Suunnittelijan kesäloma

Koska arvasin, että varsinainen kesälomani kuluu varmasti neulesuunnitteluinspiraation syövereissä, päätin jo hyvissä ajoin aiemmin kesällä pitää hieman lomaa suunnittelusta - siis tasan sen verran, että neuloin yhden puseron jonkun toisen ohjeella.

Mitä: Twill and plain / Marzena Kołaczek

Miten: Pyöröpuikot 2.5, 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Madelinetosh Merino Light (ja muutama metri muuta), 430 g

Mitäpä sitä neulesuunnittelija fanittaisi kuin toisia neulesuunnittelijoita. Olen jo tosi pitkään ihastellut instagramin välityksellä puolalaisen Marzena Kolaczekin neuleita. Hän neuloo omaksi ilokseen toisten ohjeilla, suunnittelee omia malleja, kirjoittaa blogia (puolaksi, mutta google translate on yllättävän toimiva tässä yhteydessä), pitää lankakauppaa ja värjää vielä omia lankojaankin. Ja sitten siinä kombossa on vielä mies, joka käyttelee kameraa paremmin kuin hyvin. Lisäksi meidän neule-estetiikat kolahtavat ihan yksiin, että fanityttö täällä huutelee.

On jo pitkään ollut haaveissa neuloa jotain Marzenan ohjeilla. Kun sitten sain ajatuksen ottaa lomaprojektiksi työn alle jotain neulottavaa toisten ohjeilla, ei ollut vaikeaa valita, kenen. Kaiken huipuksi puolalaissuunnittelijan toiseksi uusin paitaohje on huudellut kovaa tahtovansa lämmittää minua syksyn tullen. Kirsikkana kakun päällä, lankavarastostani sattui vielä löytymään vaaditut neljä vyyhtiä lankaa yhdessä värisssä. Kyllä kannattaa ostaa lankaa puseromäärissä, sanon ma. Mistä sitä muuten saisi keskellä yötä matkalaukkuja pakatessaan puserollisen verran lankaa, jollei omista varastoistaan?

Projekti oli äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta rennoksi lomaneuleeksi en tätä kutsuisi missään nimessä. Onneksi meikäneuloja nimenomaan nauttii haasteista.

Puseron työstäminen aloitettiin neulomalla etukappale sivuttain. Näin siksi, että etukappaleen neulepinta oli näyttävää toimikassidosta (näin ainakin sanakirja tuon twill-termin kääntää). Tosiaankin, tämä pusero oli sekoitus neulomista ja kankaankudontaa. Kudotun näköinen pinta saatiin aikaan nostamalla silmukoita lanka työn edessä. Lisähaastetta toi vielä se, että myös nurjan puolen kerroksilla nostettiin silmukoita - lanka työn takana. Ja jotta upea chevron-kuvio saatiin aikaan, piti tuota nostettavien silmukoiden paikkaa koko ajan vaihdella. Ai ei kuulosta rennolta? No ei kyllä ollutkaan, mutta monin muin tavoin aivan mahtavaa.

Etupaneelin valmistuttua sen yhdestä reunasta poimittiin silmukat ja jatkettiin neulomista ylöspäin, muotoillen samalla pääntie paikoilleen. Tällä kertaa pintaneuleena oli linen stitch eli linnunsilmä. Toisin sanoen jatkettiin silmukoiden nostelua.

Hartiat muotoiltiin lyhennetyin kerroksin ja puseron takakappale neulottiin sileänä neuleena. Oikeastaan ohjeen mukaan etu- ja takakappale olisi yhdistetty suljetuksi neuleeksi vasta helmaresorin kohdalla, mutta minä päätin, että kun tähänkin asti oli selvitty mallin haasteista, voisin yhtä hyvin hieman säätää. Laskin keskeneräisestä neuleesta summittaiset tiheydet etukappaleen pintaneuleelle ja takakappaleen sileälle neuleelle. Niiden pohjalta päättelin, mitä kerrostahtia niitä voisi kiinnittää toisiinsa ja yhdistin etu- ja takakappaleet sitten lennossa. Minä kun en sitten yhtään tykkää ommella saumoja valmiista neuleista. Sitä paitsi tällä tavoin pystyin koko ajan seuraamaan neuleen edistymistä. En ole "neulo sileää suoraan 40 cm" -tyyppisten ohjeistusten ystävä. Aina, kun mittaat, että enää puuttuu 10 cm, seuraavalla mittauskerralla puuttuukin mystisesti 11 cm, vaikka olet välissä neulonut lisää.

Kun haastavammat osuudet oli selätetty, edessä oli kestävyyskisa. Kas kun kaksinkerroin taitetuissa resoreissa on sellainen piirre, että resori pitää ensin neuloa kaksi kertaa niin pitkäksi kuin yksinkerroin oleva resori. Eikä siinä vielä kaikki: lopuksi resori piti ommella käsin paikoilleen. Vietin kesän työmatkalla 5 h lentokentällä helman resoria ommellen samalla, kun odotin 5 h myöhässä olevaa lentoani. Ja hei, I hear you, miksen vain neulonut joko yksinkertaisia resoreita tai sitten kiinnittänyt niitä taitoksia kolmen puikon päättelyllä? Noh... Jos rehellisiä ollaan, niin erityisesti ja nimenomaan juuri nämä tuplaresorit toivat ohjeen mallineuleelle sen kauniin viimeistellyn ilmeen, jota itsekin himosin uudelta syyspusakaltani. Ja olen kokeillut aiemmin kolmen puikon päättelyä taitoksiin, mutta se kiristää herkästi ja tämän paidan ykkösominaisuus on sen rentous. Että olihan siinä ihan älyttömästi työtä, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen koettelemus. Hiukan jäi kuitenkin korpeamaan se, että ompelemista varten lanka on pakko katkaista, eikä langan hännän pituudesta annettu mitään vinkkiä. Itse mittasin n. kolme kertaa helman ympärysmitan verran lankaa, mutta sepä kehtasi loppua muutamaa senttiä etuajassa.

Lopuksi pääsin vielä jännittämään langan loppumista. Siitä huolimatta, että Toshin vyyhdit ovat lähes aina ihanasti ylipainoisia, ei neljä vyyhtiä aivan riittänyt. Langat olin tietenkin ostanut jo useita vuosia sitten, eikä kyseistä väriä ollut parhaillaan tarjolla TitiTyyssä. Lisäksi käsinvärjätyissä langoissa on usein isojakin eroja värjäyserien välillä eikä minulla muutenkaan ollut aikomustakaan odottaa esim. kuukautta saadakseni neuloa puseron viimeiset sentit paikoilleen. Onneksi Tyystä löytyi ihan eri värjärin ihan erilaisessa lankapohjassa ihan käsittämättömän lähellä oleva väri, joka pelasti päiväni. Hieman ärsyttävästi jouduin korkkaamaan hätävyyhdin vain kahden hihakerroksen ja pääntien resorin takia, mutta tokihan lähes käyttämättömälle vyyhdille vielä neulottavaa löytyy.

Niin mitä tästä kaikesta opimme? A) Ylläpidän urhoollisesti masokistineulojan mainettani himoitsemalla lomaneuleisiinkin haastetta. B) Erilaiset pintaneuleet syövät petollisia määriä lankaa. C) Näköjään myös epävärien kruunaamaton kuningatar voi yllättäen viihtyä värillisissäkin neuleissa. D) Jestas, miten ihana paita! Tosiaankin, tämä maratonpostaus ei ole tarkoitettu nurinaksi ohjeesta tai sen neulomisesta. Tekstin pituus kertoo eniten siitä, että tämä oli hirvittävän mielenkiintoinen projekti. Ei ehkä rento sitten millään tavalla, mutta nautin siitä hirmuisesti ja nyt minulla on ihana merinoinen panssari lämmittämään syksyn viimoissa.

Neulisti