Bristol mielessäin

Tai siis kenties Vyyhdin mielessä. Tein tämän myssyn rakkaalle ystävälle joululahjaksi ihan sillä ajatuksella, kun Vyyhti vietti viime kesää tuolla Britannian puolella.

Mitä: Bristol / Amy Christoffers

Miten: Sukkapuikot 2.5 ja 3.0 mm

Mistä: Hopeasäie Cash, 43 g

Piposta tuli tällä lankavalinnalla aika piukka, mutta lahjansaajan mukaan se on juuri sopivasti napakka. Tällä kertaa siis hieman sporttisempi pipo. Kuvista ei taida oikein näkyä, mutta pipossa on todella kaunis geometrinen kuviointi, joka saadaan aikaan tekemällä nuolikuvioita vuorotellen nurjilla ja oikeilla silmukoilla. Täytynee hyödyntää kuviota joskus toistekin.

Neulisti

Mutapolkuja

Isä pyysi kehräämään Lyylillä lankaa ja neulomaan siitä hänelle pipon. No ei kai siinä muuta kuin hommiin. Ja kun lanka on omin käsin kehrättyä, niin onhan se pelkästään asiallista, että ohjekin on sitten omasta päästä.

Mitä: Mud trails / oma ohje

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 48 g

Kauniin värinen lanka kaipasi yksinkertaista pintaa ja virtaviivaista muotoilua. Tein resorin kierretyin silmukoin ja muotoilin pipoa otsalta pidemmäksi ja niskasta lyhyemmäksi lyhennettyjen kerrosten avulla. Eipä mene sitten niskasta ruttuun. Jatkoin joka sivulla resoria kiemurtelevaksi poluksi aina päälaelle asti. Näissä väreissä se muistutti minusta mutaista polkua.

Ajattelinpa samantien myös kirjoittaa piposta ohjeen, jos joku tahtoo vaikka tehdä perässä. Ohje on tässä suomeksi ja ravelrysta se löytyy englanniksi.

MUTAPOLKUJA

Lanka: Jokin suunnilleen sport-vahvuinen, n. 50 g

Puikot: 3.0 mm sukkapuikot

Tiheys: 24s x 34 krs = 10 x 10 cm (sileänä neuleena)

Luo 120 s ja jaa ne tasaisesti neljälle puikolle (30 s per puikko). Yhdistä suljetuksi neuleeksi ja neulo pyörönä (1o kiertäen, 1n) -joustinta 9 kerrosta.

Lyhennetyt kerrokset:

1. Neulo 9o, (1n, 1o kiertäen) x 5, 1n, 10o, k&k (=kiedo seuraava silmukka ja käännä työ, seuraavalla kerroksella neulo nämä langankierto ja silmukka yhteen).

2. Neulo 10n, (1o, 1n kiertäen) x 5, 1o, 9n, k&k.

3. 9o, (1n, 1o kiertäen) x 5, 1n, 19o, k&k.

4. 19n, (1o, 1n kiertäen) x 5, 1o, 19n, k&k.

5. *19o, (1n, 1o kiertäen) x 5, 1n, toista kerran *:stä alkaen, k&k.

6. *(1o, 1n kiertäen) x 5, 1o, 19n, toista kerran *:stä alkaen, (1o, 1n kiertäen) x 5, 1o, k&k.

7. *(1n, 1o kiertäen) x 5, 1n, 19o, toista kerran *:stä alkaen, (1n, 1o kiertäen) x 5, 1n, 10o, k&k.

8. 10n, *(1o, 1n kiertäen) x 5, 1o, 19n, toista kerran *:stä alkaen, (1o, 1n kiertäen) x 5, 1o, 9n, k&k.
9. 9o, *(1n, 1o kiertäen) x 5, 1n, 19o, toista kolme kertaa *:stä alkaen, (1n, 1o kiertäen) x 5, 1n, 10o.

Jatka neulomista kaavion riviltä 1. Kaavio toistuu samanlaisena jokaisella puikolla. Rivin 55 jälkeen, katkaise lanka ja vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä. Päättele langanpäät.

Kaaviota saa klikkaamalla suuremmaksi. Toivottavasti se ei ole ihan mahdoton ymmärtää. Jos siitä tulee kysyttävää, neuvon mielelläni.

Neulisti

Viholliseni, virkkaus

Ohjenuoraksi itselle jatkossa: Jos virkkaus ärsyttää jo pienissä määrissä, ei kannata ottaa joululahjaprojektiksi virkattua huivia ohuesta langasta. Vinkki nro 2: Jos nyt kuitenkin tolloillessasi päädyt virkkausprojektiin, voisit ainakin käyttää sentään ohjeessa neuvottua koukkukokoa sen sijaan, että nappaat lähimmän (lue: pienemmän) koukun, mikä entisestään hidastaa työtä.

Mitä: Maia / Lisa Naskrent
Miten: Virkkuukoukku nro 3.0
Mistä: Cascade Heritage Silk, 212 g

Virkkaaminen prosessina on ihan hauskaa. Vika on siinä, että se on hidasta ja vaatii huomattavasti enemmän keskittymistä kuin neulominen. Lisävaikeutta toki tuo myös se, jos ohje on kirjoitettu englanniksi. Olen oppinut viime vuosina valtavasti neulesanastoa englanniksi. Se ei ikävä kyllä ole laajentanut virkkuusanastoani lainkaan. Jos tähän lisätään se, ettei sitä suomeksikaan oikein muista, montako langankiertoa pylvääseen tulikaan, niin ei paljon auta, jos muistaa että treble = pylväs.

Englannin kielellä on jännittäviä vaikutuksia aivoihini. Minulla on laaja sanavarasto ja ymmärrän tv-ohjelmia sekä elokuvia paremmin kuuntelemalla kuin tekstityksiä lukemalla. Mutta kun kyseessä on painettu sana, vastaan tulee neulomista ja virkkaamista haittaava ongelma: painettu englannin kielinen teksti ei pysy muistissani. Luen ohjeesta, että nyt pitää tehdä pylväs. Sen jälkeen tarkastan, että kuinka se pylväs tehtiinkään. Sitten katson uudestaan ohjeesta, että montako niitä pylväitä pitäisi virkata ja tässä kohtaa olen autuaasti jo unohtanut, että niin kuinkas se pylväs tehtiin. Juurihan minä sen luin ja ymmärsin. Vaan ei pysy muistissa, kun luki englanniksi. Ihan hassua. Ja hyvin häiritsevää, kun yrittää nopeasti vääntää joululahjoja valmiiksi.

Tähän voidaan vielä muistella sitäkin, miten lanka otti ja loppui kesken, kun päättelykierroksesta puuttui 20 cm. Muutaman viikon lankakaappijäähyn jälkeen juttelin huivin kanssa pitkään ja hartaasti. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että ennemmin ostan kokonaisen vyyhdin vaikka tarvitsenkin siitä vain muutaman metrin, kuin puran kaksi viimeisintä kerrosta ja teen päättelykerroksen uudestaan alusta asti.

Vaan se valituksista. Huivista tuli puutteellisesta innostuksesta huolimatta todella kaunis. Ja vaikka sitä tehdessä ei tv:tä pystynytkään katsomaan, oli virkkaustuntuma ihana. Olen viimeisen vuoden aikana kerta kaikkiaan rakastunut Cascade Heritageen ja silkkiseen siskoonsa. Mahtavaa lankaa kauniissa väreissä. Ja virkkuukangerteluista huolimatta; lopputulos oli onnistunut, joten kaikki hyvin.

Neulisti

Viimeisimpiä villityksiä

Saatiin Neuloo ja purkautuu -blogista haasteeksi vastata yhteentoista kysymykseen. Ollaan jo kerran aiemmin vastattu vastaavaan mutta eri kysymyksin, joten ei tällä kertaa jaeta haastetta eteenpäin. Vastataan kuitenkin kysymyksiin:

	Neulisti	Vyyhti
1. Onko sinulla esikuvia? Miksi?	The Knit Princess.	On kyllä osaesikuvia eri elämänalueille, mutta ei yhtä täydellistä.
2. Oletko eläinihminen?	Koska minulla on allergioita, niin meillä ei ole ikinä ollut eläimiä. Voisin pitää niistä, jollen säikkyisi niin kovin.	No kyllähän meiltä tuo kissa löytyy ja siinä yhdessä onkin riittämiin.
3. Mikä on palkitsevinta bloggaamisessa?	Yhteisöllisyys.	Ja lukijoiden kommentit.
4. Entä haastavinta?	Kouluttaa mies blogikuvaajaksi.	Huono omatunto päivitystiheydestä ja muiden blogien epäsäännöllisestä seuraamisesta.
5. Rakastatko työtäsi/opiskelemaasi alaa?	Silloin tällöin.	Tällöin silloin. (Tätä kotiäidin väliaikaista hommaa rakastan.)
6. Minkä taidon tahtoisit oppia?	Värjäämään lankaa.	Tekemään ne tylsät velvollisuudet heti eikä sitten joskus.
7. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?	Muotisuunnittelija.	Laulava luonnonsuojelija.
8. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?	Osaisin hengittää veden alla.	Puhuisin pahikset pyörryksiin.
9. Oletko pikkutarkka?	Rasittavassa määrin.	Joissain asioissa, ja toisissa taas liiankin suurpiirteinen.
10. Mikä on suhteesi musiikkiin?	Laulan paljon mutta en osaa lukea nuotteja.	Olen harrastanut klassista musiikkia pikkulapsesta ja kevyempääkin nyt aikuisiällä. Radiota en tykkää kuunnella.
11. Mistä inspiraatio löytyy?	Vanhoista taloista.	Yleensä unta odotellessa.

Blogeissa on myös kiertänyt villapaitojen ja neuletakkien listausbuumi. Bloggaajat ovat innostuneet mevrouw walvisin perässä kirjaamaan ylös kaikki koskaan neulomansa aikuisten kokoiset neulepaidat- ja takit. Ja onhan se perässä mentävä. Ensimmäisenä Vyyhdin listaus:

Ensimmäiseen villatakkiurakkaan ryhdyin vuonna 2009, jolloin valmistui Novitan ohjeella pyörönä neulottu villatakki seiskaveikasta. Siitä tuli liian iso, joten meni äidille.

Toisena neulepaitana tuli huppari Dropsin mallilla. Tämä on lähinnä homehtunut kaapin perukoilla, sillä ohjeessa oli virheitä vaikka kuinka eikä taidotkaan tainneet vielä tuolloin olla kovin korkealla.

Kolmas paita löytyi sekin Dropsilta ja tehtiin kaksinkertaisesta turkoosista alpakasta. Tämä on hurjan lämmin ja onkin ollut runsaasti käytössä talven pakkasilla.

Neljäs työ oli harmaa lyhythihainen tunika Novitan ohjeella Dropsin Baby Merinosta. Tämäkin lämpöinen paita on ollut kovasti käytössä talvisin.

Viides työ oli pellavainen neuletakki, joka vilahtaa Haruni-huivin takaa ylläolevassa kuvassa. Takki on tehty Dropsin ohjeella valkoisesta Lin-langasta. Tätä on käytetty paljon kesät talvet.

Kuudennen paidan kohdalla ollaankin sitten päästy jo blogiaikakauteen. Tämän ohje oli Novitalta ja lanka Red Heartin Soft Mohair. Tätä ei ole tullut käytettyä vähään aikaan, kun malli ei varsinaisesti sovi kovin hyvin yhteen pullean raskausmahan kanssa eikä ole erityisen imetysystävällinenkään. Lempineulomuksiani silti.

Seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen työ on tunika, joka onkin ainoa neuleista, jonka olen tehnyt lahjaksi toiselle. Tämän tekeminen oli monessa kohtaa täyttä tuskaa eikä sitä ole niin taidettu lopulta käyttääkään... Ei ainakaan minun nähteni. No, tulipa tehtyä loppuun kuitenkin.

Seitsemän niitä siis on vasta toistaiseksi kertynyt eikä lasten neuleet mukaan lukienkaan tulisi vasta kuin kahdeksan. Onneksi Neulisti hieman tasapainottaa, niin blogin keskiarvosta tulee kuitenkin ihan kunnioitettava.

Neulisti aloitti perjantai-iltana innoissaan listaamaan neulepaitojaan ja -takkejaan. Vanhimpia oli helppo muistella. Niistä on kuvakin, kun äiti tahtoi esitellä paitoja Neulistin yo-juhlissa.

Oikean reunimmainen paita on se kaikkein ensimmäinen. Se neulottiin yläasteen käsityötunneilla Novitan Isoveli-langasta. Paita pääsi kyllä käyttöön, muttei saanut vielä innostumaan neulomisesta täysillä.

Varsinainen neulekärpänen purikin sitten yläasteen jälkeen. Kai se jotenkin oli kiinni siitä, että tahtoi opetella ihan itsekseen ja omassa rauhassa. Ensimmäinen ominpäin tehty paita puuttuu tuosta kuvasta jostain syystä, mutta se oli käytännössä uusinta sinisen paidan ohjeesta. Äidillä on se kuulemma yhä tallessa. Sen jälkeen se olikin menoa. Mummo ja vaari tilasivat minulle Novita lehden ja paitoja alkoi tulla yksi kuukaudessa.

Neulepaitojen listaus jatkui koko illan, yöllä keksin muutaman lisää ja aamulla kävin sitten kaikki vanhat lehdet läpi tunnistaen kuvista monta vanhaa tekelettäni. Joskus 2010 kyllästyin täysin kotimaisten lehtien tarjontaan ja turvauduin googleen. Löysin sitä kautta Kim Hargreavesin kirjat ja niitä paitoja on esitelty mm. tässä vanhassa postauksessa. Myöhemmin Kimiä googletellessani päädyin vahingossa Ravelryyn ja suorastaan järkytyin siitä, että aika moni muu on tehnyt aivan samoja paitoja. Ravelryn myötä tämä touhu on viimeistään lähtenyt käsistä aivan kokonaan. Lopulta laskentojen jälkeen päädyin lukuun 92. Siis 92 neulepaitaa ja -takkia. Aikuisten koossa. Ei mulla muuta kuin että aika paljon. Ja lehtiä selatessa jäi vielä arviolta 10 ohjetta kummittelemaan mieleen, että olisinkohan tehnyt tuonkin. Ei riitä enää muisti. Puikoilla on nro 93.

Äkkiä kaikki muutkin neulepaitojaan listaamaan.

Terveisin Vyyhti ja Neulisti

Mahdotonta menoa

Hamstrasin pienen kuituvaraston itselleni. Tarkoitus oli säästellä niitä Martin saapumiseen asti. Mutta enhän mä malta alkuunkaan. Niinpä pistelin hamstratut menemään ja tilasin tilalle uusia.

Mitä: Navajokerrattu 143 m / 113 g
Miten: Lyylin tyyliin
Mistä: Spincerely yours:n Midnight sun, superwash bfl

Tästä tuli aivan ihana lanka. Merinosilkin värttinöinnin jälkeen superwash Blue Faced Leicester tuntui ihanan helpolta kehrättävältä. Toki on varmaan eri asia, kun tämän kehräsin rukilla. Superwash-käsittely teki kuidusta ihanasti liukkaan ja se liukui juuri sopivasti sormien välistä helposti soljuen rukin rullalle. Olen kovin tyytyväinen, kun osasin tahtoessani tehdä myös hieman paksumpaa lankaa, vaikkei se ihan tasaista olekaan. Lyylikään ei nikotellut liikoja, vaikka pitääkin enemmän ohuemmasta säikeestä. Tässä on vain sellainen pieni ongelma, että ne värit, jotka houkuttelevat minua kehräämään, eivät välttämättä houkuttele neulomaan. Pitäisi keksiä, mitähän ihmettä tämän värisestä langasta voisi neuloa.

Mitä: Navajokerrattu, 309 m / 118 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Pigeonroof Studios:n , 85/15 bfl/silkki

Isä ja äiti kävivät kylässä ja tahtoivat nähdä Lyylin tositoimissa. Niinpä piti pistää seuraava kuitu rullalle. Tämä oli aika lailla yhtä mukava kehrättävä kuin tuo sw bfl:kin. Tämän kohdalla kyllä huomaan valmiista langasta eron siihen, miten pehmeää se merinosilkki on. Ei tämäkään karheaa ole, mutta jotenkin rouheampaa. Isi tilasi tästä itselleen pipon. Leikittelen ajatuksella, että kirjoittaisin pipon alareunaan "mummoskin kehräs".

Me tullaan kyllä Lyylin kanssa hyvin juttuun. Olen kehrännyt sillä jo sen verran, että sain ensimmäisen kalalangasta tehdyn nyörin napsahtamaan poikki. Jotain kehräämisen määrästä kertoo myös se, että näin tässä yksi yö kauheaa painajaista, että meidän isä oli multa kysymättä mennyt hankkimaan Lyyliin uusia visakoivuisia osia ja minun vessassa käydessä luvatta asentanut ne paikoilleen! Kaunis ajatus, mutta yksi osista oli uusi pyörä Lyyliin, joka oli arvoilta puolet vanhan pyörän koosta. Ja mulla oli vielä kehruu kesken! Koetapa siinä sitten saada jatkettua samanpaksuista tasaista lankaa. Pitäisiköhän tämän unen perusteella pitää viikon vieroituskuuri..? :D

Neulisti

Klaanikauluri

Myös isälle piti saada jotain itse tehtyä pukinkonttiin. Tällä kertaa lahjansaaja valitsi mieluisen mallin itse.

Mitä: Tartan Cowl / Caryl Pierre
Miten: Pyöröpuikot 5.0 mm
Mistä: Hopeasäie Cash, Laivasto + MadelineTosh Dk, Glazed pecan, 26 g + 32 g

Kauluri oli mukavan helppo, nopea pieni neule. Tykästyin itsekin kovasti tuohon tartaanikuvioon. Olen muutaman kerran kierrellyt ympäri Skotlantiakin klaanitartaaneja ihastelemassa. Ohjeessa oli myös minulle entuudestaan tuntematon päättelytekniikka: neulotaan kaksi silmukkaa yhteen, siirretään oikealla puikolla oleva silmukka takaisin vasemmalle ja toistetaan. Siitä tuli siisti ja löysä reunus, jotta kauluri levittyy kaulalle eikä kiristy myttyyn.

Pitkälle on tuolla vedonlyönnistä voitetulla Tosh Dk:lla pötkitty. Siitä on tehty hattu ja lapaset, ja se oli pääosassa yhdessä kaulurissa ja sivuosassa tässä. Ja vieläkin sitä jäi pikkunöttönen. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan myös Hopeasäikeen lankoja. Ihanuutta. Olen muutenkin huomannut rakastuneeni cashmereen, siis kašmirvillaan. Onneksi tätä jäi reippaasti, loppu pääsi Vyyhdin joululahjaan. (Onpa vaikeaa saada aikamuodot kohdilleen, kun kirjoittaa marraskuussa tekstiä, joka julkaistaan joskus tammikuussa.)

Neulisti

Laulurastas

Tässä on projekti, josta olen ihan mahdottoman ylpeä. Osallistuin syksyllä Titityyn järjestämälle Tuulian värttinäkurssille. Heti kurssilta saadut testikuidut läpi kehrättyäni tilasin ihkukuitua netistä ja aloin kehrätä mahdollisimman ohutta lankaa huivia varten. Sitähän en tietenkään ymmärtänyt, että sellaisen kehräämiseen värttinällä menee pieni ikuisuus. Kahden kuukauden urakoinnin jälkeen minulla lopulta oli n. 400 metriä lankaa. Jo pelkkään säikeen kertaamiseen kului 6 h, mikä oli tietenkin ihan pakko hoitaa kerralla loppuun, kun maalisuora oli jo näkyvissä. Ja Lyylillä ei saanut tätä kertaamista hoitaa, ihan noin niin kuin periaatteesta.

Mitä: Kaksisäikeinen, 397 m / 88 g

Miten: Värttinällä

Mistä: Lanitium ex machinan Shipwreck, 80 % merinovilla + 20 % tussahsilkki

Näin suuren työn jälkeen lankaa piti ehdottomasti päästä heti kokeilemaan. Surffailin Ravelrysta sopivan huivimallin ja loin silmukat samantien. Neulomisessakaan ei nokka tuhissut pari päivää pidempään. Aurinkoista kuvaussäätä etsiessä tuntui odottavan aika kyllä pitkältä. Onneksi tänään oli ihan kevät.

Mitä: Song Thrush / Kristina Vilimaite

Miten: Pitsipyöröt 3.0 mm

Mistä: Oma värttinäkehruu, 71 g

Huivista tuli aivan ihana. Erityisesti minua viehättää tuo alareunan pylväsrivistö. Ohje oli muuten ihan toimiva, mutta minua ärsytti, kun siinä neuvottiin asettamaan silmukkamerkit 30 s välein, vaikkei silmukkamäärä ollut 30:llä jaollinen. En jaksanut käydä pohtimaan, paljonko reunoihin pitäisi jättää vaan neuloin ilman merkkejä. Ihan hyvin toimi niinkin.

Lanka oli aivan unelmanpehmeää neulottavaa. Ja huivista tuli kovin siisti, vaikkei kehruuni ihan tasaista lankaa saanutkaan aikaan. Kyllä hieman hirvitti pingottaa valmista huivia. Luotan kyllä kaupasta ostetun langan kestävyyteen, mutta tämän olin tehnyt itse. Eikä täällä ollut minkäänlaista laadunvarmistusta päällä. Olisin voinut tehdä näköjään isommankin huivin, nyt lankaa jäi yli. Kehruumojo on täällä sen verran vahvana wanhan rouwan kanssa Majacraft Rosea odotellessa jo, että tarvitsen pian uuden lipaston itsekehrättyjä lankoja varten. Odotettavissa on siis enemmänkin näitä käsinkehrättyjä ylijäämäpätkiä. Ehkä niistä voisi suunnitella jonkun tilkkutäkin..

Iso kiitos äidille kuvaamisesta!

Neulisti

Myssyilyä

Lahjoin äitiä huivin lisäksi myös myssyllä. Äidillä oli hieman tämän tapainen lempipipo, mutta se kurja meni hukkumaan. Siispä etsin sopivan myssymallin, lankaa ja eikun korvikepipo puikoille.

Mitä: Toorie / Carina Spencer

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Manos del Uruguay Serena, 35 g

Pipo neulottiin hauskasti poikittain. Ensin tehdään pieni käänne, jonka jälkeen lisätään hirmuinen kasa silmukoita ja neulotaan piposta sopivan mittainen. Sen jälkeen tehdään toiseen reunaan kiilakavennuksia ja lopuksi poimitaan silmukat resoriin. Olen viimeksi tehnyt pompuloita varmaan ala-asteella. Hetken pipoa kuvia varten mallailtuani mietin, pitäisikö tehdä itsellekin...

Neulisti

Rakkaudesta väreihin

Äidille valmistui jo syyskuussa joululahjaksi huivi. Olin tätä samaa mallia nähnyt vaikka kuinka monessa blogissa ja ajatellut, että itsekin olisi kiva kokeilla. Paitsi, etten ehkä osaisi käyttää tämän mallista. Äiti sitten sopivasti tilasi sellaisen itselleen jouluksi.

Mitä: Color Affection / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm
Mistä: Cascade Heritage Silk väreissä Primavera, Turguoise ja Marine Blue, 66 + 54 + 69 g

Sopivaa väriyhdistelmää etsittiin Ravelrysta urakalla, lopulta löydettiin hyvä ja merkattiin ylös vastaavat värit Cascade Heritage Silkistä. Siinähän sitten tietenkin kävi niin, että kun ei lankoja heti ostanut, olivat ne valitut värit loppu, kun huivi vihdoin pääsi puikoille. Korvasin värit toisilla vähän sinne päin olevilla ja aloin neuloa kamalan ahdistuksen kourissa: eivät ne näyttäneetkään oikeastaan yhtään alkuperäisen suunnitelman mukaiselle. Piti lopulta ihan vilauttaa keskeneräistä työtä äidille ja kysellä, että tuleeko tästä kesää ensinkään. Sattuipa sopivasti, että äiti oli itsekseen pohdiskellut, etteivät alkuperäiset värivalinnat ehkä olleetkaan kovin hyvät ja nämä uudet osuivat paljon paremmin.

Huivi oli tosi mukavaa neulottavaa. Alkuun oli vaikea seurata, tekeekö lisäykset oikeilla kerroksilla, mutta raitojen kanssa helpotti. Mutta miten sitä aina onnistuukin huivien kanssa kuvittelemaan olevansa jo puolessa välissä, kun työtä on vielä ainakin viikko edessä? Viimeisillä kierroksilla oli melkoinen määrä silmukoita - etenkin kun olin huomaamattani tehnyt vahingossa 12 raitaa liikaa. Osan niistä purin, mutta en kaikkia. Siipiväliä huiville tuli 217 cm.

Jossain vaiheessa bongasin Ravelrysta hyvän vinkin tehdä ylimääräinen langankierto reunasilmukoiden välissä, jottei reuna lopuksi kiristä liikaa. Tuli kokeiltua myös ensimmäistä kertaa Jeny's surprisingly stretchy bind off -tekniikkaa päättelyyn. Siinäkin tehdään ylimääräisiä langankiertoja. Tuntui toimivan hyvin, ei kiristä päättelyreuna. Ravelry, nettineulelehdet ja kaikki tämä ihana nykytekniikka on kyllä kamalan kätevää. Kaiken aikaa oppii valtavasti uutta neuloessaan.

Nyt on alkanut jo itseäkin kutitella, ehkä osaisin sittenkin käyttää tätä. Pari ihanaa väriyhdistelmää on jo mielessä. Katsotaan, ehdinkö joskus toteutukseen asti. :)

Neulisti

Kaupallinen ja vähemmän kaupallinen pipo

Tekaisin joulun alla ystävälleni pipon, johon tykästyin sen verran, että päätin tehdä itsellenikin jotain vastaavaa varastoistani löytyvästä ihanan keltaisesta langasta.

Mitä: Kaupallinen pipo / oma ohje

Miten: Sukkapuikot 8 mm ja pyöröpuikko 7 mm

Mistä: Novita Tempo keltainen, 100 g

Tässä(kään) ei ole mitään ihmeellistä. Aloitin ylhäältä ja tein alhaalla joustinneuletta ja palmikoita sekä päälle ison tupsun. Pipon nimi tulee mieheni kehuista. Ihanan nopeaa ja helppoa, tähän oli kiva lopettaa vuosi. Enpä ollutkaan pitkään-pitkään aikaan tehnyt mitään kivaa itselleni.

 

Pipoja ehti ennen vuodenvaihdetta valmistua myös toinen ystäväni 1,5-vuotiaalle lapselle. Malli muotoutui tehdessä ja langatkin valikoituivat sen mukaan mitä sattui löytymään.

 

Mitä: Kiemura-pipo / oma ohje

Miten: Sukkapuikot 5 mm, virkkuukoukku 4 mm

Mistä: Drops Nepal punainen, 38 g + Novita Tempo keltainen, 12 g

Tämäkin on aloitettu ylhäältä. Alareunan neuloin sileää neuletta eri värisellä langalla, josta tein myös tupsun ja koristekiemuroita. Kiemurat lähtevät pipon alareunasta, mutkittelevat matkan varrella lapsen nimen ja päätyvät lopulta tupsuun. Jälleen jotain helppoa ja nopeaa, joten tuleepahan ainakin valmista.

Vyyhti

Summa summarum 2012

Ryhdyimme ensimmäisenä kokonaisena blogivuonna heti fiksuiksi tytöiksi ja teimme erillisen sivun tänä vuonna valmistuneille tuotoksille. Sieltäpä on nyt helposti nähtävissä kaikki neuleet ja laskettavissa hieman tilastotietoja.

Vuonna 2012 kulutimme lankaa yhteensä 13,029 kg lankaa. Tästä 2,582 kg oli matonkudetta ja fanttilankaa, jos niitä ei vaikka jonkun mielestä kuulu laskea mukaan. Neulistin osuus langankulutuksesta oli 11,320 kg. Vyyhti kulutti vuodessa lankaa 1,709 kg ja sen lisäksi rakkaudella ensin kasvatti vatsassaan ja sitten toi maailmaan 3500 grammaa Nöttöstä.

Siitä ei sitten puhutakaan mitään, paljonko lankaa kannettiin vuoden aikana kaupoista kotiin... Ainakin tältä reissulta sitä löytyi runsain mitoin.Onneksi jaoimme lankaa myös muille: pidimme kuluneen vuoden aikana kolme arvontaa.

Vuonna 2012 meiltä valmistui 14 sukat, 9 huivia, 10 neulepaitaa/takkia, 21 vauvan/lapsenvaatetta ja vaikka mitä muuta. Vuoden suosituimpia lankoja näyttävät olleen Zeldan värjäykset, joita Neulisti hyödynsi kaikkiaan 8 projektissa.

Neulomisen lisäksi Vyyhti tutustui sapluunoihin ja kangasväreihin. Neulisti kunnosti mummonmummonsa rukin ja opetteli kehräämään sillä sekä värttinällä. Neulisti myös teki tuttavuutta kansalaisopiston kurssilla kangaspuiden kanssa. Ompelukone ei ollut tämän vuoden juttu, vaikka Vyyhti ehti muutaman ompeluksen surauttaa. Niistä kenties lisää myöhemmin.

Hassuna faktana viime vuodelta vielä kerrottakoon, että jostain syystä projektit tuntuivat syövän aika tarkalleen 220 g lankaa. Näin oli ainakin 7-8 neuleen kohdalla. Joku kosminen lankatasapaino kenties?

Loppuun vielä tiedote: 

Ilahduimme suunnattomasti kaikista kahdesta osanottajasta, jotka metsästivät kalenteriluukkujamme pitkin Jyväskylän maita ja mantuja. Voittajan onnistui löytää yhteensä 8 neulegraffitia. Lahjakortti laitetaan mitä pikimmiten eteenpäin.

Lisäksi vähintään yhden luukun bongaamalla sai osallistua miniväiskin arvontaan. Tämä palkinto napsahti  milosiinille.

Nyt pirteinä uuden neulevuoden kimppuun.

Vyyhti ja Neulisti