Vähän sinne päin

Se on sellainen homma, että kun itse neuloo, niin saa justiinsa niin hyvää jälkeä kuin miten tarkkaan sattuu ohjetta lukemaan.

Mitä: Wendel / General Hogbuffer

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Drops Fabel, 60 g

Niin. Aloin innolla neuloa jälleen kerran yhtä paria sukkalaatikkoon, jossa alkaa olla jo melkoisen ahdasta. Valikoin tällä kertaa malliksi Kenraalin ilmaisen sukkaohjeen, jota on ollut tarkoitus kokeilla jo vuosien ajan. Kenraalin ilmaisohjeet on kirjoitettu hänen omaan, isoon, jalkaansa sopiviksi, joten tiputin sukasta yhden kaaviontoiston pois saadakseni paremman silmukkamäärän.

Sukissa on kauniisti jalkaa kiertävä kuvio, joka saadaan aikaan lisäyksillä ja kavennuksilla. Kuvio oli nopeasti ulkoa opittu ja kaikki sujuikin kuin tanssi aina kantapään ylitykseen asti.

Sitten hoksasin, että tiputtamaani kaaviontoistoa olisi tarvittu siihen, että jalkapöydän kuviot voisi neuloa ohjeen mukaan. Siitä eteenpäin jouduin siis säveltämään omiani. Vaikka kyllähän sitä kokeneena neulojana osaa kaavioita käsitellä niin, että silmukkamäärät pysyvät kohdillaan.

Ohjeen mukaisesti kaavioiden olisi annettu hetki kiertyä jalkapöydän yli viistosti ja sitten ne olisi peilattu kiertymään toiseen suuntaan. En jaksanut säätää silmukkamääräni kanssa vaan jatkoin kuviota samanlaisena koko jalkapöydän pituudelta. Ihan kivat tuli näinkin.

Laatikosta alkaa tosiaankin tila loppumaan. Pienellä väkivallalla sain tämän parin vielä mahtumaan rivistön jatkoksi, mutta nyt lootaan mahtuu enää yhdet sukat.

Kas kun joulupukin apuri toimitti sinne yhden ylimääräisen parin. Siskokin osallistui tähän pakettiin sukkaparin verran. Että ehkäpä tästä ei tarvitse ottaa paineita, jos en ehdi ennen joulua enää tähän laatikkoon täytettä neulomaan.

Neulisti

Väriä elämään

tai sitten ei.

Mitä: Ihan vaan sukat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Jämälangoista, 60 g

Muutama vuosi sitten keksin hirmuisen hauskan tavan käyttää jämälankoja. Neuloin ystävälle sukat raidoittaen kahta lähes saman väristä jämää, jolloin sukista ei hoksannut raitoja ensinkään. Voi olla, että olen maailman ainoa neuloja, jonka mielestä se oli hirvittävän hauskaa, mutta niin kovasti kuitenkin, että halusin ottaa aiheesta uusinnan.

Kaivelin jämälankakorista kasan mahdollisimman vaaleita lankoja ja neuloin raitasukat. Loin 60 silmukkaa, neuloin 12 kerrosta resoria yhdellä värillä, vaihdoin sitten sileään neuleeseen ja aloin raidoittaa. Kantapää on ranskalainen kantis, eli sellainen, joka kantapään käännöksessä muotoillaan pyöreäksi.

Ihan väritys ei mennyt niin kuin ajattelin. Ensinnäkään langat olivat hieman liian hyvin toisistaan erottuvia ja ihana sininen kimallelanka olikin huomattavasti sinisempää kuin ajattelin. Katsokaa nyt, kuinka räikeänä se sukissa vilkkuu! Julkeaa.

Ei näitä varsinaisesti värikkäiksi voi haukkua, mutta minä tykkään kovasti. Kaipaan aina toisinaan vaaleita sukkia asukokonaisuuksia täydentämään, niin nytpä on sellaiset.

Värien erottuminen jäi hieman kaivelemaan ja aion kyllä ottaa vielä uusinnan lankojen sekoittelussa. Jämäkorissa olisi aineksia ainakin haalena minttuisiin ja syvän vihreisiin jämäraitoihin.

Neulisti

Tampereen messut 2018

Pääsylippu saatu messuilta postausta vastaan

On taas se aika vuodesta, kun some täyttyy tunnelmakuvista Tampereen kädentaitomessuilta. Minäkin pääsin parin vuoden tauon jälkeen messuille ilakoimaan - ja ensimmäistä kertaa useammaksi päiväksi!

Messut senkun kasvavat vuosi vuodelta. Paikalla oli tuttuun tapaan kotimaan parhaat lankakaupat, joiden kojuilta löytyi niin koti- kuin ulkomaisia käsinvärjättyjä lankoja. Itselleni aamun kiireisin kohde oli Kässäkerho Pom Pomin koju, sillä käsinvärjäämiensä lankaihanuuksien lisäksi heillä on nykyään myynnissä myös upeita pellavakankaita ja niille sopivia kaavoja.

Messuilta löytyy upea valikoima kotimaisia kangaskauppiaita, mutta vaikka ostinkin tänään muutamat kankaat, ykkösjuttu minulle on ehdottomasti villa kaikissa ihanissa olomuodoissaan. Ihastelin lankoja lammastilojen kojuilla, Kerttuvillan kutomia upeita villapeittoja ja messuilta löytyneitä muutamaakin kehruunäytöstä. Kehrääjien killalla oli oma piste E-hallissa ja C-hallin puolelta taas löysin pikkuserkkuni kehräämästä ahvenanmaan lammasta Aholaidan lammastilan kojulta. Sepä vasta olikin sattuma! Kojulla oli näytillä myös komeita villasta tehtyjä kransseja. Ruukin kehräämön osastolla taas oli askarreltu villasta huisin kauniit "joulukuuset" valoineen.

Messuilla tuntuu käyvän kahden sorttista messukansaa: on niitä, jotka hakevat messuilta käsityötarvikkeita ja sitten niitä, jotka kaipaavat valmiita käsitöitä. Koska itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, olen aiempina vuosina messuillessani voinut helposti jättää E-hallin kokonaan välistä, sillä se on aiempina vuosina keskittynyt lähinnä valmistuotteisiin. Tänä vuonna joka neulojan kuitenkin syytä suunnata sinne, sillä iloisena yllätyksenä messuilla on tällä kertaa mukana myös ulkomaalaisia lankavärjäreitä, joille on varattu E-hallissa ihan oma nurkkauksensa! Kävin kompastelemassa ainakin puolalaisen Martin's labin ja tanskalaisen G-uld:n osastoilla. Paikalla ovat lisäksi ruotsalainen Dandelion yarns ja brittiläinen Skein queen.

Tässä päällimmäiset tunnelmat ensimmäisestä messupäivästä näännyksissä. Oman saaliin esittelyäkin täytyy odottaa myöhempään, sillä en millään jaksanut kantaa kaikkia herkkuja autolta hotelliin. Oho hups. 

Muistakaahan huomenna tulla moikkaamaan minua ja muita kässäbloggaajia messuille toisen kerroksen Mars-kokoustilaan. Sinne pääsee pääaulasta. Meillä on siellä kässäbloggaajien ja lukijoiden treffit 14-15:30.

Neulisti

Hilla

Olen tullut vanhaksi. Tai ainakin aikuiseksi. Pidän patikoimisesta ja parsakaalista. Ja nyt kaiken huipuksi jopa lakoista, vaikka olin vuosikausia vakuuttunut niiden olevan liian happamia. Ei tule ikä yksin. Lakoista puheen ollen, suunnittelin uuden puseromallin nimeltä Hilla.

Mitä: Hilla / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm ja 2.5 mm

Mistä: Uschitita Merino Single väreissä Braveheart + Owl + Grounded + Moccacino, 96 + 75 + 69 + 84 g

Neulemaailmassa on jo pitkään ollut vallalla villitys feidaamiseen, eli värien liu'uttamiseen. Tapana on hyökätä mattimyöhäisenä näiden trendien kimppuun, joten nyt vihdoin otin ja suunnittelin tekniikalle tarkoitetun puseron. Olen minä aiemminkin suunnitellut liukuvärjätyn takin, Utun, mutta feidaamisessa ideana on, ettei tarvitse liu'uttaa yhden värin eri sävyjä, vaan langat voivat olla reippaasti eri värisiä, kunhan niissä on yhdistävänä tekijänä vaikkapa samanhenkisiä väriroiskeita.

Ostin langat viime keväiseltä Edinburghin reissulta. Olin halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan Uschititan lankoja ja valikoin pitkään ja hartaasti neljää yhteen sointuvaa vyyhtiä, sillä tiesin haluavani neuloa näistä feidiprojektin. Hiukan yllättäen päädyin kellertävään värimaisemaan.

Suunnittelin kevättalvella muhkean briossipuseron, jossa oli erityisen sievät pienet palmikot kulkemassa hartioilta ranteisiin asti. Siitä saakka olen saanut ystävältä pyyntöjä tehdä samalla idealla ohjeen ilman sitä pelättyä briossia. No nyt ehdin vihdoin tämän pariin. Niin tämä on nyt Jenni ihan sulle omistettu! Kiitos patistelusta.

Pusero aloitetaan neulomalla pienet palmikkoiset hartialäpät. Niiden reunoilta poimitaan silmukat ensin takakappaleeseen ja sitten etukappaleeseen. Hartioita muotoillaan hieman lyhennetyin kerroksin ja kun taka- ja etukappale ulottuvat kädentielle asti, ne yhdistetään ja neulomista jatketaan pyörönä.

Äläkäätten peljätkö! Vaikka tämä on päälle päin nurjaa, on vartalo neulottu puseron sisäpuolella, jolloin saa rauhassa posotella pelkkää oikeaa menemään. Hihat joutuu palmikoiden takia neulomaan työn oikealla puolella, siis nurjaa. Toki, jollei palmikoiden neulominen nurjalla puolella haittaa, on myös hihat helppo kääntää työn sisäpuolella neulottavaksi.

Malli itsessään on yksinkertainen ja rento neulottava. Ainoa vähän jännittävämpi osuus tulee heti alussa hartialäppien kanssa, mutta ne on äkkiä tehty. Loput puserosta saattaisikin olla hieman tylsää neulottavaa, jollei värejä feidattaisi. Kuitenkin värinvaihdon odottaminen pitää sopivasti mielenkiintoa yllä.

Ohje on suunniteltu neljälle värille ja sisältää tarkat ohjeet värien vaihdolle kussakin koossa. Lisäksi mukana on laskelmat, paljonko värejä pitää olla jäljellä esim. helman valmistuttua, jotta hihoissa ei lopu lanka kesken. Jotta värien vaihtuminen kulkee mahdollisimman saumatta ja siististi niin vartalossa kuin hihoissakin, tarvitsee isommissa koissa ensimmäistä väriä kaksi vyyhtiä.

Odotan jo innolla viikonlopun kädentaitomessuja Tampereella. Nepä tarjoavatkin oivallisen tilaisuuden käydä valikoimassa neljän värin setti Hillaa varten. Ohje onkin tarjolla tämän viikon loppuun 20 % alennuksella, kun käytät Ravelryn ostoskorissa koodia "cloudberry".

Lauantaina on messuilla tarjolla myös kässäbloggaajien ja lukijoiden miitti seminaaritila Marsissa klo 14-15:30. Tulkaahan moikkaamaan! Paikalla on minun lisäkseni ainakin Mehukekkerit-blogin Veera ja Hupsistarallaa-blogin Terhi.

Neulisti