä. "Onko pakko istua paikallaan? Anna jo vauhtia, äiti!"
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!

Terkuin Vyyhti

maanantai 20. lokakuuta 2014

Antiikkia, antiikkia

Isompien neuleprojektien, kuten zombimekon ja hyshysjoululahjojen välissä sitä kaipaa jotain pienempää ja nopeasti valmistuvaa välineuletta.


Mitä: Antiquity / Alicia Plummer
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Geilsk Tweed, 23 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/antiquity

Todellinen välipalaneule tästä tulikin; kämmekkäät valmistuivat yhdellä istumalla sunnuntai-illan ratoksi.

Lankalipastoni on ylitsevuotava. Äitikin kysyi viikonloppuna kyläillessään, onko lankakaapin ovi mennyt rikki. Ihan ehjä se on, ei vain mahdu pysymään kiinni. Olisikohan asialle syytä tehdä jotain? Vika ei mitenkään voi olla uusissa ihkulangoissa, joita mystisesti ilmestyy koko ajan jostain lisää. Ehei! Ennemmin syyttäisin kaikkia valmistuneista neuleista yli jääneistä jämiskeriä, joista en koskaan tule neuloneeksi mitään ja kaapit pikkuhiljaa täyttyvät niistä. Päätinpä sitten puuttua asiaan, hieman Tiinan laatikontyhjennysprojektinkin innoittamana.


Suoritin jonkin aika sitten ravelryn kautta inventaariota. Laitoin jonoon ohjeita, jotka eivät vaadi paljoa lankaa ja sitten yhdistelin stashini puolelta niihin riittäviä jämiä. Ja tässä siis ensimmäinen osa kunniakasta jämistelyprojektiani.

Langanjämän piti juuri ja juuri riittää kämmekkäisiin, joten päätin varmuuden vuoksi hieman muokata ohjetta. Lyhensin alareunan resoria ja tein peukalokiilan lisäykset joka kolmannen kerroksen sijasta joka toisella. Ulkonäkösyistä myöskin vaihdoin perusjoustimen oikeat silmukat takareunoistaan neulottaviin. Hirvittävän somat tuli, mutta lankaa jäi varmaan vielä ainakin kahteen pariin. Jämien tuhoaminen ei alkanut mitenkään vakuuttavaa tahtia.


Kämmekkäille antaa ilmettä erikoisjännä pintakuvio. Kauhean usein tällaisia ongelmia ei tule vastaan, mutta nyt sain tavata hyvän tovin ohjeista ennen kuin ymmärsin, miten kuvio tehdään. Lisähaastetta toi vielä se, että siellä täällä muutaman silmukan joutui neulomaan vasemmalla puikolla. Vaati hetken harjoittelua, mutta oivallettuani tekniikan, se sujui kyllä sievästi. Ainakin, jos ei lasketa sitä, että lähes jokaisen vasemmalla puikolla neulotun silmukan jälkeen tein pienen mokan. Vaan eipä tuota hoksaa, jos ei tiedä, mitä katsoa. Itsehän näen tietty vain urpoiluni.


Kuvio on hurjan kaunis ja suunnitelmissa siintää käyttää sitä neuletakissa tai paidassa. Ihan ehdottomasti tarvitsisin semmoisen kovin romanssisen takin tällä pinnalla. Jossain hempeän puuterisessä värissä. Nih.

Neulisti

lauantai 4. lokakuuta 2014

Zombi

Olen vähän pöhkö. Mulla on mm. tapana kysyä toisten mielipidettä ja apua lankavalintoihin ja sitten en kuitenkaan kuuntele saamiani neuvoja tippaakaan vaan teen justiinsa niin kuin alunperin ajattelin. Kesällä kävi niin ihanasti, että pääsin tapaamaan The Uncommon Threadin värjäriä. Aika huisia! Noh, tätä tilaisuutta hyödyntääkseni pyysin sitten itse värjärimestarin mielipidettä valitsemiini mekkoväreihin. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Valitsemani värit kuulemma nielisivät viimeisenkin värin valmiiksi kalpeilta kasvoiltani. Noin lyhykäisesti ilmaistuna musta tulisi aivan zombi tällä värikombolla. Siitä se ajatus sitten lähti. (Koska en siis todellakaan kuunnellut neuvoja!)



Mitä: Laneway / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino Silk Fingering, 375 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/laneway

Tässä neulemiitissä paikalla oli värjärimestarin Cen lisäksi suunnittelijamestari Veera Välimäki. Yhtään en ollut meinannut etukäteen, mutta tilaisuus villitsi ostamaan Uncommonin langat Veeran suunnittelemaan malliin. Siinä sitten iltapäivää istuessa muistaakseni Ce keksi, että valmis tunika on ehdottomasti kuvattava zombina. Toivottavasti herkemmät katsojat eivät järkyty pahasti.



Malli oli taasen yksinkertaisuudessaan nerokas. Ylhäältä alas, yhtenä palana ja etukappaleessa jännittävä vino-osuus mielenkiintoa tuomassa. Helppoa kuin heinänteko. Myös taskut tehtiin saumatta. Ihan täydellistä, vaikkakin aikaa tähän saa uppoamaan. Minultakin meni lähes kaksi kuukautta.



Tunika tästä oli tulossa, mutta lanka sisälsi puolet merinoa ja puolet silkkiä ja venähti pingotuksessa silkin painosta täysimittaiseksi mekoksi. Tykkään ihan hulluna. Tai siis zombina.


Näistä kuvista sitä ei näe, mutta tämähän on siis raidallinen. Epävärikauteni jatkuu yhä. Rakastuin siihen, miten nämä värit näyttivät vyyhdillä siltä kuin niitä olisi katsottu maitolasin läpi. Kehnossa valaistuksessa (tai ankaran kuvankäsittelyn jälkeen) niitä ei tahdo erottaa toisistaan, mutta päivänvalossa raidat erottuvat hyvin. Mekko on taskuihin asti raidallinen ja siitä eteenpäin yksivärinen. Taskut tein raitavärillä. Pääväriä minulla kului hieman vajaa kolme vyyhtiä ja raitaväriä riitti yksi vyyhti. Tämä mekko on tehty M-koolla, koska huhu kertoi mallin olevan hyvin riittoisan kokoinen.. Huhupuhe ei tuottanut pettymystä vaan mekko istuu oikein mallikkaasti vaikka monessa muussa ohjeessa saattaisin valita L-koon.



Laitetaan nyt loppuun vielä kuvaa niistä oikeista väreistä. Olipa kerrassaan mainiot himoneulojien tukiryhmän kuvaussessiot. Kuvista kiitos Susannalle! Jos muuten joltakulta on jäänyt hoksaamatta, niin tuosta pienen lankakerän kuvasta pääsee katsomaan projektin tietoja ravelrysta, mikäli omistaa ravelry-tunnukset.


Neulisti

perjantai 26. syyskuuta 2014

Rähmä

Aina ei suju. Ei sitten yhtään. Seuraa paatoksellista nurinaa, nassutusta, valitusta ja napinaa. Lopuksi tarjotaan lohdutuksen sana siitä, ettei lahjansaajaa varmaan voisi vähempää kiinnostaa kaikki se, mikä tässä muka on niin vialla.


Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm
Mistä: Rico Design Essentials Soft Merino Aran + jämiä, 219 + 64 g

Pummityttö täytti tänään 2 vuotta. Kuka antoi luvan kasvaa noin vauhdilla? Lahjoa piti tietysti jollain itse tehdyllä ja päädyin tähän suloiseen takkimalliin. Ruskean langan olin hamstrannut Villavyyhdin loppuunmyynnistä ja kovin olin tyytyväinen, kun tähän sai sen kaveriksi upotettua jos jonkinmoista jämäkerää. Siihen ne positiiviset sitten loppuivatkin.

Takki neulottiin alhaalta ylös. Heti alkuun pääsi tekemään näitä lehtikuvioita. Lehdille oli kaavio, joka käskettiin sijoittaa tasavälein neljästi. Anteeksi, mutta onko liikaa pyydetty, että suunnittelija laskisi, miten se tulee sijoittaa? Nielin pikkuruisen ärtymykseni ja laskeskelin, miten kaavio tulisi sijoittaa. Tietenkin ajattelin sen pikkuisen pieleen. Nohevasti myös keksin kääntää kaksi kaaviota toisin päin niin, että ovat sitten symmetrisesti.


Ohjeessa käskettiin joko neuloa kuviot intarsiana tai sitten silmukoida myöhemmin päälle. Yöks, ajattelin. Tuumasin, että mikä minua muka estää neulomasta tavallisena kirjoneuleena, vaikka siitä pitkiä langanjuoksuja seuraakin. Virhe! Ensinnäkin kammosin intarsiaa ihan suotta, koska tämä ei ollut suljettua neuletta ja olisin selvinnyt kohtuullisella määrällä minikeriä ja lankojen kieputuksia. Sen sijaan huikea kirjoneuleideani epäonnistui surkeasti ja kovista yrityksistä huolimatta langanjuoksut kiristävät neuletta rumasti ja tuloksena oli epäsiistein kirjoneulontani vuosiin. Pingotus pelasti sen minkä saattoi, muttei sekään ihmeisiin pystynyt.

Seuraavaksi piti siirtyä neulomaan hauskaa aaltokuviota. Ensin käskettiin kylläkin neulomaan oikein kaksi kerrosta. Oikein, ei sileää. Mutta valmiin takin kuvia tuijottelemalla päättelin, että oikeasti tässä kyllä tarkoitettiin sileää. Ärs. Aaltokuvio piti aloittaa tietystä kohtaa kaaviota, jotta on symmetrinen selän keskellä. Tässä kohtaa olisin arvostanut, jos ohjeessa olisi väännetty rautalangasta, ettei selkä olekaan keskellä tätä neuletta. Etukappaleet eivät ole symmetriset, joten selän silmukoiden sijainti olisi pitänyt tarkastaa taulukosta. Noh, tätä en huomannut ja raivosin tovin virheellistä ohjetta. Laskin uusiksi aloitusilmukan, jotta kuvio osuu nätisti keskelle kappaletta.


Neuloin vartalo-osan kiukkua pidätellen ja hihat. Fiksuna tyttönä magiclooppasin ne siihen tarkoitukseen ihan liian lyhyellä pyöröpuikolla, mikä oli omiaan nostamaan verenpainettani entisestään. Kun hihat lopulta yhdistettiin vartaloon, alkoi totuus valjeta. Tässä kohtaa siis vasta ymmärsin, miten takakappale sijoittuu valmiissa takissa ja hoksasin aaltokuvioni olevan ihan vinossa. Lisäksi tässä kohtaa selvisi samalla se, ettei kaunis lehtikuvioideni symmetrinen käännöskään nyt osunut keskelle takakappaletta vaan ihan vinoon. Myöhäistä purkaa, kun yli puolet takista on tehty.

Välissä oli vielä jotain muutakin mieltä pahoittavaa pikkuvirhettä ohjeessa, mutta viimeisimmän muistan napinläpinauhasta. Siinä käskettiin yhdellä kerroksella tehdä napinlävet (perinteinen lk, 2o yht) ja sitten seuraavalla kerroksella olisi pitänyt tehdä lisäys kohdassa, jossa se ei tuon langankierron ansiosta mitenkään onnistunut. Olikohan tätä oikeasti testineulotettu? Lisäksi napinläpiä käskettiin tekemään 6 tai sitten se määrä, minkä itse haluaa. Ihan en ymmärrä kuitenkaan, kun ohjeen kuvissa saman koon takkiin oli tehty napinläpiä viisi. En tykkää sitten yhtään siitä, että ohjeella saa erinäköisen takin kuin ohjeen kuvissa. Tuo viimeisin nyt oli pikkujuttu, mutta silti. Tässä sai vähän väliä tiirailla kuvia, jos halusi kuvien mukaisen takin, koska ohjetta seuraamalla sellaista ei ollut luvassa.


Jos nyt olisin riittävästi mollannut sekä omaa neuleohjeiden sisälukutaitoani että tätä huolimattomasti tehtyä ohjetta, niin loppuun voitaneen todeta, että kaikki tämä oli lahjan saajalle ihan yksi hailee. Söpöltä näyttää ja näillä mennään.

Neulisti

lauantai 20. syyskuuta 2014

Kirppispipo

Vietin vuoden alussa villejä 29-vuotisjuhlia. Kemujen ohjelmanumerona tyttöjen piti opastaa poikia neulomisessa. Vaan käsiä ei saanut käyttää. Tehtävä osoittautui lähes mahdottoman vaikeaksi. Muistaakseni voittoon vaadittiin 15s ja 4 krs. Kaksi pojista selviytyi maaliin asti ja lupasin palkita molemmat neuleilla.


Mitä: Thrifter beanie / Woolly Wormhead
Miten: Pyöröpuikot 5.5 mm
Mistä: Cascade 220, 50 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/thrifter-beanie

Ja voihan pojat, miten jännittävät tilaukset sain voittajapojilta. Ensimmäinen tilasi sukat, jollaisia eräs toinen kaveri neuloo. Ja toiselle sijalle selviytynyt toveri tilasi pipon. Sen piti olla sininen. Siinä ei saanut olla mitään kuviointia. Ihan perus. Ei niin mitään. Kriteereihin kuului myös, että pipon reunus pitää voida kääntää niin ylös, ettei se peitä korvia. Kovinkaan paljon Yhtään ei jäänyt sijaa omalle ideoinnille, mutta tokihan mä urhoollisesti taistelleiden poikien toiveet täytän. Ettekä yhtään siellä pistä merkille, että tilaukset tehtiin vuoden alussa ja vasta nyt sain ensimmäisen valmiiksi! Vaan eipä näitä kesän aikana olisi kaivannutkaan.


Woolly Wormheadilta sattui löytymään ihan ilmatteeksi juuri tasan kriteerien mallinen pipo-ohje. Pitkä pätkä joustinta, ihan vähän sileää ja heti kohta kavennukset. Kerrassaan passeli tähän tilaukseen.


Eipä siitä paljon ole sanottavaa. Kelpo pipo. Yllättävän hauskan näköinen ollakseen niin perus. Jos innostutte tätä neulomaan, niin huomatkaa sitten, että ohjeen mukainen pipo on resori käännettynä sitten ihan tosi lyhyt. Ei tosiaankaan peitä korvia.

Neulisti

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Mitä tästä opimme?

Jos on nopeampi tuottamaan neuleita kuin käyttämään niitä itse, on hyvä lahjoa välillä ystäviä. Tämä tuubihuivi matkasi kauas pohjoiseen.


Mitä: Suke-Suke Cowl / Olga Buraya-Kefelian
Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla Flamé, 189 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/suke-suke-cowl

Kovin on soma ja hauskan näköinen tuubihuivi. Mutta tarjoaisin ilmaisena vinkkinä muutamia tekemiäni huomioita.

A. Jännittävä pintaneule saattaa olla yhtä kuin haastava neulottava. Sitä ravelrya selaillessa saattaa hyvinkin ihastua erikoisen näköisiin neuleisiin, joista ei kuvan perusteella edes ymmärrä, kuinka pinta on saatu aikaan. Se saattaa hyvinkin johtua siitä, että tuo kyseinen pinta on erikoinen neulottava. Ja erikoinen neulottava saattaa tuottaa neulojalle muutaman harmaan hiuksen.


B. Lanka kannattaa valita käyttötarkoituksen eikä värin ja tarjoushinnan mukaan. Siis ainakin, jos sitä lankaa aikoo käyttää jossain tietyssä projektissa. Yksisäikeinen, pörheä lanka ei ole järkevä valinta, jos neuleen pinta muodostuu pudotuista silmukoista. Tuollainen lanka nimittäin huopuu itseensä kiinni jo neuloessa eikä todellakaan putoa siinä kohtaa, kun silmukka päästetään putoamaan. Ihan omin pikku kätösin saa joka ikisen kerroksen purkaa...

C. Päänsärky ja oksettava olo voi johtua jumissa olevista hartioista. Kohdan A. mukaiset jännittävät (lue: haastavat) pintaneuleet voivat hyvinkin aiheuttaa ylimääräistä jännittämistä niska-hartiaseudulla ja edesauttaa pääkipua. Lopeta ajoissa ja palaa asiaan useamman kuukauden tauon jälkeen.

Lähdin tosiaankin kiehtovan näköisen pintaneuleen perässä tekemään tätä tuubihuivia. Pinta saatiin aikaan pudotetuilla silmukoilla ja vekeillä. Noissa vekeissä on poimittu työn nurjalla puolella silmukat useamman kerroksen takaa ja neulottu yhteen nykyisen kerroksen silmukoiden kanssa. Hauskan näköistä jälkeä, mutta hartiajumituksen kautta päänsärkyä ja oksetusta aiheuttavaa. Neule pääsikin useamman kuukauden mittaiselle jäähylle ennen kuin palasin asiaan ja päätin vääntää tämän valmiiksi.


Lankavalintani meni myös ihan pieleen. En tullut aloittaessa miettineeksi sitä, että pudotettujen silmukoiden olisi hyvä oikeasti myös pudota. Nyt sain irrotella ja purkaa ne kerros kerrallaan. Vähän turhan työlästä. Huivista tuli kyllä oikein kaunis ja ohjekin oli moitteettomasti kirjoitettu.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...