Skukkamekko

Kevät tekee selvästi jälleen tuloaan, sillä ompeluinnostus ja holtiton mekonhimo nostavat päätään. Himoneulojien tukiryhmä maakuntamatkaili Laukaaseen, Kretliiniin, ja putiikin kangasvalikoima vei meitin mennessään. 

Mitä: Mekko / Kaavat valmiista vaatteesta

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Puuvilla + pellavainen pitsinauha, 2.2 m + 2.5 m

Joku saattaa muistaa, että viime vuoden keväällä ja kesällä ompelin ihan muutaman mekon itselleni. Niistä tuli kovin kauniita, mutta Mekkotehdas aikuisille -kirjan malleissa oli turhan väljä mitoitus makuuni.

Muutamia vuosia takaperin matkailin Skotlannissa ja löysin maailman kauneimman mekon (jonka voi muuten nähdä vaikka tässä postauksessa). Mekko oli paitsi maailman kaunein, se myös istuu päälleni kuin hansikas. Semmoinen tyköistuva, muttei kiristävä hansikas nimittäin. Olen jo pitkään pohtinut, saisiko siitä piirrettyä kaavat ompelemista varten ja nyt uskaltauduin vihdoin kokeilemaan.

Asettelin skottimekon lattialle ja silottelin sitä suoraksi yksi kaavoitettava osio kerrallaan. En tarvinut suunnitelmiini kuin yläosan kaavat ja niiden jäljentäminen valmiista mekosta kävi yllättävän kivuttomasti.

Lisäsin piirtämiini yläosan kaavoihin sentin saumavarat ja leikkasin kankaan. Mekon yläosassa on prinsessasaumat (uusi sana, jonka opin juuri viime viikolla), eli tämmöiset rinnan päältä kulkevat saumat muotolaskosten sijaan. Samanlaiset saumat on myös takakappaleen puolella.

Helmaa varten leikkasin ihan vaan kaksi suorakaidetta kankaan koko leveydeltä. Mallailin sopivaa pituutta peilin avulla ja hyvin onnistui. Ompelin helman yläreunaan rypytyslangat ja sitten vaan rypyttelin reunan saman mittaiseksi kuin yläosan alareuna ja ompelin kiinni. Takakappaleen helman jouduin vielä pistämään kahteen palaan, koska mekon takana kulkee vetoketju, joka ulottuu myös helman puolelle.

Kangasta jäi vielä sopivasti taskuihin sekä siihen, että sain leikattua siitä vinonauhaa pään- ja kädenteiden huolitteluun. Taskut ovat parasta, mitä mekoissa voi olla! Ja niiden pitää ehdottomasti olla kunnolliset, riittävän suuret taskut, jotta niissä voi oikeasti kanniskella avaimia ja kännykkää. Mikä vapaus, kun ei tarvitsi joka paikkaan retuuttaa käsilaukkua mukana!

Mekon kruunasi helmaan löytämäni pellavainen pitsinauha. Olin alunperin ajatellut, että mekossa voisi olla hyvä olla vuori ja tämän nauhan voisi ommella vuorikankana helmaan. Käsityöpuuvilla oli kuitenkin riittävän tukevaa ja läpinäkymätöntä jo itsessään, joten jätin vuorin tekemättä. Pitsinauhan ompelin kiinni helman käänteeseen ja se toimii näin erinomaisesti.

Skottimekosta apinoidusta skukkamekosta tuli ihan huippu. Senpä vuoksi uskalsin pistää samantien palasiksi myös toisen maakuntamatkalta löytämäni kankaan...

Neulisti