tiistai 25. lokakuuta 2016

Korkea aikakin

Sain alkusyksystä Puikkomaisterin lapaskirjan arvosteltavaksi. Kiitos siitä! Halusin ennen arvostelua neuloa kirjasta ainakin yhden mallin, mikä tietysti kaikkien väitöskiireiden keskellä venähti. Mutta nyt on valmista. Alla juttua Jaana-kämmekkäistä, koko kirjan arvostelun voi lukea täältä.


Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Jämälangoista, 52 g
Ravelryssa

Koska jämälankoja on aina kiva tuhlata, valikoin kirjasta kaikkein monivärisimmän mallin, afrikkalaisvaikutteiset Jaana-kämmekkäät. Ja kuten jämäprojekteissa aina käy, jämät eivät kuluneet loppuun tälläkään kertaa. Onneksi on aina puff-peitto, johon upottaa viimeiset metrit.


Vaikka yleensä olen epävärien kannalla aina ja kaikessa, kirjan iloisen väriset mallikämmekkäät houkuttelivat valitsemaan vaihteeksi räikeämpiä värejä. Tietysti onnistuin hyvästä yrityksestä huolimatta valikoimaan varteen toisistaan erottumattomia värejä. Ette ehkä usko, mutta näissä ihan oikeasti on seitsemää eri väriä.


Kämmekkäät lähtivät jouhevasti liikkeelle, mutta kolmen värin kirjoneule oli ajaa neulojan lakkoon. Ehkä ensi kerralla muistan, että en kertakaikkiaan pidä siitä. Kaksivärinen kirjoneule kulkee sujuvasti ja on mukavaa, mutta kolmannelle langalle ei enää löydy luontevaa paikkaa sormien välistä ja joku väri on aina muita löysemmällä. Pitäisi ehkä kokeilla langanohjainta. Onneksi kolmen värin kerroksia ei ollut toivottoman montaa.


Vaikka kämmekkäät itsessään olivat kiva neuleprojekti, ohjeessa on virheitä, joita ei erratassa mainita. Kovin ikävää on esimerkiksi se, kun kaavion päätteeksi käsketään päätellä silmukat ja jättää pitkä langanpää, jolla tikkailla musta reunus paikoilleen. Paitsi, että koskaan ei käsketty saatikka neuvottu neulomaan mitään mustaa reunusta. Kuvasta sen kyllä näkee, mutta se ei varmaan auta kuin kokeineita neulojia. Kuvassa reunus näyttää sileältä neuleelta, jonka on annettu rullata makkaralle. Itse tein tähän i-cord-päättelyn.


Ohjeen mukaan lopuksi poimitaan silmukoita aloitusreunasta ja neulotaan niihin i-cord-päättely. Tein ensimmäisen kämmekkään ohjeen mukaan, mutta toisen kohdalla aloitin suoraan i-cordilla, jonka reunasta poimin sitten silmukat suljettuna neuleena neulomista varten. Jälkimmäisen kämmekkään reunasta tuli siistimpi ja joustavampi, eikä lopuksi tarvinut poimia mitään silmukoita.


Kaiken kaikkiaan kämmekkäistä tuli somat ja iloiset. Mutta jos minua joku neuleohjeissa ärsyttää niin se, jos ohjetta seuraamalla ei saa aikaan kuvan mukaista neuletta. Tässä erot olivat hyvn pieniä, mutta minua tällainen aina hankaa vastakarvaan. Kirjan kuvien mallikämmekkäissä on erilainen peukalo ja kämmekkäiden yläreuna kuin, mitä kaaviota seuraamalla saa aikaan. Mutta nää on näitä.

Neulisti

torstai 20. lokakuuta 2016

Luontopolulla

Joskus kauan, kauan sitten ihastuin päätä pahkaa Lumisen Elinan versioon Samen-huivista. Siinä oli ihanan utuiset siniharmaat sävyt. Eipä mennyt montaa vuotta, kun sain huivin omillekin puikoille.


Mitä: Samen / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Pitsivahvuisia jämiä, 172 g
Ravelryssa

En varsinaisesti lähtenyt kopioimaan ihastelemani huivin värimaailmaa, mutta juuri sen sävyisiä jämiä sattui laatikosta löytymään.



Huivin ideana on aika lailla jämien tuhoaminen. Kuinka mainiota! Otetaan viittä eri väristä lankaa, joista käytetään aina kahta kerrallaan ja sitten vaihdetaan niistä toinen seuraavaan väriin. Värit vaihtuvat kivasti asteittain, kun yksi väri pysyy samana aina kahden osion verran.


Huivissa neulotaan vuorotellen ainaoikeinosioita ja lyhennetyin kerroksin tehtyjä reikäkiiloja. Reikäkiilat tulevat vain toiseen reunaan, jolloin huivista tulee aika pitkulainen ja toinen, lyhyempi reuna on kokonaan ainaoikeaa. Jälleen kerran yksinkertaista ja näyttävää. Senhän Stephen-setä osaa. Setä tosin osaa myös kaikkea muunkinlaista näyttävää.


Vaikeinta projektissa oli jämien valitseminen ja järjestely. Hyvän tovin saikin kulumaan etsiessä täydellisesti yhteen sointuvia keriä. Tässä huivissa on tummaa ruskeanvihreää DyeForWoolin merinosilkkiä, harmaanruskeaa Dropsin Lacea, kaurapuuron väristä Isageria, mintunvihreää Dropsin Lacea ja lopuksi vielä sinistä Manos del Uruguayn Lacea. Olin alkuun kovin huolissani siitä, miten räikeä raita olisi tiedossa, kun lopulta pitäisi neuloa yhtä aikaa sinistä ja ruskeanvihreää, mutta yllättävän harmoninen huivista tuli.


Kerroksista tuli lopulta niin nälkävuoden mittaisia, etten jaksanut neuloa ihan loppuun asti. Ohjeen mukaan pitsilangasta neuloessa olisi pitänyt tehdä vielä yhdet osiot kumpaakin sorttia, mutta ihan riittävän suuri huivista tuli näinkin. Ja jämät eivät tietenkään loppuneet vieläkään. Näistä saisi varmaan toisen samanmoisen vielä! Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Vai onko muilla tiedossa hyviä projekteja, joihin saa upotettua pitsilangan jämiä?



Luontopolun varrelta löytyi maailman kaunein kanto kuvausalustaksi. Huivi istui väreiltäänkin luontopolun varrelle kuin norppa Saimaaseen tai jotain sinne päin.

Neulisti

perjantai 14. lokakuuta 2016

Nyt on imelää

Vaikka olen viime vuosina viehättynyt kovastikin kaiken maailman pastellisista ja hempeistä sävyistä, niin tämä vaaleanpunainen on turhan tömäkkä meikäläisenkin makuun. Sen sijaan pienelle neiti-ihmiselle se sopinee kuin nenä päähän.


Mitä: Papillon bolero / Tatsiana Matsiuk
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Handu Perussukkalanka,  g
 Ravelryssa

Pienille ihmisille on kiva neuloa, kun voi ilotella huoletta värien kanssa ja neuloa muutenkin kaikkea mahdottoman söpöistä. Paritin vaaleanpunaisen langan soman perhosboleron kanssa. Se näytti simppeliltä ja nopealta neuleelta.

Olisi varmaan ollutkin nopea, jollen olisi heti alkuun mokeltanut ja jättänyt lukematta riviä, jossa käskettiin jatkaa sileää neuletta vielä 12 krs ennen kaavion aloittamista. Olen viime aikoina erikoistunut purkamiseen. Siis, siihen sellaiseen purkamiseen, jossa ei jakseta purkaa koko työtä, vaan pudotetaan kaavion kohdalta kaikki silmukat, mutta muut jätetään puikoille odottamaan. Ja sitten neulotaan vähän väärän kokoisilla puikoilla kerros kerrallaan uusiksi. Seurauksena on tietysti se, että suurimmalla osalla korjatuista kerroksista jää lopussa liikaa lankaa yli, ja muutamalla kerroksella se meinaa loppua kesken. Valmiissa neuleessa onkin sitten iloisen kirjava silmukkatikapuu kuvion toisessa reunassa, kun joka toinen silmukka on ihan liian löysä ja joka toinen ihan liian tiukka. Noh, elämä on.


Ohjeen malli on kovastikin soma ja helppo. Perhoskuvio on toimiva ja tuo boleroon juuri riittävästi eloa. Mutta muu ohje onkin sitten älyttömän huolimattomasti kirjoitettu. Ohjeen erinäisistä kohdista huomaa, että kirjoittaja on itse neulonut pienimmän koon ja huomannut vain osassa ohjeesta miettiä asioita muiden kokojen silmukkamäärien kautta. Esimerkiksi pääntielle päästyäni olin ihan lirissä ohjeen kanssa, kun käskettiin yhtä aikaa tehdä raglankavennuksia hihoihin ja kavennella pääntien reunasta silmukoita niin, että ne kavennukset ulottuivat hihojenkin puolelle. Meni hermo ja päätin soveltaa omiani.


Pääntien ainaoikeinosuudessa tein ohjeesta poiketen kavennuksia, koska A) silmukkamäärät olivat huonon ohjeen takia mitä sattuu, B) ohjeen kuvissa kaulus pönösi pöljästi pystyssä, kun sen saisi kavennusten kanssa asettumaan kaulalle ihan nätisti.

Kaavio hyvä, ohje huono. Lopputulos kaikesta huolimatta kovin söpö.

Neulisti

perjantai 7. lokakuuta 2016

Metsäneläimiä

Paikallisen neuleporukan tapaamisessa tuli puhetta napeista ja niiden hamstraamisesta. Käsi ylös, kenellä ei muka löydy varastoistaan niitä just ihan täydellisiä nappeja, joita ei koskaan raaski käyttää mihinkään projektiin. No sitähän minäkin, että meitä on aikas monta.


Mitä: Briochevron cowl / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 5.0 mm
Mistä: De Rerum Natura Gilliatt + jämiä, 200 + 166 g
Ravelryssa

Päätettiin porukalla paikata tilanne ja päästää napit vihdoin ja viimein hyötykäyttöön. Ideana oli siis suunnitella projekti valittujen nappien ympärille. Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan tällaiset laittoman somat metsäneläinnapit, eikä mitään ideaa, mihin niitä käyttää.


Sopivasti juuri vähän aikaa sitten rakastuin pohjattomasti toverin uuteen jämälangoista kasattuun kauluriin ja siitä se ajatus sitten lähti - eikun apinoimaan.



Metsäneläimet vaativat metsäisiä värejä parikseen. Kaivelin lankalipastosta kaikki vähänkään paksummat vihreät jämät ja järjestelin ne liukumaan vaaleista vihreistä tummiin ja tummista ruskeaan taittaviin. Lopuksi paritin ne vaalean Gilliatin kanssa.


Kun jämälankojen makuun pääsin, en malttanut lopettaa jämien tuhoamista ajoissa ja kaulurista tuli ihan liian pitkä. Täytyy purkaa siitä kokonaan viimeisen jämän osuus pois ja napitkin asettelin ihan hooposti väärään päähän huivinkutaletta. Ilmaisia vinkkejä on tarjolla taas kerran: Napinlävet pitää tehdä siihen päähän, jonka haluaa jäävän päälle. Ei siihen toiseen. Muistaisinko ensi kerralla?



Meillä on niin hirvittävän nätti pensasaita, että huivi oli tulevista purkuoperaatioista huolimattava kuvattava heti valmistuttuaan. Kas kun, jos odotan parikin päivää, saattaa halla olla tiputtanut nämä huisin punaiset lehdet. Siihen en suostu.



Mutta jopa kaikkine vikoineen, jotka on vielä korjattava, kauluri on jo viallisenakin niin huippu, että piti heti ottaa käyttöön. Suosittelen reippaasti kaikille, joilla on paksulankajämiä.

Neulisti

maanantai 3. lokakuuta 2016

KAListellaanks?

Tulin vaan kutsumaan teidät mukaan! Aloitin meitin Ravelry-ryhmässä KAListelun, elikkäs yhteisneulonnan, Uan-takkien tiimoilta. Hypätkää kyytiin höpisemään.

Palkintojakin on luvassa!


Neulisti

lauantai 1. lokakuuta 2016

Bää!

Nyt se on kuulkaa saatavilla: Uan. Ohje on kaupan Ravelryssa ja maksaa 4.50 € + alv:n. Suomalaisille ostajille hinta on siis yhteensä 5.58 €. Kokoja on miljoonasti ja ohje on sekä suomeksi että englanniksi.


Mitä: Uan / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 200 g
Ravelryssa

Tämä oli minulle jo toinen neulomani Uan. Tai oikeastaan ensimmäinen. Tämän ensimmäisen nimittäin neuloin Vyyhdille lahjaksi, ja eilen sain vihdoin paketin ojentaa avattavaksi. Oma piti toki myös saada. Siihen valitsin hempeän vaaleanpunaisen värin.



Tästä takista tuli ihan Vyyhdin näköinen viimeistään siinä kohtaa, kun sovittelin siihen nappeja. Lämpimän keltaiset napit herättivät takin oikein eloon. Toivottavasti se pitää Vyyhdin lämpöisenä.



Oman takkini rinnanympärys on 38'' ja siihen meni 4.5 vyyhtiä Tukuwoolia. Vyyhdin takki on yhtä kokoa pienempi ja söi tasan neljä vyyhtiä. Uskomattoman kevyt takki tulee siis tällä ohjeella. Kevyt, mutta lämmin. Tykkään, vaikka mielipiteeni toki on kovin puolueellinen.



Ohje on testineulottu ja huomauttaisin vielä, että kannattaa katsoa, että oma käsiala on kohdillaan myös kerrostiheyden kanssa, sillä istutettujen hihojen kanssa näillä jutuilla on merkitystä. Ihan näin piukka takki ei ole päällä, tämä tosiaan on minulle yhden koon liian pieni.


Menkää kaikki ja neulokaa omat Uanit!

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...