Turhakkeita tarpeeseen

Maailma on täynnä juttuja, joita en ole tiennyt tarvitsevani ennen kuin olen kokeillut kerran. Ennen se ainoa keskeneräinen neuleprojekti kulki kätevästi mukana rumassa muovikassissa. Ihmettelin, että miksi kukaan tarvitsee erillistä projektipussukkaa, saati sitten useampaa kuin yhtä sellaista.

Mitä: Projektipussukoita / Knot bag

Miten: Ompelukoneen kanssa taistellen

Mistä: Lankakauppa Kujeen kankaita

Ihka ensimmäisen projektipussukkani voitin Villaviidakon jouluarvonnasta ja keväällä opettelin Villaviidakon Emman opastuksella ompelemaan semmoisia. Tein niitä samantien kolme. Ennen en tarvinut yhtäkään ja nyt nuo kolme ovat aina täynnä. Vähän väliä joudun siirtelemään projekteja pussukoista laatikkoon, kun juuri sinä päivänä mukana kulkevalle työlle pitää saada pussukka. Niinpä, kun Tampereen kädentaitomessuilla törmäsin Kujeen kangaspinoihin, oli homma sillä selvä. Nyt pusseja on taas kaksi lisää.

Tälle äkkimakealle muffinsikankaalle löysin samalta kaupalta kaveriksi vielä söpöilevämpää pinkkiä pallokangasta. Maatuskat puolestaan saivat vuorikankaaksi keltaista pellavaa. Sitä ei voi tässä sen tarkemmin esitellä, kun pussukka on jo käytössä hyshys-sisältöineen.

En ole mitenkään turhan nopea ompelija ja kipeytän selkäni siinä touhussa aina, mutta tällä kertaa sentään piirtelin kaavat melkoisen rennolla kädellä. Sovelsin myös  rennolla otteella ja muokkasin muffinssipussukasta pidemmän ja leveämmän. Nyt siinä mahtuu kuljettelemaan hieman isompaakin työtä.

Ajattelin ruveta niin hurjaksi, että koetan jämäpaloista ommella vielä jotain pienempiä vetoketjullisia pussukoita. Ja tässä mitään silittämään ehtinyt, kun piti täyttää pussit neuleprojekteilla!

Neulisti

Kaamos

Neulominen on toisinaan hyvin nopea prosessi. Tälläkin kertaa keksin vasta pari vuotta sitten, että tahtoisin ehdottomasti neuloa vaarille villasukat joululahjaksi, ja nyt jo ovat sukat valmiit paketoitavaksi.

Mitä: Galder / Mari-Liisa Varila

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Pirtin Kehräämö Sukka-karstalanka 140 tex x3, 121 g

Ajattelin ensin tähän neulomiseen hurahtavan vielä pari viikkoa siitä, kun olen saanut silmukat luotua, mutta fiksuna tyttönä nappasin hieman paksumpaa lankaa ja homma hoitui hujauksessa. Olin jo pitkään katsellut tätä neulemallia ja nyt löytyi sopiva sukatettava. Mallissa ehdottomasti kauneinta on se, miten palmikot jakautuvat kahtia ja jatkuvat vielä kantalapun loppuun asti.

Tuo sukkamalli oli tarkoitettu ohuelle sukkalangalle (fingering) ja ohjeessa käskettiin luoda 64s. Vaihtamalla langan tähän huomattavasti paksumpaan (aran) ja luomalla 60s sain aikaan oikein passelin kokoiset miesten sukat.

En ole tainnut koskaan aiemmin kokeilla Pirtin kehräämön lankoja. Halusin sukkiin jotain hieman neutraalimman väristä lankaa, kun en oikein ole varma, mikähän mahtaa vaarin linjaus olla vaikkapa kirkkaan keltaisten sukkien suhteen. Ihan yllätyin, miten pehmoista lanka oli rouheudestaan huolimatta. Voisin hyvin tehdä omatkin sukat tästä, mallikin olisi jo valittuna.

Meillä on perinteenä aina juuri ennen joulua kokoontua suvun kesken tätini luo, äidin lapsuuden kotiin laulamaan porukalla joululauluja. En malta odottaa, sillä tällä kertaa minulla on muutama paketti mukana toimitettavaksi. Maa oli aamulla valkoinen ja tämä päivä onkin käytetty tehokkaasti ripustellen ulos kaamosvaloja ja sisälle kaamoskoristeita, jotka maagisesti viikon kuluttua muuttuvat jouluvaloiksi ja joulukoristeiksi. Yhtään en ottanut varaslähtöä, ehei.

Kaamosterveisin, 

Neulisti

Pehmeää pukinkonttiin

Edellisvuosien tapaan lahjapaketteihin oon pääsemässä lähinnä vain neuleita. Tällä kertaa koetan kuitenkin välttää turhaa stressiä valitsemalla helppoja ja nopeahkoja ohjeita. Suurin osa lahjuksista paljastetaan toki vasta joulun jälkeen. Näistä en vielä tiedä, kuka ne paketistaan löytää, joten voinen hieman vilauttaa. Älkäätten sitten heti mahdollisille lahjansaajoille juorutko.

Mitä: Happy Solitude Cowl / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 9.0 ja 10.0 mm

Mistä: Drops Andes, 154 + 153 g

Tämmöinen kauluri valmistuu nopeammin kuin ehtii pyöröpuikkoa sanoa. Parissa illassa minulla oli kaksi joululahjaa valmiina. Valkoisen tein ysin puikoilla, mutta vaikka tottelin ohjeen mittoja, se on jotenkin pienen oloinen. Harmaaseen vaihdoin vielä valtavammat puikot ja siitä tuli mielestäni hyvä. Ohjeen mukaan tässä olisi pitänyt käyttää vain kasin puikkoja.

Kaulurissa on kolme palmikkoa, joissa toinen puoli neulotaan oikein ja toinen nurin. Ne siis näyttävät samalta kummaltakin puolelta. Pitänee pistää muistiin, jos joskus tarvitsee kaksipuolisia koristuksia neuleisiin. Kauluri muotoiltiin kivasti lyhennetyin kerroksin siten, että se on reunoista leveämpi kuin keskeltä. Asettuu siis varsin nätisti kaulalle. Alinta nappia tosin en osaisi pitää kiinni.

Multa loppuu kyllä äkkiä herkkunapit kesken, jos tehtailen näitä vielä lisää. :)

Kiitokset kuvausavusta, Talvi!

Neulisti

Vihreä maili

Välillä on mukava neuloa jotain, missä ei tarvitse kaiken aikaa tarkistaa ohjeesta, mitä seuraavaksi pitikään tehdä.

Mitä: Happy street / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: Holst Garn Supersoft + Coast, 95 + 27 g

Kaiken tämän joululahjaneulonnan keskellä piti anastaa aikaa myös hieman itselle. Mallailin kaupassa kauniin värisiä keriä yksiin ja etsin sitten sopivan mallin, jossa saisin käyttää kolmea väriä. Olin ihastellut tätä Emman huivia ja päätin asetella värini samaan tapaan siten, että vaaleammat raidat kehystetään tummimmalla värillä.

Tuijottelin huivin kuvia ja ihmettelin, miten nuo raidat voidaan saada päättymään noin vinottain. Ja sehän olikin sitten ihan selvää pässinlihaa, kun luin ohjeen. Jälleen kerran ohje oli yksinkertaisuudessaan nerokas. Koko ajan sai neuloa pelkkää oikeaa ja tehtyäni ensimmäisen raidan en vilkaissut ohjetta enää. Aivan ihana vaihteeksi neuloa jotain, minkä oppii heti ulkoa.

Alkuun vähän jännitti, miten suureen huiviin lankani riittäisivät. Nyt tuolle voi lähinnä nauraa. Huivi on ihan valtava. Niin valtava, ettei mahdu kerralla kuvaan. Tykkään siitä, että tämän voi laittaa hartioille, pistää ristiin edestä ja vielä ylettää solmimaan päät selän taakse.

Valmis huivi on tosi nätti. Tykkään sen väreistä, mutta... Mutta kun se näyttää ihan yhden toisen neulebloggaajan huivilta! Niin, jotta sinne se oli pakko pistää postin mukana. Tiedättehän, se olisi näyttänyt vain siltä kuin olisin lainannut sen. Huoh. Himoneulojien tukiryhmässä mulle naurettiin, että miksi ihmeessä valkkasin nuo värit. Mä ihan luulin, että ne oli mun värit, mutta ei ne sitten olleet. Ehkä jonain päivänä osaan tehdä tämän omissa väreissäni.

Jos joku ihmettelee noita lankavalintoja, niin ihan vahingossa nappasin yhden keristä eri laatua. Kiltisti ne silti keskenään leikkivät ja toimeen tulivat.

Loppuun vielä hiukan langantäyteiset terveiset Tampereen kädentaitomessuilta. Oli makoisa reissu.

 

Neulisti

Joulukalenteri 2013

Pullistelevatko varastosi sukkalanganjämiä? Onko lankoja liikaa pois heitettäväksi, mutta liian vähän mihinkään kunnon työhön? Etkö jaksa enää yhtäkään isoäidin neliötä?

Tervetuloa hyötykäyttämään ylijäämät
jämälankavillasukkajoulukalenterissa!

Luvassa on ankaraa käskytystä ja valmiit raitasukat jouluna.

Saat tehdä sukkasi haluamallasi tekniikalla, mutta tarjoamme ohjeen varpaista varteen neulottaviin sukkiin jälkikäteen lisättävällä afterthought-kantapäällä. Voit neuloa sukat haluamasi paksuisesta langasta, mutta ohjeen silmukkamäärät soveltuvat fingering-paksuiselle (400 m/100 g) sukkalangalle ja tiheys on n. 32 s/10 cm. Huomioithan, että sukat tulevat etenemään hieman eri tahtia ja sen tähden niitä ei voi neuloa yhtä aikaa yhdellä pyöröpuikolla.

Joulukalenterin ajan blogiin ilmestyy joka aamu klo 4.00 ohje päivän langan valitsemiseen. Päivämäärä määrää päivän kerrosten määrän ja me määräämme päivän värin (kihkih). Kutakin päivää kohden tulee siis eripaksuinen raita, ja kärjet, kantapäät sekä varren resorit tehdään erikseen. Värikomentoihin ei tarvitse eikä kannata suhtautua liian tiukkapipoisesti. Jos varastoissasi ei ole juuri kysytyn väristä lankaa, valitse lähin mahdollinen. Mikään ei toki estä etsimästä kaupasta juuri sitä täydellistä verhojesi väristä lankaa...

Komentojamme seuraamalla saamme kaikki omannäköiset sukat ja toivoisimmekin, että lähetät meille kuvan valmiista sukista, niin kokoamme niistä kollaasin. Halutessasi voit liittää mukaan selitykset värivalinnoillesi.

Joulun jälkeen pistämme pystyyn arvonnan, jonka onnellinen voittaja saa palkinnoksi oman raitasukkaparimme (kokoa 38).

Joulunodotusterveisin

Vyyhti ja Neulisti

P.S. Älkäätten kauhistelko pääteltävien lankojen määrää: Dropsilta löytyy ohje, kuinka langanpäät päätellään neulottaessa.

Lisäys 17.11. Varpaista varteen -tekniikkaa tai afterthought-kantapäätä ei tietenkään tarvitse osata etukäteen, me kyllä annamme ohjeet. Sukat voi ja saa silti tietysti neuloa juuri sillä tekniikalla millä tykkää. Kannattaa kuitenkin huomioida, että varresta aloittaminen vaatii tekijältä vähän laskeskelua, jotta jalkaterää varten jää sopiva määrä kerroksia. Tällä tavalla myös raidat tulevat toisin päin; ohuet yläosaan ja paksut jalkaterään – paitsi jos laskeekin päiviä jouluun.

Perus.Musta.

Suurin osa neulojista varmaan tietää sen tunteen, kun oma kulta pyytää neulomaan uuden pipon. Sitä alkaa heti pursuilla ideoita ja väriyhdistelmiä. Ja sitten tulee se, minkä tuloa ei voi estää: "Sen pitää olla musta. Siinä ei saa olla mitään kuvioita. Ei palmikkoa. Ei raitaa. Ihan vaan musta."

Mitä: Navooh / LondonLeo

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm, sukkapuikot 4.0 mm

Mistä: The Uncommon Thread Merino Sport, 75 g

Kun mun kaikki hienot ideat ja ihkut langat väriyhdistelmistä puhumattakaan oli teilattu ankarasti, päätin olla tottelematta ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Sanoin, että aloitan nyt epämustasta luksuslangasta pipon ja jos se ei passaa miehen mieleen, niin sitten mä pidän sen itse ja jonkun toisen korvia saattaa paleltaa.

Ohje oli mielestäni melkoisen kallis ollakseen näin simppeli pipo, mutta lopputulos on täydellinen. Pipossa on sivussa kiva, nurjilla silmukoilla tehty kuvio ja ihanan muhkea taitettu reunus, joka varmasti pitää korvat lämpiminä. Sen verran muokkasin, että kun ohje oli tarkoitettu paksumalle langalle, loin 120 silmukkaa käsketyn 104s sijaan. Hyvä tuli. Kerrankin pipo, joka ei kiristä miehen päätä.

Koska niinhän siinä sitten kävi, että pipo ei ollut edes valmis, kun se jo omittiin. Väri oli sitten kuitenkin riittävän miehekäs, kuvio ei haitannut yhtään ja kaiken huipuksi mies alkoi ymmärtää, miksi panostan luksuslankoihin. Sanoi selvästi huomaavansa eron vanhoihin, 7veljestä pakerreittuihin pipoihin verrattuna! Pisteet kotiin, voitto meiksille! Hahaa! Paitsi että nyt mulla ei ole tämmöistä pipoa. O_o

Neulisti

Rinsessa Ruusunen nyt saatavilla!

Muistatteko tämän herkän kesäisen pipon, jossa on holtiton määrä helmiä? Siitähän toki saa kivan sporttisen pipon jättämällä helmet pois, jos tuntuvat haastavilta.

Nyt sen ohje on saatavilla juuri ilmestyneessä Kipakat 2014 -kalenterissa.

Ei mulla muuta,

Neulisti

Portaikko

Tunnettu fakta on, että jos jotain pitäisi neuloa, se ei kiinnosta. Ei tippaakaan. Just nyt pitäisi olla loput joululahjat puikoilla, mutta huomattavasti enemmän nappasi nämä sukat.

Mitä: Treppenviertel / Nicola Susen

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Louhittaren luola Väinämöinen, 52 g

Sukkamalli on sama kuin täällä. Tällä kertaa ei ollut koko-ongelmia ja sain neuloa huomattavasti viime kertaa kivemmat (=pienemmät) sukat. Alkuun piti hetki vilkuilla ohjetta, että mitäs tässä taas oltiinkaan tekemässä, mutta sen jälkeen en ohjetta tarvinut kuin erikoisjänniin kantapäihin.

Hetkessä valmista. Ihanan aivotonta. Hyvin istuisivat minun jalkaan, mutta lähtivät itelloonin matkaan.

Niin, ja tuo ohjeen nimi viittaa Hampurin nähtävyyteen. Treppenviertel tarkoittaa porrasaluetta, jolla pääsee halutessaan kapuamaan 4864 rappusta maisemia tuijotellessa.

Kuvista taas suurkiitokset Mhiille.

Neulisti

Tiima

Mulla on uusi suosikkipipo/myssy/baskeri!

Mitä: Tiima / Lilja Palmgren
Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm ja 3.0 mm
Mistä: Dye for Wool Merino Silk, 85 g

Himoneulojien tukiryhmässä päätettiin porukalla kokeilla meille kaikille uusia luksuslankoja ja pistettiin tilaus vetämään Dye for woolille. Langat saapuivat Saksasta ihan huikean nopeasti ja vaikka joululahjatehtaalla on pahasti ruuhkaa, täytyi tästä langasta saada heti jotain itselle. Halusin ehdottomasti myssyn.

Ohje on Kiharoiden kätkössä -blogin Liljan ensimmäinen. Ja miten ihanan myssyn Lilja onkaan suunnitellut. Hoksatessani myssyn helmet, hullaannuin täysin. Minulla sattui vielä olemaan varastossa valmiiksi juurikin tämän langan värisiä helmiä.

Malli oli viimeisen päälle mietitty. Siinä oli kaunis käännettävä alareuna, nauhakuja satiininauhalle, hurmaava pitsikuvio ja helmiä, sievästi loppuun asti kulkevat kavennukset ja vielä kaiken huipuksi vuori lämmittämään. Tämä onkin ensimmäinen pipo, jonka kanssa tarkenen näin syksylläkin. Vuoria varten ohjeessa oli vielä kerrassaan nerokas löysytyskerros, jolla helpotettiin vuorisilmukoiden poimimista.

Neulomisessa taasen riitti haasteita. Ohjeessa helmet pujoteltiin lankaan etukäteen ja niitä hiissattiin sitten mukana koko matka. En tiedä, tulisiko jäljestä kovin eri näköistä, jos helmet pujottelisi yksi kerrallaan tarvittaessa, mutta ainakin se olisi hirvittävän paljon helpompaa. Ohjeessa oli myös muutamia kohtia, joissa pysähdyin raapimaan päätäni. Tokihan useimmat pipot neulotaan suljettuna neuleena, mutta on se silti aiheen kertoa. Mistään ei selvinnyt, pitääkö neule yhdistää suljetuksi neuleeksi ja lopulta olikin vain kokeiltava ja toivottava parasta. Lisäksi esimerkiksi vuoria varten poimittiin silmukat ja annettiin ohjeet reikäkerroksen (=nauhakujan) neulomiseen, mutta reikien kohdalleen osuminenhan riippuu ihan siitä, mistä kohtaa on alkanut silmukoita poimia. Jotain muutakin pientä hämminkiä oli, mutta en enää muista. Mutta tosiaan, kyseessä oli tekijänsä ensimmäinen ohje ja ihanan piposen sain aikaiseksi.

Suurkiitokset Mhiille ylläolevista kuvista ja ihanalle siskolle tästä otoksesta, joka napattiin jo ennen satiininauhan hankkimista. Pipohan piti hetiäkkiänyt saada päähän.

Neulisti

Onko tukka hyvin, näkyykö mun tiara?

Pääsin taasen muiden onnellisten joukossa osallistumaan Syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin. Tänä vuonna Päivölä täyttyi rukkien, lankakuormien, kehrääjien ja neulojien lisäksi tiaroista. Oli jos jonkinmoista rinsessakruunua.

Koskapa olen näistä kemuista kirjoitellut aiemminkin, niin tähän väliin vain muutamia tunnelmakuvia. Meno oli hulvatonta, kuten tapoihin kuuluu. Herkästi punastuvien kannatti pistää korviin pumpulia jo alkuillasta.

Alla kuva tämänkertaisesta saaliistani. Pari kuitua, punaiset Väinämöiset, joista tulee seuraava Opettajattareni ja lisäksi päätä huimaavan upea Laulava lankapaketti (siitä lisää hieman myöhemmin).

Pääsinpä vielä kaiken huipuksi opettamaan lankakauppiaalle kehräämistä.

Ai niin, ehdinhän jotain valmistakin saamaan aikaan kaiken hauskuuden lomassa.

Mitä: Kaksisäikeinen, 199 m / 114 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Pigeon roof studiosin Wine tasting, 85/15 Polwarth/silk

Mahtava viikonloppu, onneksi näitä järjestetään useampi vuodessa!

Neulisti

Huopikkaat huopikkaat, äiti tahtoo huovuttaa

 

Nöttönen sai uudet hienot pingviinikuvioiset ulkoilutossut, joiden kanssa on kiva konttailla, harjoitella kävelyä ja nököttää kantorepussa. Töppösissä on kuitenkin vain ohkainen vuori, eikä minulla ollut haluja ostaa niihin erikseen myytävää fleecesisusta. Halusin villaa, joten huovutusharjoituksiin oli ryhdyttävä.

 

Mitä: Huopatossut / perussukan ohjeella

Miten: Pyöröpuikot 9 mm

Mistä: Cascade Yarns Cascade 220, 61 g

 

Villatakkiin tuli varattua vähän turhan paljon lankaa, mutta onneksi se oli juuri omiaan huovutukseen. Katsoin täältä sopivaa silmukkamäärää taaperokokoisille tossuille, neuloin sukat perusohjeella ja sitten toivoin parasta.

Tästä lähdettiin:

Ja tähän päädyttiin:

 

Juuri sopivat, mikä tuuri! Pinta ei ole tasainen, mutta se ei vuorina käytettävissä tossuissa haittaa. Olin etukäteen lukenut, että huovutustulos on usein huonompi keltaisilla ja vaaleilla langoilla ja edestä täytettävällä pesukoneella, joten olen oikein tyytyväinen tulokseen. Voi tosin olla, että kevättä kohden joudun vielä tekemään toiset, jos jalka kovin kasvaa.

Tossut eivät yksinään kestä kovin hyvin jalassa, mutta kiristysnauha saa ne pysymään hyvin paikallaan ulkotöppösten sisällä. Ensimmäiset kokeilut parin asteen pakkasessa pitivät jalat juuri ja juuri riittävän lämpöisenä, mutta pahoin pelkään, että kovemmille pakkasille pitäisi saada lisälämpöä. Lisää villasukkia vai paksummat tai eri materiaalista tehdyt huopatossut?

Vinkkejä kaivaten

Vyyhti