Vinossa

Tässäpä ne sukat sitten jo tulevat, joille mainitsin äsken langat kehränneeni. Kauan eivät puikoilla viipyneet, niin hauskaa oli neulominen.

Mitä: Skew / Lana Holden

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 98 g

Jokseenkin kyllä nerokasta. Miten joku voikin keksiä tällaisen sukkamallin? Sukat siis aloitetaan isovarpaan kulmasta ja neulotaan vinottain ylös saakka. Vain varren resori neulotaan suorana. Itse sukat ovat toki suorat, neulepinta vain vinossa. Tämä saadaan aikaan neulomalla toisessa reunassa kavennuksia ja toisessa lisäyksiä.

Kantapää on kaikista jännittävin kohta. Sitä ei itse keksisi, kuinka tehdään. Ensin lisäillään, sitten kavennellaan ja lopuksi ommellaan kantalapuhkon (ihan on oikea sana, tarkastakaa vaikka) puolikkaat kyökkipistoin eli silmukoimalla yhteen. Täällä on muuten mahtava ohjeistus siitä, miten sen saa tehtyä sukkapuikoilla.

Tässä mallissa on toisilla kuulemma ollut ongelmia koon kanssa. Sukat ovat aikas tiukat tuosta kantapään seudulta, että ne pitää hivutella jalkaan, mutta muuten sattuvat istumaan minun kinttuihini kuin valetut.

Koska halusin käyttää kaiken langan, neuloin sukista ohjetta pidemmät. Varteen piti lisätä vähän leveyttä, jotta pohkeissa kiertää veri. Se onnistui helposti jättämällä varsissa joka toisella kertaa kavennukset tekemättä. Resoriin jäi silmukoita 72. Silmukat loin Judyn ja päättelin Jenyn opein.

Yllättävän identtiset sukista tuli lopulta, vaikka toisessa vyyhdissä sain värit pysymään paljon siistimpinä kehrätessä. Mystistä.

Kyllä nyt kelpaa tessutella. Mutta ihan varovasti, ettei kulu puhki.

Neulisti

Tour de Fleece 2013

Jos kehrääminen ei kuulu kiinnostuksen kohteisiin, voin jo tässä kohtaa kehottaa sulkemaan selainikkunan ja odottelemaan seuraavaa blogitekstiä. Tarjolla on nimittäin tarinaa kolmen viikon kehruu-urakasta.

Opettelin viime syksynä kehräämään. Kävin värttinäkehruukurssilla harjoittelemassa villan kanssa työskentelyä. Sain perintörukin, jonka opettelin rukkikurssilla kunnostamaan. Joulun jälkeen laitoin jo tilaukseen modernin pystyrukin aina Uudesta-Seelannista asti. Reissasin upouuden rukkini kanssa kahdessa retriitissä. Ja sitten kuulin Tour de Fleecestä.

Joka kesä samaan aikaan Ranskan ympäriajon kanssa järjestetään Tour de Fleece. Ideana on, että kun pyöräilijät Ranskassa polkevat, niin kehrääjät ympäri maailman polkevat rukkejaan. Tässä idea noin niin kuin suurin piirtein. Tour de Francehan kestää sitten kolme viikkoa ja sisältää vain kaksi lepopäivää. Sama juttu Tour de Fleecellä.

Tarkoituksena on siis kehrätä hirmuisia määriä ja pitää hauskaa. Sääntöjä on, mutta niitä ei ole pakko ottaa kovin vakavissaan. Tarjolla on tuhoton määrä erilaisin perustein muodostettuja joukkueita, joihin kukin saa omien halujensa mukaan liittyä. Joka päivän kehruun etenemisestä on tarkoitus ottaa kuvia ja postata ne joukkueittensa keskusteluketjuihin sekä kaikille yhteiseen päivittäiseen kuvaketjuun. Siinä sitä sitten joka päivä töiden jälkeen kehrätään ensin pari tuntia ja sen jälkeen kuolataan toisten kehruukuvia yöhön asti. Hirmuisen koukuttavaa.

Tourin tarkoituksena on myös haastaa itsensä. Esimerkiksi suomalaisten kehrääjien joukkueessa piti ilmoittaa tavoitteensa Tourilla. Päätin ottaa omiksi tavoitteiksini kehrätä kaikkina Tourin päivinä ja kokeilla värjätä itse villaa sekä tietenkin sitten kehrätä sitä. Tavoitteeni menivät pieleen urakan toiseksi viimeisenä iltana, kun allergialääke tainnutti minut ennen aikojaan ja unohtui kehrääminen siltä päivältä. Ensi vuonna aion selättää Tourin, mur!

Mutta sitten itse asiaan. Eli mitä sain Tourin aikana aikaiseksi:

Mitä: Navajo-kerrattua

Miten: Värttinällä

Mistä: Lanitium ex machinan merino

Aloitin ja päätin Tour de Fleecen värttinöiden, koska olin reissussa ilman rukkia. Ensi alkuun opettelin navajoimaan lennossa. Normaalisti ensin kehrätään säie kokonaan valmiiksi ja lopuksi kerrataan. Tällä tekniikalla kehrätään säiettä pieni pätkä, jonka jälkeen se kerrataan heti. Sitten kehrätään seuraava pikku pätkä ja kerrataan se jne. Olipa hauskan näköistä, kun tuli heti valmista lankaa. Tätä tein vain pikkuruisen vyyhdin ja siirryin heti tilaisuuden tulleen rukin ääreen. Lennossa kertaamisesta löytyy hyvä opasvideo täältä.

Mitä: Navajo-kerrattu, 216 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Lanitium ex machinan merino/tencel 50/50 värissä Seaweed

Tourin varsinaisen polkemisurakan tulin tietämättäni aloittaneeksi suoraan vuoriosuudesta. Olin päättänyt uskaltautua kokeilemaan merino-tekokuitusekoitusta. Ajattelin, että siitä saa kestävää sukkalankaa ja eihän tuo nyt niin vaikeaa voi olla. Väärin! Kehrääminen oli enemmän kuin haastavaa, suorastaan tuskallista. Kuitu oli hirvittävän vaikeaa; yhtä aikaa liukasta ja tahmeaa. Se katkeili vähän väliä ja noin liukasta ei saanut sitten millään liitettyä takaisin yhteen sen katkettua. Myös kertaaminen takkuili ja valmiissa langassa onkin useampia solmuja ja se on muutenkin mahdottoman epätasaista. Tuossa kuvassa se näyttää kyllä siistiltä, mutta älkää antako hyvän kuvakulman hämätä, en kehtaisi tätä kenellekään lahjoittaa. Ehkä tästä vielä itselle nilkkasukat tulee tehtyä.

Mitä: 3-säikeinen, 431 m / 103 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Spun Right Round BFL värissä Liqorice

Seuraavaksi työn alle pääsi tämän Tourin ehdottomasti onnistunein kokeilu. Minulla oli ihanan räikeän väristä pehmokuitua, josta halusin kokeilla tehdä aitoa 3-säikeistä. Jaoin kuidun alkuun kahtia, jotta saisin suoraan kehrättyä kaksi erillistä kerää ja voisin neuloa niistä sitten sukat varpaista varteen ja saada kaiken langan käytettyä. Kummankin puolikkaan jaoin pituussuunnassa kolmeen osaan ja kunkin osan kehräsin samasta päästä aloittaen omalle rullalleen. Ideana oli tällä tavoin säilyttää väriraidat ehyinä. Ensimmäisessä vyyhdissä värit alkoivat alun jälkeen sekoittua, mutta toinen onnistui aika pitkälti suunnitelmien mukaan. Väri-iloittelun lisäksi tästä tuli juurikin oikean paksuista sukkalankaa. Kaikin puolin täydellistä. :) (Juu, tiedän kyllä, että pelkkä BFL tuskin kestää kovasti käyttöä, mutta jos unisukiksi...) Tämä lanka miellytti kehrääjää niin kovin, että on jo päässyt puikoille ja sukat ovat kohta valmiitkin. Tästä on tulossa isona Skewit.

Mitä: Navajo-kerrattu, 505 m / 157 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Itsevärjätty corridale

Tourin loppuun halusin tehdä lisää aluevaltauksia. Kutsuin Vyyhdin kylään ja yhdessä opeteltiin värjäämään kuitua. Happovärien voimalla valkoinen corridale muuntatutui ihan oikean näköisiksi sinisävyisiksi topseiksi. Niitä piti kovasti ihastella. "Nehän näyttävät ihan samalle kuin Etsyssä!" Corridale oli kivan ilmavaa emmekä edes onnistuneet huovuttamaan kuitua värjäyksen lomassa. Olipa iloista omaa värjäyskokeilua kehrätä. Siinä vierähti tunti jos toinenkin. Kun lopulta sain rullan kerrattua, niska ja hartiat uhkailivat sopimuksen irtisanomisella ja useammat yöunetkin olivat jääneet puoliksi välistä. Mutta onhan se kaunista lankaa.

Kaiken kaikkiaan Tour de Fleece oli hurjan hauska kokemus. Sain aikaiseksi aika lailla lankaa ja voitin yhden arvonnankin. Paljon tuli kokeiltua kaikkea uutta ja nyt pohdin vain, joko voi alkaa odottaa ensi kesää?

Seuraavaksi taas neulomuksia.

Neulisti

Rakkautta ilmassa

Serkkupoika meni naimisiin, enkä päässyt mukaan pirskeisiin työmatkan takia. Pöh. Se ei sentään estänyt osallistumasta lahjan tasolla, joten pistin puikoille jotain sopivan hattaraista ja romanttista.

Mitä: Love me knot / Alice Bell

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Vuorelman Veto, valkoinen + punainen, vaaleanvihreä + tummanvihreä, 36 + 52 g ja  42+66 g

Kokeilin ensimmäistä kertaa illuusioneuletta. Siinä oikeita ja nurjia silmukoita sekä kahta väriä vaihtelemalla saadaan aikaan kuvioita, jotka näkyvät vain tietystä kuvakulmasta. Suoraan edestäpäin katsottuna nämä siis saattavat näyttää ihan tavallisille raitasukille. Sopivan viistosta kulmasta taas näkee, että niissä on ihan selvästi sydämiä. Söpöys on siis sopivasti piilossa, joten käyvät myös sulhaselle tämmöiset sukat.

Suunnittelin käyttäväni tuota linkitettyä Love me knot -ohjetta, mutta se olikin suunniteltu hieman ohuemmalle langalle. Neuloin sukat lopulta omasta päästä ihan perussukkina varresta varpaisiin. Morsiamen sukkiin loin 56 s (kengänkoko 35-36) ja sulhasen sukkiin 64 s (kengänkoko 42). Jälkimmäisistä päädyin kuitenkin resorin jälkeen kaventamaan vielä 4 s pois, jottei niistä tullut aivan hehtaarisukkia.

Ohjeessa annettua kaaviotakaan en sitten pystynyt aivan hyödyntämään, kun paksummalla langalla sydämistä tuli hieman epämuodostuneita. Piti piirtää uusi. Idea kuitenkin oli siis tuosta ohjeesta, vain paksummalle langalle sovitettuna.

Jösses, miten söpöä. Sanonpa vaan. Paketointiinkin innostuin panostamaan. Vuorasin pahvilaatikon lahjapaperilla ja kääräisin sukat sen sisälle silkkipaperiin. Kortti on askarreltu leimojen ja vanhan kirppiskirjan tarpein.

Tässä vielä ohjeistus illuusioneuleeseen. Tätä voi soveltaa itse piirreltyihin kuvioihin helposti. Haluttu kuvio on siis se, joka neulotaan kontrastivärillä nurjin silmukoin, tässä punaisella. Pitää vain muistaa venyttää kuvioita, jotta ne valmiissa neuleessa ovat sopusuhtaisia. Tässä kaavio, jota minä käytin.

Neulisti

Kerran kesällä

Paikallinen ihkulankakauppa TitiTyy järjesti ensimmäistä kertaa kesämiitin (seuraava laitettiin heti tilaukseen). Me suuntasimme innolla paikalle.

Päivän aikana saimme mm. takoa sepän pajassa omat huivineulat. Se oli lystiä, ja seppä apupoikineen olivat melkoisen hurmaavia tapauksia. Sai takoa juuri niin itsenäisesti kuin halusi. Ja jos jotain ei uskaltanut tehdä itse, sai heittäytyä avuttomaksi. Lopuksi kuitenkin sai kehut siitä, että ihan itse takoi itselleen huivineulan.

Tässä meidän taidonnäytteemme:

Paikalle oli tullut neulojia ja kehrääjiä ympäri Suomen. Moni pääsi kokeilemaan rukkia ensimmäistä kertaa. Neulistilla oli etappi vauhdissa, sillä meneillään on Tour de Fleece, mutta siitä omaa postausta myöhemmin. Vyyhti pitäytyi turvallisesti neuleiden hellässä huomassa.

Pitääpä vielä tässä välissä hehkutella TitiTyyn kotipaikkaa, Toivolan vanhaa pihaa Jyväskylässä. Hurmaavaa vanhanajan henkeä kultaseppineen, ompelimoineen ja kahviloineen. Erityisesti kahviloineen. Monessako kahvilassa on vielä pöytiintarjoilu? Vinkkinä vielä, että kahvila Muistossa kannattaa ehdottomasti kokeilla omenalimonadia. Myös niiden, jotka eivät normaalisti limppareita tykkää litkiä. 

Seuraa riitti aamukymmenestä yöhön yhteen asti, jolloin päättyi Semmareiden keikka. Tämmöisiä tapaamisia lisää!

 

Neulisti & Vyyhti

Nuppu

Mitä: Ruusunen / oma ohje
Miten: Sukkapuikot 3.0 mm + virkkuukoukku 0.6 mm
Mistä: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering, 45 g + 450 8/o siemenhelmeä

Tätä huivia tehdessä opettelin neulomaan helmien kanssa. Ja siitähän jäi villitys päälle. Helmiä olisi nyt saatava joka paikkaan, joten innostuin suunnittelemaan pipon, jossa on n. 500 helmeä. (Juu, luitte oikein. Mutta odottakaapa vaan, kun joskus pääsen sen oikeasti suuruudenhullun suunnitelmani kimppuun!)

Pipossa on korkea pitsinen resori, lettipalmikot ja niiden välissä helmikuviot. Ohje on tulossa Kipakoiden ensi vuoden kalenteriin. Lankana käytin uutta tuttavuutta, Titityyn klubista tullutta silkkistä merinolankaa. Voi jösses, ollapa varaa neuloa tätä kaiken aikaa! Se oli niin rakkautta ensi silmäyksellä, että pääsi samantien puikoille. Pipoon käy kyllä mikä tahansa fingering-vahvuinen lanka.

Siitä sitten vaan kalentereita odottamaan. :)

Neulisti