Viimeisimpiä villityksiä

Saatiin Neuloo ja purkautuu -blogista haasteeksi vastata yhteentoista kysymykseen. Ollaan jo kerran aiemmin vastattu vastaavaan mutta eri kysymyksin, joten ei tällä kertaa jaeta haastetta eteenpäin. Vastataan kuitenkin kysymyksiin:

	Neulisti	Vyyhti
1. Onko sinulla esikuvia? Miksi?	The Knit Princess.	On kyllä osaesikuvia eri elämänalueille, mutta ei yhtä täydellistä.
2. Oletko eläinihminen?	Koska minulla on allergioita, niin meillä ei ole ikinä ollut eläimiä. Voisin pitää niistä, jollen säikkyisi niin kovin.	No kyllähän meiltä tuo kissa löytyy ja siinä yhdessä onkin riittämiin.
3. Mikä on palkitsevinta bloggaamisessa?	Yhteisöllisyys.	Ja lukijoiden kommentit.
4. Entä haastavinta?	Kouluttaa mies blogikuvaajaksi.	Huono omatunto päivitystiheydestä ja muiden blogien epäsäännöllisestä seuraamisesta.
5. Rakastatko työtäsi/opiskelemaasi alaa?	Silloin tällöin.	Tällöin silloin. (Tätä kotiäidin väliaikaista hommaa rakastan.)
6. Minkä taidon tahtoisit oppia?	Värjäämään lankaa.	Tekemään ne tylsät velvollisuudet heti eikä sitten joskus.
7. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?	Muotisuunnittelija.	Laulava luonnonsuojelija.
8. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?	Osaisin hengittää veden alla.	Puhuisin pahikset pyörryksiin.
9. Oletko pikkutarkka?	Rasittavassa määrin.	Joissain asioissa, ja toisissa taas liiankin suurpiirteinen.
10. Mikä on suhteesi musiikkiin?	Laulan paljon mutta en osaa lukea nuotteja.	Olen harrastanut klassista musiikkia pikkulapsesta ja kevyempääkin nyt aikuisiällä. Radiota en tykkää kuunnella.
11. Mistä inspiraatio löytyy?	Vanhoista taloista.	Yleensä unta odotellessa.

Blogeissa on myös kiertänyt villapaitojen ja neuletakkien listausbuumi. Bloggaajat ovat innostuneet mevrouw walvisin perässä kirjaamaan ylös kaikki koskaan neulomansa aikuisten kokoiset neulepaidat- ja takit. Ja onhan se perässä mentävä. Ensimmäisenä Vyyhdin listaus:

Ensimmäiseen villatakkiurakkaan ryhdyin vuonna 2009, jolloin valmistui Novitan ohjeella pyörönä neulottu villatakki seiskaveikasta. Siitä tuli liian iso, joten meni äidille.

Toisena neulepaitana tuli huppari Dropsin mallilla. Tämä on lähinnä homehtunut kaapin perukoilla, sillä ohjeessa oli virheitä vaikka kuinka eikä taidotkaan tainneet vielä tuolloin olla kovin korkealla.

Kolmas paita löytyi sekin Dropsilta ja tehtiin kaksinkertaisesta turkoosista alpakasta. Tämä on hurjan lämmin ja onkin ollut runsaasti käytössä talven pakkasilla.

Neljäs työ oli harmaa lyhythihainen tunika Novitan ohjeella Dropsin Baby Merinosta. Tämäkin lämpöinen paita on ollut kovasti käytössä talvisin.

Viides työ oli pellavainen neuletakki, joka vilahtaa Haruni-huivin takaa ylläolevassa kuvassa. Takki on tehty Dropsin ohjeella valkoisesta Lin-langasta. Tätä on käytetty paljon kesät talvet.

Kuudennen paidan kohdalla ollaankin sitten päästy jo blogiaikakauteen. Tämän ohje oli Novitalta ja lanka Red Heartin Soft Mohair. Tätä ei ole tullut käytettyä vähään aikaan, kun malli ei varsinaisesti sovi kovin hyvin yhteen pullean raskausmahan kanssa eikä ole erityisen imetysystävällinenkään. Lempineulomuksiani silti.

Seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen työ on tunika, joka onkin ainoa neuleista, jonka olen tehnyt lahjaksi toiselle. Tämän tekeminen oli monessa kohtaa täyttä tuskaa eikä sitä ole niin taidettu lopulta käyttääkään... Ei ainakaan minun nähteni. No, tulipa tehtyä loppuun kuitenkin.

Seitsemän niitä siis on vasta toistaiseksi kertynyt eikä lasten neuleet mukaan lukienkaan tulisi vasta kuin kahdeksan. Onneksi Neulisti hieman tasapainottaa, niin blogin keskiarvosta tulee kuitenkin ihan kunnioitettava.

Neulisti aloitti perjantai-iltana innoissaan listaamaan neulepaitojaan ja -takkejaan. Vanhimpia oli helppo muistella. Niistä on kuvakin, kun äiti tahtoi esitellä paitoja Neulistin yo-juhlissa.

Oikean reunimmainen paita on se kaikkein ensimmäinen. Se neulottiin yläasteen käsityötunneilla Novitan Isoveli-langasta. Paita pääsi kyllä käyttöön, muttei saanut vielä innostumaan neulomisesta täysillä.

Varsinainen neulekärpänen purikin sitten yläasteen jälkeen. Kai se jotenkin oli kiinni siitä, että tahtoi opetella ihan itsekseen ja omassa rauhassa. Ensimmäinen ominpäin tehty paita puuttuu tuosta kuvasta jostain syystä, mutta se oli käytännössä uusinta sinisen paidan ohjeesta. Äidillä on se kuulemma yhä tallessa. Sen jälkeen se olikin menoa. Mummo ja vaari tilasivat minulle Novita lehden ja paitoja alkoi tulla yksi kuukaudessa.

Neulepaitojen listaus jatkui koko illan, yöllä keksin muutaman lisää ja aamulla kävin sitten kaikki vanhat lehdet läpi tunnistaen kuvista monta vanhaa tekelettäni. Joskus 2010 kyllästyin täysin kotimaisten lehtien tarjontaan ja turvauduin googleen. Löysin sitä kautta Kim Hargreavesin kirjat ja niitä paitoja on esitelty mm. tässä vanhassa postauksessa. Myöhemmin Kimiä googletellessani päädyin vahingossa Ravelryyn ja suorastaan järkytyin siitä, että aika moni muu on tehnyt aivan samoja paitoja. Ravelryn myötä tämä touhu on viimeistään lähtenyt käsistä aivan kokonaan. Lopulta laskentojen jälkeen päädyin lukuun 92. Siis 92 neulepaitaa ja -takkia. Aikuisten koossa. Ei mulla muuta kuin että aika paljon. Ja lehtiä selatessa jäi vielä arviolta 10 ohjetta kummittelemaan mieleen, että olisinkohan tehnyt tuonkin. Ei riitä enää muisti. Puikoilla on nro 93.

Äkkiä kaikki muutkin neulepaitojaan listaamaan.

Terveisin Vyyhti ja Neulisti