Toinen etappi

Alkujännityksen sumun hälvettyä olen päässyt asiaan, eli kunnolliseen kisastressiin ja apinanraivoon. Kun Tour de Sockin toinen sukkaohje julkaistiin tiistai-iltana 22.00, olin valmistautunut. Pidin keskiviikon vapaata töistä, olin laastaroinut sormeni jo valmiiksi, kerinyt langat, ladannut älylaitteiden akut ja ja ja...

Mitä: Kam Chu / Adrienne Fong

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Handu Handdyed Ilun Erikoinen, 83 g

Voi mikä helpotuksen huoahdus: tämähän on ihan vaan kaunis pitsisukka. Minulle pitsi on huomattavasti helpompaa oppia ulkoa kuin palmikkokaaviot. Jännittävintä ohjeessa olivat valepalmikot. Sellaisia en ole koskaan tehnyt. Mutta helppoja olivat nekin. Tykkään ohjeen pitsikuviosta kuin hullu puurosta (miksi muuten hullut pitävät puurosta, anyone?). Ilun kimallesukkis oli myös hirmuisen ihanaa neulottavaa. Todella pehmeää, tässä langassa on suosikkikierteeni. Ja kaiken huipuksi näistä sukista tuli juuri omaan jalkaan sopivat. Unohtakaa ne edelliset, mä pidän nämä.

Neulomisessa riitti haasteita. Ensinnäkin kisasivuilla oli ilmoitettu, että ykkösetappi oli lämmittelyä. Tästä eteenpäin valmistuneiden sukkien kuvat syynätään supertarkasti läpi, jotta kaikilla varmasti on vaaditut kaaviontoistot tehtynä. Pidän tämmöisestä sääntöpelistä, mutta tarkkana sai olla ohjeen kanssa, ettei mokaa. Näissä sukissa oli nimittäin valtavasti ehtoja, joiden piti täyttyä. Resorissa, varressa, kantapäässä, jalkaterässä ja kärjessä oli kaikissa omat ohjeensa siitä, kuinka monesti mallikerrat piti olla toistettuna, jotta sukat hyväksytään. Voi raatiparkaa, joka tätä saa vahtia.

Valvoin neuloen koko tiistai-keskiviikkoyön. Aamulla puoli kuuden aikaan totesin, että on paras käydä nukkumassa edes pienet unet, jos tahdon kisakuntoni riittävän sukkien loppuun asti. Viiden tunnin unien jälkeen nousin jatkamaan. Lopulta illalla hieman ennen puoltayötä alkoi olla valmista. Paitsi, että kärkikavennuksia tehdessäni mietin, etteivät ne täsmää ensimmäisen sukan kanssa. Tietty siinä ekassa sukassa oli virhe ja piti vielä purkaa ja neuloa sen kärki uudestaan.

Rasitusvammoiltakaan ei vältytty. Laastaroinnista huolimatta nimettömäni kipeytyivät pahasti. Vasen nimetön on aina pienillä puikoilla neuloessa ensimmäinen, joka huutaa tuskissaan. Siinä onkin pysyvästi neulojan patti (linkin takaa alin kuva). Tällä kertaa myös oikea nimetön vihoitteli. Se puutui neuloessa ja tunto alkoi palailla vasta perjantain puolella. Onneksi tässä on aina välipäiviä.

Seuraava ohje julkaistaankin sitten eri kätevästi juhannusaattoaamuna 04.00!

Neulisti