Tylsiä sukkia erityisen pitkä aika.
Mitä: Split cells / Jeannie Cartmel
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Cascade Heritage, 67 g
Sain joskus kauan sitten keväällä päähäni neuloa tänä vuonna laatikollisen sukkia. Kolme kärpästä yhdellä iskulla: eroon yksittäisistä sukkalangoista, tuleepa vihdon käytettyä kauan sitten ostettuja ohjeita, ja mahtaa laatikon lahjakseen saava tyyppi olla onnellinen.
Sitä en pysähtynyt miettimään, onko kaiken maailman vanhojen sukkamallien neulominen mukavaa puuhaa. Voihan olla, että joku malli on jäänyt neulomatta, koska tielle on tullut kaikkea paljon kiinnostavampaa. Esimerkiksi nämä sukat olisin voinut jättää tekemättä - sen verran takkuista niiden neulominen oli.
Aloitin sukkaparin heinäkuun alussa työmatkalla. Sain edellisen neuleen valmiiksi ja innoissani loin silmukat jälleen yhteen sukkalaatikon pariin. Tämä oli erityisen kiva projekti aloittaa, koska minun oli jo pitkään pitänyt neuloa tämä vanha kunnon Cascade Heritage -vyyhti, jonka sain joskus ystävältä lahjaksi. Lisäksi Split cells -sukat olivat roikkuneet Ravelry-jonossani ikuisuuden. Nytpä ottaisin molemmat vihdoin työn alle.
Eikä siinä mitään, lanka oli tuttua ja turvallista ja väri iloisen vihreä. Ohje oli kirjoitettu ihan hyvin ja oli sinällään selkeä. Sepä vaan, että tässä mallissa neulotaan n. miljoona ja kolme (joo, laskin tarkkaan) pienen pientä kahden silmukan palmikonkiertoa, joissa osassa neulotaan toinen silmukka kiertäen ja toinen ei, ja osassa molemmat kiertäen, ja osassa kumpaakaan ei kierretä ja ja ja. Ymmärrätte varmaan yskän.
Tympeyden huippu oli kantalappu. Yleisesti ottaen tykkään kovasti siitä, että pintaneule jatkuu kantalapun yli, mutta nyt se tarkoitti nurjien silmukoiden kiertäen neulomista. Eikä siinäkään mitään muuten, mutta kun ne oikean puolen kerroksilla tehtävät palmikonkierrot vaihtoivat koko ajan niiden nurjien kierrettyjen paikkaa, niin nurjalla puolella oli todella vaikea hahmottaa, että mitkä silmukat piti kiertää ja mitä ei.
Aloitin siis sukat jo heinäkuun alussa, mutta vasta nyt viime viikonlopun neuleretriitissä sain rykäistyä ne valmiiksi. Ja kyllä olinkin onnellinen, kun niistä päästiin. Sukkaboksissa on jo kuusi paria ja vielä sinne muutaman saanee likistettyä. Ehkä ensi kerralla kuitenkin jollain vähän vähemmän neulojan hermoja kiristävällä mallilla.
Neulisti
