Mitä isot edellä

Näitä näkyi ilmestyvän kuin sieniä sateella, niin lähdinpä minäkin trendikämmekkäisiin. 

Mitä: Kujeillen / Tiina Kuu

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm  

Mistä: Hopeasäie Cash, 28 g 

Tein viime jouluna Vyyhdille lahjaksi tämmöisen pipon. Lankaa jäi silloin yli ja nyt ajattelin, että se voisi justiinsa riittää synttärilahjaksi pikkuruisiin kämmekkäisiin pipon kaveriksi. Näitä Kujeillen kämmekkäitä on näkynyt blogeissa useampikin ja malli tuli heti mieleeni.

Ohjetta oli helppo muokata niin, että lanka varmasti riittäisi. Jätin ennen peukalokiilaa yhden kuviotoiston tekemättä ja lanka riitti mainiosti. Toisena muokkauksena halusin tehdä peukaloihin samanmittaiset ainaoikeinreunukset kuin muuallakin kämmekkäissä.

Yksinkertaista ja niin kaunista. Tosin täytyy sanoa, että vaikka kuvio näyttää nerokkaan yksinkertaiselta, niin itse en ikinä keksisi näin kauniita palmikkokiemuroita. Nyppyjen tekeminen osoittautui hieman haastavaksi, kun niissä neulotaan 7o yhteen. Ehdin jo yhden rakkaan ruusupuisen sukkapuikkoni poikkaista, kunnes lopulta annoin periksi ja siirryin virkkuukoukkuun. Senkin kanssa sai olla tarkkana, että varmasti tulee poimineeksi kaikki. Muutamaa karkulaista jouduin metsästämään jälkikäteen, mutta hienot tuli.

Tätä lankaa olen kehunut aiemminkin, mutta voihan kašmir! Kämmekkäät tuntuivat niin mahtavalta käsissä, etten meinannut malttaa antaa niitä päivänsankarille.

Neulisti

Mitalisijat

Rakas blogimme täytti syyskuussa 2 vuotta. Juhlan kunniaksi järjestimme kilpailun, jossa pyysimme ehdotuksia, miten voisimme juhlistaa tapausta. Tarkoituksena oli palkita vain paras, mutta ehdotukset olivat niin mainioita, jotta päädyimme lopulta lahjomaan kolme lukijaa.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla ovat ensimmäisenä ja toisena kommentoineet Santramaikki ja Kesänaapuri.

Santramaikki: "Ehdotuksenani on, että otatte lankakylvyn. Kaikki langat lattialle ja sukellatte sekaan. Iholla voi tuntea lankojen pehmeyden ja silmillä niiden kauneuden, ehkäpä nenäkin haistaa aidon villan tuoksun. Onnea päiväänne!"

Me innostuimme ajatuksesta ja päätimme nostaa hieman panoksia. Siirsimme kylvyn tilanteen arvokkuuden vaatimalle tasolle sopivampiin puitteisiin.

Kiitoksia vain hyvin ymmärtäväisille ystäville kylpyammeen lainasta. Kylpyhetken toteutuspäiväksi osui vielä kätevästi "I love yarn" -päivä, joten sitäkin tuli juhlittua samalla.

Kesänaapurin ehdotus iski täysillä vanhaan höpsismin ystävään.

Kesänaapuri: "Mä ehdottaisin rändömlankakaupparetkeä! Listaatte sopivalta etäisyydeltä kaikki lankakaupat missä ette oo koskaan käyny, ja sitten arvotte satunnaisgeneraattorilla vierailukohteen. Vaihtoehtoisesti lähdette ajamaan johonkin suuntaan ja aina risteyksessä heitätte kolikkoa kumpaan suuntaan. Kun eka kylä lankakaupan kanssa tulee vastaan, olette perillä ;) Seikkailunhenkisyyttä peliin! :)"

Tällainen reissu tuli tehtyä:

Lankamatkareitti: Muurame–Jyväskylä–Keuruu–Parkano–Kurikka–Seinäjoki–Kokkola–Oulu–Kajaani–Kuopio–Nurmes–Lieksa–Joensuu–Kitee–Savonlinna–Parikkala–Lappeenranta–Kouvola–Heinola–Jyväskylä

Ihan joka risteyksessä emme alkaneet kolikkoa heittämään, mutta arvoimme kunkin kohtuullisen kokoisen paikkakunnan osalta, mihin suuntaan seuraavaksi mennään. Lankakaupat etsimme Ravelryn uutukaisella Road Trip Plannerilla.

Neulisti lähti Muuramesta Jyväskylään Vyyhtiä hakemaan ja pysähtyi matkalla Pikkulinnassa.

Lankaostosten jälkeen kävimme Keuruulla ihastelemassa vanhaa puukirkkoa.

Keuruulta ajelimme panssarivaunulla Parkanoon, mutta totesimme kuitenkin auton mukavammaksi matkustustavaksi ja käänsimme nokan kohti Kurikkaa.

Kurikassa katselimme poikia, mutta eipä löytynyt sellaisia, joilla olisi ollut punaiset resorit ja pislaipiiput. Seinäjoella kävimme laulamassa parit tangot ja hoidimme lankaostokset Kokkolan Taito-Shop Kankurissa. Sieltä suuntasimme Ouluun, jossa vierailimme käsityöliike Somikissa.

Oulusta ajoimme Kajaaniin, missä olimme kylttyrellejä ja vierailimme Elias Lönnrotin ja Eino Leinon asuintalossa. Kuopiossa piti tietysti käydä Puijon tornilla, mutta saimme ravitsemusta myös käsityöläisen sielulle ja ruumiille vieraillessamme Napissa ja Nauhassa.

Seuraava määränpäämme oli Nurmes, jossa kävimme tutustumassa Bomban taloon ja muuhun karjalaiskylään. Sieltä suuntasimme Lieksaan, missä hyppäsimme autolauttaan ja kävimme ihailemassa Kolin kansallismaisemaa. Joensuussa Joen langassa saimme taas täydennystä varastoihimme.

Kiteellä kävimme, mutta emme silti yrittäneet pelata pesäpalloa. Savonlinnassa kuuntelimme oopperajuhlien kaikuja Olavinlinnassa. Parikkalassa vierailimme patsaspuistossa ja kävimme kurkkaamassa rajan yli Venäjälle. Lappeenrannassa koimme taas pakottavaa langanostotarvetta, joten oli tietenkin aika poiketa Tuuliviirissä. Kouvolassa kävimme huvittumassa Tykkimäellä. Heinolassa etsimme apulantaa, mutta se haisi niin pahalle, että jatkoimme äkkiä eteenpäin. Seuraava arpa heittikin meidät takaisin Jyväskylään, jossa kävimme vielä ottamassa tasoittavat TitiTyyssä.

Yhteensä kilometreja kertyi 1880. Olipa reissu!

Toisena vaihtoehtona kisaan sai osallistua lähettämällä kuvan siitä, miten hurjat bileet itse oli pitänyt kotona blogisynttäreidemme kunniaksi. Tällä lankakaulakorututoriaalilla kolmas palkinto lähtee Hannelle. Vai menisikö tarkemmin ottaen Hannen kissalle? :)

1. Valitse sopiva lanka. Unto valitsi langaksi ihanan rouhean luonnonruskean karstalangan.

2. Riehu langan kanssa, pyri hajottamaan kerää mahdollisimman paljon.

3. Riehu vähän lisää, yritä heitellä lankaa ympäriinsä, ja pyri erityisesti kieriytymään siihen. Tarvittaessa pyydä apua perheen toiselta kissalta.

4. Ihana, kaulaa koristava (ja myös hieman tassujen ympärille kiertyvä) lankakoriste on valmis. Juhlinta voi alkaa!

(5. pyydä lähintä ihmistä irrottamaan koriste kaulalta, ennen kuin kuristut siihen).

Tulevien vuosien neuleseikkailuja odotellessa,

Neulisti & Vyyhti

Lokakuun seitsemäs päivä

 

Isä popsii

porkkanoita,

äiti paikkaa saappaan.

Kourallisen

puolukoita

kattilasta kaappaan.

Kohta istun

kirjastossa

hiljaa niin kuin hiiri.

Edessäni laajeneva

ihmiselon piiri.

(Jukka Itkonen: Lokakuun seitsemäs päivä)

Mitä: Kerrera for Kids / Gudrun Johnston

Miten: Pyöröpuikot 5,5 mm

Mistä: Cascade Yarns Cascade 220, 160 g + 5 nappia

Halusin tehdä Nöttöselle synttärilahjaksi villatakin. Ihan syntymäpäiväksi se ei ehtinyt, mutta valmistui juhlistamaan ihanan arkista lokakuun seitsemättä päivää.

Tämän mallin myötä tuli taas tutustuttua uuteen tekniikkaan, nimittäin tupla-ainaoikeaan (double garter stitch), jolla villatakin reunat on neulottu. Hetki meni, ennen kuin aivot oppivat tekemään tuplakieputuksia, mutta muutaman kerroksen jälkeen se lähti jo sujumaan. Minun tiukalla käsialallani tupla-ainaoikeaa ei varsinaisesti ole mukava tehdä, mutta jälki on nättiä. Ja jos tekeminen on ajoittain nihkeää, niin purkaminen se vasta ikävää hommaa onkin. Eräänä iltana väsyneenä hämärässä neuloessa olin saanut huomaamattani niin uskomattoman rumaa ja reikäistä jälkeä aikaiseksi, että sitä ei voinut katsoa läpi paksumpienkaan sormien. Olin lopulta niin solmussa silmukoitteni kanssa, että oli pakko purkaa oikein kunnolla. Onneksi paksusta langasta pientä tehdessä työ edistyy kuitenkin mukavaa tahtia ajoittaisista lipsahduksista huolimatta.

Uusi villatakki päällä ja kokonaisen vuoden kokemuksella on pikku Nöttösen hyvä lähteä laajentamaan elon piiriä.

Iloista lokakuuta toivottaen

Vyyhti

Vyyhdin ompelukoulu tumpeloille: neppareiden kiinnittäminen

Elokuussa valmistui pikku-Nöttöselle ihkaensimmäinen itse ommeltu paita. Tätä en enää lähtenyt kaavoittamaan itse, sillä hihojen onnistuminen epäilytti sen verran paljon. Tällä kertaa ei siis tule paidan ohjetta, mutta kuitenkin ohjeet nepparien kiinnitykseen. Ehkä meitä on muitakin, joille se ei aina ole ihan lastenleikkiä...

Mitä: Trikoopaita / Suuri käsityö 2/2013
Miten: Saumurilla ja ompelukoneella
Mistä: Raidallinen ja valkoinen trikoo (Kestovaippakauppa), resori (Eurokangas) ja Prymin 8 mm metalliset nepparit

Paidan kaula-aukossa on samanlaiset nepparikiinnitykset molemmin puolin. Poikkesin ohjeesta useammassakin kohdassa. Laitoin nepparit suoraan resoriin enkä tehnyt erillisiä napituksen alavarakappaleita. Hihoissa on käänteiden sijaan reilut resorit. Helmakäänteen ompelin yksinkertaisella ompeleella, sillä vanha koneeni ei meinannut millään selvitä ohuesta trikoosta. Peitetikkisaumurista haaveillen... Sekä noista ihanista kesäpäivistä, kun ulkona tarkeni paljain varpain.

Vyyhdin ompelukoulu tumpeloille, osa 3: Nepparit

Nepparien kiinnittämistä varten ei välttämättä tarvitse vasaraa kummempaa työkalua, mutta huomattavasti helpommin toimitus käy nepparipihdeillä, tai jos oikein haluaa hifistellä, niin pressillä.

Yhtä nepparia varten tarvitaan neljä osaa: kaksi kantaa, jotka tulevat ulkopuolelle, sekä uros- ja naaraspala, jotka ovat ne osat, joista neppari kiinnitetään. Urospalassa on tappi, joka menee naaraspalan koloon. Kannat ovat ne osat, jotka eivät ole uroksia eivätkä naaraita. Ne voivat olla samannäköiset tai sitten uros- ja naaraskappaleelle on kummallekin oma kanta.

Jotkut nepparit, kuten yllä olevat Prymin muovinepparit, kiinnitetään suoraan kankaaseen. Uros- ja naaraspalassa olevat hampaat vääntyvät kantakappaleissa oleviin uriin niin, että osat jäävät kiinni toisiinsa ja (toivottavasti) kestävät nepparin avaamisen aiheuttaman vedon. Näiden nepparien kiinnittäminen on hyvin suoraviivaista.

Vasemmalta oikealle: rei'ityskappaleet; nepparin osat ja näiden kiinnittimet; nepparipihdit.

Jotkut nepparit, kuten raitapaidassa käytetyt Prymin 8-milliset metallinepparit, vaativat hieman enemmän työtä. Ennen nepparin osien yhteen liittämistä tulee kiinnityskohtaan tehdä reikä kaikkien kangaskerrosten läpi.

Vasemmalta: työkalupidike, nepparin osien pidikkeet (työkalut), naaraskappale (yllä) ja kantaosa sekä vasaran käyttöohjeet.

Nepparin puoliskojen paikat voi olla hyvä merkitä etukäteen. Jos nepparit kiinnitetään vasaran avulla, osat kohdistetaan pakkauksessa mukana tulevalla läpyskällä eli työkalupidikkeellä. Joissakin malleissa läpyskään liitetään erilliset nepparin osien pidikkeet, jotka pitävät nepparin osat paikoillaan; toisissa malleissa nepparin osat laitetaan suoraan pidikkeeseen. Läpyskän puoliskot asetetaan haluttuun kohtaan kankaan molemmin puolin siten, että nepparin kantaosa jää näkyvälle puolelle ja uros/naaraskappale sisäpuolelle. Sitten vain vasaroidaan reippaasti, jotta osat painuvat kunnolla yhteen. Käsittely toistetaan nepparin toiselle parille ja jälleen huolehditaan, että kantaosa tulee ulospäin ja naaras/uros sisäpuolelle. Pihtejä käytetään muuten samoin, mutta osien kiinnittämiseen riittää yksi voimakas rutistus. Huolehdi, että nepparin osat ovat varmasti kunnolla kiinni toisissaan. Jos kiinnitys jää liian heikoksi, parhaassa tapauksessa puoliskot irtoavat, kun nepparia avataan; pahimmassa tapauksessa ne repivät kankaan mennessään. Jos neppari jää väärään kohtaan tai muuten huonosti, sen voi poistaa ja yrittää uudelleen uusilla osilla. Helppoa ja mukavaa osien irrottaminen ei välttämättä ole.

Loppuun vielä kuvalliset ohjeet raitapaidassa käytettyyn Prymin kannellisten pikkunepparien kiinnittämiseen. Niissä on niin monia eri kappaleita ja kiinnitysosia ja rei'ittimiä, että tällä ompelijalla meinasi paketin ohjeista huolimatta mennä sormi suuhun.

 

Kuten jo edellä mainittiin, nämä pikkunepparit vaativat kankaan rei'ittämisen ennen nepparin osien kiinnittämistä. Rei'ittimen osista toisessa on pieni ympyrän mallinen lävistin ja toisessa tasainen metallinen alusta, kiekko, jota vasten lävistin painetaan. Kappaleet kiinnitetään pihteihin tai työkalupidikkeeseen (eli siihen mukana tulevaan läpyskään) ja reikä painetaan halutun nepparin paikan keskelle. Varo, ettei reikä jää liian reunaan – kangas saattaa lähteä purkautumaan, kun neppariin kohdistuu vetoa sitä avattaessa.

Vasemmalla jousiosa ja sen pidike, oikealla hattu ja sen pidike.

Ylhäällä hattu, alhaalla jousiosa.

Nepparin osien kiinnittämisen järjestyksellä ei ole väliä. Tässä kiinnitetään ensin naaraspuoli eli jousiosa ja hattu. Huolehdi, että otat oikean pidikkeen kullekin osalle. Kiinnitä pidikkeet pihteihin/työkalupidikkeeseen ja sitten osat omiin pidikkeisiinsä. Aseta nepparin osat niin, että jousiosa jää sisäpuolelle ja hattu näkyvälle puolelle. Purista osat tiukkaan yhteen pihdeillä tai hakkaa kiinni vasaralla. Jos osat eivät mene tiiviisti yhteen, voit vielä yrittää tiukata niitä. Jos ne jäävät löysästi, on parempi purkaa ja kokeilla uudestaan uusilla osilla.

Vasemmalla kuula ja sen pidike, oikealla niitti ja sen pidike.

Ylhäällä niitti, alhaalla kuula.

Uroskappale koostuu kuulasta ja niitistä. Nämä kiinnitetään samoin pidikkeisiinsä ja puristetaan/hakataan tiukasti kiinni. Huolehdi, että kuula tulee sisäpuolelle jousiosaa vastaan ja niitti ulkopuolelle.

Ylhäällä jousiosa, alhaalla kuula.

Kun nepparin osat ovat paikallaan, testaa vielä, että ne kestävät avaamisen ja sulkemisen. Jos osat ovat liian löysällä ja venyttävät reiän, voit kokeilla poistaa nepparin ja ommella reiän käsin pienemmäksi. Vaihda sitten tilalle uudet osat ja huolehdi, että ne pysyvät tiukasti kiinni. Jos reikä ei ole päässyt kasvamaan liian suureksi, jää reikä ja ommel tiiviisti kiinnitetyn nepparin sisään.

Mukavia nepittelyhetkiä toivotellen

Vyyhti