Huh huh, valmistuipa viimein! Miten miesten neuleista aina pitääkin tehdä niin isoja - silloinkin, kun on tosi pieni mies?!
Olen kerran aiemmin neulonut veljelle paidan. Siitä on jo vuosia, mutta veli käyttää sitä edelleen ja tykkää kovasti. Niinpä päätin sitten tänä jouluna yllättää veljen uudella neulepaidalla. Ohjeen otin Kim Hargreavesin kirjasta. Veli on hyvin hoikka, ja koska Kimin naisten neuleet ovat usein olleet hyvin kapeita (etenkin vyötäröltä), luotin että tämä voisi olla veljelle tyköistuva. Kiitokset Vyyhdille kuvausmallin lainasta. :)
Mitä: Ed / Kim Hargreaves
Miten: Neulonta
Mistä: Drops Baby Merino, 450 g
Paita söi Dropsin Baby Merinoa 450 g ja aikaa kului 3 viikkoa. Taka- ja etukappaleet veivät kumpikin viikon, mutta molemmat hihat valmistuivat onneksi viikossa. Yleensä hihat ovat suuri ärsytyksen aihe, kun ne kurjat levenevät koko ajan ja etenemisestä tulee aina vain hitaampaa.
Palmikot olivat paidassa hieman tavallista jännittävämmät ja hitaammat neuloa, sillä palmikoiden keskellä kulki kaksi aina-oikein-silmukkaa. Ensin piti siis siirtää neljä silmukkaa työn taakse, neuloa neljä, tuoda kaksi silmukkaa työn takaa takaisin puikolle, neuloa ne kaksi ja sitten vasta neljä työn takaa varapuikolta. Hyvin hidasta! Ja sai minut harkitsemaan, pitäisikö viimeinkin opetella oikean palmikkopuikon käyttö. Etenkin kun näin neulepiirissämme ystävällä jännittävän taipuisan mutkapalmikkopuikon. :)
Seuraavaksi tähän väliin jotain nopeammin valmistuvaa kiitos. Kärsiikö kukaan muu muuten tällaisesta vaivasta? Olen nimennyt sen neulojan näpyksi. Ei kovinkaan esteettinen kaveri. Ilm. neuloessani lanka hiertää sormea aina juuri tuosta kohtaa.
Neulisti