Neppiskaba

Odotin keväällä uutta neulekirjaa kuin kuuta nousevaa. Kuopion lahja sukkasuunnittelun maailmalle, Tiina Kuu, nähkääs julkaisi kirjallisen verran sukkaohjeita. Ilokseni sain kustantajalta kirjasta arvostelukappaleen ja arvostelun voi lukea tämän linkin takaa.

Mitä: Avaruuden ikkunat / Tiina Kuu

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Woolmint Symphony + Holst Garn Highland, 

Tapoihini kuuluu, etten kirjoita arvostelua ennen kuin olen testannut kirjasta ainakin yhden ohjeen. Pähkäilin alkuun valinnanvaikeutta toinen toistaan kauniimpien sukkamallien joukosta, mutta lopulta valinta olikin aika helppo. Kaikki ohjeet on nimetty suomalaisten kappalaiden mukaan ja J. Karjalainen on aina iskenyt minuun isolla halolla, joten lopulta tarvitsikin valita vain kaksien sukkien väliltä.

Avaruuden ikkunat ovat kauttaaltaan kirjoneuletta kahdella värillä. Varressa on kirjoneuleresori ja suurin osa sukista on hauskaa ikkuna-/laatikkokuviota. Jalkapohja on enimmäkseen pystyraitaa, mutta sieltäkin löytyy vielä yksi ikkuna avaruuteen.

Kirjoneulesukkien neulominen alkaa aina värivalinnoista. Oikeilla väreillä voi saada aikaan kauneimmat sukat ikinä ja huonot värivalinnat johtavat siihen, ettei kuvio erotu ensinkään. Pengoin lankalaatikoita ja löysin muutama vuosi takaperin itse värjäämäni langat. Kuvista ei ehkä uskoisi, mutta värjäyksen tavoitteena oli pinkkejä roiskeita hennon keltaisella pohjalla. Värikauppias pissi meikäneulojaa pahemman kerran linssiin tuota "keltaista" pohjaväriä ostaessa. Suunnitelma ei siis toteutunut, mutta ihan hauskan väriset langat sain siitä huolimatta aikaiseksi ja ne ovat odotelleet jo pitkään oikeaa mallia.

Nappasin räimeän värjäykseni kaveriksi vaalean Woolmintin Symphony-langan. Tässä sukkalangassa värit on nimetty hauskasti kuuluisien säveltäjien mukaan. Päädyin joskus Snurressa shoppaillessani Händeliin, vaikka Sibeliustakin olisi ollut tarjolla. (Woolmint muuten on tulossa Jyväskylän neulefestareille muutaman viikon päästä!) Händel oli kauniin epävärinen. Siinä on valkoinen pohja harmailla ja mustilla tipluilla. Yhdessä nämä värit tuovat mieleen nuotion, joten nämä sukathan ovat suorastaan liekeissä.

Laatikkokuvio toistuu sukissa koko matkan samanlaisena, mutta vaihtaa vähän paikkaa koko ajan. Jostain mystisestä syystä en sitten millään tahtonut oppia kuviota ulkoa. Ensimmäinen sukka veikin tavattoman paljon aikaa, kun jouduin tuijottamaan kaaviota kaiken aikaa. Lopulta opin ymmärtämään kuvion sielunelämää juuri ennen ensimmäisen sukan varpaita.

Koska Tiina Kuu suhtautuu sukkasuunnitteluun insinöörimäisellä tarkkuudella, jopa tästä pienestä laatikkokuviosta oli tarjolla toiseen sukkaan peilikuvaksi tehty kaavio. Jännitin alkuun, että nytkö juuri ulkoa oppimani kaavio menee hukkaan, mutta aivot olivat vihdoin kääntyneet kaavion taajudelle  ja peilikuvakin kulki kuin itsestään. Siinä missä ensimmäinen sukka vaati pari viikkoa, toinen valmistui muutamassa päivässä.

Hirvittävän nätit tuli näistä sukista. Ainoa harmitus oli silmukoiden luomisessa. Kirjassa on tosi mahtavasti opastettu, miten erilaisista aloituksista, kavennuksista, lisäyksistä ja vaikka mistä onnistuu hakemaan opasvideoita YouTubesta (tästä lisää siellä kirja-arvostelun puolella), mutta näiden sukkien kaksiväriseen aloitukseen olisin kaivannut jonkun täsmällisen hakusanan. Koetin kehitellä silmukoiden luonnin omasta päästä, koska kuvittelin muistavani, miten esim. briossia neuloessa tehdään italialainen aloitus, mutta enpä sitten muistanutkaan. Sain aikaan kyllä erittäin nätisti joustavan luomisreunan, mutta se näyttää hauskasti siltä, kuin olisi purkautumassa. Ihan kuin silmukat roikkuisivat tyhjän päällä. Ja taitaapa olla vielä hiukan erilainen kummassakin sukassa.

Ihanat sukat, eivätkä varmasti jää ainoiksi, jotka tästä kirjasta neulon. Suunnittelijankin pitäisi olla neulefestareilla tavattavissa ja nimmareita jakelemassa. Sinne kojulle siis!

Esiäiti

Keväällä iski hetkeksi neulejumi. Tiedättehän, se kaikkien kammoama alakulo, kun mikään puikoilla jo oleva projekti ei innosta, eikä edes tiedä, mitä muuta neuloisi. Olin alamaissa: aioin elokuviin seuraavana päivänä, eikä mikään työn alla ollut projekti ollut sopivaa leffaneulottavaa, Ravelryn jonossa ei mikään houkutellut ja kaikki kenkutti. Kirjoitin itselleni reseptiksi sukeltaa lankavarastoon ja ottaa puikoille samantien sen langan, joka eniten inspiroisi, olisipa mikä hyvänsä. Tämä konsti on ainakin tähän asti aina toiminut tilanteen korjaajana ja niin tälläkin kertaa.

Mitä: Vieno / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm ja 3.5 mm

Mistä: Martin's Lab Tibetan Singles, 355 g

Kaivelin sängynaluslaatikosta syksyn kässämessuilta shopatut jakki/merino/silkit. Minulla oli visio, että niistä pitäisi suunnitella mekko, jonka kaarrokkeessa olisi briossia. Vähät siitä, ettei uuden mekon suunnittelu varsinaisesti kuulostanut optimaaliselta leffaneuleelta - tärkeintä oli päästä neulealakulon yli!

Suurimman osan elokuvaa käytinkin kerien lankoja. Lopulta oli aika luoda silmukat ja katselin viitteitä sopivasta silmukkamäärästä muista neulomistani mekoista ja kaarrokepaidoista ja ryhdyin neulomaan huolehtimatta sen kummemmin mallitilkuista tai edessä häämöttävän briossikaavion leveydestä.

Joskus kaikki vaan sujuu. Tiheys osui kohdilleen, umpimähkään arpomillani silmukkamäärillä sai kaarrokelisäykset asettumaan kauniisti tasavälein ja kaiken huipuksi sain briossikaaviostakin muokattua juuri omille silmukoilleni sopivan. Lopuksi vielä onnistuin arpomaan oikein langan käyttäytymisen kastellessa ja arvasin täsmälleen oikein sen kasvavan pesussa pituutta kymmenisen senttiä. Yleensä sitä saa katua katkerasti, jos neuloo ensin ja laskee ohjeen myöhemmin, mutta tällä kertaa kaikki palaset loksahtelivat kohdilleen. Tämän mekon oli tarkoitus syntyä.

Vieno neulotaan ylhäältä alaspäin saumattomasti - tietty. Siinä on pyöreä kaarroke, jossa on näyttävä kaksivärisen patentin osio. Se on suunniteltu niin, että kuvion pitäisi asettua joka koossa yhtä kauniisti rinnan päälle. Mekossa on pitkät hihat ja hihansuissa korkea resori.

Mekossa on vyötärömuotoilut: siinä tehdään kavennuksia kyljissä ja vyötärölle päästyä aletaan tehdä lisäyksiä tasaisesti ympäri helman. Juuri ennen helman joustinta neulotaan komea kirjoneulekuvio. Se ei ole ihan perus kirjoneuletta, vaan kuvio tulee siinä nurjilla silmukoilla. Se on kaiken vaivan arvoinen näyttävyydessään.

Suunnittelin mekon yksisäikeiselle merino/jakki/silkkisekoitteelle, joka on ihan parhaita mahdollisia komboja. Silkin lisäksi jakki tuo lankaan ihan omanlaisensa kiillon. Lisäksi tämä kuitusekoitus laskeutuu ihanasti. Kannattaakin pitää valitsemansa langat ominaisuudet mielessä mekkoa neuloessa, sillä painava neule venyy herkästi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin neulomaan puolalaisen Martin's Labin lankoja, mutta ei viimeinen. Siinä on miehellä upea värisilmä.

Ohje löytyy niin Ravelrysta (englanniksi ja suomeksi) kuin verkkokaupasta (suomeksi). Ohjeessa on kokoja kymmenen kappaletta, rinnanympäryksille 73-151,5 cm (sinun, ei valmiin neuleen). Olen seurannut kovasti neule( ja ompelu-)ohjeiden kokoihin liittyvää keskustelua Instagramissa ja tullut siihen tulokseen, että on syytä tarjota enemmän kokoja. Niinpä halusin laskea tähän ohjeeseen mukaan vielä yhden koon (151,5 cm), vaikka sitä ei nyt ole ehditty testineuloa. Koetan etsiä sille testineulojia nyt jälkikäteen ja päivitän sitten ohjetta, jos jotain ongelmia ilmenee. Uskon kyllä kaikkien kokojen toimivan yhtä lailla, sillä matematiikka ei valehtele.

Julkaisun kunniaksi Vienon saa tämän ja ensi viikon ajan 25% alennuksella käyttämällä koodia MOTHER.

Niin, tosiaan. Mekko sai nimensä isoisoäidiltäni, Vienolta. En ole koskaan itse tavannut vaarini äitiä, mutta olen kuullut paljon tarinoita äidiltäni. Teemaan sopivasti moni on kommentoinut tämän mekon ja sen kuvien tuovan mieleen myös lohikäärmeiden äidin, Daeneryksen.

Mikään ei ole niin hyvä vaate kuin neulemekko. Se on yhtä aikaa hirvittävän tyylikäs ja mahdottoman mukava päällä.

Mystinen syksy luvassa

Oletteko valmiit tämän vuoden mysteerikalisteluun? Viime syksynä ensimmäinen mysteerihuivini Shake it up oli melkoinen hitti ja olen kovasti odotellut uuden mysteerineulonnan järjestämistä.

Hummingbird on Anna Johannan mysteerihuivi syksyllä 2019. Valmistaudu siis pitämään hauskaa ja varaudu kaikkeen!

Viime vuoden tapaan ohje on pilkottu pieniin vihjeisiin. Osan neuloo helposti päivässä ja osa vie useamman päivän. Tilastotieteilijänä olen pitänyt hauskaa ja laskenut jokaisessa vihjeessä neulottavien silmukoiden tarkan määrän, jonka avulla olen arvioinut kuhunkin vihjeeseen tarvittavan ajan.

Mysteerineulonta alkaa 16.08. ja vihjeet ilmestyvät alla näkyvän aikataulun mukaisesti:

1. vihje: 16.08.
2. vihje: 17.08.
3. vihje: 18.08.
4. vihje: 20.08.
5. vihje: 21.08.
6. vihje: 22.08.
7. vihje: 28.08.
8. vihje: 31.08.
9. vihje: 02.09.
10. vihje: 05.09.
11. vihje: 09.09.
12. vihje: 13.09.

Tarvitset huiviin kolme väriä fingering-vahvuista lankaa: V1, V2 ja V3. Suosittelen valitsemaan kirkkaita värejä, joissa on hyvin kontrastia keskenään. Tässä huivissa haluat erottaa osiot toisistaan, joten en valitsisi huiviin toisiinsa sekoittuvia/liukuvia värejä. Ei siis fade-settiä tähän. Värien järjestyksestä: jos sinulla on yksi muita räikeämpi väri, valitse se V2:ksi. V1:n olisi hyvä erottua siitä kunnolla.

Päivitän 01.07. verkkokauppaani lankapaketteja huivia varten. Jos ostat lankapaketin, saat ohjeen kaupan päälle. Kauppaan on tulossa paketteja kolmella eri väriteemalla. Jokainen paketti sisältää kolme vyyhtiä Martin's Lab Merino Single -lankaa ja yksi väreistä on erityisesti tätä mysteerineulontaa varten kehitetty väri. Lankapaketit postitetaan heinäkuun aikana, jotta langat ovat varmasti ajoissa perillä. Mikäli olet tulossa Jyväskylän neulefestareille, voit valita toimitukseen 'nouto' ja voidaan sopia lankatreffit festareille.

Huivi on suuri ja siihen menee suurin osa langoista. Ohjeessa on jokaisen vihjeen jälkeen tieto, paljonko lankaa pitäisi olla vielä jäljellä, ettei sen loppumista tarvitse jännittää.

Ohjeistus on sekä suomeksi että englanniksi ja KAListelulle tulee Ravelryyn yleisen höpinäketjun lisäksi oma keskusteluketju joka vihjeestä jutusteluun. Kuvia voi Ravelryn lisäksi jakaa mieluusti myös instagramin puolella tägeillä #wwokmkal #hummingbirdmkal ja ohjeen kansikuvaa saa vapaasti käyttää.

Kuka lähtee mukaan hauskanpitoon?

Keväinen kvartetti

On kuulkaa hieno tunne, kun oppii jotain uutta - vähintään yhtä hienoa on, kun voi ymmärtää ja hyväksyä olleensa joskus väärässä. Olen aina ollut neuloja, jonka puikoilla on villaa ympäri vuoden. Omistan muutaman puuvillaisen kesäneuleen, mutta en oikein pidä puuvillan joustamattomasta tunnusta käsissä ja puikoilla, joten neulon pääasiassa vain villaa ja villasekoitteita. Suomen kesä on kyllä viileä ja villaa myös tarvitsee ympäri vuoden, mutta varsinaisiin kesäneuleisiin se ei käy. Vai kävisikö sittenkin? Ainakan meikäneuloja on pyörtänyt päänsä täysin tämän vanhan totuuden ympäri.

Mitä: Spring Quartet / Anna Johanna

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Dandelion Yarns Falkland Fingering, 160 g

Homma lähti liikkeelle siitä, että viime syksyillä Tampereen kässämessuilla oli ensimmäistä kertaa mukana ulkomaisia lankakauppiaita. Heille oli varattu ihan oma osastonsa ja sinnehän sitä piti ensimmäisenä suunnata. Paikalla oli myös ruotsalainen Dandelion Yarns, jonka ihana Anna tarjosi minulle puserollisen keväisen vihreää falklandinmerinoa suunnitteluhommiin. (Lanka on siis saatu ohjeen tekoa vastaan.) Lanka kertoi välittömästi aikovansa isona muuttua tyköistuvaksi pitsitakiksi. Ja kukapa minä olisin sille vastaanväittämään.

Vihdoin koitti kevät ja keväänvihreän pitsitakin aika. Etsin tarkoitukseen sopivan pitsikuvion, tein mallitilkun ja laskin takkiohjeen. Suunnittelin takkiin pitsisen selän ja etukappaleen puolelle pitsin, joka hiipui hiljakseen kadoksiin. Laskin takkiohjeeseen raglanhihat ja niiden oli tarkoitus olla pitkät, kuten neuletakeissani yleensä. Koska kukapa ihme sitä lyhythihaista villatakkia tarvisi! 

Keväisessä neuleretriitissä juttelin ystävän kanssa juurikin tämän tyyppisistä neuletakeista ja kuulin, että ohjeessa olisi mukava olla myös lyhythihainen versio. No mikäs siinä. Päätin neuloa mallitakkiin ensin nysät hihat, ottaa kuvat ja sitten purkaa hihojen päättelyn neuloakseni ne varsinaiset, pitkät hihat toisia kuvia varten.

Vaan toisin kävi. Kun kerran pistin lyhythihaisen villaisen pitsitakin päälleni, ei ollut enää paluuta alkuperäiseen suunnitelmaan. Vanhoista uskomuksistani huolimatta villa olikin oikein toimiva materiaali myös tällaiseen kevyeen kesäneuletakkiin - lyhyillä hihoilla. Se on ollut oikein mukava takki kiskaista päälle mekkojen kaveriksi ja lyhyet hihat takaavat sen, ettei takissa tule lämpimälläkään säällä liian kuuma. 

En sitten lopulta malttanut tehdä mallitakkiin pitkiä hihoja ensinkään. Takki on lyhythihaisena ollut jatkuvassa käytössä valmistumisestaan asti ja jätin lopulta pitkähihaiset versiot muutaman testineulojan tehtäviksi. Ravelryn puolelta voi katsella kuvia kummastakin versiosta.

Spring quartet on tosiaan istuva, raglanhihainen pitsitakki. Takin selässä kulkee pitsiä koko pituudelta ja edessä pitsi kapenee hiljakseen pois. Takki on lyhyen helmansa kanssa täydellinen kumppani etenkin mekoille ja vyötärömuotoilut tekevät siitä kauniisti istuvan. Ohje sisältää ohjeistuksen niin lyhyisiin kuin pitkiinkin hihoihin ja etenkin lyhythihainen takki vie hirvittävän vähän lankaa. Tuttuun tapaan ohje on tarjolla niin suomeksi kuin englanniksi ja sen voi ostaa joko Ravelrysta tai verkkokaupastani. Tämän viikon ajan takin saa 25 % alennuksella käyttämällä koodia DANDELION.

Olen muuten laajentanut kokovalikoimaani kattamaan 10 kokoa XXS:stä aina 3XL:ään asti. Niinpä Spring Quartet -takissa on tarjolla rinnanympärykset 77,5-143,5 cm. Toivottavasti tämä mahdollistaa entistä useammille neulomisen iloa.