Tour de Fleece 2013

Jos kehrääminen ei kuulu kiinnostuksen kohteisiin, voin jo tässä kohtaa kehottaa sulkemaan selainikkunan ja odottelemaan seuraavaa blogitekstiä. Tarjolla on nimittäin tarinaa kolmen viikon kehruu-urakasta.

Opettelin viime syksynä kehräämään. Kävin värttinäkehruukurssilla harjoittelemassa villan kanssa työskentelyä. Sain perintörukin, jonka opettelin rukkikurssilla kunnostamaan. Joulun jälkeen laitoin jo tilaukseen modernin pystyrukin aina Uudesta-Seelannista asti. Reissasin upouuden rukkini kanssa kahdessa retriitissä. Ja sitten kuulin Tour de Fleecestä.

Joka kesä samaan aikaan Ranskan ympäriajon kanssa järjestetään Tour de Fleece. Ideana on, että kun pyöräilijät Ranskassa polkevat, niin kehrääjät ympäri maailman polkevat rukkejaan. Tässä idea noin niin kuin suurin piirtein. Tour de Francehan kestää sitten kolme viikkoa ja sisältää vain kaksi lepopäivää. Sama juttu Tour de Fleecellä.

Tarkoituksena on siis kehrätä hirmuisia määriä ja pitää hauskaa. Sääntöjä on, mutta niitä ei ole pakko ottaa kovin vakavissaan. Tarjolla on tuhoton määrä erilaisin perustein muodostettuja joukkueita, joihin kukin saa omien halujensa mukaan liittyä. Joka päivän kehruun etenemisestä on tarkoitus ottaa kuvia ja postata ne joukkueittensa keskusteluketjuihin sekä kaikille yhteiseen päivittäiseen kuvaketjuun. Siinä sitä sitten joka päivä töiden jälkeen kehrätään ensin pari tuntia ja sen jälkeen kuolataan toisten kehruukuvia yöhön asti. Hirmuisen koukuttavaa.

Tourin tarkoituksena on myös haastaa itsensä. Esimerkiksi suomalaisten kehrääjien joukkueessa piti ilmoittaa tavoitteensa Tourilla. Päätin ottaa omiksi tavoitteiksini kehrätä kaikkina Tourin päivinä ja kokeilla värjätä itse villaa sekä tietenkin sitten kehrätä sitä. Tavoitteeni menivät pieleen urakan toiseksi viimeisenä iltana, kun allergialääke tainnutti minut ennen aikojaan ja unohtui kehrääminen siltä päivältä. Ensi vuonna aion selättää Tourin, mur!

Mutta sitten itse asiaan. Eli mitä sain Tourin aikana aikaiseksi:

Mitä: Navajo-kerrattua

Miten: Värttinällä

Mistä: Lanitium ex machinan merino

Aloitin ja päätin Tour de Fleecen värttinöiden, koska olin reissussa ilman rukkia. Ensi alkuun opettelin navajoimaan lennossa. Normaalisti ensin kehrätään säie kokonaan valmiiksi ja lopuksi kerrataan. Tällä tekniikalla kehrätään säiettä pieni pätkä, jonka jälkeen se kerrataan heti. Sitten kehrätään seuraava pikku pätkä ja kerrataan se jne. Olipa hauskan näköistä, kun tuli heti valmista lankaa. Tätä tein vain pikkuruisen vyyhdin ja siirryin heti tilaisuuden tulleen rukin ääreen. Lennossa kertaamisesta löytyy hyvä opasvideo täältä.

Mitä: Navajo-kerrattu, 216 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Lanitium ex machinan merino/tencel 50/50 värissä Seaweed

Tourin varsinaisen polkemisurakan tulin tietämättäni aloittaneeksi suoraan vuoriosuudesta. Olin päättänyt uskaltautua kokeilemaan merino-tekokuitusekoitusta. Ajattelin, että siitä saa kestävää sukkalankaa ja eihän tuo nyt niin vaikeaa voi olla. Väärin! Kehrääminen oli enemmän kuin haastavaa, suorastaan tuskallista. Kuitu oli hirvittävän vaikeaa; yhtä aikaa liukasta ja tahmeaa. Se katkeili vähän väliä ja noin liukasta ei saanut sitten millään liitettyä takaisin yhteen sen katkettua. Myös kertaaminen takkuili ja valmiissa langassa onkin useampia solmuja ja se on muutenkin mahdottoman epätasaista. Tuossa kuvassa se näyttää kyllä siistiltä, mutta älkää antako hyvän kuvakulman hämätä, en kehtaisi tätä kenellekään lahjoittaa. Ehkä tästä vielä itselle nilkkasukat tulee tehtyä.

Mitä: 3-säikeinen, 431 m / 103 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Spun Right Round BFL värissä Liqorice

Seuraavaksi työn alle pääsi tämän Tourin ehdottomasti onnistunein kokeilu. Minulla oli ihanan räikeän väristä pehmokuitua, josta halusin kokeilla tehdä aitoa 3-säikeistä. Jaoin kuidun alkuun kahtia, jotta saisin suoraan kehrättyä kaksi erillistä kerää ja voisin neuloa niistä sitten sukat varpaista varteen ja saada kaiken langan käytettyä. Kummankin puolikkaan jaoin pituussuunnassa kolmeen osaan ja kunkin osan kehräsin samasta päästä aloittaen omalle rullalleen. Ideana oli tällä tavoin säilyttää väriraidat ehyinä. Ensimmäisessä vyyhdissä värit alkoivat alun jälkeen sekoittua, mutta toinen onnistui aika pitkälti suunnitelmien mukaan. Väri-iloittelun lisäksi tästä tuli juurikin oikean paksuista sukkalankaa. Kaikin puolin täydellistä. :) (Juu, tiedän kyllä, että pelkkä BFL tuskin kestää kovasti käyttöä, mutta jos unisukiksi...) Tämä lanka miellytti kehrääjää niin kovin, että on jo päässyt puikoille ja sukat ovat kohta valmiitkin. Tästä on tulossa isona Skewit.

Mitä: Navajo-kerrattu, 505 m / 157 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Itsevärjätty corridale

Tourin loppuun halusin tehdä lisää aluevaltauksia. Kutsuin Vyyhdin kylään ja yhdessä opeteltiin värjäämään kuitua. Happovärien voimalla valkoinen corridale muuntatutui ihan oikean näköisiksi sinisävyisiksi topseiksi. Niitä piti kovasti ihastella. "Nehän näyttävät ihan samalle kuin Etsyssä!" Corridale oli kivan ilmavaa emmekä edes onnistuneet huovuttamaan kuitua värjäyksen lomassa. Olipa iloista omaa värjäyskokeilua kehrätä. Siinä vierähti tunti jos toinenkin. Kun lopulta sain rullan kerrattua, niska ja hartiat uhkailivat sopimuksen irtisanomisella ja useammat yöunetkin olivat jääneet puoliksi välistä. Mutta onhan se kaunista lankaa.

Kaiken kaikkiaan Tour de Fleece oli hurjan hauska kokemus. Sain aikaiseksi aika lailla lankaa ja voitin yhden arvonnankin. Paljon tuli kokeiltua kaikkea uutta ja nyt pohdin vain, joko voi alkaa odottaa ensi kesää?

Seuraavaksi taas neulomuksia.

Neulisti