Lokakuun seitsemäs päivä

 

Isä popsii

porkkanoita,

äiti paikkaa saappaan.

Kourallisen

puolukoita

kattilasta kaappaan.

Kohta istun

kirjastossa

hiljaa niin kuin hiiri.

Edessäni laajeneva

ihmiselon piiri.

(Jukka Itkonen: Lokakuun seitsemäs päivä)

Mitä: Kerrera for Kids / Gudrun Johnston

Miten: Pyöröpuikot 5,5 mm

Mistä: Cascade Yarns Cascade 220, 160 g + 5 nappia

Halusin tehdä Nöttöselle synttärilahjaksi villatakin. Ihan syntymäpäiväksi se ei ehtinyt, mutta valmistui juhlistamaan ihanan arkista lokakuun seitsemättä päivää.

Tämän mallin myötä tuli taas tutustuttua uuteen tekniikkaan, nimittäin tupla-ainaoikeaan (double garter stitch), jolla villatakin reunat on neulottu. Hetki meni, ennen kuin aivot oppivat tekemään tuplakieputuksia, mutta muutaman kerroksen jälkeen se lähti jo sujumaan. Minun tiukalla käsialallani tupla-ainaoikeaa ei varsinaisesti ole mukava tehdä, mutta jälki on nättiä. Ja jos tekeminen on ajoittain nihkeää, niin purkaminen se vasta ikävää hommaa onkin. Eräänä iltana väsyneenä hämärässä neuloessa olin saanut huomaamattani niin uskomattoman rumaa ja reikäistä jälkeä aikaiseksi, että sitä ei voinut katsoa läpi paksumpienkaan sormien. Olin lopulta niin solmussa silmukoitteni kanssa, että oli pakko purkaa oikein kunnolla. Onneksi paksusta langasta pientä tehdessä työ edistyy kuitenkin mukavaa tahtia ajoittaisista lipsahduksista huolimatta.

Uusi villatakki päällä ja kokonaisen vuoden kokemuksella on pikku Nöttösen hyvä lähteä laajentamaan elon piiriä.

Iloista lokakuuta toivottaen

Vyyhti