Sonetti Chiaogoon pyöröille

Sua vertaisinko muoviseen sukkapuikkoon?

Kauneudellasi ja kestävyydelläsi sen ylität;

Tiukka käsiala heikompia puikkoja vääntää,

ja aivan liian jäykkä on toisten kaapeli.

Toisinaan liian tahmeasti lanka puikoilla kulkee

ja usein on se vaikea tylpällä puikolla koukata.

Ja kauneimmankin liitoskohta lopulta katkeaa,

ehkä sattumalta tai säälimättä vanhetessaan:

Mutta sun punainen kaapelisi ei katkea,

eikä menetä kimmoisuuttaan,

eikä puikkosi taivu vaikka rystyset valkeana puristankin,

kun terävät puikonkärkesi lankaa metsästävät.

Niin kauan kuin kädet kestävät ja silmät näkevät

Niin kauan neulon sukkia ja neulon niitä näillä puikoilla.

 -Knitspeare, sonetti 18

Mitä: Delbert / Rachel Coopey
Miten: Chiagoon pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Wollmeise Pure + Coopknits SocksYEAH!, 102 + 57 g

Menneinä vuosikymmeninä oli tapana hankkia identtiset tuulipuvut ja käydä yhdessä iltalenkillä. Tällaiseen toimintaan en veny, mutta neulojan vastineena neuloin meille identtiset villasukat - eri langoista sentään.

Ajatus on muhinut päässä jo pitkään ja nyt sen vihdoin toteutin. Ensi töiksi piti etsiä sopivasti unisex malli. Ei siis pitsiä. Palmikkoon olen saanut muutaman vuoden käännytystyön jälkeen myös miehen mieltymään. Lopulta vastaan tuli palmikkomalli, jonka ehdottomasti halusin omaankin jalkaan, vaikken erityisesti palmikoiden neulomisesta nautikaan.

Koska kahdet sukat peräjälkeen samalla mallilla tarkoittaa yhteensä N.E.L.J.Ä.Ä. identtistä sukkaa, on syytä tehdä varotoimia, joilla varmistetaan työn keskenjäämättömyys. Ehdottoman tärkeää oli aloittaa isompitöisillä miehen sukilla. Niistä jälkimmäisen kohdalla yritti iskeä toisen sukan syndrooma ja kakkossukka sai jäädä jäähylle kuukaudeksi. Lopulta sisuunnuin ja päätin tehdä aloitetun työn loppuun kunnialla.

Pakkasin työmatkalle mukaan ainoastaan keskeneräiset sukat ja langan omiini. Kaksi päivää esitelmiä kuunnellessa ja junassa istuessa homma edistyikin mallikkaasti. Miehen kakkossukka tuli lopulta tehtyä loppuun, ja näiden kookkaiden sukkien jälkeen omien sukkien neulominen tuntui pikku hommalta.

Sukkien kokoero oli lähes naurettava, kun neuloin miehen sukat 72 silmukalla Wollmeisesta, joka on tavallista fingering-sukkalankaa paksumpaa ja omat sukat neuloin 64 silmukalla SocksYEAH!-langasta, joka taas on fingeringiä ohuempaa. Yleensä 64 s on minulle liikaa, sillä pidän tiukoista sukista, mutta tällä langalla ja palmikkomallilla sukat istuvat kuin hansikas. Tai siis. No, tajuatte varmaan.

Itse ohje oli selkeä ja helppo. Sukissa tehdään neljässä kohtaa palmikon kieputuksia 10 s alueella edes takaisin ja muuten neulotaan erilaisia joustinneuleita. Eri koissa tulee vain eri määrä oikeita silmukoita palmikkoalueiden väliin. Kantapäässä jatketaan vaihtelevaa joustinneulepintaa. Sukista tuli hirvittävän söpöt ja kauniit, mutta en tosiaan varsinaisesti nauti palmikoiden kääntelystä, vaikka se suht kätevästi hoituukin ilman palmikkopuikkoa.

Mutta sitten, palatakseni otsikkoon: edellisen postauksen väriläiskäsukat tuli neulottua Karbonzin hiilikuitupuikoilla ja nämä sukat neuloin Chiaogoon Red Lace -pyöröillä. Ja kuulkaa, ero oli kuin yöllä ja päivällä! En enää ikinä aio neuloa sukkia vapaaehtoisesti millään muilla puikoilla kuin armailla Chiaogooillani. Voi, kuinka olen koskaan saattanut muita käyttää? Kaikissa muissa puikoissa on jotain pientä, mikä nyppii: on liian tylppää puikon päätä, jäykkää ja kiharaista kaapelia. Tai sitten vähintään kaapelin ja puikon liitoskohdassa on jotain, mihin lanka tökkää koko ajan. Vaan ei Chiaogooissa. Pitsipuikkoina niissä on niin terävä pää, ettei mikään silmukka pysty niitä väistämään. Punainen kaapeli on joustava, kimmoisa ja kestävän tuntuinen. Ah ja voih. Pistinpä sitten heti seuraavatkin sukat puikoille, kun neulominen näillä puikoilla on niin nautinto.

Ei muuten ole maksettu mainos, ihan vaan onnellisen neulojan tunnustuksia.

Neulisti