maanantai 23. toukokuuta 2016

Elämän kolhuja vastaan

Kun läheinen sairastuu syöpään ja kysyy, voisinko tehdä muutaman myssyn suojaamaan herkkää päänahkaa sytostaattihoitojen keskellä, siihen ei ole kuin yksi vastaus: "Se nyt on vähintä, mitä voin tehdä."


Mitä: Skinner hat / Melissa LaBarre
Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: ITO Kinu, 20 g
Ravelryssa

Tiesin heti, ettei tähän tarkoitukseen kelpaa kuin paras. Pyörähdin kaupan kautta ja hain kartiollisen 100 % silkkiä. Silkki kun viilentää kesällä, lämmittää kylmällä ja on holtittoman pehmoista. Tämä ei ole sitä semmoista kiiltävää, liukasta silkkiä. Kinu on bourettesilkkiä, joka on tehty silkkiteollisuuden ylijäämistä ja siinä on tweedmäisiä nyppyjä. En voi kyllin toistella, kuinka pehmoista se on.

Materiaalin lisäksi valikoin ohjetta pitkään ja hartaasti. Tai no jaa, ainakin hartaasti. Kovin pitkästi ei kai voine sanoa, kun oli kiire pistää pipo puikoille. Halusin löytää mallin, joka olisi mukava päässä ja sen verran salonkikelpoinen, että siinä kokisi olonsa mukavaksi missä tahansa tilaisuudessa. Malliksi valikoitui herkän pitsikuvioinen Skinner. Siinä on pienemmillä puikoilla napakaksi neulottava resori ja sitten isommilla puikoilla ilmavaksi neulottava lehtikuvioinen pitsi, jota jatketaan loppupipon ajan.


Lanka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi käytön kannalta. Neuloessa se herätti ristiriitaisempia tuntemuksia. Toisaalta se tuntui käsittämättömän pehmoiselta käsissä ja sitten kuitenkin se tarrasi koko ajan johonkin ja teki neulomisesta vähän hankalaa. Toki se oli kaiken vaivan arvoista.



Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: Isagero Bomulin, 34 g
 Ravelryssa

Myssyjä piti tietenkin samalta istumalta tehdä useampi. Toiseen valitsin materiaaliksi Isagerin Bomulinin, jossa on 75 % puuvillaa ja 25 % pellavaa. Ajattelin, että pellava perinteisenä kesävaatekuituna toisi kaivattua viileyttä. Jännitin hiukan käyttökokemuksia, sillä lanka tuntui paljon karheammalle kuin edellisen pipon silkki, mutta on kuulemma erinomaisen pehmoinen käytössä.

Pipo-ohje on osa Alana Dakosin kirjaa Botanical knits, joka on täynnänsä luonnon inspiroimia neulemalleja. Suurinta osaa ohjeista koristaa jonkinlainen lehtikuvio. Pipo-ohjeen saa nykyään ostettua erillisenäkin Ravelrysta, mutta itse ostin koko läpyskän e-kirjana, koska siinä on vaikka kuinka monta mallia, joita haluan päästä jossain välissä kokeilemaan.


Tämä ohje on kirjoitettu oikeasti dk-vahvuiselle langalle - huomattavasti paksummalle siis. Pohdiskelin aikani silmukkamäärää ja verrattuani sitä yllä olevaan pipoon, päätin sen riittävän ohuemmallekin langalle. Minun ei nimittäin ollut tarkoituskaan tehdä tästä alkuperäisen kaltaista baskeria vaan tyköistuva pipo. Ympärysmitasta tuli riittoisa ihan ohjetta noudattamalla, mutta pituutta piti tehdä lisää. Alun perin ohjeessa käsketään neuloa kolmen lehden korkuinen pipo, minä tein viiden lehden mittaisen.

Tämä ei ollut mikään rentouttava neulottava, sillä lehdet neulotaan kierretyin silmukoin ja niissä tehdään joka kerroksella palmikonkiertoja. Hartiat jumiutuivat, mutta lopputulos on upea.

Olen kovasti sen kannalla, että sytomyssyistä pitää tehdä sen verran koreita, että niille on käyttöä sitten hiusten kasvettua takaisinkin. Pehmentäkööt myssyt elämän kolhuja ja hellikööt arkaa päänahkaa. Kiitos blogimallina toimimisesta, sinä urhea, upea nainen.

Neulisti

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Jäniksen selässä

Joskus on niin kiirus pistää neule puikoille, ettei meinaa malttaa edes lankaa keriä. Niin kävi näiden sukkien kanssa.


Mitä: Monkey / Cookie A.
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Drops Fabel, 59 g
Ravelryssa

Kävin huhtikuussa viettämässä vuoden parasta viikonloppua Kierot puikot -retriitissä, jossa osallistuin myös värjäyspajaan. Olen aiemmin värjännyt kehruukuituja kotosalla, mutten vielä koskaan lankaa. Nappasin pajaa varten mukaan kaksi kerää vitivalkoista ja kaksi kerää haaleanharmaata Fabelia. Ajatuksena oli värjätä poltettua oranssia harmaan päälle ja jotain mintunvihreää valkoisista langoista.


Poltettu oranssi muuttui yhteisessä väripadassa enemmänkin ketun väriseksi. Hailakka vedenvihreä sen sijaan onnistui yli odotusten. Lykkäsin värit jo liotusveteen odotellessani vapaata kattilaa. Hiukan vihreää ja yksi pisara sinistä. Hiukan hirvitti, kun pikkiriikkinen sininen pisara tuntui räjähtävän veteen osuessaan. Puoli pisaraakin olisi riittänyt. Sekottelin kuitenkin värit huolella, laitoin langan veteen ja roiskin sen päälle vielä sinne tänne hiukan vihreää. Lanka makoili liotusvedessä niin pitkään, että ehti imeä kaiken värin vedestä jo ennen kattilaan pääsyä. Kiinnitin värin kuitenkin vielä kuumentamalla ja tästä tuli ihan hirvittävän ihana. Juuri sopivasti semisolidi.


Koska langasta tuli niin kaunis, se kaipasi näyttelyalustakseen sopivan simppelin sukkamallin. Päätin vihdoin viimein tarrata maailman suosituimpaan sukkaohjeeseen. Ainakin Ravelryssa tästä on enemmän projekteja kuin mistään muusta sukkamallista, lähes 20 000. Olihan tuo jo aikakin neuloa ensimmäiset apinat!



Monkey ei suotta ole maailman suosituin sukkaohje. Paitsi että se on ilmainen, se on nerokas. Hiukan kavennuksia ja lisäyksiä, muutamaan väliin pari nurjaa silmukkaa. Kyllä voi vähällä vaivalla saada näyttävää jälkeä aikaan. Kuvion oppii nopeasti ulkoa ja sukat valmistuvat vauhdilla.


Kantapäähän päästyäni sovelsin omiani. Ohjeen mukaan tehtynä kantalapusta olisi tullut turhan pitkä, enkä muutenkaan ymmärrä, miksi silmuikoita olisi pitänyt siirrellä puikoilta toisille.



Aurinkoiset päivät ovat olleet omiaan neulekuvaamiselle ja puistosta löytyi mahtavaa rekvisiittaa. Kiitokset kuvausapurille.

Neulisti

maanantai 9. toukokuuta 2016

Primrose

Tulinpa vain kertomaan, että tämän Esikko-takin ohje on nyt tarjolla Ravelryssa sekä suomeksi että englanniksi. Kiitokset TitiTyylle, joka sponssasi langat takin suunnitteluun.




Neulisti

maanantai 2. toukokuuta 2016

Matematiikka on särki

Hauki on kala ja matematiikka on särki. Eli tarina langasta, joka rikkoi matematiikan.


Mitä: Light rain / Joji Locatelli
Miten: Pyöröpuikko 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Baa Ram Ewe Titus, 301 g
 Ravelryssa

Pääsin maaliskuussa vihdoin ja viimein käymään Kerän kivijalkaputiikissa ja päivän väri oli selvillä. Mukaani lähti viisi vyyhtiä kolmea erilaista vedenvihreää. Päädyin nappaamaan ostoskoriini kolme vyyhtiä Baa ram ewen Titusta, koska minua kiinnosti sen koostumus (siitä lisää myöhemmin) ja kassalla lupailtiin kolmen riittävän takkiin. Sen kummempia suunnitelmia ei takin tai paidan mallista ollut. Sitten kotiin päästyäni sain vision tästä Jojin ja Veeran tuoreimman kokoelman Light rain -puserosta, joka löysän laatikkomaisen muodon, ylipitkien hihojen ja valtaisan poolokauluksen ansiosta söisi niin paljon lankaa, ettei kolme vyyhtiä voisi mitenkään riittää. Ei muuta kun huutelemaan apuja neulojatovereilta ja minulle kiikutettiin neljäs vyyhti keväiseen Kierot puikot -retriittiin. Huh. Sitten neulomaan.


Paita on malliltaan mahdottoman ihana. Mukavan tilava ja kevyt laatikkopaita kapoisilla ja huisin pitkillä hihoilla sekä massiivisella poolokauluksella. Paita neulottiin ylhäältä alas - tietty. Etukappaleen keskelle ja hihojen alareunoihin tuli simppeliä pitsiä ja hihojen resoriin neulottiin aukot peukaloille, jolloin hihoja voi käyttää kämmekkäiden tapaan. Kuten sanoin, mahdottoman ihanaa. Poolokaulukset ovat yleensä vähän haastavia, mutta tässä paidassa on sen verran leveä pääntie, ettei kaulus jää kuristamaan kaulaa. Niin, ja fingeringistä neulottuna tämä on ihanan kevyt yllä. Mainio pusero.


Jos sitten palataan siihen lankaan... Tämä oli kertakaikkisen ristiriitaisia tunteita herättävä lankaostos. Ensinnäkin, minua kiehtoi sen koostumus. Lanka on 100% Brittivillaa. Siitä on 50% Wesnleydalea, 30% alpakkaa ja 20% BFL:ä. Olen kerran kehrännyt yhden letillisen wensleydalea, enkä pitänyt sen pitkäkarvaisesta ja liukkaasta olemuksesta yhtään. Ajattelin, etten voisi tulla toimeen tämän langan kanssa, koska se vaikuttaa mohairin tyyppiseltä kutittajalta. Sain kuitenkin sovittaa Kerän Jonnan tästä langasta neulomaa takkia, eikä se ollutkaan pahan tuntuinen ensinkään. Ja tosiaan, valmiina paitana tämä ärsyttää ihoani yllättävän vähän. Päässee ahkeraan käyttöön.


Seuraavaksi ärsyynnyin väristä. Luulin ostaneeni kaikki vyyhdit samaa värjäyserää, mutta neuloessa selvisi, että mitkään kaksi vyyhtiä kolmen ensimmäisen joukosta eivät olleet pari keskenään. Kaikki ihan eri värisiä! En tajua, tämä ei näytä käsinvärjätyltä, mutta vyyhdeissä oli niin isot erot keskenään, että ottaa päähän. Ei sitä näissä kuvissa pahemmin huomaa, mutta esimerkiksi, kun pingotin paitaa kotona, eteisaulassa, erot näkyivät räikeästi. Paidan alempi puolikas on paljon yläosaa tummempi ja koska yritin pelastaa tilanteen vaihtelemalla kerää kerroksen välein, resori on suorastaan raidallinen. Raivostuttavaa.



Langassa oli lisäksi solmuja. Kolmessa vyyhdissäni oli ainakin kolme solmua, jollei enemmänkin. Ja ensin ajattelin, että mitäpä tuo haittaa, jätän solmun vain työn nurjalle puolelle. Mutta päästessäni seuraavalla kerroksella solmun kohdalle, se oli auennut! Wensleydale on niin liukasta, etteivät solmut pitäneet. Niistä jokainen oli pakko avata ja neuloa langanpäitä pitkä pätkä päällekkäin, jottei työ pääse purkautumaan. Tuplaraivostuttavaa.


Mutta sitten loppuun muutama sana siitä matematiikasta, jonka Titus rikkoi. Kas kun noiden raivostuttavien huonojen puolten vastapainoksi, langassa oli jotain kertakaikkisen maagista. Se on fingering-vahvuista, mutta siinä ei ole metrejä kuin 320 per vyyhti. Ja sitten kuitenkin, tähän paitaan, joka normaalisti syö semmoiset 1500 m minun koossani, ei kulunut kuin piirun verran yli kolme vyyhtiä. Jouduin korkkaamaan viimeisen, varalle hankkimani vyyhdin vasta, kun kauluksesta puuttui viimeiset 3 cm. Siis, että tässä on metrejä vähemmän kuin fingeringissä, ja kuitenkin tätä kului reippaasti fingeringiä vähemmän paitaan, joka on suunniteltu fingering-vahvuiselle langalle. Eihän se noin niinkuin matemaattisesti voi pitää paikkaansa. Uskomattoman riittoisa lanka.

Neulisti

torstai 21. huhtikuuta 2016

Skettumekko

Kuten todettua, sain apinoitua oivallisen kaavan valmiista mekosta. Mitäpä sitä sitten muuta kuin sarjatuotantoa käyntiin.


Mitä: Mekko / Kaavat kaupan mekosta piirretty
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvilla + pellavainen pitsinauha, 2 m + 2.5 m

Kyllä aikuisella naisella pitää yksi kettukuosinen mekko olla. Mahdollisimman iloisissa väreissä kiitos. Muun himoneulojien tukiryhmän mielestä kangas oli kaikessa kirjavuudessaan lähinnä oivallinen migreenin lähde, mutta minä tykkään.



Mietin hetken, onko minulla mitään näin räikeän mekon kaveriksi käypää, mutta eihän sitä kesällä tarvitse ylleen muuta kuin juurikin sen mekon. Tosin, toveri ehdotti, että oranssi huivi voisi toimia. Ei huono idea.



Innostuinpa oranssipöhinöissäni kaivelemaan kangasvarastosta tähän mekkoon kontrastiväriset taskut ja vinonauhat.


Ompelin tämänkin mekon helmaa koristamaan pitsinauhan. Kyllä vaan on toimiva efekti. Tykkään isosti. Tiedän, mitä käytän koko kesän. Skettuja!


Neulisti

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Skukkamekko

Kevät tekee selvästi jälleen tuloaan, sillä ompeluinnostus ja holtiton mekonhimo nostavat päätään. Himoneulojien tukiryhmä maakuntamatkaili Laukaaseen, Kretliiniin, ja putiikin kangasvalikoima vei meitin mennessään. 


Mitä: Mekko / Kaavat valmiista vaatteesta
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvilla + pellavainen pitsinauha, 2.2 m + 2.5 m

Joku saattaa muistaa, että viime vuoden keväällä ja kesällä ompelin ihan muutaman mekon itselleni. Niistä tuli kovin kauniita, mutta Mekkotehdas aikuisille -kirjan malleissa oli turhan väljä mitoitus makuuni.


Muutamia vuosia takaperin matkailin Skotlannissa ja löysin maailman kauneimman mekon (jonka voi muuten nähdä vaikka tässä postauksessa). Mekko oli paitsi maailman kaunein, se myös istuu päälleni kuin hansikas. Semmoinen tyköistuva, muttei kiristävä hansikas nimittäin. Olen jo pitkään pohtinut, saisiko siitä piirrettyä kaavat ompelemista varten ja nyt uskaltauduin vihdoin kokeilemaan.

Asettelin skottimekon lattialle ja silottelin sitä suoraksi yksi kaavoitettava osio kerrallaan. En tarvinut suunnitelmiini kuin yläosan kaavat ja niiden jäljentäminen valmiista mekosta kävi yllättävän kivuttomasti.


Lisäsin piirtämiini yläosan kaavoihin sentin saumavarat ja leikkasin kankaan. Mekon yläosassa on prinsessasaumat (uusi sana, jonka opin juuri viime viikolla), eli tämmöiset rinnan päältä kulkevat saumat muotolaskosten sijaan. Samanlaiset saumat on myös takakappaleen puolella.

Helmaa varten leikkasin ihan vaan kaksi suorakaidetta kankaan koko leveydeltä. Mallailin sopivaa pituutta peilin avulla ja hyvin onnistui. Ompelin helman yläreunaan rypytyslangat ja sitten vaan rypyttelin reunan saman mittaiseksi kuin yläosan alareuna ja ompelin kiinni. Takakappaleen helman jouduin vielä pistämään kahteen palaan, koska mekon takana kulkee vetoketju, joka ulottuu myös helman puolelle.


Kangasta jäi vielä sopivasti taskuihin sekä siihen, että sain leikattua siitä vinonauhaa pään- ja kädenteiden huolitteluun. Taskut ovat parasta, mitä mekoissa voi olla! Ja niiden pitää ehdottomasti olla kunnolliset, riittävän suuret taskut, jotta niissä voi oikeasti kanniskella avaimia ja kännykkää. Mikä vapaus, kun ei tarvitsi joka paikkaan retuuttaa käsilaukkua mukana!

Mekon kruunasi helmaan löytämäni pellavainen pitsinauha. Olin alunperin ajatellut, että mekossa voisi olla hyvä olla vuori ja tämän nauhan voisi ommella vuorikankana helmaan. Käsityöpuuvilla oli kuitenkin riittävän tukevaa ja läpinäkymätöntä jo itsessään, joten jätin vuorin tekemättä. Pitsinauhan ompelin kiinni helman käänteeseen ja se toimii näin erinomaisesti.


Skottimekosta apinoidusta skukkamekosta tuli ihan huippu. Senpä vuoksi uskalsin pistää samantien palasiksi myös toisen maakuntamatkalta löytämäni kankaan...

Neulisti

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Vanhaa lempeä

Oli hömppäromanttinen olo. Se vaati hempeän lempeää neuletakkia. Sellaisen tein.


Mitä: Old romance / Joji Locatelli
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Design.club.dk Duo Silke/Merino, 250 + 29 g
 Ravelryssa

Olin aivan hurmioitunut nähtyäni Jojin suunnitteleman neuletakin hihat. Ikävä kyllä en uskonut takin muutoin istuvan kauniisti ylleni. Loppujen lopuksi hihapitsin houkutus kasvoi niin suureksi, että päätin ostaa ohjeen, ottaa siitä hihat ja säveltää lopusta jotain ihan muuta. Jos ohjeet takin muokkaamiseen eivät kiinnosta, hyppää suoraan toiseksi viimeiseen kappaleeseen.


Takin neulominen aloitettiin hihojen pitsipaneeleista. Kun ne olivat valmiit ja pingotetut, niiden reunoista poimittiin silmukat hihoja varten ja keskelle luotiin niskan silmukat. Sitten neulottiin takakappale ja etukappale erikseen, kunnes hihojen ympärysmitta oli sopiva ja sen jälkeen silmukoitiin hihasaumoja kuutisen tuntia. Joo, otin aikaa. Minulta hujahti kolme tuntia ensimmäisen hihan silmukointiin. Onhan se toki kauniin näköistä, kun valmiissa takissa ei näy sauman saumaa. Kun hihat olivat valmiit, yhdistettiin taka- ja etukappaleet poimimalla muutama silmukka kädentieltä niiden väliin. Oikeasti neuleesta pitäisi tulla v-kaula-aukkoinen pappatakki napituksella. Minä sen sijaan neuloin ihan omiani.


Ensinnäkin, heti etukappaleiden alusta asti aloin lisätä silmukoita reippaaseen tahtiin kummankin etukappaleen reunassa. Lisäsin yhden silmukan kummassakin reunassa joka toisella kerroksella 23 kertaa, joka neljännellä kerroksella 4 kertaa ja vielä kahdesti joka 8. kerros.



Kun hihat olivat valmiit ja päästiin varsinaiseen vartalo-osioon, asetin silmukkamerkit kumpaakin kylkeen ja aloin tehdä lisäyksiä etukappaleisiin joka toinen kerros. Näin sain etukappaleet kulkemaan enemmänkin vaakatasossa kuin ylhäältä alas. Jatkoin kylkilisäyksiä niin kauan, kunnes olin tyytyväinen takakappaleen pituuteen.


Kun takakappale oli n. 34 cm kainaloista mitattuna, jätin takakappaleen silmukat odottamaan ja muotoilin etukappaleet lyhennetyin kerroksin - alareuna kun oli paljon yläreunaa kapeampi. Tein ensin yhden setin siten, että neuloin joka toisen kerroksen aina 4 s lyhyemmäksi kuin edelliskerralla. Koska alareunan leveys ei vielä tämän jälkeen riittänyt, tein vielä toisen setin, jossa lyhensin kerrosta aina 10 silmukalla. Jos tekisin tämän takin uudestaan, tekisin kavennuksia alareunassa samalla, kun neuloisin lyhennettyjä kerroksia, jotta etukappaleista tulisi suoremmat.


Lyhennettyjen kerrosten jälkeen poimin puikoille kaikki odottamassa olleet silmukat ja muista kohdista poimin silmukoita 2s/3krs -tahdilla. Sitten vain (2o, 2n)-joustinta kaikilla lähes 800 silmukalla. Etukappaleiden nurkissa tein joustimen aikana lisäyksiä joka toinen kerros, jotta nurkat pysyivät muodossaan. Lisäksi tein etukappaleiden ylänurkkiin napinlävet. Nappeja ompelin kaksi niskaan ja toiset napit neuletakin sisäpuolelle hartioiden kohdalle, jotta tätä voi käyttää usemmalla eri tavalla. Lopuksi ompelin vielä kolmannet napit etukappaleiden sisäpuolelle, jotta ne voi kiinnittää hihapitseihin ja estää hihoja valumasta hartioilta.



Lopuksi täytyy vielä hehkutella lankaa. Mielettömän kevyttä, ilmavaa ja pehmeää. Tässä on 70% merinoa ja 30% silkkiä. Olin viime syksynä käymässä Århusissa, Tanskassa ja kaupungin hurmaavia pieniä kujia kulkiessani ihan sattumalta törmäsin pikkuruiseen lankakauppaan. Putiikin omistaja kertoi itse värjäävänsä langat ja että ne kehrätään läheisellä kehräämöllä, joka on pieni perheyritys jo neljännessä polvessa. Kerrassaan ihastuttavaa. Kerrassaan pakollisia lankatuliaisia itselle ja Vyyhdille.


Takki on niiiiin kevyt, tuntuu niiiiin hyvältä päällä ja näyttää niiiin hempeän romanssiselta. Aijai.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...