Peiton perässä

Kolmasosa suurprojektistani on vihdoin tehtynä! Eilen illalla valmistui 200. puffi. Kuka tekisi loput 400? Olisi kenties voinut alunperin tehdä itselleen ison palveluksen valitsemalla paksummat langat ja puikot. Mutta näillä mennään. Ja onhan se varmasti palkitsevaa, kun peitto on lopulta valmis.

Yksi virkattu matonkudekori on jo ääriään myöten puffeja täynnä. Joudun tehtailemaan lisää koreja, jotta voin jatkaa puff-tehtailua. Kylässä käynyt suloinen pieni poika oli myös ehdottomasti sitä mieltä, että meitin puffit ovat palikkapelin palasia. Toisin sanoen, niitä pitää työntää kaikkiin kolosiin, johon ne vain sopivat. Ehdin viime hetkellä pelastaa yhden puffin joutumasta kastelukannuun. :D

Yleisön (lue: kaverin) pyynnöstä tällä kertaa myös mitat mukana. Ehkä tästä vielä jonain päivänä kasvaa riittävän iso peitoksi. Tästä eteenpäin voi olla jo melko haastavaa koota palasia lattialle kuvattavaksi.

Jo loppuun vielä pähkinä purtavaksi. Kuinka monta puffia kuvassa on? Arvon oikean vastauksen bonganneiden joukosta yhden, jolle lähetän suklaata päivän piristykseksi.

Edit: Sovitaanpa, että pistän kisan poikki sunnuntaina 12.00. Saa sitten heti maanantaina suklaat postiin. :)

Neulisti

Katu-uskottavuutta

Pienille lapsille on tosi harvoin tarjolla mustia vaatteita. Ne eivät ilmeisesti ole riittävän söpöjä. Minusta musta voi kuitenkin tosi kivasti korostaa jotain sen kanssa käytettävää väriä ja niinpä tahdoin ehdottomasti tehdä meidän tulevalle kummilapselle katu-uskottavan mustan haalarin.

Mitä: Zzz-jumpsuit / Anna & Heidi Pickles

Miten: Pyöröpuikot 5.5 mm ja sukkapuikot 4.5 mm (kun ei isompia löytynyt)

Mistä: Cascade Yarns 220 Superwash Sport + Ilun Handu Handdyed + mustia jämiä, 200 + 21 +20 g

Projekti sujui kaiken kaikkiaan ihan kivasti. Tässä kuitenkin muutama ihan ilmainen vinkki: 

1. Jos ohjeen Ravelry-sivulla ilmoitettu langantiheys ja puikkokoko sekä menekki tuntuvat jotenkin oudoilta, kannattaa selvittää asiaa ohjeesta ennen kauppaan menoa.

2. Jos kysyy lankakauppiaalta apua langanvalintaan ja -menekkiin, kannattaa myös kuunnella niitä neuvoja. Se ihminen kun kuitenkin lankaa työkseen myy.

Jos ei noudata näitä kahta neuvoa, saattaa käydä vaikkapa näin: Ohjeen Ravelry-sivulla neuvottiin ostamaan ohjeeseen ohutta lankaa, mutta kuitenkin käyttämään melkoisen paksuja puikkoja. Tuntui tyhmältä, joten päätin ottaa hieman paksumpaa lankaa. Myös ilmoitettu langanmenekki tuntui jotenkin älyttömältä, joten kysyin kauppiaalta neuvoa. Kauppias neuvoi ottamaan neljä vyyhtiä. Kysyin, eikö kolme muka riitä ja ostin kolme... 

Aloitin neulomisen ja huomasin, että ohjeessa pyydettiin ohutta lankaa, koska se neulotaan kaksinkertaisella langalla. Koska valitsemani lanka ei kuitenkaan ollut ihan kamalan paljon paksumpaa, päätin tehdä ohjeen mukaan kaksinkertaisella. Lanka tietenkin loppui kesken, koska olin varannut sitä yksinkertaiseen. Ei muuta kuin lankakauppaan hakemaan sitä neljättä vyyhtiä (jonka siis olisin jo omistanut, jos olisin uskonut pyytämiäni neuvoja).

Oikeastaan olisin tässä kohtaa ostanut varmuudeksi kaksi lisävyyhtiä, mutta lanka oli kaupasta loppumassa ja jäljellä oli vain yksi. Lopulta se ei sitten aivan riittänyt, ja nyt haalarin toinen hiha on osin korvattu toisella langalla. Musta on tietysti helposti omista lankavarastoista löytyvä väri, mutta ei kyllä näin pehmoisena lankana. Niisk. Ei sitä kukaan huomaa, mutta minua surettaa vauvaparan iho karheaa villaa vasten.

Napit ovat Popperin. Niitä tuli hamstrattua kasa Silmä, pisto, tikka, takki -markkinoilta keväällä Jyväskylässä.

Olemme Vyyhdin kanssa saaneet edellisen postauksen Post it -tunnustuksia myös Kirsikka-aika -blogista, Poni syö lankarahani -blogin Annalta. Essikin muisti meitä tällä, mutta linkki ei toiminut ja Essi jäi mysteeriksi. Kiitos teille kaikille, muistamisenne lämmittää mieltä.

Neulisti

Hyvää mieltä paperilla

 

Saimme Outo lintu linnassa -blogin Raikulta ja Lanka puikoilla -blogin Mammulta tunnustuksen Post it -lapulla. Kiitos siitä, soit meille paljon hyvää mieltä.

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Juuri nyt emme kyllä osaa millään valita/rajata viittä lempiblogia. Sen sijaan täältä, täältä, tuolta ja täältä voi käydä kurkistamassa aiemmissa tunnustuksissa nimeämiämme suosikkiblogeja.

Neulisti & Vyyhti

Raidallisia ongelmia

Sain ihanalta ystävältäni heidän tytöltä jääneet vaippakuoret meidän pikkuista varten. Sillä kasalla taidetaankin pysyä vaipoissa aika pitkään, mutta koska nämä ovat liian isoja ihan vastasyntyneelle, piti alkuvaiheeseen keksiä jotain muuta. Harkitsin jonkin aikaa vaippojen ompelemistakin, mutta koska puikot ovat ompelukonetta tutumpi väline, päädyin kuitenkin villavaippahousuihin. Ohjettahan näille löytyy jos jonkinmoista, joista tähän ensimmäiseen erään valitsin Atziinan hahtuvavillahousut pienimmässä koossa.

Mitä: Hahtuvavillahousut / Atziina
Miten: Pyöröpuikot 3,5 mm ja 4 mm + sukkapuikot 3,5 mm
Mistä: Shoppel-Wolle Reggae ombre 43 + 44 + 47 g

Nämä merinovillaiset raitalangat ovat aivan hurmaavia, mutta kolmet vaipat neuloneena taidan nyt sanoa, että eivät sitten kuitenkaan ihan minun juttuni. Eivät ainakaan tällaisessa työssä, jossa "pitäisi" saada aikaan kaksi samanlaista lahjetta.

Niin... Ketään muuta ei varmasti kiinnosta, ovatko meidän vauvan vaippojen lahkeiden raidat samanlaiset. Ja kyllä, nämä ovat tosiaan vaippoja. Ne ovat piilossa. Ne eristävät vauvan tuotokset ulkomaailmasta – ainakin elän siinä toivossa. Ei niiden tarvitsisi olla edes nättejä, saati symmetrisiä. Silti käytin valtavasti aikaa siihen, että saisin lahkeet edes suunnilleen samannäköisiksi. Ruskeiden kanssa jopa katkoin lankaa moneen kertaan ja yritin tehdä raidat itse, mutta jäljelläoleva lanka ei siltikään riittänyt samanlaisiin lahkeisiin. Kelta-oranssien housujen lahkeet ovat oikeastaan ainoat, joihin olen kohtuullisen tyytyväinen ja niissäkin lopputulos saavutettiin sillä, että toinen lahje on kerroksen lyhyempi kuin toinen. Ehkäpä vauva ei kuitenkaan välitä. :)

 

Täällä ollaankin nyt sitten jo äitiyslomalla ja aikaa käsitöiden tekemiseen olisi vaikka kuinka. Valitettavasti olen saanut seurakseni väsymyksen, selkäsäryt ja vuorokauden ympäri turvonneet ja – mikä erityisen inhottavaa – puutuneet kädet, joten käytännössä en saa neulottua edes sen verran kuin normaalisti. Eipä tässä toki sitäkään tiedä, kauanko vauvakaan enää viihtyy täysihoidossa. Toivottavasti ainakin sen aikaa, että pääsisin to do -listalla vähän pidemmälle. Jotenkin olen ollut ymmärtävinäni, ettei vauvan kanssa voikaan enää omistautua pelkästään omille harrastuksille...

Vyyhti