perjantai 14. helmikuuta 2020

Kuurankukkasia

Tämän vuoden ensimmäinen Taito-lehti on aika erikoistapaus: paitsi että siinä on mukana uusi sukkaohjeeni, sain toimia mallina lehden koko ohjemallistolle. Taito-lehden väki lähti Jyväskylään talven perässä, mutta näillä seuduilla oli tarjottavanaan muutama metri sulavaa jäätä, tuulinen päivä ja jäätävä tihkusade koko kuvaussession ajaksi. Ah, tätä glamoröösiä mallin elämää. 


Mitä: Kuura / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: La Bien Aimée Super Sock, 70 g

Ohjemalliston inspiraationa olivat jään muodostamat kuurankukkaset ja mielini teki heti neuloa sukat pitsikukilla. La Bien Aiméelta löytyi suunnitelman kaveriksi upean jäisen sävyinen sukkalanka, joten siitähän se ajatus sitten lähti vauhdilla muotoutumaan sukiksi.



Simppelit sukat ja hiukan pitsiä jalkapöydän päälle. Juuri sellaista moni tykkää neuloa, mutta suunnittelemisen kannalta se olisi käynyt turhan tylsäksi minulle. Niinpä päätin pitää mielenkiintoa yllä kirjoittamalla ohjeen kummastakin suunnasta - varresta varpaisiin ja varpaista varteen.


Makuasioista on turha kiistellä, kun toiset tykkäävät neuloa sukkansa perinteiseen tapaan varresta varpaisiin ja toiset nauttivat modernista tyylistä varpaista varteen. Tuoreessa Taito-lehdessä on nyt ohje kumpaankin suuntaan, joten kukin voi nyt neuloa lempisuuntaansa. Tai jos on hiukan ilkikurinen, kuten minä, voi tehdä itselleen eriparisukat ja neuloa yhden sukan kumpaankin suuntaan.


Itse sain lopulta neuloa yhteensä kuusi sukkaa! Tein ensiksi omat mallisukkani, jotka siirtyivät häpeänurkkaan heti valmistuttuaan. Kaksi sukkaa... Kävi nimittäin niin, että heti pääteltyäni jälkimmäisen sukan silmukat, huomasin ensimmäisessä sukassa virheen, jonka olin tehnyt heti resorin jälkeen ja toisessa sukassa virheen, jota olin toistanut koko pitsikuvion alusta loppuun. Päätin palata sukkien pariin hieman myöhemmin, mutta sainkin siinä välissä rakkaalta ystävältä tilauksen neuloa hänelle omat Kuura-sukat. Neljä sukkaa.. Lopulta oli pakko ottaa mallisukat häpeänurkasta ja purkaa ne, jotta lankaa riitti onnistuneeseen pariin. Ja näin päästii kuuteen sukkaan.


Kuurasukissa on tosiaan kaunis pitsikuvio jalkapöydän päällä. Neulomissuunnasta riippuen, lopuksi neulotaan joko varteen tai varpaisiin pieni kukkanen. Lisäksi ilmettä tuovat kantapään kiilat, jotka neulotaan nurin.


Lehdessä oli monta muutakin sievää ja kiinnostavaa ohjetta, kuten Emma Karvosen lapaset intialaisella peukalokiilalla. Yksittäisenä ohjeena Kuura-sukat tulevat saataville kesäkuussa. Hirsitaustaiset kuvat ovat omia, järven rannassa napsitut Taito-lehden Sonjan.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Kevään kukkasia

Tässäpä vasta neule, jonka julkaisemista on odotettu kauan! Viime syksynä minä ja moni muu onnellinen neuloja sai yökyläillä TitiTyyssä. Illan aikana ostoskoriini eksyi paidallinen Brooklyn Tweedin Peerie-lankaa. Mieleni on tehnyt kokeilla sitä vaikka kuinka kauan, mutta en ole aiemmin ehtinyt asialle. Vaan nytpä ehdin.


Mitä: Budding / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Brooklyn Tweed Peerie, 180 + 37 + 27 g

Yleensähän meikäneuloja tunnetusti turvautuu vaimeisiin, alhaisen kontrastin epäväreihin, mutta tämä lämmin keltainen huusi nimeäni. Valikoin lankaa kolmessa värissä, sillä halusin kokeilla kirjoneuletta, jossa taustaväri vaihtuisi kaarrokkeen jälkeen.



Minulla on hiukan vanhanaikainen tyyli. Rakastan 40-luvun muotia ja olen ihan älyttömän iloinen, sillä onnistuin suunnittelemaan takin, joka paitsi sopii vanhahtavaan tyyliini, mutta on samalla riittävästi tätä päivää. Budding kerta kaikkiaan meni nappiin.⁠




Paidallinen lankaa muuttui siis iloiseksi pieneksi neuletakiksi, jonka pyöreässä kirjoneulekaarrokkeessa on kukkia. Takissa on pitkät hihat ja lyhyt helma. Takki on muuten väljä, mutta helman joustin on vartalonmyötäinen ja päättyy vyötärön kapeimpaan kohtaan. Niinpä takki on yhtäaikaa todella mukava ja kerrassaan tyylikäs. Koska takin helma on lyhyt, mukana on ohjeet rinnan muotolaskokseen.



Takki neulotaan suljettuna neuleena, koska kukapa tahtoisi neuloa kirjoneuletta nurjalla! Tämä tarkoittaa sitä, että lopuksi valmis neule steekataan, eli leikataan auki. Tiedetään, tiedetään, kuulen kauhunhuutonne tänne asti. Steekkaus voi kuulostaa pelottavalta, mutta se ei ole vaikeaa, eikä neuleita vahingoitettu näitäkään kuvia ottaessa. Steekattaviin neuleisiin pitää vain valita superwash-käsittelemätöntä lankaa. Villaiset, rouheat neuleet voi vahvistaa ennen leikkaamista virkaten, kun taas pyöreämmät langat on hyvä vahvistaa ompelukoneella ommellen. Steekkaamisen jippo on siinä, että neule haluaa aina purkautua ylhäältä alas, ei sivusuunnassa. Sen takia neuleen leikkaaminen ei murhaa sitä. Takkiohjeen mukana tulee hyvät ohjeet steekkaamiseen ja kuvatutoriaali aiheesta. Itse vahvistin takin ompelemall ompelukoneella muutaman sauman ja kiinnitin leikkuureunan nurjalle puolelle.




Tiedän, ettei mikään määrä steekkausrohkaisua riitä kaikille, joten takkiohjeen lopussa on ohjeistus, kuinka tämän voi muokata puseroksi. Pyysin myös osaa testineulojista tekemään puseroversion, joten Ravelryn projekteja selaamalla voit katsoa, haluaisitko itse mieluummin takin vai puseron.




Budding löytyy nyt Ravelrysta ja verkkokaupasta ja koodilla FLOWERS sen saa 20% alennuksella tämän viikon ajan.


Eikä tässä vielä kaikki, kuten on tapana sanoa. Brooklyn Tweedin omasta verkkokaupasta saa 24.02. asti ohjeen suosituslankaa, Peerietä, 10% alennuksella koodilla BuddingCardigan. Ja tämän linkin kautta alennuksen pitäisi tulla automaattisesti näkyviin ostoksia maksaessa.


sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Vilja

Viime aikoina puikoilla on viihtynyt lähinnä kirjoneuleita, eikä innostukselle näy loppua. Tämä malli startatkoon kirjoneulepuseroiden vuoden.


Mitä: Grain / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Blacker Yarns Tamar 4ply, 293 g

Olen jo muutaman vuoden ajan ostanut lankaa aina useammassa värissä kirjoneulekaaviot silmissä kiiluen. Vaan ei niistä silti mikään ajatus ole päätynyt puikoille tätä ennen. Kas kun kirjoneuleiden suunnitteleminen otti hieman aikaa. Piti päästä oikeaan mielentilaan ja flow'hun. Mutta sitten eräänä viikonloppuna syksyllä istahdin koko päiväksi tietokoneelle piirtelemään ja johan alkoi kirjoneulekaavioita syntymään.



Sitten kun kaaviopeikko oli selätetty, olikin niin kiire kirjoneulomaan, että mallitilkkuilu jäi hieman puolitiehen. Tein tästä kauniista viljantähkäkaaviosta pienen, kahden kaaviontoiston levyisen mallitilkun, mutta eri langalla. Ajatuksena oli alunperin nimittäin eräs toinen lankavaraston aarre, mutta mallitilkusta kävi ikävästi ilmi, ettei sen väreissä ollut riittävästi kontrasti kirjoneuletta ajatellen. Niinpä se tilkku jäi jo ensimmäisen tähkän puolivälissä kesken. Enkä sitten paremman langan löydettyäni malttanut enää tehdä uutta mallitilkkua vaan mittailin tiheyden keskeneräisestä väärällä langalla tehdystä tilkusta. Sai siitä juuri ja juuri mitattu 5 x 5 cm alan.


Näin jälkiviisaana voin kertoa, että kärsimättömyydellä oli hintansa. Kun vihdoin pääsin pitkään himoitsemieni kirjoneuleiden pariin, huitaisin puseron valmiiksi kahdeksassa päivässä! Ja pingotuksen jälkeen selvisi, että olin neulonut suunnitellun 10 cm väljyyden sijaan n. 40 cm omaa rinnanympärystäni suuremman puseron. Se ei istunut päälle sitten mitenkään. Sen neulomiseen hujahti 8 päivää ja purkamiseen n. 8 minuuttia. Yllättävää kyllä, puseron purkaminen ei edes harmittanut. Olin päässyt syksyllä siihen pisteeseen, ettei minulla ollut koskaan kuin yksi työ puikoilla ja aina sen valmistuttua iski pieni tyhjien puikkojen syndrooman aiheuttama alakulo. Niinpä purin väärän kokoisen puseron ihan mieluusti, koska tiesinpä ainakin, mitä neuloisin seuraavan viikon.



Paitaohje oli hetkessä laskettu uusiksi ja oikean kokoinen mallikappale valmistui tasan viikossa. Ja kyllä tuli kuulkaa hyvä.


Grain on yksinkertainen ja kaunis kirjoneulepusero. Kaarrokkeen kirjoneuleessa on kahdessa kerroksessa viljantähkiä ja helmassa pieniä versoja, joiden jälkeen resori neulotaankin kontrastivärillä. Samoin hihansuiden joustimet. Puserossa ei ole varsinaisesti vyötärömuotoilua, vain muutama kavennus kainaloilta alas tullessa. 


Tämä pusero on hetken kuumimpien neulemuotien mukaan kropattu, eli siinä on aika lyhyt helma. Itse käytän paljon mekkoja ja tällaiset lyhyemmät puserot ovat niille ihan parhaita kavereita. Testineulojien projekteissa on Ravelryssa ja instagramissa nähtävissä pidempiäkin versioita.


Lanka oli uusi kokeilu. Blacker Yarnsin Tamar on fingering-vahvuista, superwash-käsittelemätöntä rouheaa villaa. Olen viime vuosina tykästynyt aina vain enemmän ja enemmän näihin luonnollisen rouheisiin villoihin, eikä romanssille näy loppua. Mutta malli sopii ihan yhtälailla merinolangoillekin.


Kuten sanottu, Grain on vuoden ensimmäinen, vaan ei tosiaankaan viimeinen kirjoneuleohje. Ohje löytyy nyt Ravelrysta sekä verkkokaupasta ja sen saa ekan viikon ajan 20% alennuksella käyttämällä koodia WHEAT.



Jos tästä talvettomasta talvesta jotain iloa on, niin saatiinpa napattua syksyiset kuvat vielä joulukuussa.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Oh La La

Uusi vuosi huutaa tietty uutta ohjetta! Toivottavasti tämä talvinen kääritiytymishuivi kutsuisi lumenkin takaisin paikalle. 


Mitä: Ohla / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Shibui Knits Staccato + Silk Cloud, 190 + 62 g

Rakastuin joulukuussa julkaistun Alho-puseron herkän kauniiseen pitsiin siinä määrin, että samaa oli saatava huiviinkin. Nokkelimmat pokkelimmat saattavatkin päätellä, että siitä tämä huivi sai nimensäkin.


Suunnittelin viime keväänä ihanan, silkinsileän neuletakin, Sulon, josta jäi aika paljonkin lankaa yli.  Nyt nuo langat muuttuivat herkullisen valtavaksi, mutta kevyeksi huiviksi. Takki oli ylellinen yhdistelmä fingering-vahvuista merino/silkkiä ja pitsivahvuista mohair/silkkiä. Koskapa yhdistelmä oli niin toimiva takissakin, en nähnyt mitään syytä muuttaa hyväksi havaittua reseptiä. Paitsi tietty sen verran, että kikkailin tässä huivissa Alhon pitsillä, jonka ajaksi se merino/silkki pudotetaan pois. Pelkällä mohair/silkillä neulottu pitsi on valtaisan kaunis. Se muistuttaa etenkin näin harmaana kasteaamujen pisaroivia hämähäkin seittejä.



Huiveissa on hauska kokeilla erilaisia muotoja. Mutta minähän en koskaan malta jättää asiaa vain siihen. Suorakulmainen huivi voi olla valmiina sellainen, mutta suoraan en sitä neulo.


Ohla alkaa kyllä huivin kapeasta päädystä silmukoiden luonnilla, mutta resori väännetään heti lyhennetyin kerroksin vinoon ja huivin keskiosa neulotaan viistosti. Lopussa resori suoristetaan samaisilla lyhennetyillä kerroksilla, jotta huivin toisestakin päädystä tulee suora.


Vaikka pienet kikat tuovat neulomiseen hauskuutta, enimmäkseen tämä huivi on leppoisaa neulottavaa. Pitsiä neulotaan myös nurjan puolen kerroksilla, mutta niitä kerroksia on huivissa vain muutamia ja suurin osa huivista on sileää ja joustinta.


Siinäpä se! Untuvainen, pehmoinen ja herkkä huivi. En ole aiemmin juuri suunnitellut saati käyttänyt suorakulmion mallisia huiveja, joten huivineula osoittautui käteväksi apuriksi Ohlan kanssa. Tämä mielettömän kaunis Mountain Sheep -huivineula on saatu JUL designilta. Huivineulan lisäksi sain ilokseni myös alekoodin (JOH20) teille, jolla saatte JUL designilta 15% alennusta sikäli mikäli haluatten tämän kauniin huivineulan itsellenkin. 


Niin muuten: koskapa huivi on tosiaan Alho-puseron pari, niin Alhon ostajat (uudet ja vanhat) saavat sen Ravelrysta puoleen hintaan.

torstai 12. joulukuuta 2019

Missä juuresi ovat?

Moni neuloja varmaan tietää sen, että neuleisiin voi neuloa mukaan tunteensa. Surutyön keskellä neulottu huivi voi imeä itseensä osan murheesta. Neuleisiin voi kutoa mukaan myös onnea, tai kuten minä neuloin tähän puseroon juureni.


Mitä: Alho / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Holst Garn Noble + Isager Silk Mohair, 107 + 47 g

Alho on vanha maatila. Se on maa, joka antoi elämän isovaarilleni, vaarilleni ja sitten äidilleni. En ole koskaan asunut siellä, mutta se on maa, jonne minä kuulun. Se on maa, jossa minun juureni ovat. Ja se maa antoi nimensä myös tälle paidalle, jonka herkkä pitsi muistuttaa minua viljantähkistä.



Minä kun en aiemmin sietänyt mohairia. Ilkeä, pitkäkuituinen villa, joka kutittaa ja ärsyttää ihoa. Vaikka puoli neulemaailmaa pisti mohairia joka toiseen ohjeeseen, minä en tahtonut lähteä moiseen hullutukseen mukaan. Paitsi tietysti kunnes lähdin. Se kun nääs on niin, että jos mohairia yksistään onkin inhaa, silkkiin yhdistettynä se on taivaallinen pehmoista ja pörheää. Ja kun sille tielle kerran lähti, nyt sitä tahtoo joka neuleeseen mukaan.


Useimmissa pusero-ohjeissa silkkimohairia käytetään toisen langan kaverina tuomaan valmiiseen neuleeseen kauniin pörröinen pinta. Halusin jotain hiukan erilaista ja keksin suunnitella puseron, jossa muutoin neulottaisiin silkkimohairia toisen langan kanssa, mutta pitsiosiot tehtäisiin pelkällä silkkimohairilla.


Pitsivahvuinen silkkimohairlanka tekee romanttisesta pitsistä niin herkän kauniin, etten meinaa kestää.


Seuraavaksi piti valita sopiva pitsikuvio. Rakastuin kaavioon, joka oikeasti esitti kai lehtiä, mutta toisin päin käännettynä ne toivat mieleeni viljantähkät. Viljantähkistä mieleen tuli maa ja multa, juuret - ja niin sai alkunsa pusero nimeltä Alho.



Alho neulotaan saumatta ylhäältä alas. Siinä on pyöreä kaarroke kauniilla viljantähkäpitsillä. Pitsi toistuu myös toisessa hihansuussa. Pusero on malliltaan väljän A-linjainen. Siinä on rinnanympäryksen kohdalla 20 cm väljyyttä ja pusero levenee helmaa kohti. Pusero on lyhyehkö ja sen helma muotoillaan takaa pidemmäksi. Mukana on ohjeet myös rinnan muotolaskokseen, jos sellaisen haluaa tehdä.


Pusero tosiaan neulotaan pitäen kahta lankaa yhdessä: light fingering -vahvuista lankaa ja pitsivahvuista mohairsilkkiä. Pitsiosiot neulotaan pelkällä mohairsilkillä. Mallikappaleen neuloin Holst Garnin Noblesta, jossa villan lisäksi hiukan kasmiria pehmeyttä tuomassa, ja Isagerin Silk Mohairista, jossa on 30% silkkiä.


Ohjeesta löytyy kokoja rinnanympäryksillä 95-175 cm. Koko kannattaa valita niin, että tuo valmiin neuleen rinnanympärys olisi n. 20 cm omaasi suurempi. Kaikista uusista ohjeistani löytyy nykyään tämä laajempi kokovalikoima ja kunhan tämä loppuvuoden kiire helpottaa, päivitän vanhojenkin ohjeiden kokovalikoimaa.


Alhon voi ostaa niin Ravelrysta kuin verkkokaupasta. Koodilla ROOTS saa 20% alennusta aina jouluaattoon asti.


Mitä: Alho / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Lotus Yarns Mimi Plus + Lang Yarns Lace, 150 + 75 g

Kuten kuvasta näkyy, olen neulonut kaksikin Alhoa. Tämä tummempi versio oli se, joka piti pistää puikoille heti, kun puseroidea iski. Oli vähän turhan kiirus päästä neulomaan, joten mm. mallitilkku jäi välistä. Sanotaanko, että tarinassa oli opetus.


Tiheys pissi urakalla siitä, mitä kuvittelin laskelmia tehdessäni, joten paidasta tuli kaikin puolin tarkoitettua suurempi. Jo pääntie on turhan leveä. Mutta tulipa sitten tehtyä puseronkokoinen mallitilkku, jonka pohjalta tuon varsinaisen ohjeen laskin uusiksi. Ohjeella saa vaalean mallikappaleen mukaisesti istuvan puseron.


Kaiken huipuksi tämän ensimmäisen puseron lanka oli hutiostos. Rakastuin lankakauppakierroksella langan väriin ja katsoin nopeasti, että mukana on kasmiria, joten lanka oli ihanan pehmoista. Oletin tietty, että suurin osa langasta olisi villaa, kuten tapana on. Järkytys oli melkoinen, kun kotona huomasin, että tässä on vyötteen mukaan minkkiä. Olisinpa huomannut tuon jo kaupassa, niin olisin jättänyt vyyhdit hyllyyn. Ei jatkoon. Suosittelen ennemmin Holst Garnin Noblea, jossa myös on kasmiria, mutta sen kaverina turvallisesti villaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...