Maanantai

Kirjoittelen ompeluksista täällä aika harvakseltaan, mutta nyt paininjalan alta paljastui jotain sen verran ihanaa, että on ihan pakko esitellä se.

Mitä: Monday-mekko / Kässäkerho Pom Pom
Miten: Saumurilla ja ompelukoneella
Mistä: Kässäkerho Pom Pomin pellavakankaat

Hurmaava Kuopiolainen lankakauppa, Kässäkerho Pom Pom on kivasti laajentanut valikoimaansa lankojen lisäksi ompelupuolelle. Putiikista löytyy kaunnita pellavakankaita ja Merchant & Millsin kaavoja. Syksyn kässämessuilla julkaistiin myös kaupan ihka ensimmäinen oma kaava, maanantaimekko. Niinpä kipitin messuperjantaina heti ensi töikseni Pom Pomin kojulle kaavaa ostamaan, etten vaan jäisi ilman.

Kaavan lisäksi ostin vaaleansinistä pellavakangasta Annun suunnittelemalla Iltapäivä-kuosilla. Pohdin pitkään tämän ja vaaleanpunaisen kankaan välillä. Olin nähnyt instagramista Annun oman version, jossa helma oli toista kangasta ja minulla oli sopivasti jäänyt viime kesäisestä hameprojektista vaaleanharmaata pellavaa yli.

Mekko on hillittömän helppo ompelus. Kaava-arkilla on tasan kaksi kaavanpalasta jäljennettäväksi - etu- ja takakappale. Ja ommeltavia saumojakaan ei näin ollen ole montaa. Pääntie ja hihansuut huolitellaan saumurilla tai siksakilla, käännetään nurjalle ja tikataan paikoilleen.

Halusin apinoida Annun ihanan version, jossa helma oli eri kangasta, joten siitä tuli malliin yksi sauma lisää ommeltavaksi. Innostuin muokkaamaan ohjetta vielä sen verran, että askartelin mekkoon myös taskut. Olisin voinut tehdä ihan tavalliset taskupussit sivusaumoihin, mutta helmapalkki suorastaan huusi suloisia piilotaskuja.

Hetken pähkäilin, että voikohan taskuja oikeasti toteuttaa näin huithapelin helpolla. Pelkäsin, että tällä tyylillä taskunsuut saattaisivat vetää hieman kurttuun, mutta kylläpä tulikin siistiä mahdottoman vähällä vaivalla. Pätkäisin kaavan helmasta katki ja leikkasin helmapalkin toisesta kankaasta. Etukappaleen puolelle leikkasin sekä ylä- että alaosaan taskupussijatkeet (15 x 19 cm). Seuraavaan mekkoon teen vähän leveämmät ja lähemmäs reunoja.

Kylmästi huitaisin ylä- ja alaosan saumurilla kiinni taskujen mukaan mutkitellen. Silitysrauta hoiti loput ja näistä tuli hirmuisen siistit ja ne jäävät tosiaankin ihanasti piiloon, jollei satu minun tapaani pitämään kokoa ajan käsiä taskuissa. Helmaa lyhensin jonkin verran ja tein siihen vielä ohjetta suuremman käänteen, jotta sain sopivan mittaisen mekon.

Tämä on ihanan mallinen mekko. Se on tosi väljä ja mukava yllä, mutta asettuu kuitenkin vartalon päälle kauniisti. Ja kaiken huipuksi se on super nopea ommeltava.

Neulisti

Aarniometsän suojissa

Ei, kyse ei ole lapsuuteni hittibiisistä, Apinaorkesterista, vaan siitä, että tuore paitaohjeeni sai nimekseen Aarni.

Mitä: Aarni / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.25 ja 3.75 mm

Mistä: lanitium ex machina Suomenlammas, 402 g

Näin maanisena neulojana sitä aina vallan hullaantuu, kun törmää itselle ennestään tuntemattomaan lankaan. Viime syksyn kuitupitoisissa kokoontumisajoissa (neuleretriitti) bongasin lanitiumin myyntipöydästä herkullista suomenlampaan karitsanvillaa kauniissa, maanläheisissä väreissä. Sovittiin, että saan lankaa kokeiluun ja teen sille pusero-ohjeen, joten tässä sitä pesee ja linkoaa.

Lanka oli niin ihanan villaisan rouheaa, että halusin suunnitella sille aika yksinkertaisen mallin. Sellaisen puseron, jonka voisi kiskaista ylleen vaikka joka aamu sen kummempia miettimättä. Ajatuksiin tuli raglanhihainen pusero, jossa olisi etukappaleessa jotain pintaneuletta. Ja tällainen siitä puserosta myös tuli.

Aarni neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Ensimmäiseksi neulotaan resori, jonka lopuksi tehdään hiukan lyhennettyjä kerroksia madaltamaan pääntietä kaulan puolelta. Sitten aloitetaan raglanlisäykset ja etukappaleessa neulotaan kauniita suunnikkaita muodostavia palmikoita.

Halusin hihoihin myös jotain mielenkiintoa, joten niissä toistuu harvakseltaan pieni reikäkuvio. Siinä tapahtuu juuri sopivasti pitämään mielenkiintoa yllä, mutta riittävän harvoin, ettei se häiritsee neulomisen jouhevuutta. Takakappale on kokonaan sileää neuletta.

Hihat ovat vajaamittaiset ja hihansuissa sekä helmassa on vielä muutama kerros resoria. Paidan on tarkoitus olla reilun kokoinen, joten tästä on hyvä valita koko, jonka rinnanympärys on n. 20 cm omaasi suurempi.

Ohje löytyy Ravelrysta ja verkkokaupan puolelta. Ja tämän viikonlopun ajan sen saa 20 % alennuksella koodilla LAMB. Lankaa on muuten tänään tarjolla Jyväskylän neulefestareiden talvitapahtuman markkinoilla.

Kirjoneuleharjoituksia

Viime kesän neulefestareilla törmäsin ensimmäistä kertaa kultaseppä Sanni Lehtisen Lankapiika-sormuksiin. Se on siis hopeasormus, joka toimii langanohjaimena kirjoneuleessa. Päätin pohtia ostoksiani hetkisen, mutta sepä oli iso virhe, sillä palattuani kojulle, pöytä oli jo tyhjillään. Talvifestareilla en aikonut jäädä nuolemaan näppejäni vaan kipitin heti perjantaina suoraan töistä sormusostoksille.

Mitä: Mīlēt / Ysolda Teague

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm + lankapiika

Mistä: Tukuwool Fingering, 55 g

Uutta ostosta piti tietenkin päästä heti testaamaan. Ostin keväällä Edinburghin neulefestareilta Ysoldan upean kirjoneulelapasohjeen ja pääsin sen kanssa kokeilemaan uutta lankapiikaani. Kaivelin lankavarastosta sopivan kasan Tukuwoolin jämiä ja loin silmukat.

Kirjoneule sujui tosiaan tavallista joutuisammin ja helpommin langanohjaimen kanssa, kun ei tarvinut koko ajan kiristellä kutakin lankaa. Neuloin ensimmäisen lapasen junamatkalla peukaloon asti, mutta sitten homma jäi kesken, koska minulla ei ollut jämälankaa peukalon silmukoille. Ja niin muuten jäi jäähylle koko lapasprojekti, koska nytpä sitä langanohjainta oli jo testattu ja hyväksi todettu. Been there, done that, what's next!

Olen luonteeltani kovin herkkä kyllästymään erinäisiin neuleprojekteihin, minkä takia en lähes koskaan neulo samasta ohjeesta uudestaan. Lapasissa ja sukissa on se huono puoli, että niitä on ikään kuin pakko neuloa kaksin kappalein. Minä kun tahtoisin koko ajan nähdä ja oppia jotain uutta neulejutuissa.

Kesäkuussa lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein ensimmäisen lapasen valmiiksi - vain odottaakseni seuraavaa tarmonpuuskaa lokakuun lopulle asti. Mutta hei, sain lapaset kuitenkin valmiiksi lopulta!

Niin, nämä ovat kolmen värin kirjoneulelapaset. Niissä on käännettävä varsi, joka pitää ranteet lämpiminä ja suurin osa lapasista on hyvin simppeliä tiplukuviota kahdella värillä. Mallin upein juttu on ehdottomasti kärjen kavennusten muodostama valtaisan kaunis tähtikuvio. Sama kuvio toistuu pienempänä myös peukaloiden kärjissä.

Taas kerran kävi niin, että lapaset alkoivat valmistuttuaan näyttää ihan jonkun toisen lapasilta. Hirvittävän nätit olivat minustakin, mutta kun ne huutelivat kovaan ääneen, että mitä me täällä tehdään, kun kuulutaan sinun ystävälle. Eipä se muu auttanut kuin sujauttaa ne joulupakettiin.

Lapasten jälkeen kokeilin lankapiikaa myös pariin muuhun juttuun, joissa käytin sport-vahvuista ja pitsivahvuista lankaa. Niistä kokeiluista viisastuneena voin kertoa, että ensinnäkään yhtään kenenkään ei pitäisi kiduttaa itseään neulomalla kirjoneuletta pitsilangalla. Ja toiseksi, tämä Lankapiika-sormus soveltuu mitoitukseltaan kaikkein parhaiten fingering-vahvuisille langoille. Sport kulkee hyvin myös, jos lanka on luonteeltaan liukasta eikä sellaista villaisen rouheaa. Saan kyllä ilmankin siistiä kirjoneuletta aikaiseksi, mutta kiristelen lankoja ja hermojani siihen malliin, että valmiista neuleista tulee kovin tiukkaa jälkeä. Lankapiian kanssa on huomattavasti helpompi pitää käsiala rennompana, mutta silti siistinä.

Neulisti