Eikö ne sukat koskaan lopu?

No ei siltä näytä.

Mitä: Blomst / Jessica Gore

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Plucky Knitter Primo Fingering, 78 g

Puikoilla on viime aikoina viihtynyt lähinnä vain hyshys-projekteja tai sitten niin isoja tai monimutkaisia töitä, ettei niitä ole oikein mielekästä kuljettaa mukana seuraneuleina.

Niinpä viikon takaiselle retkelle Lentävään lapaseen piti pistää puikoille jotain matkakokoista ja riittävän aivotonta. Ja juuri nyt tänä vuonna tuollainen hätäprojekti on ollut aina uudet sukat laatikkoon. Tavallaan se on tosi helppoa, kun ei tarvi jäädä pähkäilemään, mitä pistäisi puikoille. Aina voi neuloa vielä vihreät sukat laatikon täytteeksi. Täytynee keksiä ensi vuodelle uusi sukkalahjottava - sen verran kätevää tämä on ollut.

Aloitin siis jälleen kerran yhdet vihreät sukat. Tällä kertaa ohjeeksi valikoitui Laine Magazinen kakkosnumeron sukkamalli Blomst. Se näytti riittävän yksinkertaiselta: jalkapöydän reunoissa kulkevat pienet pitsit ja niiden välissä ainaoikeaa. Ja helppoa se tosiaan oli. Pitsin oppi hetkessä ulkoa ja sen jälkeen ei paljon tarvinut pysähtyä miettimään.

Sukat neulottiin varpaista varteen. Hieman hämmennystä herätti se, että ohjeen ekalla sivulla oli ohjeistus vain yhdelle koolle, mutta seuraavalla sivulla kaaviossa ja muutenkin kantapään jälkeen ohjeet oli tarjottu kolmelle koolle. Olettaisin, että tämä on korjattu lehden myöhempiin painoksiin - omani kun oli heti ensimmäisestä painoksesta.

Sukkiin valikoitunut lanka oli ensi kosketukseni Plucky Knitterin lankoihin. Se on aarre, jonka nappasin matkaani ihka ensimmäisen neuleretriittini kirppispöydästä vuosia sitten ja olen siitä asti hillonnut sitä lankavaraston uumenissa. Jo oli korkea aika laittaa lanka puikoille!

Lanka oli oikein mukava tuttavuus. Kaunis väri ja kiva pömpseää lankaa. Sellaista pulleaa, joka näyttää erityisen kauniilta juurikin ainaoikeassa pinnassa.

Laatikossa on nyt jo seitsemän paria sukkia. Ettekä ikinä arvaa, mihin loin silmukat toissailtana. Ai arvasitte? No joo, vihreisiin sukkiin. Hei, aina on tilaa vielä yhdelle sukkaparille.

Neulisti

P-P-Palmikoita

Toisinaan tulee tarve neuloa jotain helppoa ja rentouttavaa. Niin kuin vaikka ihan vaan pipo palmikoilla.

Mitä: Noki / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: Rainbow Heirloom Sweater, 57 g

Ihastelin keväällä Edinburghin neulefestareilla Rainbow Heirloomin kojua. Siellä kun tosiaankin oli oikea sateenkaari ihania lankoja. Värivalikoimaa vaikka ja kuinka. Joten luonnollisestikin nappasin väriloiston keskeltä mustan vyyhdin mielessäni pipo miehelle.

Sitten tässä yhtenä iltana iski tarve nähdä jonkin asian valmistuvan nopeasti. Jotain pikaista ja rentoa neulottavaa, josta voisi sanoa, että tuolta se tuli ja tuonne se meni - hetkessä valmista. Niinpä loin silmukat simppeliin palmikkopipoon.

Noki sai nimensä tummasta langasta. Se on sporttinen pipo hauskalla palmikolla ja päälaen kavennukset on kätketty sievästi palmikoiden sekaan.

Paksuilla puikoilla ja paksusta langasta tulee valmista muutamassa tunnissa. Tässäpä siis oivallinen lahjaneule vaikka tulevaa isänpäivää ajatellen.

Ohje löytyy Ravelrysta ja lokakuun loppuun asti sen saa 25 % alennuksella käytämällä Ravelryn ostoskorissa koodia CCCABLES.

Neulisti

Harmaa on värien aatelia

Otin ja menin suunnittelemaan itselleni uuden suosikkimekon.

Mitä: Liath / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 5.0 mm ja 4.5 mm
Mistä: nettilanka.fi Lumoava Paksumpi Sukka, 600 g

Nettilanka.fi halusi keväällä tarjola suunnittelutyöhön heidän paksumpaa käsinvärjättyä lankapohjaansa. Se oli minulle uusi tuttavuus ja erittäin mieluisa. Valitsin väriksi Hopean, joka on täydellisen semisolidi harmaa upealla kiillolla.

Ajattelin alunperin suunnittelevani langasta paksun palmikkopuseron, mutta kun inspiraatio iskee, on sen kyytiin hypättävä. Ja tällä kertaa iskikin viime hetkellä visio mekosta puseron sijaan. Nimekseen malli sai Liath, joka tarkoittaa gaelinkielellä harmaata.

Liath on elegantti neulemekko pitkillä raglanhihoilla. Se neulotaan saumattomasti yhdessä palassa ylhäältä alas. Mekossa on V-pääntie ja A-linjainen vartalo. Mekko on enimmäkseen rikottua joustinneuletta, joka luo kauniin ja kiinnostavan neulepinnan. Pääntiellä, hihansuissa ja helmassa on muutama kerros ainaoikeaa.

Mekon helma on muotoiltu lyhennetyin kerroksin takaa pidemmäksi kuin edestä. Tykkään siitä kovasti, kun mekko on edestä lyhyt ja leikkisä, mutta takaa sen verran pitkä, ettei tarvitse pelätä kyykistelyä.

Jännitin alkuun hieman sitä, miten tällainen paksumpi lanka asettuisi suuressa neulepinnassa, mutta lanka on sopivan painoista niin, että tekee mekosta kauniin laskeutuvan. Tästä onkin hetimmiten tullut syksyn luotto univormuni: villasukat, paksut sukkahousut ja neulomekko. Kerrassaan mainio asu, kun se on yhtä aikaa todella tyylikäs ja kuitenkin hirmuisen helppo ja rento käyttää.

Ohje löytyy Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi ja sen voi ostaa alla olevaa nappia painamalla.

En tiedä teistä, mutta minulla ei voi koskaan olla liikaa neulemekkoja.

Neulisti

Ravistettuna, ei sekoitettuna

Kylläpä on ollut malttamista tämän huivin kanssa! Ensin pälkähti päähän huivivisio, mutta koska halusin tehdä ohjeesta mysteerineulonnan, piti odotella. Seuraavaksi odoteltiin jännityksellä lanitium ex machinan ja iKKen huiviin suunniteltuja lankapaketteja ja sen jälkeen itse mysteeriKAListelun aloitusta. Yritin pitkään malttaa olla aloittamatta toista huivia itse, mutta pieleenhän se meni sekin ja pistin moisen puikoille. Sainpa siitä hiukan tekemistä, kun piti vielä malttaa odotaa, että saisin vihdoin jakaa teille kuvia valmiista huivista. Tai no, nyt kahdesta valmiista huivista.

Mitä: Shake it up / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.75 (kelta-harmaa huivi) ja 3.5 mm (sini-beige huivi)

Mistä: Fru Valborg Merino Swirl, 280 g (kelta-harmaa huivi) ja Koukuttamo Hehku Singles + Madelinetosh Merino Light + Uschitita Merino Singles, 58 + 93 + 95 g (sini-beige huivi)

Mysteerihuivi koostui kaikkiaan 13 vihjeestä, jotka sisälsivät vaihdellen ainaoikeaa, raitoja, pitsiä, kaksiväristä patenttineuletta ja lopussa ainaoikeaa yhden kerroksen raitoina.

Mallin ajatuksena on ottaa kolme väriä ja katsoa, miten kauniisti ne saa sekoittumaan toisiinsa. Huivi aloitetaan yhdellä värillä, jota aletaan kohta raidoittaa toisella. Pian vaihdetaan kakkosväri ensimmäisen sijaan pääväriksi.

Kolmas väri saadaan työhön huomaamattomasti mukaan, kun kahdella ensimmäisellä värillä neulotaan patenttineuletta, josta sitten vaihdetaan taustalla kulkeva ykkösväri puolivälissä siihen kolmanteen. Jonkin matkaa jatketaan kakkos- ja kolmosvärillä, kunnes lopussa keskenään sekoitetaan kolmatta ja ensimmäistä väriä. Koko ajan on tarjolla vähän vaihtelua.

Huivi on nuolen mallinen. Se aloitetaan terävästä yläkulmasta ja sivuilla tehdään lisäyksiä ja keskellä kavennuksia. Lopulta nuolen keskelle muodostuva kolonen täytetään siten, että toisessa reunassa jatketaan lisäyksiä ja keskellä kavennuksia, mutta toisessa reunassa aletaan hiljakseen kaventaa silmukoita.

Kun nuolen keskikolonen on saatu täytettyä, voisi helposti luulla huivin olevan valmis. Vaan viimeisessä osiossa poimitaan silmukat huivin alareunoista ja neulotaan kakkosvärillä ainaoikeaa, jota muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Ja jos kakkosväriä yhä riittää, huivin saa viimeisteltyä kauunisti tekemällä i-cord -päättelyn sen ympäri.

Tämä on siitä erityisen kiva malli, että lopuksi yli jääneet langat voi käyttää vielä tasseleihin. Ei siis juurikaan jämiä!

Mysteerineulonnan järjestäminen oli ihan hirvittävän hauskaa puuhaa. Niin, että tämän otan varmasti uusiksi ensi vuonna!

Ja koska kaikista parasta yhteisneulonnassa oli seurata kaikkien kauniita ja ihanan erilaisia huiveja, tulkaahan sankoin joukoin Shake it up  + Flying donegal -miittiin Lentävään lapaseen, Järvenpäähän lauantaina 20.10.2018. Katsotaan, montako huivia saadaan yhteiskuvaan.

Neulisti

Ensi näkemältä

Parisuhteista en mene vannomaan, mutta lankojen kanssa on ehdottomasti olemassa rakkautta ensi näkemältä. Kuten vaikkapa tämän Kässäkerho Pom Pomin Donegal DK -langan kohdalla. Tweed-nypylliset langat ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa, mutta tätä ennen en ole törmännyt tällaiseen paksumpaan tweed-lankaan. Ja kyllä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Mitä: First sight / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: Kässäkerho Pom Pom Donegal DK, 400 g

Suunnittelin lankaihanuudelle pusero-ohjeen, joka on juuri julkaistu tuoreessa Taito-lehdessä. Teki vaihteeksi mieli tehdä paksummasta langasta laatikkopaita.

Pusero neulotaan saumatta ylhäältä alas. Sen hartiat muotoillaan lyhennetyin kerroksin ja etukappaletta koristaa leveä palmikkopaneeli, jota reunustavat kapeat lettipalmikot. Helmassa on halkio ja takahelma on hieman etukappaletta pidempi. Hihat ovat 3/4-mittaiset. Pääntien resori taitetaan kaksinkerroin ja päätellään paikoilleen virkkaamalla piilosilmukoita. Siinäpä se.

Alun lyhennetyillä kerroksilla pitää hieman keskittyä lettipalmikoiden aloittamiseen, mutta muutoin pusero on leppoisaa neulottavaa. Paksulla langalla ja paksuilla puikoilla tulee nopeasti valmista - etenkin, kun hihat ovat vajaamittaiset.

Pusero pääsi kuvattavaksi kahteen otteeseen. Ensin treffattiin Taito-lehden tuottajan, Sonjan, kanssa neulefestareiden aikaan ja kuvattiin neule lehteä varten. Kyllä oli hauskaa +30 asteen helteillä esittää, ettei hikoillut kuin pieni possu.

Myöhemmin äiti pääsi kuvaamaan paidan kesän Skotlanninmatkalla, Orkneyn saarella. Olipa helpotus kuvata paksua puseroa viileänä, sateisena ja sumuisena aamuna meren rannalla.

Tästä tullee syksyn luottoneule nyt, kun sitä voi alkaa käyttää julkisesti. Oletteko te paksulankapuseroiden ystäviä?

Neulisti