Kerästä ketjusilmukoiksi
Varhaisin käsitöihin liittyvä muistoni on – kuten varmasti monilla muillakin – mummon opettamat ketjusilmukat alle kouluikäisenä. Ensimmäisiä töitä taisi olla lelukoiran talutushihna.
Pastelli violetti ja räikeä persikka ne yhteen soppii
Ympyrän opittuani väkersin mummolle kauneista kauneimman kiharareunaisen pannulapun. Epäilen, oliko lappu koskaan käytössä, mutta sen verran näkyvällä paikalla keittiössä se roikkui ihan viime vuosiin saakka, että taisi mummo olla melkoisen otettu lahjasta.
Lennokkaita langanpätkiä
Kuka nyt ympyrään haluaisi jämähtää? Eräänä kesänä päivitin virkkuuni kolmiulotteiseksi palloksi ja keksin päällystää niillä marmorikuulia. Pitkä heittohäntä takasi sen, että kuulaan sai paitsi vauhtia, myös paremmat paikantamisominaisuudet. Lienee itsestään selvää, että koko serkusjoukko halusi pian samanlaiset.
Puikoilta pannaksi
Neulomisen taisin opetella vasta koulussa käsityötunnilla. Ensimmäinen työni oli panta suojaamaan korvia syksyn viimalta. Seuraavina vuosina edistyin vähitellen lapasten ja villasukkien kautta aina baskeriin saakka. Värivalinnat olivat lähes yhtä hehkeitä kuin pannulapussa. Yläasteen opettaja pakotti käyttämään tunneilla tehtyjä vaatteita koulussa numeron alennuksen uhalla.
Paksua ja punaista
Ensimmäisille kunnon lankaostoksille mentiin äidin kanssa kaupungin ainoaan pikkuruiseen käsityökauppaan. Paksusta syvänpunaisesta langasta tehtiin ensin kaulahuivi, jonka loppupää oli valitettavan paljon leveämpi kuin alkupää ("päättele löyhästi ettei kiristä"), ja sitten ylisuuri pipo, jonka kavennukset olivat vähintäänkin mielikuvituksekkaat. Tumma villakangastakki oli näiden myötä aina täynnä punaista höytyvää.
Höytyväistä huiviksi
Käsityöinnostukseni oli parhaimmillaankin hyvin kausittaista ja esimerkiksi lukioajan kiireissä jäi lähes kokonaan. Jyväskylään muutettuani kuljin kuitenkin eräänä päivänä tavaratalon lankaosaston ohi. Tai pikemminkin olin aikeissa kulkea, kunnes näin jotakin ruskeaa ja pehmoista. Kotona Novitan Teddystä syntyi kolmiohuivi kaupassa esillä ollutta verkkoponchoa mukaillen.
Kukkasia koukulla
Kuten on kenties huomattavissa, olen ollut neulojana ja virkkaajana hyvin villi ja vapaa – mieleeni ei kai oikein koskaan tullut, että töihin voisi saada apua muiden tekemistä ohjeista tarvitsematta itse kokeilla yrityksen ja erehdyksen kautta. Siksi olikin hieman tekemistä, että opin ymmärtämään jotain niistä kummallisista lyhenteistä, joita nämä tekstit vilisivät. Ensimmäinen ihan kunnon ohjeesta tehty työni (ainakin kouluaikojen jälkeen) oli virkattu valkoinen kolmiohuivi kukkakuviolla.
Luikurikeinoilla lahjaksi
Kun olimme vasta alkaneet seurustella mieheni kanssa, päätin osoittaa hänelle välittämistäni. Päätin tehdä lapaset – eikä mitä tahansa lapasia, vaan nimenomaan mittojen mukaan tehdyt. Olisi kuitenkin ollut ehkä hieman epäilyttävää, jos olisin mennyt tutkimaan käsiä mittanauhan kanssa, joten päätin juonia tiedon toista kautta: mieheltä itseltään. "Luuletko, että keskisormen ja peukalon suhde on kaikilla sama? Jos mitataan omamme ja katsotaan, onko etusormi molemmilla suhteessa yhtä paljon pidempi?" Kylläpä oli mies yllättynyt, kun sai sopivat lapaset käteen. (Siis ihan todella yllättynyt, niin älyttömältä kuin se nyt kuulostaakin.)
Kun kerä ei riitä
Aika pitkään meni, ennen kuin vihdoin uskaltauduin pienempien näpertelyjen jälkeen tarttua lopulta villapaidan ohjeeseen (kuva Novitan). Pyöreänä neulottu reuna oli hauska ja tekeminen sujui ihan mukavasti. Eihän se ensimmäinen tekele tietenkään voi täydellisesti onnistua ja vaikka paita muuten olikin ihan kohtuullinen, oli se vähän liian suuri. Yritin pitää sitä päällä pari kertaa, mutta lopulta paita päätyi äidilleni.
Syrjähyppyjä
Vaikka virkkaus ja etenkin neulominen ovat lempitekniikoitani, tulee toisinaan kuljettua myös muita polkuja. Äitini ansiosta eräs vanha ompelukone löysi tiensä kotiini ja olemme tutustuneet pikkuhiljaa ja varovasti pitkän tauon jälkeen. Satunnaisemmin myös muut kätten työt askartelusta maalaukseen ja huovutuksesta paperin tekoon saattavat kuulua repertuaariin, ja onpa työn alla parhaillaan myös vanhan kaapin kunnostusta. Saapa nähdä, mitä blogiin siis vielä kertyykään.
Tervetuloa lukemaan,
toivottaa
Vyyhti
