torstai 25. elokuuta 2016

Uan

Minä olen vallan hulluna Tukuwooliin. Tykkään isosti. Kotimaista villaa, kotimaassa kehrättyä ja värjättyä. Ja tosiaan, ihanan villaisan tuntuista. Aiemmin tänä vuonna tuli hätä, kun Tukuwool pisti puljun kiinni. Onneksi hetkeä myöhemmin TitiTyy osti lankamerkin omakseen ja lähti kehittämään siihen uusia värejäkin.


Mitä: Uan / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 220 g
Ravelryssa

Vähän aikaa sitten Titityyn Tiina kysyi, olisiko päässä mitään hyviä neuleohjesuunnitelmia Tukuwoolille. Sanoin, että ei. Ja tietty heti illalla kotona sain idean. Niin, jotta suunnittelin sitten takin.


Päässä muhi ajatus takista, jonka selkä olisi kokonaan pitsiä. Muuten takki on simppeliä sileää. Nappilistat ja resorit ovat helmineuletta. Takki on aikalailla istuvaa mallia, ei siis kauheasti ylimääräistä väljyyttä. Ja täyspitkät hihat tällä kertaa, mutta helppohan nuo on lyhyemmiksikin jättää, jos tekee mieli.



Halusin kokeilla, osaisinko suunnitella ja kirjoittaa ohjeen istutettuihin hihoihin. Se ei ollut ollenkaan niin pelottavaa kuin etukäteen pelkäsin. Iso apu on kyllä siitä, että olen päässyt käymään sekä Ysolda Teaguen että Joji Locatellin kursseille, joilla asiaa on käyty läpi.


Takin neulotaan ylhäältä alaspäin yhtenä kappaleena. Ensin tehdään hartiat, minkä jälkeen poimitaan hiukan silmukoita hihoja varten ja sitten hihat neulotaan muun takin kanssa yhtä aikaa kainaloihin asti. Lopputulos on ihanan siistin näköinen. Tykkään, vaikka itse sanonkin.


TitiTyy sponssasi takkisuunnitteluun langat. Tällä epäväri-ihmisellä ei ollut kovinkaan vaikeaa valita Tukun uudesta värikartasta suosikkia. Halusin ehdottomasti ihanan harmaan vaaleanpunaisen Ujon. Kovin tulikin utuisen herkkä takki. Hirveästi houkuttaisi tehdä tämä myös parissa muussa värissä.


Takki valmistui ihan hujauksessa. Tähän yksilöön ei mennyt kuin 12 päivää. Eikä lankaakaan kuin 220 g. Hirvittävän vähän ja silti tämä on ihan kunnollisen kokoinen takki. Maagista, sanoisin.


Takkiohje on tällä hetkellä testineulonnassa ja tulee saataville Ravelryyn syyskuun lopussa. Kirjoitin ohjeen sekä suomeksi että englanniksi. Niin, ja siinä on hurjasti kokoja: 76-81-86 (92-96-101) 105-116-128 cm rinnanympäryksille.


Takin nimi, Uan, valikoitui Skotlanti-addiktioni kautta. Uan tarkoittaa gaelin kielellä lammasta. Bää!

Neulisti



maanantai 22. elokuuta 2016

Miljoona-arvonta nro 2

Oletko juuri SINÄ etsimämme henkilö? Oletko aina halunnut kokeilla, miten merino/nylon/kasmir-langasta neulotut sukat hyväilisivät juuri sinun väsyneitä jalkojasi. Nyt sinulla on siihen mahdollisuus.


Minä tällään tähän alle kuvan kuvaillun kaltaisista sukista ja mikäli haluat sukat itsellesi, sinun tarvitsee vain hihkaista jotain iloista kommenttiboksiin. Kuvan mallilla on koon 38-39 jalat, mutta sukissa olisi helposti tilaa suuremmallekin kintulle.


Arvonta suoritetaan 31.08.2016.

Neulisti

Miljoona-arvonta!

Hip hip hurraa! Teitä on jo miljoona! (Tai no, ei oikeastaan miljoonaa, mutta joku on käynyt täällä blogissa jo yli miljoona kertaa. Okei, ei varmaan ollut yksi ja sama tyyppi, mutta you know.)

Kaiken kukkuraksi blogi taitaa nyt syksyllä viettää jo viidettä synttäripäiväänsä. On siis syytä juhlaan. Eipä olla ihan hetkeen mitään myöskään arvottu, joten nyt on aihetta laittaa tyrkylle useampikin palkinto.


Jos nyt ihan vakavissaan turistaan, niin Tour de Sock -kilpailusta valmistui useampi sukkapari ilman valmista vastaanottajaa, joten se voit olla nyt juuri SINÄ!

Tehdäänpä siis seuraavasti: Minä tällään tähän kuvan sukista ja sinä kommentoit alle jollain iloisella huudahduksella. Heti kohta perään minä laitan kuvan toisista sukista toiseen postaukseen ja sikäli mikäli haluat voittaa ne omaksesi, voit käydä hihkumassa myös sinne. Ja jottei arvonta menisi ihan tylsäksi, niin tuikkaan vielä kuvan kolmannesta sukkaparista instagramin puolelle, jossa voit sitä kuvaa kommentoimalla tavoitella vielä kolmansiakin sukkia. Sopiiko?

Haluaisitko siis juuri SINÄ voittaa itsellesi nämä MILJOONAsukat? Eivät lörpötä 38:n jalassa, mutta tilaa olisi selvästi suuremmillekin kintuille. Arvonta suoritetaan 31.08.2016.


Neulisti

tiistai 16. elokuuta 2016

Väriyrjössä ystävä tutaan

Olen monasti kertonut, miten kehräämisessä houkuttelevat ihan erilaiset värit, kuin joita valmiissa neuleissa tahtoo käyttää. Tämä piti jälleen kerran paikkansa, kun ostin Hedgehog Fibresin kimmeltävää kuitua kokeiltavaksi.


Mitä: Kaksisäikeinen, 313 m / 125 g
Miten: Martin malliin
Mistä: Hedgehog Fibres Merino/Silkki/Sparkle 75/20/5, 125 g
Ravelryssa

Kuitu näytti kaikkine väreineen suoraan sanottuna aika karmivalta. Mutta koska siililangoissa on niin upeita värejä, halusin nähdä, miten tämä kehräytyisi. Kuidussa oli hurjien värien lisäksi paljon valkoista, mikä pehmensi värejä huomattavasti ja loppujen lopuksi langasta tuli kertakaikkisen ällömakean ihana hattarahöttö. Mahtavia karkkivärejä! Joskaan ei mitään sinne päinkään, mitä saattaisin päälleni pukea. Onneksi on kaheleita kavereita. Himoneulojien tukiryhmä tiesi samoin tein, kuka tahtoisi langasta itselleen pipon. Uhrikaan ei liiemmin vastutellut, joten pistin pipon puikoille.


Mitä: Askews me / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Käsinkehrätyt Siilikuitu + babyalpakka, 36 + 59 g
Ravelryssa

Briossi on aina varma ratkaisu räimeänkirjavien lankojen käyttöön. Tutkailin eräänä iltana käsinkehräämiäni lankoja ja törmäsin muutamaa vuotta takaperin testailemaani luonnonvalkoiseen babyalpakkaan. En pitänyt sen kehräämisestä tippaakaan. Kuitu oli yhtä aikaa tahmeaa ja liian liukasta. Valmiista langasta tuntui tulevan ihan liian tiivistä ja tiukkakierteistä. Ja tulin kehränneeksi sitä 200 g. Mutta tästäpä lopulta löysin sillekin kokeilulle käyttötarkoituksen. Koska mikä voisi olla hienompaa kuin briossipipo kahdesta kasinkehrätystä langasta? No sitä minäkin, ei mikään.


Olen neulonut Stephenin mainion briossipipon jo kerran aiemminkin. Malli on älyttömän simppeli ja silti hauska neulottava. Ja mikä parasta, sitä voi käyttää vaikka miten päin.


Epäonnistunut alpakkalankakin muuttui neuloessa kelvolliseksi. Briossi oli riittävän ilmavaa, jotta tuhdista langasta ei tullut liian tömäkkää pipoa. Käsinkehrätyistä langoista sukeutui oikea luksusmyssy. Mielettömän pehmeä, ja ovathan nämä värit kerrassaan mahtavat.


Heinäkuisilla neulefestareilla osallistuin mm. neulekuvauskurssille, jonka ihana opettaja toimi hetkellisesti myös pipomallina. Ylemmissä kuvissa esiintyvä pipon vakiopolla vaatii tähän vielä punktupsua. Saas nähdä, osaanko tehdä.

Neulisti

torstai 11. elokuuta 2016

Huipulla on hyvä lopettaa

Elkäätten säikähtäkö otsikkoa, blogi ei ole lähdössä mihinkään. Sen sijaan Tour de Sock -kisa on ohi tältä kesältä, ja siihen saa minun osaltani jäädäkin. Nyt olen hullutellut riittävästi viimeiset kolme kesää ja jatkossa aion ottaa kesäni rennommin. Mies on valtuutettu kampittamaan minut, sikäli mikäli yritän lähestyä ilmoittautumislomaketta ensi toukokuussa. Ja jos se ei riittäisi, niin teidät on kaikki valtuutettu muistuttamaan minua, etten saa enää osallistua. Kilpaileminen oli hauskaa, mutta nyt on kilpakunto loppu tältä neulojalta.


Mitä: Entanglements / Shayla Myst
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Canon Hand Dyes Lewis MCN Sock, 93 g
Ravelryssa

Tour de Sock -kilpailun viimeinen etappi koostui satunnaisista palmikoista. Ja siinäpä se.

Sukat neulottiin varpaista varteen ja kantapää oli toteutettu lyhennetyin kerroksin, minkä jälkeen kantalapun silmukat poimittiin jalkapohjan reunasta. Kaikki eivät tästä tyylistä pitäneet, mutta minun sukissani silmukoidenpoimimisreunaan ei jäänyt jalkaa painavaa saumaa.


Jalkapöydän päällä ja varressa kulki seitsemän palkin levyinen joustineule, josta arvottiin aina vähän matkan välein, mitkä palkit käytettiin palmikon kiertoihin ja mihin suuntaan palmikot kierrettiin. Tähän olisi pitänyt käyttää noppaa, kolikkoa tai random.orgia, mutta ihan hyvin näitä sai omasta päästäkin heiteltyä. Ja oli pakkokin. Olin nimittäin kisapäivänä konferenssissa, jossa juuri tälle päivälle sattui paitsi oma esitelmäni, myös konferenssi-illallinen. Yleensä olen reipasasenteinen neuloja, mutta illallisella kyllä nolotti kaivaa sukkakutimet esiin. Siksipä kerroinkin kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan, että kisaan parhaillaan maailmanmestaruudesta. Okei, viralliset MM-kisathan nämä eivät ole, mutta ihan riittävän lähellä, koska muitakaan kilpailuja ei tietääkseni aiheesta ole tarjolla.


Täytyy sanoa, että akateemiset illallistoverini yllättivät minut positiivisesti. Kukaan ei nyrpistellyt touhulle nenäänsä, päin vastoin kaikki kannustivat kovasti ja toivoivat kuulevansa seuraavana päivänä, miten kilpailussa kävi.


Tästä taisi tulla lopulta etapeista pisin, vaikka malli ei ollut haastava. Etappi alkoi paikallista aikaa kuudelta aamulla ja sain sukat valmiiksi vasta seuraavana yönä kahden jälkeen. Toki päivän pakolliset aktiviteetit rokottivat neulomisnopeutta aika lailla.Toinen syy etapin pitkään kestoon oli sukkien minimivaatimukset. Tein oman parini pienimmässä mahdollisessa koossa ja siihen hurahti lähes kokonainen lankakerä. Valmiiden sukkien varret yltävät lähes pohkeiden puoliväliin. Ei ihme, jos neulomisessa kesti, kun lankaakin kului 93 g.


Hidasteista huolimatta onnistuin nappaamaan etapin neljännen sijan. Tällä varmistin lopulta kokonaiskisan hopeamitalin. Täytyy sanoa, että hopee ei oo häpee. Ei tosiaankaan, kun tiedän, miten nopeasti kilpasiskot puikkojaan heiluttavat. En suorastaan voi uskoa, että onnistuin tulemaan toiseksi. Toissavuonna sijoitus oli 14. ja viime vuonna 9. Joukkuekisankin taisimme taas voittaa. Hip, hip, hurraa! Huipulla on hyvä lopettaa ja jättää tulevien kesien kisat virkeämmille puikoille. Ensi kesänä minä aion nukkua öisin.

Neulisti

perjantai 5. elokuuta 2016

Kolme kärpästä kerralla

Jotenkin tuntuu, että on tullut sanottua näin aika monesti, mutta jälleen kerran neuloin maailman parhaan paidan. Tai tavallaan kolme paitaa. Siltä se ainakin näyttää.


Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: DyeForWool Merino Silk Fingering + Madelinetosh Merino Light + Handmaiden Fine Yarn Casbah, 177 + 60 + 33 g
Ravelryssa

Olen haaveillut tämän paidan neulomisesta vuosia. Se on vain odottanut täydellistä väri- ja lankayhdistelmää. Lopulta lopetin jahkailun, kun tarvitsin jotain simppeliä sileää neulottavaa leffaan.


Kaivelin lankavarastosta yhteensopivia sävyjä ja punnitsin keriä hartaasti. Tähän paitaan kun voi käyttää jämiä, muttei ihan niitä pienimpiä. Minulla kului päällimmäiseen paitaan kahta eri vihreää merinosilkkiä 97 ja 82 g, yksiväriseen paitaan Toshin Merino Lightia 50 g ja alimmaiseen raitapaitaan vihreää Merino Lightia 10 g ja vaaleaa Casbahia 33 g. Tuo Casbah pääsi lopahtamaan kesken, kun jäljellä oli enää viitisen kerrosta neulottavaa. Onneksi neulojatoverin stashista löytyi lisää ja sain hätälankakuljetuksen heinäkuussa vietetyille neulefestareille.


Neuloja voi sitten joskus toisinaan olla ihan pöhelö. Aloitin päällimmäisen paidan neulomisen stashista löytyneillä langoilla, mutta ne riitelivät kokonaisuuden kanssa ja päätyivät purkuun. Hädissäni tilasin netistä toiset langat tilalle - lähestulkoon tasan samoissa väreissä kuin ne alkuperäisetkin. Ja silti, pienen pienillä sävyeroilla voi olla suuri merkitys, koska nämä saman väriset, mutta aavistuksen eri sävyiset langat sopivat paitaan täydellisesti.


Pureudutaanpa sitten itse pihviin, eli neulemalliin. Paita neulotaan alhaalta ylöspäin (luitte oikein!) ja eri paitakerrosten helmat muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Vartalo-osa jätetään odottamaan, hihat neulotaan välissä kainaloihin asti, yhdistetään vartalo-osaan ja yläosa neulotaan lopuksi yhtenä kappaleena. Helmassa ja hihoissa luodaan illuusio kolmesta eri paidasta sillä, että seuraavan paidan alkuun neulotaan muutama kerros sileää, joka saa rullautua reunukseksi ennen kuin alemman paidan silmukat neulotaan yhteen seuraavan osion kanssa.


Mälsää tässä oli neulomissuunta, loputtomat pääteltävät langanpäät, raitalankojen kuljettaminen lyhennetyissä kerroksissa ja koko. Päädyn useimmiten valitsemaan kaikista paita- ja takkiohjeista L-koon. Tällä kertaa aloitin neulomisen M-koossa ja muutaman kerroksen resoria neulottuani totesin minua mahtuvan paitaan kaksin kappalein. Tämä yksilö on lopulta neulottu XS-koossa. Enkä suinkaan ole ainoa, jonka mielestä mitoitus on hiukan runsas. Paita ei tässäkään koossa ole tiukka kuin hihoista.




Lisäksi olisin toivonut pääntien paitavaihdosten toteutettavan samaan tapaan kuin helmassa. Nyt ennen osion neulomista tehtiin vain muutama kerros nurjaa, mutta tästä ei jää yhtä vahvaa kuvaa kolmesta eri paidasta. Pääntiellä olisi voinut neuloa muutaman kerroksen sileää, päätellä silmukat ja poimia sitten seuraavan osion silmukat muutamaa kerrosta alempaa, nurjalta puolelta. Olisihan siitä ollut vaivaa, mutta lopputulos olisi minusta toimivampi niin. Jos (ja kun) neulon paidan joskus uusiksi, kokeilen tuota.


Yllä mainittujen sijaan paidassa maailman parasta onkin sitten ihan kaikki. Illuusio kerrospukeutumisesta, mahdollisuus käyttää jämälankoja, loputtomat mahdollisuudet eri värikomboihin, ylipitkät hihat. Jos tekemisessä olikin muutama kurja puoli, valmiin paidan käyttäminen sen sijaan on maailman parasta. Muistinko sanoa riittävän monesti, että tämä on maailman paras paita? Näitä täytyy tehdä lisää. Mikään paita ei ole ehkä koskaan ollut näin ihana päällä. Asiaa ei ehkä myöskään hankaloita merinosilkki pääasiallisen paidan materiaalina.



Koska paidan helma muotoiltiin epäsymmetriseksi lyhennetyin kerroksin, myös hihat kaipasivat mielestäni vähän epäsymmetriikkaa (joo, se on ihan oikea sana). Ohjeen mukaan ne olisi neulottu identtisiksi, mutta minä tein toiseen hihaan alimman osion lyhyemmäksi. Lopputulos on hienovarainen, mutta korostaa minusta kivasti paidan rentoutta. Ensi kerralla voisin myös tehdä hihoihin enemmän lisäyksiä kuin tässä XS-koossa. Niistä tuli hiukan turhan kireän näköiset.


Neulokaatten kaikki muutkin tämä paita, se on maailman paras.

Neulisti

maanantai 1. elokuuta 2016

Kertaus on opintojen äiti

Toisinaan siitä ei opi mitään uutta. Ainakaan, jos tekee tällä kertaa kaiken ihan eri tavalla.


Mitä: Blossom / Kim Hargreaves
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Drops Safran, 216 g

En yleensä koskaan neulo samaa mallia kahdesti, mutta keväällä iski joku vimma ja pistin puikoille kolme aiemminkin neulomaani Kim Hargreaves -mallia. Kaikki kun olivat ihania, mutta jokaisessa oli parantamisen varaa. Ensimmäisenä valmistui Blossom-liivi. Kaksi muuta ovat edelleen alkutekijöissään ja niihin tuskin palataan ennen tammikuuta, jolloin on kiellettyä aloittaa mitään uutta.


Kim Hargreavesin kirjat olivat ensikosketukseni muun maailman neuleohjeisiin. Tykkään näiden vanhempien kirjojen perinteikkäästä tyylistä. Uudempien kirjojen modernimmat mallit eivät iske yhtään. Neuloin tämän liivin vuosia sitten yhtenä ensimmäisistä Kimin malleista. Tein sen silloin mustasta Novitan Kotiväestä. Se on muuten mainio, mutta hiukan nafti, koska valitsin ohjetta ohuemman langan, koska en silloin ymmärtänyt mitään langanpaksuuksista, tiheyksistä tai mistään muustakaan olennaisesta.


Uusintamatsi paksummalla langalla. Paitsi että tällä kertaa otin sitten turhan paksua lankaa ja jouduin lopulta seuraamaan ohjeesta kaikista pienintä kokoa. Unohdin kokonaan, että liivin pituus olisi kuitenkin hyvä tehdä suuremman koon mukaan, niinpä tästä tulikin turhan lyhyt. Ei mennyt ihan putkeen. Onneksi vaatekaappi pursuilee korkeavyötäröisiä mekkoja, joiden kanssa tätä on varmasti hyvä käyttää.


Mitä ohjeen seuraamiseen tulee, sekin meni vähän niin tai näin. Kimin kirjoissa kaikki neulotaan paloina ja ommellaan lopuksi yhteen. Se ei sopinut minun nykyiseen neulepirtaani tippaakaan, joten päätin muokata ohjeen saumattomaksi. Lisäksi paksumpi lanka pakotti laskemaan kaikki lisäysten ja kavennusten paikat uusiksi ja muutenkin jouduin soveltamaan vähän kaiken. Mutta lopputulos näyttää sentään suunnilleen samalta kuin ohjeen kuvissa, että voinen sanoa neuloneeni tämän ohjeen.


Muuten tämä muokkailu meni aiottua hankalammaksi, mutta hihoista olen ylpeä. Osasin muokata istutetut, erikseen neulotut hihat saumattomasti neulotuiksi ja lopputulos on onnistunut. Laskin ohjeesta tarvittavan silmukkamäärän ja neuloin hihat lyhennetyin kerroksin. Tätä uskaltanee kokeilla toistekin. Erityisen iloinen olen hihojen muokkauksesta sen takia, että aiemmin neuloin mallin ohjeen mukaisesti paloina ja silloin hihapyöriöiden mitta ei riittänyt kädenteiden ympäri, jolloin liivin kainaloista tuli vähän hassun näköiset.


Mitä tästä opimme? 1. Saumattomat istutetut hihat eivät ole niin pelottava asia kuin luulisi. 2. Jos valitsee väärän paksuisen langan ja kieltäytyy seuraamasta ohjetta, voi valmiista neuleesta tulla sitten jotain vähän muuta kuin oli tarkoitus. Kun itse tekee, saa sitä, mitä sattuu tulemaan.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...