Neulomisen nautinto

Nyt on kuulkaa päässyt käymään niin hurjasti, että juuri ilmestyneessä Taito-lehdessä on meidän haastattelu.

Kipin kapin lehtikioskille siitä!

Neulisti & Vyyhti

Lippahippa

Tiedättekö sen tunteen, kun on tehnyt lapselle neuleen, josta on ihan tosi innoissaan, ja sitten se mokoma ei suostu pukemaan vaatetta hetkeksikään päälleen, että saisi edes yhden kuvan otettua? Näitä on meillä ollut tässä kesän ja syksyn aikana jo useampiakin ja mm. eräs alunperin hellepäiville suunniteltu bolero odottaa ilmeisesti seuraavaa kesää.

Kolmen viikon "poissa silmistä, poissa mielestä" -tauon jälkeen saatiin lopulta tämä myssy kaupiteltua lapselle. Lisäksi oltiin jopa sen verran terveenä, että päästiin kerrankin puistoon. Nöttönen aloitti päivähoidossa syyskuussa ja pöpöaltistuksen seurauksena ollaan oltu kipeänä ihan koko kuukausi kaikki yhdessä ja erikseen, vuorotellen, peräjälkeen, limittäin ja lomittain. Samaan syssyyn sattui kaksi ulkomaan työmatkaa, meidän hääpäivä, Nöttösen synttärit ja kodin patteriremontti (oli kylmää, hrrrr). Kun on jotenkin pitänyt saada hoidettua itsensä, lapsensa, työnsä ja reissunsa, niin tässä vaiheessa alkaa jo olla veto aika lailla pois. Jospa kuitenkin kohta päästäisiin takaisin normaaliin arkeen. Joohan? Jos vaikka ehtisi ja jaksaisi tätä blogiakin taas päivittää vähän ahkerammin.

Mutta takaisin itse aiheeseen. Mies on monta kertaa ihmetellyt, miksi minulla on hirveä stressi siitä, että kaikki vaatteet, mutta aivan erityisesti lapsen vaatteet, pitää saada kuvattua heti kun ne pistää ensimmäistä kertaa päälle. En mene yksityiskohtiin, mutta erään ei-niin-miellyttävän ajomatkan jälkeen tuli tämäkin väite ikävästi todistettua...

Ja mitä niihin kuviin tulee, niin omat haasteensa on kyllä siinäkin, kun vaatteet vihdoin on saatu puettua päälle. Erityisesti, kun äkkiä-nyt-niitä-kuvia yrittää räpsiä syysvalossa kännykän kameralla mallista, joka viipottaa keinuun-mäkeen-keinuun-linnaan-kiipeilemään-penkille-mäkeen-portaisiin-keinuun-KOVAA!

Meni jo!

Melkein.

Osuin sentään myssyyn...

Kuva on sekä terävä että sisältää myssyn! Tuolla jossain kaukana...

Mitä: MiniMiki/Adelheid
Miten: 3 mm pyöröpuikoilla
Mistä: Fyberspates Vivacious 4 ply n. 30 g ja Berroco Ultra Alpaca Finea n. 10 g + softshell-kangasta korvaläppiin ja jämäkkää huopaa lippaan

Pääsin testineulomaan Adelheidin korvaläpällisen lippamyssyn Nöttöselle. Mittailuistani huolimatta en ihan onnistunut koon valinnassa ja valitettavasti meni pieleen juuri siihen väärään suuntaan eli tuli liian pieni. Reilulla pingotuksella sain venytettyä myssyä sen verran että se meni muksulle päähän, mutta sen verran nafti se on, etteivät korvat jää kunnolla suojaan. Sen verran kiva työ oli, että jospa tässä ehtisi vielä tehdä toisen ja voisi sitten vaikka laittaa tämän pienemmän kiertoon.

No nyt! Sain kuvan päältä...

Olipa muuten ihan loistava ohje! Myssy aloitetaan neulomalla nauhat ja kaikki loppu neulotaankin sitten yhtenä kappaleena ilman saumoja. Hikinauha tehdään kaksinkertaisena ja korvaläppien väliin tulee tuulensuojakangasta pitämään pienet korvat lämpöisinä. Lipan kovikkeeksi ehdotettiin pöytätablettia, mutta eihän niitä sellaisia sopivan pehmeitä enää mistään kaupasta saanut. Lopulta keksin tehdä lipan askartelukäyttöön ostamastani jämäkästä huovasta ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että se oli tosi hyvä valinta. Toivottavasti kestää käyttöä.

... ja takaa...

Myssyn eteen neulottiin hauska kuvio kierretyillä nostetuilla silmukoilla. Viiden kuvion tasavälinen sijoittaminen ja kaventaminen oli minulle näemmä ihan mahdottoman vaikeaa, mutta onneksi räpellykset eivät näy kovin silmiinpistävästi. Mainitsinko muuten jo, että tykkäsin tästä ihan tosi paljon?

...ja lopulta jopa edestä. "Onko pakko istua paikallaan? Anna jo vauhtia, äiti!"

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!

Terkuin Vyyhti

Antiikkia, antiikkia

Isompien neuleprojektien, kuten zombimekon ja hyshysjoululahjojen välissä sitä kaipaa jotain pienempää ja nopeasti valmistuvaa välineuletta.

Mitä: Antiquity / Alicia Plummer

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Geilsk Tweed, 23 g

Todellinen välipalaneule tästä tulikin; kämmekkäät valmistuivat yhdellä istumalla sunnuntai-illan ratoksi.

Lankalipastoni on ylitsevuotava. Äitikin kysyi viikonloppuna kyläillessään, onko lankakaapin ovi mennyt rikki. Ihan ehjä se on, ei vain mahdu pysymään kiinni. Olisikohan asialle syytä tehdä jotain? Vika ei mitenkään voi olla uusissa ihkulangoissa, joita mystisesti ilmestyy koko ajan jostain lisää. Ehei! Ennemmin syyttäisin kaikkia valmistuneista neuleista yli jääneistä jämiskeriä, joista en koskaan tule neuloneeksi mitään ja kaapit pikkuhiljaa täyttyvät niistä. Päätinpä sitten puuttua asiaan, hieman Tiinan laatikontyhjennysprojektinkin innoittamana.

Suoritin jonkin aika sitten ravelryn kautta inventaariota. Laitoin jonoon ohjeita, jotka eivät vaadi paljoa lankaa ja sitten yhdistelin stashini puolelta niihin riittäviä jämiä. Ja tässä siis ensimmäinen osa kunniakasta jämistelyprojektiani.

Langanjämän piti juuri ja juuri riittää kämmekkäisiin, joten päätin varmuuden vuoksi hieman muokata ohjetta. Lyhensin alareunan resoria ja tein peukalokiilan lisäykset joka kolmannen kerroksen sijasta joka toisella. Ulkonäkösyistä myöskin vaihdoin perusjoustimen oikeat silmukat takareunoistaan neulottaviin. Hirvittävän somat tuli, mutta lankaa jäi varmaan vielä ainakin kahteen pariin. Jämien tuhoaminen ei alkanut mitenkään vakuuttavaa tahtia.

Kämmekkäille antaa ilmettä erikoisjännä pintakuvio. Kauhean usein tällaisia ongelmia ei tule vastaan, mutta nyt sain tavata hyvän tovin ohjeista ennen kuin ymmärsin, miten kuvio tehdään. Lisähaastetta toi vielä se, että siellä täällä muutaman silmukan joutui neulomaan vasemmalla puikolla. Vaati hetken harjoittelua, mutta oivallettuani tekniikan, se sujui kyllä sievästi. Ainakin, jos ei lasketa sitä, että lähes jokaisen vasemmalla puikolla neulotun silmukan jälkeen tein pienen mokan. Vaan eipä tuota hoksaa, jos ei tiedä, mitä katsoa. Itsehän näen tietty vain urpoiluni.

Kuvio on hurjan kaunis ja suunnitelmissa siintää käyttää sitä neuletakissa tai paidassa. Ihan ehdottomasti tarvitsisin semmoisen kovin romanssisen takin tällä pinnalla. Jossain hempeän puuterisessä värissä. Nih.

Neulisti

Zombi

Olen vähän pöhkö. Mulla on mm. tapana kysyä toisten mielipidettä ja apua lankavalintoihin ja sitten en kuitenkaan kuuntele saamiani neuvoja tippaakaan vaan teen justiinsa niin kuin alunperin ajattelin. Kesällä kävi niin ihanasti, että pääsin tapaamaan The Uncommon Threadin värjäriä. Aika huisia! Noh, tätä tilaisuutta hyödyntääkseni pyysin sitten itse värjärimestarin mielipidettä valitsemiini mekkoväreihin. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Valitsemani värit kuulemma nielisivät viimeisenkin värin valmiiksi kalpeilta kasvoiltani. Noin lyhykäisesti ilmaistuna musta tulisi aivan zombi tällä värikombolla. Siitä se ajatus sitten lähti. (Koska en siis todellakaan kuunnellut neuvoja!)

Mitä: Laneway / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Merino Silk Fingering, 375 g

Tässä neulemiitissä paikalla oli värjärimestarin Cen lisäksi suunnittelijamestari Veera Välimäki. Yhtään en ollut meinannut etukäteen, mutta tilaisuus villitsi ostamaan Uncommonin langat Veeran suunnittelemaan malliin. Siinä sitten iltapäivää istuessa muistaakseni Ce keksi, että valmis tunika on ehdottomasti kuvattava zombina. Toivottavasti herkemmät katsojat eivät järkyty pahasti.

Malli oli taasen yksinkertaisuudessaan nerokas. Ylhäältä alas, yhtenä palana ja etukappaleessa jännittävä vino-osuus mielenkiintoa tuomassa. Helppoa kuin heinänteko. Myös taskut tehtiin saumatta. Ihan täydellistä, vaikkakin aikaa tähän saa uppoamaan. Minultakin meni lähes kaksi kuukautta.

Tunika tästä oli tulossa, mutta lanka sisälsi puolet merinoa ja puolet silkkiä ja venähti pingotuksessa silkin painosta täysimittaiseksi mekoksi. Tykkään ihan hulluna. Tai siis zombina.

Näistä kuvista sitä ei näe, mutta tämähän on siis raidallinen. Epävärikauteni jatkuu yhä. Rakastuin siihen, miten nämä värit näyttivät vyyhdillä siltä kuin niitä olisi katsottu maitolasin läpi. Kehnossa valaistuksessa (tai ankaran kuvankäsittelyn jälkeen) niitä ei tahdo erottaa toisistaan, mutta päivänvalossa raidat erottuvat hyvin. Mekko on taskuihin asti raidallinen ja siitä eteenpäin yksivärinen. Taskut tein raitavärillä. Pääväriä minulla kului hieman vajaa kolme vyyhtiä ja raitaväriä riitti yksi vyyhti. Tämä mekko on tehty M-koolla, koska huhu kertoi mallin olevan hyvin riittoisan kokoinen.. Huhupuhe ei tuottanut pettymystä vaan mekko istuu oikein mallikkaasti vaikka monessa muussa ohjeessa saattaisin valita L-koon.

Laitetaan nyt loppuun vielä kuvaa niistä oikeista väreistä. Olipa kerrassaan mainiot himoneulojien tukiryhmän kuvaussessiot. Kuvista kiitos Susannalle! Jos muuten joltakulta on jäänyt hoksaamatta, niin tuosta pienen lankakerän kuvasta pääsee katsomaan projektin tietoja ravelrysta, mikäli omistaa ravelry-tunnukset.

Neulisti