Mosaiikkia

Kilpailu koettelee neulojan kuntoa urakalla. Tour de Sock -kilpailun viides etappi vei 20.5 h yhtäjaksoista neulomisaikaa. Eipä tuossa mitään, jos aiempien vuosien tapaan etappeja olisi vaihteleviin aikoihin, mutta tämä oli jo kolmas läpi-yön-etappi.

Mitä: Six tastes / Hypercycloid Designs

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Canon Hand Dyes Lewis MCN Twist Sock + Hedgehog Fibres Sock, 47 + 27 g

Minua jännitti kovasti ennen etapin alkua. Joukkuekisassa saa hankittua tiimilleen lisäpisteitä, jos käyttää lankasponsoreiden lankoja etapin sukissa. Nämä sponsorit siis lahjoittavat kisan palkinnot ja tarjoavat osallistujille alennuskoodeja kilpailuun valmistautumista ajatellen. Olin useamman vuoden haikailun jälkeen lopulta päättänyt tilata itselleni muutaman vyyhdin Canon Hand Dyesin lankoja, joille postimaksuineen ja veroineen tuli kammottava vyyhtihinta. Moneen kertaan olin lisäillyt näitä herkkuja ostoskoriini Etsyssa, mutta aina päätynyt lopulta siihen, ettei hinnassa ollut järkeä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kerran se kirpaisee ja sen jälkeen pääsen haikailusta yli. Ja nyt kisan edetessä sponsorilankojen valikoimani alkoi huveta ja kohta olisi pakko korkata Canonit siitä huolimatta olisiko malli mieleinen. Mutta vihdoin, osuma! Viidennen etapin malli oli silmääni miellyttävä ja tiesin heti, että nämä sukat haluan pitää ihan itse. Voisin hyvillä mielin pistää kauan haikaillun herkkulangan puikoille harmittelematta sen tuhlaamista.

Tämä etappi alkoi iloisissa merkeissä. Valitsin langoiksi Canon Hand Dyesin merino/kasmir/nylon-sukkalangan ja sen kaveriksi Siililangan, joka jäi tästä paidasta yli. Ja voi kuulkaa, miten pehmoisasti langat soljuivat puikoilla. Kasmir ei ole koskaan pilannut yhtäkään sukkalankaa; käsi ylös yllättyneet! Canon-langan värit on nimetty Downton Abbey -sarjan ja Jane Austenin kirjojen hahmojen mukaan. Tämä herkullinen vaalea punainen / tumma vaalenpunainen herkku on nimeltään Hra Darcy. Joo, hra Darcy voi olla pinkki, hänellä on siihen pokkaa.

Viidennen etapin sukat olivat mosaiikkineuletta. Mosaiikissa käytetään kahta väriä, joilla neulotaan raitoja. Osa silmukoista nostetaan neulomatta ja lopputulos näyttää kirjoneuleelta. Moni tosin totesi näitä neuloessaan, että ihan kuin tässä olisi haluttu kirjoneulesukat ja päätetty tehdä ne vaikeimman kautta. Mosaiikkineule on nimittäin melkoisen hidasta - ainakin, jos on tottunut kirjoneuleen neuloja. Uskomattoman hitaasti sukat valmistuivatkin. 10 h per sukka. Semmoinen vie pieneltä tai keskisuurelta neulojalta helposti järjen, jos homman hoitaa yhdeltä istumalta aloittaen iltayhdeksältä. Tällä kertaa sain sentään ennen etappia napattua kahden tunnin päikkärit.

Mallissa oli useampi vaihtoehto, joista sai valita sukkiin etu- ja takapaneelin. Sivuihin tuli kaikilla samaa siksakia. Kaaviot oli kätevästi sijoiteltu mahdollisimman kauas toisistaan ohjeen pdf:ssä, mutta rakas huoltotiimi tuli apuun ja piirsi kaavioni ruutupaperille minun neuloessani samalla puikot sauhuten.

Nämä olivat jo kolmannet kisasukat, joihin tehtiin kantapään kiilojen lisäykset ennen kantapään käännöstä. Lopputulos istuu hyvin jalkaan ja on muuten sievä, mutta kantapään käännöstä tehdessä takapaneelin ja kiilojen väliin jäi reilun kokoiset reiät, vaikka koetin kuinka kiristellä lankoja.

Kisajännitys sen kuin tiivistyy. Enää yhdet sukat jäljellä ja olen tällä hetkellä jaetulla ykkössijalla. Ja totta kai viimeisen etapin pitää osua päällekkäin työmatkan kanssa. Mutta jospa onnistuisin saamaan riittävästi pisteitä, jotta pysyisin loppupisteissä toisena. Hurjaa, jos niin onnistuisi käymään.

Neulisti

Soivat sydämeni kellot

Iski ompeluhimo. Tein kellohelmaisen hameen. That's it.

Mitä: Kellohelma / oma sävellys
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Eurokankaan puuvilla, 1.5 m

Nyt oli simppeli projekti. Pyysin myyjää leikkaamaan kellohelmaiseen hameeseen riittävän palan ja ostin sen kaveriksi 20 cm vetoketjun.

Katsoin netistä varmuudeksi vinkkiä hameen leikkaamiseen. Löysin tämän, mutta näillä ohjeilla vyötäröstä tuli kyllä vähän aiottua avarampi. Vinoon leikattu kangas, kun venyy aina ajateltua enemmän. Onneksi on leveät lanteet hametta pitelemässä, niin ei putoa tälläkään mitalla.

Taitoin kankaan kahteen kertaan ja leikkasin linkin kuvan mukaisesti vyötärölle aukon. Sitten leikkasin yhden sivun auki vetoketjua varten ja jämäpalasta vyötärökaitaleen. Tässä kohtaa hoksasin, että ohut kangas varmaan tarvitsee alleen vuorin. Onneksi kangasvarastosta löytyi epämääräinen mytty vuorikangaspaloja, joilla pelata palapeliä. Leikkasin palat mutulla katsoen vain, että vyötäröstä tuli oikean levyinen. Tietysti siinä kävi niin, ettei lantionympärys ollut riittävän tilava, mutta eipä tuolta hameen vuorista kukaan näe ylimääräisiä kiiloja, jotka jouduin lisäämään. Minulla on taipumusta ompeluprojekteissa vedellä mutkia suoriksi ja muutenkin tikkailla, miten sattuu. Toisinaan se sitten näkyy lopputuotteessa, mutta omatpa ovat vaatteeni.

Vetoketju vain kiinni kumpaankin kankaaseen, vyötärökaitale paikoilleen ja helman huolittelu. Helppoa ja nopsaa. Laitoin lopuksi pihdeillä nepparin vyötärökaitaleeseen. Vähän turhan paksulti oli kangasta pihdeillä kiinnitettävää nepparia varten, saa nähdä, kuinka pitkään kestää paikoillaan. Vaan saapa niitäkin sitten uusia tilalle.

Nyt kelpaa pyörähdellä.

Neulisti

Voitto kotiin

Kisa kovenee ja etapit pitenee. Bloggaaminen sen myötä näköjään hiukan hidastuu näin kesäloman kunniaksi.

Mitä: A song of beads and lace / Sarah Bordelon

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm ja virkkuukoukku 0.6 mm

Mistä: Invictus Yarns Victorious, 88 g

Tour de Sock -kilpailun neljännen etapin haasteena oli helmien lisääminen neuleeseen. Sukat koostuivat pitsistä, jonka lomaan sujauteltiin helmiä. Itse käytän niiden lisäämiseen minimittaista virkkuukoukkua, joka soveltuu justiinsa 0/8-koon helmien lisäämiseen fingering-vahvuiseen lankaan.

Blogia ahkerasti seuraavat varmaan tietävätkin minun nauttivan suuresti helmien kanssa neulomisesta, joten tällä etapilla suurimmat haasteet koostuivat lähinnä kisaväsymyksestä. Etappi nimittäin alkoi kymmeneltä illalla ja tällä kertaa Joji Locatellin neulekurssi torppasi kaikki haaveet päiväunista ennen etapin alkua. Kurssille piti ehdottomasti päästä, joten nyt oli vaan tingittävä unista.

Mutta päiväunille olisi todellakin ollut tarvetta. Yön tunnit kuluivat kovin kituuttaen ja torkahtelin vähän väliä neule käsissä. Moneen kertaan nukahdin jopa kesken kaavion rivin seuraamisen ja havahduin sitten etsimään virheitä. Minun käteni kun eivät nimittäin lopeta neulomista siinä kohtaa, kun silmät sulkeutuvat ja aivotoiminta sammahtaa. Unettoman yön ristiin sojottavilla silmillä ei myöskään ollut kovin helppoa yrittää etsiä niitä mahdollisia unissaan neulottuja virheitä.

Lopulta aamuseitsemältä annoin periksi ja totesin sukkien valmistuvan nopeammin, jos vain otan pienet nokoset välissä. Jos nyt suuremmat henkilökohtaiset traumat sun muut suljetaan tämän pohdinnan ulkopuolelle, niin siltä puolen tunnin power napilta herääminen oli yksi elämäni karuimpia kokemuksia. En varsinaisesti suosittele kenellekään yöunien korvaamista puolen tunnin nokosilla. Heräsin, ja sukat alkoivat edetä vauhdikkaammin, mutta kropan tuntemukset herätessä olivat vähän turhankin tuntuvia.

Kun sukat lopulta valmistuivat kahden aikaan iltapäivästä, olin heittänyt pyyhkeen kehään ja olin varma, etten ollut kärkikahinoissa enää mukana. Vaan vaivasipa turnausväsymys muitakin ja olin ihmetyksekseni saanut ykkössijan.

Tällä kertaa itse mallista ei irtoa sen kummempaa analyysia. Pitsiä ja helmiä. Ei mitään ihmeitä. Kantapääkin oli kovin tavanomainen ristikkäisellä vahvistuksella. Siis, notta joka toinen silmukka nostetaan neulomatta ja nostettujen paikkaa vaihdellaan.

Valitsen kisasukkiin aina pienimmän sallitun koon, jotta ne valmistuisivat mahdollisimman nopeasti. Tällä kertaa S-koon ja löysän käsialan yhdistelmä johti sukkiin, jotka mahtuivat kevyesti koon 42 sukkaplokkeihin. Että sillä lailla. Onneksi lähipiirissä on sopivilla jaloilla varustettu toveri, jolle nämäkin sukat kelpasivat.

Neulisti