Lanka-arkistojen aarteita

On olemassa lankoja ja Lankoja. On lankoja, jotka täytyy saada puikoille saman tien. On lankoja, jotka ovat niin upeita, ettei niitä uskalla pistää puikoille ennen kuin löytää sen täydellisen ohjeen. On lankoja, jotka hautautuvat lankavaraston pohjalle ja vuosien saatossa menettävät hohteensa. On lankoja, joista pidin vuosia sitten, mutta en enää. Ja sitten on lankoja, joista en ole koskaan hennonut luopua, mutta joille ei vain ole löytynyt käyttöä. Tämä on tarina sellaisesta langasta.

Mitä: Ursa / Jacqueline Cieslak

Miten: Pyöröpuikot 6.0 mm

Mistä: Rowan Silky Tweed, 195 g

Vuosia sitten, kun olin vielä lukiossa, en tainnut edes tietää, että on olemassa lankakauppoja. Neuloin ahkerasti, mutta ostin lankani marketin hyllystä, enkä tiennyt, että maailmassa on muitakin lankoja. Siihen aikaan ei ollut älypuhelimia, eikä kaikkea maailman tietoa selvitetty puolessa minuutissa. Ei minulle siihen aikaan tullut mieleenkään etsiä netistä lankakauppoja tai tilata lankaa verkosta.

En enää muista, miten minulle selvisi, että Helsingissä, Korkeavuorenkadulla on pieni putiikki täynnä lankaa, mutta Menita avasi paitsi mieleni, myös lompakkoni nyörit. Yhdellä ostosreissullani mukaan lähti puserollinen pehmoista ja kauniin röpelöistä Rowan Silky Tweed -lankaa, jota ei muuten tänä päivänä enää edes valmisteta.

Hillosin herkullista lankaa muutaman vuoden, kunnes luin jostain käsityölehdestä jutun eräästä neuleartisaanista. Jutussa esiteltiin paitsi taiteilijaa itseään, tietysti myös upeita neuletöitä. Yksi niistä kiinniti huomioni ja sellainen oli ehdottomasti tehtävä - omasta päästä tietenkin, koska haastattelussa ei toki ollut teokseen ohjetta.

Niinpä loin silmukat ja lähdin neulomaan paksua villaista korsettia! Kyllä, luit oikein. Haaveena oli muhkea, palmikoin koristeltu villakorsetti usealla eri pituisella peplum-helmalla. Olin vastikään tutustunut Kim Hargreavesin englanninkielisiin neuleohjeisiin ja oppinut niistä, kuinka peplum-helmoja muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Niinpä paloin innosta kokeilla vasta oppimiani kikkoja. Tässä kohtaa varmaan kauhean moni yllättyy, kun korsetista ei oikein tullutkaan mitään. Onneksi - mitä käyttöä sille olisi ollut?

Usean epäonnisen yrityksen jälkeen meikäneulojalla paloivat hermot, käämit ja muutkin ruuvit ja puikot lensivät lankoineen nurkkaan. Hukkaan heitetyn ajan ja toteutumattoman idean harmitus oli sen verran suuri, etten tahtonut koskeakaan lankaan. Mies luki tilannetta hienosti ja tarjoutui ritarillisesti purkamaan teoksen puolestani. Ja siitä asti langat ovat muhineet laatikossa. Ja tästä kaikestahan on aikaa vasta reilusti yli kymmenen vuotta.

Sitten eräänä iltana toissa viikolla pääsi käymään niin, ettei minulla ollut puikoilla kuin yksi työ. Valtavan ympyränmallisen huivin poikittain tasona neulottava pitsireunus vaatii sen verran keskittymistä, ettei sitä jaksa kuin pienen pätkän kerrallaan. Niinpä oli saatava työn alle jotain kevyempääkin. Totesin jo jonkin aikaa harkinneeni instagramissa väkeä villinnyttä pikkuista Ursa-puseroa. Pieni asian tutkiskelu paljasti ohjeen löytyvän Ravelry-jonostani ja olinpa jo sovittanut sille langankin pariksi! Ei varmaan tarvitse arvuutella, mikä lanka se oli.

Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että yli vuosikymmenen hillottu lanka lopulta oikeasti pääsi käyttöön - ja siitä tuli kaiken huipuksi oivallinen käyttövaate. En sittenkään hillonnut purkukeriä suotta. Lanka oli vähän turhan ohut kyseiseen malliin, mutta muutamalla ylimääräisellä raglanlisäyksellä selvisin helpolla.

Ursa on erittäin yksinkertainen pusero. Se neulotaan ylhäältä alas ja siinä on v-pääntie ja raglanhihat. Mielenkiintoa puseroon tulee siitä, että saumoissa kulkee puolipatenttia. Siinä siis neulotaan patenttia vain oikeilla silmukoilla, kun nurjat neulotaan tavallisina nurjina ilman langankiertoja. Lisäksi puserossa kulkee etu- ja takakappaleiden keskellä puolipatenttiraita, joka helmassa levenee hiljakseen kolmiona, kunnes puolipatentit kohtaavat toisensa kyljissä. Koska helman kolmiot olivat kovin sievät, tein ohjeesta poiketen samanlaiset myös hihansuihin. Ei sillä, että niitä kukaan huomaisi, mutta minä tiedän, että ne ovat siellä.

Näin lyhythelmaista puseroa minulla ei olekaan ollut sitten niiden aikojen, kun olen tämän langan ostanut. Ehkä voisin tämän verran antautua muodin kiertokululle.