tiistai 11. huhtikuuta 2017

Värittömyyden himo

Jotkut huivit ovat helpompia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät. Vai mitenkä se laulu oikein menikään.


Mitä: Color craving / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla Extra Fino, 133 g
Ravelryssa

Joskus aikoinaan, kun Color craving -huivi oli Stephenin mysteerineulonnassa ja niitä alkoi putkahdella ympäri Ravelrya, en ymmärtänyt mallin päälle yhtään. Semmoinen joka suuntaan kurkotteleva reikäinen lärpäke. Mitä sellaisella tekee?



Mutta sitten näin Stephenin kurssilla huivin ihan paikan päällä. Sehän oli ihana! Ihan täydellinen. Ihanan valtaisa huivin lärpäke, jonka ylettää kietomaan kaulan ympärille muutamaan sataan kertaan. Ja ne reiät! Hei, ne ihan kauhean käteviä, kun niistä voi pujottaa huivin pään ja se pysyy kaulalla solmimatta.



Siitä asti halusin ehdottomasti neuloa huivin itselleni. Ihan omaan käyttöön. Joku kerta törmäsin lankakaupassa Semillan ihanan huurteisiin väreihin, vaaleanpunaiseen ja mintunvihreään. Kotoa löytyi jo valmiiksi vyyhti valkoista ja vaaleaa harmaata, joten homma oli sitä myöten selvä. Yksi täysin väritön Color craving tulossa. Osuvaa, eikö. No ei ehkä, mutta ainakin meikäneulojalle tyypillistä käytöstä.


Huivi oli tosi hauska neulottava, vaikka koko ajan pitenevät kerrokset alkoivatkin välillä puuduttaa. Huivi aloitetaan neulomalla keskellä oleva raitaosuus. Reikärivistö saadaan aikaan tekemällä joka toisella kerroksella holtiton määrä lisäyksiä samassa kohtaa. Seuraavaksi neulotaan nurkka kerrallaan poimimalla silmukat keskikolmion kahdelta sivulta ja neulomalla koko ajan lyheneviä lyhennettyjä kerroksia. Kun yksi nurkka on käsitelty, otetaan toinen väri ja neulotaan seuraavat kaksi sivua. Lopuksi komeuden kruunaa nirkkopäättely.


Huivin neulominen oli siis hauskaa ja siinä tökki korkeintaan valitsemani värien järjestys. Oikeasti mallissa käytetään kolmea väriä, mutta mulla kun sattui olemaan neljä. Neljännen värin ujuttaminen työhön onnistui ihan helposti, mutta näin jälkiviisaana tuumaan, että olisi kannattanut raidoittaa keskikolmion vaalean punainen valkoisella harmaan sijaan. Harmaameleerattu pinkki ja harmaa yhdessä ovat vähän tunkkainen yhdistelmä. Sievä tästä tuli näinkin.



Ongelmat alkoivat vasta huivin valmistuttua. Sen kuvaamisesta ei nimittäin tahtonut tulla mitään. Ensin sitä kuvattiin Vyyhdin kanssa, kun käytiin heillä kyläilemässä maailmalla. Mutta jotenkin kuvista ei tahtonut tulla onnistuneita. Oli liikaa hälinää taustalla tai sitten kamera oli tarkentanut ihan väärään kohtaan tai sitä tai tätä. Aina jotain pientä pielessä. Otin huivin jo käyttöönkin ja päätin murehtia kuvia myöhemmin.



Lopulta otin uusintayrityksen äiti kameran takana. Paitsi, että minulla oli jo valmiiksi asennevamma tämän huivin kuvaamista kohtaan, kun siitä ei edelliselläkään kerralla tullut hyvää kuvaa ulos. Jos harrastaa neulekuvaamista, on varmaan tullut huomanneeksi, että nyrpeällä mielellä ei myöskään tule hyviä kuvia. Aikani kiukuteltuani pyysin äidiltä kauniisti anteeksi ja kerroin huivin olevan syypää huonoon tuuleen. Ja kun paha mieli oli kerran purettu, alkoi kuvauskin sujua.


Tämän kanssa suurin ongelma taisi olla huivin muoto. Se on niin pitkä ja kapea lärpäke, ettei sitä oikein saa kuvissa näkymään kokonaan. Katsokaa nyt! Yrittäkääpä itse venyä tämän kuvaamiseen. Kuvaushaasteista huolimatta itse huivi on kerrassaan ihana ja suosittelen sitä kaikille vähän erikoisempien huivien ystäville.

Neulisti

18 kommenttia:

  1. Ihana huivi! Minä en aiemmin ole tätä huivia oikein tajunnut, mutta sinun huivisi näyttää niin kivalta, että nyt tämä malli alkoi vähän kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väreillä on hirmun iso vaikutus. Näin Stephenin kurssilla huivista semmoisen hempeämmän, nuden värisen version, niin johan alkoi kiinnostaa. :)

      Poista
  2. Kertakaikkisen ihana! Ei kyllä onnistuisi minulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä uskon vakaasti, että mikä vaan onnistuu, kun riittävän monesti yrittää. :)

      Poista
  3. Ihana :) Minä neuloin tämän silloin mysteerinä ja summassa valituista väreistä ei tullu omaan mieleen hyvä. Tämä olisi pitänyt neuloa ihan normaslisti, mysteerin sijaan niin olisi tullut kivempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tätäkin voisi harjoitella niin, että osaisi valita mysteereihin toimia värikomboja. Mutta harjoitusta vaatii. Mä en ole kyllä vielä tainnut edes osallistua mysteeriin kuin kahdesti.

      Poista
  4. Color craving tosiaan, missä kaikki värit on?? Noei, ihan siun näköinen ja kaunis on! Miulta jäi tää sillon mysteerinä kesken, oli liian järkyttävää neuloa niitä jättireikiä 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin silloin ajattelin, että ihan posketon huivi. Täysin käyttökelvoton. Ja sit se iski. Ja nämähän nyt on vielä lähestulkoon värejä! Erottuvat toisistaan ja kaikkea! :D

      Poista
  5. On kyllä hieno, just sopivat värit sulle. :)

    VastaaPoista
  6. Olet aivan oikeassa väreillä huima merkitys. (Ravelry on niin paras kun voi vilkuilla useita kymmeniä/satoja töitä mallista ennekuin päättää onko se soppee vai ei.) Ei ole ennen auennut tämä malli minullekkaan, mutta nyt alkoi kiinnostamaan.

    VastaaPoista
  7. Tää on kyl kaunis =) Ja on tää kyllä värikäs joihinkin muihin siun huiveihin nähden! Mulle tuli jotenkin mieleen mansikka- päärynä- ja vaniljajäätelö tuosta siun huivista. Kuvaaminen on aika tuskallista joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tää on ihan jäätelöhuivi. Jos olis ollut lämpimämpi sää, tää olis kuvattu jätskin kanssa.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Juu, Ravelrysta löytyy nimellä Color affection ja tuolla ekan kuvan alla on linkkikin siihen.

      Poista
  9. Onpa kyllä kaunis ja persoonallinen malli ja niin hienot kuvatkin! Hitsi kun rupes tekemään mieli samanmoista.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...