Persus edellä puuhun

Hulluilla on halvat huvit, mutta idiootit saavat vain päänsäryn. Yksi idiootti ilmoittautuu täällä, hep.

Mitä: Francie / Rebekkah Kerner

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Lanitium ex machina, 144 g

Olen joskus kymmenisen vuotta sitten neulonut veljen vaimolle ylipolvensukat. Tuossa viime vuoden puolella käly rohkaistui vihdoin vihjailemaan, että voisi mieluusti ottaa uudet - vanhat kun ovat olleet jo vuosia rikki, puhki ja entiset. Minä lupasin sellaiset tämän vuoden aikana urakoida ja nopsana likkana sain ne valmiiksi jo muutama kuukausi ennen vuoden vaihtumista.

Koska polven ylittävät sukat syövät melkoisesti lankaa, kaivelin varastosta, mitä lankaa minulta löytyisi kahden vyyhdin verran. Vaikka yleisesti ottaen pidän lanitiumin langoista tämä nimenomainen väri sattuu silmiini, koska on ihan liian kirjava. Kälylle sen kuitenkin arvelin passaavan, joten tässäpä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kirjava lanka edellytti simppeliä mallia ja olin jo useamman vuoden haaveillut joskus neulovani hauskasta, kujeillen kulkevasta joustinneuleesta koostuvat Francie-sukat. Ostin ohjeen ja aloin välittömästi katua valintaani. Halusin ehdottomasti neuloa sukat varpaista varteen, koska siten niitä olisi helpompi sovitella ja langanmenekkiäkään ei tarvitsisi miettiä. Paitsi, että ohje oli kirjoitettu varresta varpaisiin. Ja tosiaankin, kirjoitettu. Ohjeesta ei löytynyt kaavion kaaviota, jonka olisin voinut tarkoituksiini heittää ylösalaisin, vaan kaikki sinne tänne loikkivat kuviot oli kirjoitettu sanoin.

Jos etten ole sattuneet kokeilemaan ja tiedä, kuinka hauskaa on yrittää kääntää neljää-viittä erilaista kavennusta ja lisäystä ylösalaisin, niin voin kertoa: En suosittele! Jouduin vähän väliä tutkailemaan ravelrysta sukan kuvia suurennuslasin avulla, kun yritin selvittää, mitä missäkin kohtaa piti tehdä. Nyrjäytin aivoni pahemman kerran pähkäillessäni jalkaterän kuvioita, mutta selvisinpä lopulta. Varressa sentään oli toistuva kuvio, joten hetken aikaa sain hengähtää. Paha vaan, että lopulta minun oli pakko alkaa lisäämään silmukoita pohjetta varten ja siinä kohtaa sain viimeistään nakata ohjeen menemään. Lopun matkaa keksin kuviot sukkien takana omasta päästä ja epäilemättä kehittelin matkan varrella itselleni useamman kuin yhden harmaan hiuksen. Polven korkeudelle päästyäni annoin periksi ja tikuttelin loput ihan tavallisena 2o, 2n -joustimena. Huh huh. Jos kaikesta muusta typeryydestä näissä sukissa itseäni soimaan, niin siitä sentään ansaitsen kehut, kun neuloin molemmat sukat yhtä aikaa. Siitä se vasta murheenkryyni olisikin revennyt, jos olisi pitänyt toisen sukan kohdalla tutkia ensimmäisestä, että mitäs täällä on tehty.

Sukkien nimi, Francie, on peräisin kirjasta Brooklynissa kasvoi puu. Suunnittelijan mukaan nuo puikkelehtivat joustinneuleet kuvaavat puun oksia tai juuria, kumminkohan päin tuo olikaan. Ihan vaan, jos mietitte, mistä blogiotsikko tuli.

Nyt jotain rentouttavaa neulomusta, kiitos!

Neulisti

Hurjista hurjin viikko

Tässä on vieläkin ihan ymmyrkäisenä kaikesta ihastuksesta, jännityksestä ja uusista opituista asioista. Tällä viikolla on jo aika monesta blogista saanut lukea, miten en suinkaan ole ainoa aikuinen nainen, jonka sisällä asuu jännityksestä sekaisin menevä pieni fanityttö. Pääsin siis tällä viikolla tapaamaan kahta suuren maailman neulesuunnittelijasankaria, hurmaavan hullua Stephen Westiä ja uskomattoman nerokasta Ysolda Teaguea.

Neuleidolini vierailivat tällä viikolla sekä Tampereella Lankakauppa Kerässä että täällä meidän kulmilla Titityyssä pitämässä useita kursseja. Halusin ehdottomasti käydä yhden (tai oikeasti kaikki, mutta vähintään yhden) kummankin pitämän kurssin.

Ensimmäiseksi pääsin keskiviikkona Stephen-sedän huivikurssille. Tarjolla oli vaikka mitä värinkäyttö- tai asustekurssia, mutta jättinössykkänä päädyin Top down shawl workshoppiin. Pelkäsin pahoin, että Colorplay the Westknits way olisi saattanut järkyttää epäväreihin mieltyneitä silmiäni.

Mietin hiukan etukäteen, että saanko kurssista muuta kuin valtavasti viihdearvoa irti, kun olen kuitenkin aika paljon huiveja neulonut. Vaan opin vaikka mitä! Kurssilla käytiin läpi erilaisia tapoja tehdä lisäyksiä ja niiden vaikutusta huivin ulkonäköön ja muihin ominaisuuksiin.

Stephen esitteli omia huivejaan ja kertoi, miten niiden muoto on syntynyt. Vaikka olen periaatteessa aina tiennyt, mitä lisäykset ja lyhennetyt kerrokset saavat aikaan, niin tämä avasi silmiä ihan uudella tavalla ymmärtämään, miten esimerkiksi lisäysten tahtia muuttamalla saa tehtyä haluamansa mallisen huivin. Stephen myös kertoi, miten useampikin hänen hauskanmallisista huiveistaan on syntynyt sen tuloksena, että kesken tavanomaisen kolmiohuivin hän on kyllästynyt ja päättänyt alkaa tekemään lisäyksiä siellä, täällä ja tuolla. Tehtiinpä kurssilla myös oma minimittainen harjoitushuivi, johon tekniikoita testailtiin. Omastani tuli sen verran kiva, että taitaa jossain vaiheessa kehkeytyä ihan aikuiseksi huiviohjeeksi.

Vielä palatakseni kurssin viihdearvoon, saimme mm. nauttia Stephenin tanssista, jolla mies selitti lyhennettyjen kerrosten tekniikkaansa. Tästä pienen pätkän voi nähdä tämän linkin takaa. Stephen oli kerrassaan hurmaava ja valloittava persoona. Ja kun muutaman tunnin haltioissani kuuntelin eri huivimallien tarinoita, innostuin minäkin värittömyysvillityksestä ja muusta nössöilystäni huolimatta ostamaan mukaani muutaman huiviohjeen ja ilmoittautumaan ravelryssä pian alkavaan mysteeriKAListeluun.

Keskiviikon viihdepläjäyksen jälkeen perjantaina oli vuorossa  armotonta matematiikkaa. Osallistuin Ysoldan Beyond the raglan -kurssille, joka oli huisin inspiroiva viisituntinen infopaketti neulomiseen liittyvästä laskemisesta.

Kurssilla käytiin läpi syitä, miksei perinteinen raglanhiha useinkaan ole paras ratkaisu ja opeteltiin kasa vaihtoehtoja sille. Jokainen sai myös harjoitella istutetun hihan saumattomasti neulomista ylhäältä alaspäin pikkuruisen treenipaidan kanssa.

Lisäksi luvassa oli useamman tunnin matikkaluento siitä, miten otetaan itsestä tarvittavat mitat ja lasketaan kaikkiin juuri opittuihin hihamalleihin tarvittavat lisäykset, kuinka usein niitä tehdään ja minne ne sijoitetaan. Ysolda uhittelikin, että kurssin päätyttyä aivomme luultavasti valuvat vasemmasta korvasta ulos (mysteeriksi jäi, miksi juuri vasemmasta).

Tämä jälkimmäinen kurssi oli ihan rankka istunto työpäivän päätteeksi, mutta loputtoman inspiroiva. Olen yhden paitamallin suunnitellut ja laskenut siihen useamman koon. Silloin tein kaiken omasta päästä ja luultavasti vaikeimman kautta. Mielessä on pitkään muhitellut ajatus takkimallista, joten nyt onkin hauska päästä pistämään perjantain opit käytäntöön, kunhan saan muutaman keskeneräisen työn ensin jaloista pois.

Kurssien sisällöt tiivistyivät erinomaisesti pyytämissäni nimmareissa. Stephen kirjoitti minulle "Happy knitting, Stephen West" ja Ysoldan terveiset olivat "Happy calculating, Ysolda Teague". Kyllä nyt pää pursuilee ideoita ja suuria suunnitelmia.

Neulisti

Sammakkoprinsessa

Kun kavereille tupsahtelee perheenlisäystä, niin ihan mahdottoman paljon ei tarvitse vihjailla, kun on jo projektia puikoilla. Tällä kertaa vanha opiskelutoveri tilasi toiselle vanhalle opiskelutoverille sammakkoteemaisen vauvan setin. Sitäpä oli hauska yhdessä Vyyhdin kanssa pohdiskella.

Mitä: Claudine Layered Top and Dress / Lisa Chemery

Miten: Pyöröpuikko 

Mistä: BC Garn Alba + jämälankoja, 60 + 24 g

Päädyttiin siihen, että minä neulon mekon ja askartelenpaskartelen siihen jonkin teemaan sopivan koristuksen. Jos mekko näyttää etäisesti tutulta, se voipi johtua siitä, että neuloin joitakin vuosia sitten näitä muutaman joululahjoiksi pienille rinsessoille. Mitäpä sitä hyvää mallia vaihtamaan. Jännä sinällään, sillä aikuisten neuleissa juuri mikään ei tunnu niin vastenmielisen tylsältä ajatukselta kuin se, että neuloisi jo kerran toteutetun mallin uudelleen.

Tällä mallilla saa aikaan somia mekkoja, mutta mikäli iso kasa pääteltäviä langanpäitä tuntuu luotaantyöntävältä mielikuvalta, siinä tapauksessa en voine suositella. Mallissa neulotaan ensin ylhäältä alaspäin tässä vaaleammalla vihreällä toteutettu mekko. Yläosa on ainaoikeaa, mekossa on raglanhihat ja hihojen nirkkopäättely on suloinen yksityiskohta. Tähän asti homma on vielä hauskaa. Vaan seuraavaksi poimitaan kontrastivärillä silmukat hihasuista ja neulotaan varsinaiset hihat. Langanpäitä. Sen jälkeen poimitaan kaula-aukosta silmukoita ja neulotaan kauluksen vasen puoli. Langanpäitä. Sitten tehdään samalla tapaa kauluksen oikea puoli. Langanpäitä. Ja sitten, mikäli on päättänyt paskarrella mekkoon jonkin koristuksen, niin (joko arvaatte?) langanpäitä (aivan oikein). Päätteleminen ei ole mielipuuhaani, mutta onhan se selvää, että vaivannäöllä saa nättiä vaatetta aikaiseksi.

Tein mekon ohjeen mukaan ja lopuksi virkkasin sammakon ihan omasta stetsonista tempaisten. Miehen ensimmäinen kommentti oli kylläkin "Ah, Angry birds -mekko!" Ei nyt ihan sitä, mitä haettiin. Mielleyhtymä voi kyllä hyvinkin olla peräisin siitä, että ihan samasta langasta virkkasin aikoinaan veljenpojalle änkkärisetin. Toivottavasti tämä ei tuo sammakkoprinsessasetin saajalle mieleen pieniä vihreitä porsaita.

Mitä: Saartje's Bootees / 

Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm

Mistä: BC Garn Alba, 12 g

Pesemisen helpottamiseksi Vyyhti ehdotti, että neulottaisiin koko paketti puuvillasta. Täytyy sanoa, että näin pehmoista ja muutenkin miellyttävän tuntuista puuvillaa en olekaan ennen puikoilleni saanut. Koska minulla ei kuitenkaan ole juuri nyt tiedossa tarvetta räikeän vihreälle puuvillalle ja sitä mekosta jäi yli, päätin tehdä pakettiin myös pikkiriikkiset tossut.

Olen pitkään suunnitellut neulovani jollekin pikkuiselle söpöäkin söpömmät Saartjen tossut. Vaan olinpa tyrmistynyt, kun selvisi, että ne neulotaan tasona ja saumojen ompelemista sekä napinläpiä varten jätetään jokaiseen mahdolliseen mutkaan ja niemennotkoon holtittoman pitkiä langanpäitä roikkumaan. Ei hyvä.

Tein ensimmäisen tossun ohjeen mukaan, mutta katsokaa nyt tuota langanpäiden määrää. Puhumattakaan siitä, ettei paksu sauma tossun pohjassa voi tuntua kovin mukavalta pikkuihmisen jalassa. Niinpä neuloin toisen ja kolmannen tossun saumattomasti.

Ohjeen muokkaaminen saumattomaksi on ihan helppoa: Luodaan vain silmukat Judy's magic cast on:lla (16s ensimmäiselle ja 15s toiselle puikolle, yhteensä se ohjeen mukainen 31s). Koska tossut ovat ainaoikeaa, suljettuna neuleena neuloessa pitää neuloa joka toinen kerros oikein ja joka toinen kerros nurin. Tämä sujuu muun ohjeen kannalta vaivattomasti, kun aloittaa työn nurjalla kerroksella. Napinläpiä ei tarvitse myöskään tehdä langanpäistä. Itse tein ne virkkaamalla tossun nauhojen päihin seitsemän ketjusilmukan mittaisen lenkin.

Vaikka itse sanonkin, niin uuh, miten söpöt tossut. Ja näiden nappien kanssa näyttävät hauskasti vähän sammakoilta nämäkin. Ovat muuten mahdottoman nopeat neulottavat. Täytyy pitää mielessä, jos tulee joskus äkkilähtöjä ystävien vauvoja lahjomaan.

Neulisti

*********

Vyyhdin panos sammakkoasustukseen oli myssy. Kun sopivaa ohjetta ei tahtonut löytyä, neuloin hattuosan aiemmin hyväksi havaitulla norjalaismyssyn ohjeella (edellinen myssyni täällä ja Neulistin versio täällä). Silmät sävelsin sitten omasta päästä ja ompelin kiinni myssyyn.

Mitä: Norwegian Sweet Baby Cap / Gro

Miten: Pyöröpuikot 3 mm

Mistä: BC Garn Alba, n. 25 g

Silmiä varten neuloin ensin vihreän lituskan pyörönä siten, että "silmänpohja" tuli nurjalla. Tällä tavoin sain aikaiseksi sopivan koveran muodon. Itse silmän virkkasin erikseen ja ompelin kiinni vihreään osaan. Lopuksi ompelin silmän kiinni molemmilta reunoilta, jotta sain kappaleen pysymään paremmin pystyssä. Langanpäitä riitti siis tässäkin työssä, mutta hauskaa oli!

Vyyhti

Pussillinen lauluja

Meidän pikku Nöttönen vietti äskettäin kolmevuotissynttäreitä, vieläpä oikein kaksin kappalein. Kaverisynttäreille kutsuttiin koko päiväkotiryhmä ja muut kaverit perheineen, joten väkeä riitti. Meillä on kotona pienet tilat ja jo valmiiksi nurkat täynnä perittyjä ja saatuja leluja, joten ajatus 15 uudesta pikkulelusta tuntui vähän liialliselta. Onneksi keksittiin hauska idea, josta Nöttönenkin innostui: pyydetään lahjaksi lauluja! 

Lauluille tarvittiin tietenkin säilytyspussi, josta pienet kädet saisivat niitä poimia. Ei kun tuumasta toimeen!

Mitä: Nyöripussi

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Puuvillakankaasta ja anorakinnyöristä (Jyväskylän kangaskaupasta)

Olette ehkä huomanneetkin, että Neulisti on viime aikoina ommellut pussukan jos toisenkin. Häneltä sainkin hyvät opastukset helpon nyöripussin tekoon. Neljä sopivankokoista neliötä, kulmat pois, ja ommellaan kaksi yhteen päälliosaksi ja kaksi vuoriksi. Leikataan pari suikaletta, tehdään niistä nyörikujat ja ommellaan vuorin ja päällikankaan väliin. Ihanan yksinkertaista!

Miten hienoja laulukortteja vieraat toivatkaan! Lapset olivat nähneet kovasti vaivaa, miettineet kivoja lauluja ja askarrelleet kortteja. Juhlissa otimme laulupussin heti käyttöön ja lauloimme lauluja yhdessä. Musiikkiterapeuttinaapurimme oli mukana soittamassa kitaraa ja toi mukanaan hauskoja soittimia lapsillekin. Meillä oli oikein hauskaa yhdessä ja muistoksi jäi yksi kiva lahja, jonka tekemiseen kaikki vieraat olivat osallistuneet.

Terveisin

Vyyhti

Hyvin suunniteltu

Voi olla, että neulojalla tulee himpun verran kiirus syksyn myötä. Ainakin, jos on viime syksystä asti suunnitellut tänä vuonna neulovansa takin niin, että sen voi kuvata syksyn väriloiston keskellä. Kaikista hyvistä suunnitelmistani - ja mehän tiedämme, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiks jeh? - huolimatta pistin takin puikoille vasta syyskuun toinen päivä. Ehkä vähän hoppu, mutta ehdinpä kuitenkin.

Mitä: Pumpkin ale / Ysolda Teague

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: The Verdant Gryphon Traveller, 563 g

Neuloin viime jouluksi äidille ihan äidin näköisen takin. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty -faktan lisäksi universumin vakioihin kuuluu fakta nro 2: ennen pitkää alat muistuttaa äitiäsi. Niin, että äidin näköinen takki on myös ihan minun näköiseni takki, ja olihan sellainen saatava.

Vaikka olin neulonut takin aiemminkin, ihan kommelluksitta ei työ sujunut. Nopea neulomisaikataulu edellytti tv-sarjan ahmimista maratontyylillä, mutta hyvä sarjavalinta (How I met your mother) aiheutti pientä herpaantumista keskittymisessä. Takissa neulotaan ensin takakappale upeine palmikoineen ja poimitaan sen sivusta silmukat etukappaleita varten. Olin jo neulonut oikean etukappaleen ja hyvää vauhtia vasentakin etukappaletta, kun havaitsin kädenteiden sijaitsevan pakaroideni tienoilla. Jaahas! Olin sitten epähuomiossa aloittanut silmukoiden poimimisen väärästä nurkasta, enkä todellakaan huomannut sitä ajoissa. Eipä siinä muu auttanut kuin pitää purkutalkoot ja tehdä etukappaleet uusiksi.

Malli oli muutoin ihan yhtä ihana neulottava kuin viime kerrallakin. Uusi lankatuttavuus oli myöskin kerrassaan ihastuttava neulomistuntumaltaan. Sen sijaan en pitänyt ensinkään siitä, että vyyhdillä ja kerällä kiltin semisolidilta näyttänyt värjäys muuttui melkoisen kirjavaksi neulomisen myötä. Itse pidän huomattavasti hienovaraisemmasta värinvaihtelusta. Onneksi sitä ei niin pahasti huomaa valmiista takista, jos ei tuijottamaan ryhdy.

Aina yhtä suurta iloa tuottaa, jos saa käytettyä kaiken projektia varten hankitun langan. Viisi vyyhtiä tätä ostin ja jäljelle jäi arviolta viisi metriä. Aika tarkkaa työtä. Bonuspisteet siitä, ettei lanka ollut kuitenkaan niin hilkulla, että olisi joutunut jännittämään.

Vaikka Ysolda on Einsteinin veroinen nero, mitä tulee neuleen muotoiluun, niin neuletiheyttään en ymmärrä. Minähän en koskaan mallitilkkuja jaksa neuloa, mutta tässä takissa on järjettömän mittainen selkäkappale. Viime kerrasta viisastuneena tein selästä tällä kertaa edes pikkuisen ohjetta lyhyemmän ja siltikin se on turhan pitkä. Tällä kertaa hihat sentään ihan oikeasti jäivät 3/4-mittaisiksi.

Tälläkään kertaa en nauttinut taskujen ompelemisesta yhtään. Kun takki on saatu neulottua, pestyä ja pingotettua, leikataan kankaasta taskut ja ommellaan ne käsin kiinni takkiin. Yh. Sain siihen operaatioon uppoamaan pari tuntia. Vaikka onhan se toki kiva, että taskut sitten ovat oikeasti pitävät. Monista neulotuista taskuista kun tuppaavat esim. avaimet aika herkästi muljuamaan läpi jostain kohdin.

Vuoden päivät siitä sain haaveilla, mutta valmista tuli ja pääsee varmasti ahkeraan käyttöön. Totesin tämän heti erinomaiseksi toimistoneuleeksi. Kerrankin ei paleltanut yhtään. Suosittelen lankaa ja takkia; pitävät tyypin lämpöisenä.

Neulisti

TitaMinium

Kesäkuussa 2014 aloitin neulomaan itselleni Titanium-huivia serkun lahjoittamasta paksusta silkkilangasta. Kiva ajatus, mutta ei-kiva toteutus. Huivi ei päässyt lainkaan oikeuksiinsa paksusta täyssilkkisestä langasta tehtynä ja työ onkin lojunut kaapissa jo vuoden päivät odottamassa purkua.

Miettiessäni Nöttöselle sopivaa jämälankahuivimallia, palasi ajatus Titaniumista mieleeni. Alunperin suunnitelmana oli tehdä reunapitsin mallikertoja monessa värissä, mutta ensimmäisen neulottuani alkoi huivi näyttääkin jo ihan valmiilta. Kun värimaailma vielä passasi mainiosti uuteen takkiin, sai huivi jäädä tällaiseksi tyttömäisen hempeäksi miniversioksi.

Mitä: Titanium / Heidi Alander

Miten: Pyöröpuikot, joiden koon olen jo sujuvasti unohtanut

Mistä: Drops Baby Merino (harmaa) ja Drops Alpaca (vaaleanpunainen), yht. 62 g

Yleensä Nöttönen aina alkuun karsastaa äidin tekemiä vaatteita, mikä lie siinäkin. Tämä huivi on kuitenkin päässyt kaulaan jo useamman kerran. Edistystä naperorintamalla!

Syysterveisin

Vyyhti

Väri-ilottelua

Siitähän tämä neuloja on tunnettu. Ai ei vai? No hyvä on, jos rehellisiä ollaan, ei sitä tälläkään kertaa ole tarjolla -paitsi kuvaustaustassa.

Mitä: Dotted Rays / Stephen West

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Holst Garn Noble, 130 g

Pitkään olen suunnitellut, että joskus pitää tämä huivi neuloa. Se on niin mukavan simppeli ja kaunis malli. Se pysyi haman tulevaisuuden suunnitelmana, kunnes selvisi, että Suomeen saapuu syksyllä neulejulkkiksia. Stephen-setä itse saapuu meitin kotikaupunkiin pitämään kasan neulekursseja. Ja neulejulkkuja ei voi ottaa vastaan ilman neulejulkkujen ohjeilla neulottuja neulomuksia. Koskapa neulehyllyni Stephen-valikoimaan kuuluu vain lapaset, sain sopivan sysäyksen pistää huivin lopulta puikoille.

Lankalaatikosta löytyi sopivasti lankaa vailla tarkoitusta. Ostin nämä Noblet aikoinaan yhtä testineuletta varten, josta ei sitten koskaan kuulunutkaan mitään ja kerät unohtuivat laatikon pohjalle. Vaan nytpä löysivät sitten sopivan käyttökohteen ja pääsinpä näillä osallistumaan vielä TitiTyyn ja Kerän #ysoldajastephensuomitourkaliinkin.

Huivi on yksinkertaisen näköinen, mutta kiehtova neulottava. Se koostuu ainaoikeista lyhennetyistä kerroksista, joita rytmittävät reikäkerrokset. Lisäksi huivi saa erityisen siistiä ilmettä sitä kiertävästä i-cordreunuksesta. Vierähti hetki ennen kuin hahmotin huivin toistuvan kuvion, mutta sen jälkeen neulominen oli leppoisaa. Huiviohjeet saavat aina bonusta siitä, jos niitä on mahdollista jatkaa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Minulla oli tähän kolme kerää varattuna ja ne menivätkin lähes kokonaan. Onneksi Stephen-setä oli kirjoittanut ohjeeseen näkösälle, miten valtaisasti lankaa viimeisiin lyhennettyihin kerroksiin saattaa upota. Osasin sitten vähän varautua, enkä onneksi yrittänyt tehdä enempää toistoja ja päätynyt purkamaan.

Olen varmaan aiemminkin maininnut pienen romanssinpoikaseni Noblen kanssa. Erityisesti näin vähän paksummilla puikoilla neuloessa ilmava huivi tuo langan parhaat puolet pintaan. Kyllä on ihanaa lankaa. Pehmoista, mutta sillä on luonnetta.

Sen sijaan mitä siihen väri-iloitteluun tulee: pelkään, että noinkohan Stephen-setä tunnistaa tätä huivia omalla mallillaan neulotuksi, kun olen ikään kuin hukannut siitä kaikki värit? Pelkään pahasti järkyttäväni neuleidoliani. Itse olen kertakaikkisen rakastunut tähän pellavan väriseen värittömyyteen.

Näin niin kuin ohimennen muuten, myös t-paita on itse tehty. Bongasin huisin hienon kotimaisen kaavoja kauppaavan sivuston: Named. Tämä on maanmainio Laurie Striped Tee. Tehtailinkin paitoja saman tien kolmin kappalein. Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista.

Mutta neuleaiheisiin palatakseni, Stephen-setä (kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka jaksaa laskea, monesti Stephen-setä on [Stephen-setä] tässä [Stephen-setä] postauksessa [Stephen-setä] mainittu) ei suinkaan ole ainoa kurssia pitämään saapuva neulejulkimo. Olen ihan täpinöissäni myös Ysolda Teaguesta ja asianmukaisesti pian on valmiina neuletta hänenkin valikoimistaan. Onko joku teistä tulossa seurakseni Stephen-sedän Top down shawl workshoppiin ke 21.10. tai Ysoldan Beyond raglaniin pe 23.10.?

Neulisti