Samoilla vauhdeilla

Kun on kerran vauhtiin päästy, niin neuloin saman tien parin numero 2 laatikkoon hengailemaan.

Mitä: Emmer Wheat Socks / Susanna Winter

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Ikke Glitter Sock, 58 g

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa onnistuin sekä lanka- että mallivalinnassa. Lankavaraston aarteista puikoille pääsi Ikken glitterisukkalanka, jonka Ikke oli värjännyt pari vuotta sitten spesiaalivärinä ihan vain retriitin kävijöille tarjolle. Meikäneulojalla oli silloin langanostolakko päällä, joten toveri Winter avuliaasti shoppasi spessulangan talteen ja minä lunastin sen Susannalta lakon päätyttyä. Ei nyt ehkä ihan kaikkien langanostolakkotaiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta hällä väliä.

On suorastaan törkeää, etten ole aiemmin ehtinyt testaamaan Susannan ihania malleja, mutta nyt korjasin vihdoin tämän aukon sivistyksessä. Sukkamalliksi valikoitui Emmer Wheat Socks, joka yhdistelee kauniisti pitsiä ja pieniä palmikoita.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapään jälkeen mallineuletta on myös sukan takaosassa. Kantapää oli itselle hauska tuttavuus, aika lailla ranskalaisen kantapään vastine, mutta varpaista päin neulottuna. Tykkään muuten neuloa enemmän sukkia varpaista varteen, mutta kantapää ei kyllä siitä suunnasta luonnistu ilman ohjeita. Varresta päin neuloessa en monesti jaksa edes lukea kantapääohjeita, vaan teen oman suosikkini, ranskalaisen kantiksen.

Näiden sukkien pintaneule on valtavan kaunis. Keskellä kiemurtelee kauniisti yksi silmukka puolelta toiselle ja reunoilla sitä rytmittävät kahden silmukan palmikonkierrot. Hetki meni ennen kuin opin kuvion ulkoa, mutta kyllä se ennen pitkää alkoi kulkea ulkomuistista. Sen jälkeen ei tarvinutkaan ajatella muuta kuin kantapään kohdalla.

Lakkasin lukemasta ohjetta jopa niin paljon, että tulin vahingossa aloittaneeksi sekä kantapään että sukansuun joustimen kaavion väärällä kerroksella. Mutta eipä tuolla onneksi ollut juurikaan väliä. Sain ihan helposti pähkäiltyä molemmat kohdilleen näinkin.

Palataanpa sitten lankaan. Kävin siis pari vuotta takaperin Ikken neuleretriitillä ja langanostolakosta huolimatta tämä spessulanka oli saatava. Sen hempeän minttuisa väri ei tietenkään suostu näkymään missään kuvassa ihan oikeanlaisena, mutta ihan kuin Ikke olisi värjännyt sen ihan minua ajatellen.

Kaiken huipuksi langassa on suosikkikierteeni. Se on ihanan ohutta ja joustavaa, jolloin sukista tulee mukavan napakat, mutta ei liian tiukat. Lisäksi pieni kimalle ei ole koskaan pilannut sukkalankaa. Tykkään erityisesti siitä, miten hento tämän langan hopeablingi on - kuvistakin sitä voi vain aavistella. Kertokaa toki, jos jollain on takataskussa kikka, jolla glitterin säihkeen saa vangittua valokuviin!

Nyt laatikossa on kaksi paria. Seuraavaankin pariin on jo lanka ja malli katsottuna.

Neulisti

Pirteä kevätpipo

Nyt, kun tuo kevät vihdoin on saapunut Suomeenkin, on hyvä hetki julkaista talven viimeinen pipo-ohje. Tämä on fingering-vahvuisesta langasta neulottava kevyt kevätpipo, jonka kruunaa muhkea tupsu.

Mitä: Smoothie / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Qing Fibre Supersoft Sock, 33 g

Ostin viime kesän neulefestareilta unelmanpehmoista, iloisen vaaleanpunaista lankaa, koska uusia lankatuttavuuksia ei ole koskaan liikaa. Tämä oli juuri niitä "Uuh, miten kaunis lanka! Ei mitään suunnitelmia tälle, mutta pakko saada" -ostoksia.

Siinä sitten pähkäilin, että pehmoinen lanka haluaisi kovasti olla palmikkopipo. Teki mieli suunnitella pipo ainaoikeinreunuksella ja palmikot tuovat juuri sopivasti mielenkiintoa neulomiseen jättäen kuitenkin kauniin langan pääosaan.

Pipon kavennukset tehdään palmikoiden välissä niin, että palmikot muodostavat kauniin kruunun päälaelle - joten luonnollisestikin sitten peitin sen tupsulla. Onneksi Ravelrysta voi kurkkia testineulojien tupsuttomiakin kuvia.

Meikäneuloja ei ole ihan päässyt tähän tekoturkistupsuvillitykseen mukaan. Mutta sitten törmäsin Edinburghin neulefestareilla Toft:n kojulla alpakkatupsuihin! Ne olivat kaikki ihanasti vähän eri näköisiä ja purkista saikin rauhassa penkoa omaan makuun sopivan.

Pipo kuvattiin pääsiäisenä, eikä siitä pääsiäispupun häntätupsumielikuvasta enää pääse eroon. Päässä soi jatkuvalla repeatilla "pistää päänsä piiloon, luulee, ettei nää..."

Ohje löytyy Ravelrysta kahdessa koossa sekä suomeksi että englanniksi ja sen saa tämän viikon ajan 25 % alennuksella koodilla PoMPoM.

Neulisti

Minun loota

Olen ihastellut blogeissa ja instan puolella jo pari vuotta, kun immeiset KAListelevat vuoden aikana laatikollisen sukkia, jotka sitten otetaan käyttöön vasta, kun laatikko on täysi. Päätinpä sitten ottautua itsekin asialle.

Mitä: Monkey / Cookie A.

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Zelda's dippins Wild n' free, 78 g

Tuli sitten neulottua jälleen kerran Monkeyt. Vaikka yhtään en moista yrittänyt. Mutta lähdetäänpä ihan alusta.

Kaikki lähti siis liikkeelle ajatuksesta neuloa tänä vuonna laatikollinen sukkia. Lisäpontta idea sai siitä, että päätin vihdoin neuloa jonossani vuosikausia viihtyneitä sukkamalleja. Niitä, jotka on kovasti pitänyt neuloa jo vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin ei koskaan ole tullut tehtyä. Lisäksi paritin valmiiksi kasan lankavyyhtejä noiden ohjeiden kanssa. Juuri niitä lankoja, jotka ovat oikein kivoja, mutta joita ei niitäkään ole koskaan tullut nostettua puikoille asti. Nytpä hoituu kaksi kärpästä yhdellä puikolla vai miten se meni?

Ihan ensi töikseni kaivoin lankavaraston uumenista historiallisen aarteen. Vieläkö täällä muut muistavat Zeldan, joka värjäsi ja myi lankoja blogissaan? Ne olivat aika lailla ensi kosketuksiani käsinvärjättyihin lankoihin. Kerran onnistuin voittamaan Zeldan arvonnasta langan, jonka hän värjäsi varta vasten minulle toiveideni mukaan. Pyysin keväisiä vihreitä sävyjä ja niitä sain. Paitsi, että sitten en koskaan raaskinut neuloa spessuvyyhtiä pois. Mutta nyt vihdoin kerin langan ja pistin sukat puikoille.

Sitten piti valita sopiva malli. Vuosia sitten ostin Rachel Coopeyn e-kirjan "When vampires knit socks", koska siinä oli vaikka kuinka monta kivaa mallia. Mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi neulottua niistäkään kuin yhdet sukat aiemmin. Nyt oli tarkoitus korjata tilanne.

Mutta sehän lähti sitten saman tien päin männikköä. Valitsemassani sukkamallissa oli paljon palmikoita, mitä kompensoidakseen suunnittelija oli ollut kovin avokätinen silmukkamäärän kanssa. En tiedä, olisiko 1.5 mm puikoistakaan ollut apua, mutta ainakin tavallisilla 2.25 mm puikoilla, joilla sukkani aina neulon, tiheyteni ei käynyt ohjeen kanssa yksiin alkuunkaan. Mallissa oli vielä kaavio, jota oli kerrassaan mahdotonta oppia ulkoa. Taistelin ja tuskailin ensimmäisen sukan lähes kantapäähän asti. Ja sitten sovitin sitä... Jalkoja olisi mahtunut varren sisään kaksi ja pituuttakin tekeleellä oli jo niin reippaasti, että sukista oli tulossa polvisukat. Siinä kohtaa aloin pohtia, että olikos tästä harrastuksesta tarkoitus nauttiakin, ja purin koko roskan pois.

Vaihdoin epäonnisen sukkamallin jo aiemmin hyväksi havaittuun ja johan lähti luistamaan. Epäonnen sukkaa taistelin useamman viikon, jotta pääsin lähes kantapäähän, Monkeyt valmistuivat parissa päivässä. Ja taas oli nautinnollista ja rentoa neulottavaa. Tuli suorastaan helppo olo hengittää, kun silmukat lensivät puikoilla.

Että en päässyt varsinaisesti kunnolla tutustumaan uuteen sukkamalliin, kuten oli ollut tarkoitus. Mutta toisinaan juttu on enemmän siinä langassa kuin näyttävässä neulemallissa. Nyt tämä arkistojen aarrelanka on vihdoin neulottu. Sepä päättikin tehdä mitä lystää ja väänsi värit hauskalle spiraalille. Varpaista ja kantalapusta näkee, millaiselta langan värit näyttivät epäonnen sukassa - ihan erilaiselta!

Siinä ne nyt lepäävät laatikon ensimmäiset sukat. Saas nähdä vuoden päättyessä, kuka tämän laatikon saa omakseen.

Neulisti

Mikä vitsi

Päästetäänkö itsemme tänä vuonna vähällä, sanoivat. Ei neulota salapaketteja toisillemme etukäteen, vaan pakkoKAListellaan porukalla kämmekkäät. Se on paljon rennompaa, sanoivat. Suorastaan hauskaa, sanoivat. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin olin itse mukana sanomassa näitä kaikkia. Mutta sanoipa sen kuka tahansa, olivat kaikki väärässä, sanon minä nyt.

Mitä: Blended scotch mitts / Thea Colman

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 35 g

Meillä on ollut kaveriporukalla tapana jo monen vuoden ajan viettää pikkujouluja ja lahjoa siellä toisiamme paketeilla. Kunkin lahjottava on arvottu hyvissä ajoin loppukesästä, mutta silti kaikki ovat neuloneet lahjoja hiki hatussa viime tipassa stressi otsasuonissa sykkien. Niin että päätettiin tänä vuonna päästää itsemme helpommalla. Just.

Sen sijaan, että oltaisiin etukäteen neulottu toisillemme lahjoja, päätettiin tällä kertaa viettää pikkujouluja KAListellen. Tämmöiset pakkoKALit kun on aiemminkin todettu hauskoiksi.

Porukalla löydettiin hyvissä ajoin kerrassaan täydellisen oloinen malli. Sen kuvauksessa oli oikein vielä sanottu, että käpälänlämmittimet on tarkoitus neuloa kavereiden kanssa jämälankoja vaihdellen. Niinpä päätettiin, että nyt osui ja upposi ja jokainen lupasi tuoda jämälankakavalkadin pikkujouluihin mukanaan. Niin. Ymmärrän, että se kuulostaa hauskalta vielä tässä kohtaa. Mutta lukekaapa pidemmälle.

Heti alkuun jämälankojen vaihtelusta katosi idea, koska kaikki halusivat tehdä omansa Tukuwoolista ja toivat mukanaan kasan Tuku-jämiä. No sehän on ymmärrettävää, koska edellisistä Tuku-kämmekkäistä tuli niin mainiot. Mutta lankojen vaihtelulle ei jäänyt tarvetta.

Sitten aloimme kukin lukea ohjetta läpi ja homma levisi käsiin. A) Mallista puuttui kokonaan peukalokiila! B) Peukalokiilan sijasta kämmenen leveimmälle kohdalle oli kätevästi sijoitettu kirjoneuletta, joka kiristää muutenkin. C) Eikä mitä tahansa kirjoneuletta, vaan kirjoneuletta, jossa oli monta kolmen värin kerrosta. D) Ohje sisälsi kaksi kokoa ja kaksi kirjoneulekaaviota, joista toinen ei ollut jaollinen toisen koon silmukkamäärällä. E) Kaiken huipuksi suuremman kirjoneulekaavion epäsymmetrisyys sattui silmiin. F) Ohje oli kirjoitettu DK-vahvuiselle langalle, mutta silmukkamäärät olivat ihan sopivia fingeringille. Huoh. Ei näin.

Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki sävelsivät omiaan. Lopulta ainoa osa, jonka otimme ohjeesta sellaisenaan, oli resorin pituus. Ja sen neulominen tuntui kestävän ikuisuuden. Täydeksi mysteeriksi jäi, miksi siinä kohtaa oli pakottava tarve totella ohjetta, kun kaikki muut kohdat vedettiin hatusta.

Neuloin omat kämmekkääni ohjeen pienemmällä koolla. Ihan vaan, jotta ei tarvinut lähteä kikkailemaan lisäysten ja kavennusten kanssa sen toisen kirjoneulekaavion kohdalla. Ikuisuuden mittaisen resorin jälkeen neuloin kirjoneulekaavioista pienemmän heti ja sen jälkeen tein omasta päästä peukalokiilan. Isomman kirjoneulekaavion siirsin peukalon korkeudelta peukalokiilan yläpuolelle ja heti sen perään aloitin sormien tekemisen.

Tämmöinen säätämisen määrä saa minut herkästi jättämään neuleen jäähylle pariksikin vuodeksi. Tällä kertaa taistelin toisen kynsikkään valmiiksi heti, jottei niin pääsisi käymään. Neule kyllä valmistui, mutta langanpäät odottelivat päättelemistä pari kuukautta. Oho hups.

Neulisti