keskiviikko 16. elokuuta 2017

Hienoakin hienommat

Kuten aiemmin kerroin, Nordic arrows -huivi ei oikein soveltunut seuraneuleeksi. Onneksi olin pakannut neulefestareille mukaani myös vyyhdin lankaa ja sukkapuikot.


Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm
Mistä: Easyknits.co.uk Deeply Wicked, 63 g
Ravelryssa

Koska tarvitsin seuraneuleen, halusin jotain näyttävää, mutta yksinkertaista. Sellaista, mitä ei tarvitse ajatella neuloessaan. Tiesin heti, että Tiinan valikoimista löytyy varmasti kaipaamani malli. Ja löytyihän sieltä, mutta minut tuntien, asiaa piti väkipakolla vähän hankaloittaa.


Tästä sukkamallista on tarjolla ohje sekä paksuille worsted-vahvuisille langoille että ohuemmille sport-vahvuisille. Mutta minun lankani oli perus fingeringiä ja tietysti halusin siitä huolimatta neuloa juuri tämän mallin.


Ensin meinasi mennä sormi suuhun, mutta loppujen lopuksi mallin muokkaaminen ohuemmalle langalle onnistui tosi helposti. Loin ohjeen 56 s sijasta 60 s ja jaoin silmukat siten, että takana oli 29 s ja edessä 31 s. Takaosan kaaviota ei siis tarvinut muokata. Etupuolellakin lisäsilmukat tarvitsi muistaa vasta jalkaterän kaavion viimeisen kuvion kohdalla ja ne sopivat siihen paremmin kuin hyvin.


Muokkasin sukkia vähän myös kantapään osalta. Jatkoin takana kierrettyä joustinta kantalapun ajan. Minusta sukat näyttävät aina hienommilta, jos kuviointi jatkuu kantapään yli.


Lanka on tuliaisherkku, jonka ostin vuosi sitten Edinburghista. Olin hekumoinut siitä herkkusukkia itselleni, mutta kun väri mätsää ihan prikulleen mekkoon, jonka ompelin ystävälle kesällä, on sukatkin suorastaan pakko pistää postikustin kyytiin. Onneksi lankaa jäi vielä jäljelle. Langan väri on upea, mutta muuten tämä uusi tuttavuus on vähän ristiriitaisia tuntemuksia herättävä. Lanka on 100% merinoa, mutta tuntuu käpälissä lähinnä puuvillalta. Vähän kuin se olisi värjätty niin puhki, ettei kuitu kestänyt sitä kärsimättä. Lanka tuntui siis kerällä kovalta ja karkealta koostumuksesta huolimatta, mutta oikeastaan valmiit sukat ovat taas aika pehmoiset. Ihme touhua.


Pari viikkoa sitten pienen karhunkierroksen vaeltajat eivät törmänneet karhuihin, mutta hämmentäviin sukankuvaajiin kylläkin.

Neulisti

torstai 10. elokuuta 2017

Pohjoisia nuolia

Oli neulefestarit. Ja puikoilla kaikkea ajattelemista vaativaa. Pakko oli siinä sitten aloittaa uutta - ymmärtäähän sen.


Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Frida Fuchs SCHNIEKE Single + Hedgehog Fibres Skinny Singles + Kässäkerho Pom Pom Donegal Tweed, 86 + 100 + 72 g
Ravelryssa

Pitkään on pitänyt pistää puikoille ensimmäisen Laine magazinen upea huiviohje Sosulta. Nyt oli siihen hyvä paikka, koska ainaoikea ja briossi on varmaan oikein hyvää festarineulottavaa, eikö?


Niin... Noh. Aika nopeasti kävi selväksi, että ihan pelkkä ainaoikeakin vaati yllättävän paljon ajattelemista, kun sitä neulottiin briossityylillä kerros kummallakin värillä kerrallaan. Ja auta armias, kun päästiin siihen kaksiväriseen briossiin asti. Ei siinä yksistään mitään, mutta reunoissa neulottiin edelleen ainaoikeaa ja sitten samaan aikaan, mutta aina ihan eri tahtiin tehtiin silloin tällöin lisäyksiä huivin reunoissa, kavennettiin tai levennettiin briossin valtaamaa alaa ja siirreltiin vähän väliä silmukkamerkkejä paikasta toiseen.


Istuin torstaina festareiden infotiskillä päivystämässä ja pääsin näyttämään itse suunnittelijalle, mitä olin valinnut seuraneuleekseni. Neiti suunnittelija tyrskähti nauruun ja sanoi, ettei varmaan tuon yhden kerroksen jälkeen kannata enää yrittää pidemmälle festareilla. Oikeassapa oli.

Mutta festareiden jälkeen koitti kesälomareissu. Tiedossa oli istumista junassa, lentokoneessa, viikon verran autossa, taas lentokoneessa ja taas junassa. Otin matkaan kolme eri neuletta, mutten malttanut laskea tätä huivia käsistäni. Kun siitä lopulta pääsi jyvälle, se oli hirvittävän viihdyttävä ja kiehtova neulomus.


Kontrastivärinen reunus jäi vielä kotisohvalla tehtäväksi ja siihen upposikin ihan kokonainen päivä aamusta yöhön. Mutta kaiken kaikkiaan ahmin huivin vauhdilla. Niin kiva sitä oli neuloa.


Tämä kolmion mallinen huivi aloitetaan kolmion kapeimmasta kärjestä. Ensin neulotaan ainaoikeaa niin, ettei oikeastaan ensinkään neulota koko ajan oikeaa, koska ensin neulotaan oikean puolen kerros päävärillä ja sitten heti perään kontrastivärillä ja sitten nurja puoli kummallakin ja niin edelleen. Itse tykkään enemmän perinteisestä raidallisesta ainaoikeasta, mutta briossi edellyttää tätä tyyliä.


Ainaoikean kaveriksi aletaan kikkailemaan briossinuolia, jotka menevät hiukan limittäin. Paitsi, että oikeasti eivät kyllä mene ja kyseessä on vain sievä optinen illuusio, mutta saanen silti ilmaista asian näin. Nuolista tehdään aina edellistä isompia, kunnes nuolia on kasassa kuusi. Lopuksi poimitaan reunoilta silmukat ja neulotaan kolmannella värillä reunus, joka muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Myös reunuksen nurkkiin tulee kauniit briossiyksityiskohdat. Hirvittävän kaunista ja ihanan graafista.


Jostain syystä tähän väliin väritytti kovasti ja valitsin huiviin ihan epätyypillisen räikeitä lankoja. Hiukan ärsyttää, miten vahvasti siililangan vaaleanvihreä Shamrock dominoi huivia ja jättää Frida Fuchsin hillittömän kauniin tummansinisen Blaumohnin täysin varjoonsa. Koko komeuden kruunaa vielä Pom Pomin ihananainen keltainen Donegal Tweed. Hirvittävän herkullista, mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, osaisinko käyttää näin värillistä huivia. Sillä se näissäkin kuvissa on ystävän yllä.


Onnea on ystävä, joka antaa luvan käyttää tämmöisiä kuvia! Ihan paras tyyppi.

Neulisti

perjantai 4. elokuuta 2017

Retroraidat

Toisinaan ihmisen tarvii neuloa ihan vaan tavalliset raitasukat. Tai niin se ainakin alunperin ajattelee ja lopputulos on sitten kuitenkin jotain ihan muuta.


Mitä: Raitasukat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Cowgirlblues Sock weight, 60 g
Ravelryssa

Käytin keväällä siskoa Tampereella Lankaideassa ihan sillä viattomalla ajatuksella, että sisko ostaa lankaa, minä en. No just. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?


Minkä minä sille mahdoin, että siellä oli hyllyllinen hillittömän suloisia pikkuisia lankakakkuja upeissa väreissä ja ihanan pömpseässä lankapohjassa. Pikkuruiset kerät olivat niin söpösen pulleita, että tuntuivat käsissä stressipalloilta. Ihan avuton olin siinä hyllyn edessä. Muuta ei ollut tehtävissä kuin yrittää päättää, mitkä värit ottaisin.


Lanka on sporttivahvuista, joten sain hyvän tekosyyn ottaa varmuudeksi kolmea eri väriä. Ettei vaan nääs pääse lanka loppumaan kesken! Päädyin lopulta aika retroon värivalikoimaan. Minulle tulee näistä mieleen jotenkin myös Weasleyn perhe Harry Potterin maailmasta.


Niin ja ne simppelit raitasukat. Kyllähän minä aloitin semmoisia neulomaan, mutta sitten keksin, että voisin kokeilla vähän erilaista kantapäätä, koska sen kanssa saisi raidat jatkumaan hauskasti pohjaan asti katkeamatta.


Ja sitten, kun kantapään jälkeen neulominen alkoi olla turhan rentoa, päätin tehdä sukkiin anatomiset kärjet. Siis, kaventelin silmukoita ensin vain pikkuvarpaan puolelta. Enkä tietenkään kirjoittanut mitään ylös, koska kyllähän sen nyt pystyy siitä ensimmäisestä sukasta laskemaan ja elämä olisi muuten ihan liian helppoa.


Söpöä, mutta ei nyt ehkä ihan niin rentoa kuin oli tarkoitus. Vaan koskas se täällä olisi niin mennyt?

Neulisti


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...