Peukalokyytiläinen

Hahaa, voitto! Toinen liftarini ja tällä kertaa lanka riitti elämän tarkoitukseen asti. Tällä kertaa huivissa on siis kaikki 42 hammasta. Malli oli vanha tuttu ja mukavan aivotonta aina-oikein-posottelua. Kätevästi tämän saaja ihasteli aiempaa liftariani ja lähes samaan hengenvetoon toisesta neuleesta väriä. Ei ollut vaikea laskea 1+1 ja pistää tätä ensin puikoille ja puikoilta joululahjasaaviin.

Mitä: Hitchhiker / Martina Behm
Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm
Mistä: Louhittaren luolan Väinämöinen värissä Laguuni, 92 g

Kokeilin ensimmäistä kertaan Louhittaren luolan Väinämöistä. Olen aiemmin ajatellut, että se on liian karheaa lankaa minun makuuni, mutta kuitupitoisissa kokoontumisajoissa Tuulian värikylläiset lankalaarit saivat minutkin innostumaan. Ja kylläpä olin väärässä! Väinämöinen pompsahti heti suurimpien suosikkien listalle. Lanka oli ihanan ilmavaa. Se ei ennakkoluuloistani huolimatta tuntunut neuloessa yhtään liian karhealle, ei ärsyttänyt ihoa, eikä myöskään huivia kokeillessa vaikuttanut kutittavalle. Onneksi ostin sitä samantien kolme vyyhtiä. Ja ne värit... sai lankalaarien ohi kulkiessaa pidellä melkoisia lappuja silmillään, jotta malttoi olla kantamatta kokonaista korillista mukanaan kotiin

Toisinaan hyvä, etteivät ihan kaikki lue tätä blogia, niin voin sentään joitain joululahjaneuleita esitellä etukäteen. Tuskallista koettaa malttaa muiden kanssa odotella tapaninpäivään asti. Valmistuneet 2012 -sivulla on kyllä langat kerrottuna. Sieltä voi siis itse kukin lahjansaaja käydä arvuuttelemassa, mikähän noista on se minun oma. ;)

Neulisti

Kuitupitoista menoa

Tunnistatteko paikan?

 

Uskaltauduin osallistumaan Syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin. Siis neule- ja kehruuretriittiin, joka järjestettiin Päivölän kansanopistolla. Mukana oli minun lisäkseni aika monta muutakin ensikertalaista.

Paikalta löytyi myynti-, kirppari- ja ota tai jätä -pöydät. Lisäksi oli niin ylitse pursuileva herkkupöytä, että sieltä komennettiin lopulta kantamaan herkkuja kotiinkin.

 

Ensimmäisenä iltana olin melkoisen ujo piimä, mutta lauantain puolella rohkaisin mieleni ja tutustuin hurmaaviin tyyppeihin. Ihastelin kovasti kaikkia paikalle kannettuja 28 rukkia ja kahta niistä kokeilin polkeakin. En siis kehrätä, ihan vain polkea. Ja sekin oli jo hirmuisen hauskaa.

 

Toin ota tai jätä -pöytään kaksi suurta kassillista lankaa, mutta tavaraa riitti kotiinkin päin kannettavaksi.

Tässä kuva omista viikonlopun projekteistani:

Kuten kuvasta näkyy, täällä olen alettu harjoitella värttinällä kehräämistä.

Retriitissä oli hirmun hauskaa, täytynee lähteä toistekin. Dramatiikaltakaan ei vältytty, joskaan kuvissa ei näy lauantai-illan ratoksi paikalle kutsumaamme komeaa poliisisetää. Lisäksi kuitua riitti. Ihan joka paikassa. Sitä saa kiskoa vieläkin suupielistä. Tuskin lääkäri tarkoitti tätä käskiessään lisätä ravintoon kuitua.

Neulisti

Ei pöllömpää

Tähän väliin tempaisin Vyyhdin vauvalle pikkuruisen unipussin. Ihanan nopea ja helppo neule. Pussin yläreunassa on söpöilemässä pieni pöllörivistö.

Mitä: Owlie sleep sack / Teresa Cole

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm ja sukkapuikot 4.0 mm

Mistä: Cascade Yarns 220 Superwash Sport, 75 g

Muokkasin ohjetta hiukan. Kun pussilla oli riittävästi pituutta, tein kavennukset miten sattuu oman pään mukaan. Tein pussille pienen hännän kaventamalla ensin tasaisesti ja lopulta, kun jäljellä oli 5 s, tein niillä i-cordia, kunnes sen pituus riitti pieneen solmuun. Tahdoin myös pään kaartuvan hieman kippuralle, joten tein kavennuskerrosten väliin muutaman lyhennetyn kerroksen.

Sitten toivotaan, ettei tästä tullut liian pieni. Kyllähän se toki venyy hyvin. Seuraavaksi pitäisi varmaan malttaa tehdä jokunen joululahja valmiiksi.

Neulisti

Maija Poppanen

Päätin uskaltautua pitkästä aikaa kirjoneuleen pariin. Olen ihastellut Ravelryssa hurmaavia Totoro-, siili- ja vaikka mitä muita versioita tästä neuleesta. Mutta pitäähän siihen oma kuvio suunnitella. Eihän sitä muuten voi kunnolla hihkaista: "Hei, kattokaapa mitä minä tein!"

Mitä: Paper dolls / Kate Davies
Miten: Pyöröpuikot 2.75 mm ja 3.5 mm
Mistä: Rowan Fine Tweed vaaleansinisenä, tummansinisenä ja beigenä, yhteensä 215 g

Resoreihin kahdella langalla neulottava joustin oli hauskaa, joskaan ei millään tapaa joustavaa. Se kuitenkin näyttää tosi kivalle. Tein vyötärön kavennukset ja lisäykset ohjeesta poiketen joka 9. kerros, minulla kun on pitkä selkä. Posottelin hirmuisella vauhdilla menemään, jotta pääsisin mahdollisimman pian siihen kiinnostavaan osuuteen eli itse kuvioon. Ja heti kun pääsin, muistin miksi vihaan kirjoneuletta... siinä menee ikuisuus! Vaan onhan se lopputulos tietysti sen arvoinen.

Jouduin säätämään kuvioita useampaan otteeseen, kun kavennukset eivät asettuneet nätisti. Ehdin myös kerran jo tehdä paidan valmiiksi langanpätkien päättelyä myöten. Sitten sovittaessa totesin, että kainalot pyrkivät korvia kohti. Ei auttanut kuin purkaa hieman ja jatkaa kaarroketta pidemmäksi ennen viimeisiä kavennuksia. Olisi varmaan pitänyt tehdä vielä pidemmälti, mutta saa kelvata. Ja ainakin paita näyttää tosi nätille. Jätin myös lopusta lyhennetyt kierrokset pois, koska minulla on herkkä kaulaniho, enkä kestä korkeakauluksisia paitoja.

Tykkäsin Fine Tweedistä paljon, siinä oli ihania värejä tarjolla ja neulepinta tuntuu mukavalta. Langan kanssa saa kyllä olla aika varovainen, koska sen saa helposti repäistyä poikki. Ja vaikka vyötteen mukaan tiheys täsmäsi ohjeeseen hyvin (joo ei, minä en jaksa tehdä mallitilkkuja), niin ei se ihan niin mennyt. Vartalo-osasta tuli sopiva pienellä säädöllä, mutta kaarroke ei mennyt ihan suunnitelman mukaan. Neuleesta tuli kuvion kohdalta turhan leveä ja yhtä aikaa liian matala. Pituutta piti tosiaan lisätä ja kaarroke jäi leveyden vuoksi pienille rypyille. Rypyistä pääsi kyllä nätisti eroon pingotuksella. Hurraa! Vielä kun saisin jostain hankituksi ne pingotuskaapelit, ettei paidan kylkiin jäisi niitä kamalia nyppyjä nuppineulojen kohdalle..

Olipa muuten hassua. Lainasin Vyyhdiltä pyöröpuikkoa tähän, kun olin kyläilemässä ja itsellä ei sopivaa ollut sattunut mukaan. Kotona meinasin vaihtaa omiin puikkoihin, mutta varmuuden vuoksi testasin puikkomitalla, että ovat samankokoiset. Ja eivät olleet! Kummankin pyöröpuikossa oli kaiverrettuna 3.0, mutta Vyyhdin pyöröpuikko mahtui puikkomitan koloseen 2.75 mm. Onkos sellaisia puikkoja luvallista kaupitella? Kuluttajan fuskaamista, sanon minä. Luulin, ettei Suomesta edes saa noita välikokoja. En arvannut, että niitä saattaa omissa kaapeissa minun tietämättäni jo ollakin!

Neulisti