Hyvin suunniteltu

Voi olla, että neulojalla tulee himpun verran kiirus syksyn myötä. Ainakin, jos on viime syksystä asti suunnitellut tänä vuonna neulovansa takin niin, että sen voi kuvata syksyn väriloiston keskellä. Kaikista hyvistä suunnitelmistani - ja mehän tiedämme, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiks jeh? - huolimatta pistin takin puikoille vasta syyskuun toinen päivä. Ehkä vähän hoppu, mutta ehdinpä kuitenkin.

Mitä: Pumpkin ale / Ysolda Teague

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: The Verdant Gryphon Traveller, 563 g

Neuloin viime jouluksi äidille ihan äidin näköisen takin. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty -faktan lisäksi universumin vakioihin kuuluu fakta nro 2: ennen pitkää alat muistuttaa äitiäsi. Niin, että äidin näköinen takki on myös ihan minun näköiseni takki, ja olihan sellainen saatava.

Vaikka olin neulonut takin aiemminkin, ihan kommelluksitta ei työ sujunut. Nopea neulomisaikataulu edellytti tv-sarjan ahmimista maratontyylillä, mutta hyvä sarjavalinta (How I met your mother) aiheutti pientä herpaantumista keskittymisessä. Takissa neulotaan ensin takakappale upeine palmikoineen ja poimitaan sen sivusta silmukat etukappaleita varten. Olin jo neulonut oikean etukappaleen ja hyvää vauhtia vasentakin etukappaletta, kun havaitsin kädenteiden sijaitsevan pakaroideni tienoilla. Jaahas! Olin sitten epähuomiossa aloittanut silmukoiden poimimisen väärästä nurkasta, enkä todellakaan huomannut sitä ajoissa. Eipä siinä muu auttanut kuin pitää purkutalkoot ja tehdä etukappaleet uusiksi.

Malli oli muutoin ihan yhtä ihana neulottava kuin viime kerrallakin. Uusi lankatuttavuus oli myöskin kerrassaan ihastuttava neulomistuntumaltaan. Sen sijaan en pitänyt ensinkään siitä, että vyyhdillä ja kerällä kiltin semisolidilta näyttänyt värjäys muuttui melkoisen kirjavaksi neulomisen myötä. Itse pidän huomattavasti hienovaraisemmasta värinvaihtelusta. Onneksi sitä ei niin pahasti huomaa valmiista takista, jos ei tuijottamaan ryhdy.

Aina yhtä suurta iloa tuottaa, jos saa käytettyä kaiken projektia varten hankitun langan. Viisi vyyhtiä tätä ostin ja jäljelle jäi arviolta viisi metriä. Aika tarkkaa työtä. Bonuspisteet siitä, ettei lanka ollut kuitenkaan niin hilkulla, että olisi joutunut jännittämään.

Vaikka Ysolda on Einsteinin veroinen nero, mitä tulee neuleen muotoiluun, niin neuletiheyttään en ymmärrä. Minähän en koskaan mallitilkkuja jaksa neuloa, mutta tässä takissa on järjettömän mittainen selkäkappale. Viime kerrasta viisastuneena tein selästä tällä kertaa edes pikkuisen ohjetta lyhyemmän ja siltikin se on turhan pitkä. Tällä kertaa hihat sentään ihan oikeasti jäivät 3/4-mittaisiksi.

Tälläkään kertaa en nauttinut taskujen ompelemisesta yhtään. Kun takki on saatu neulottua, pestyä ja pingotettua, leikataan kankaasta taskut ja ommellaan ne käsin kiinni takkiin. Yh. Sain siihen operaatioon uppoamaan pari tuntia. Vaikka onhan se toki kiva, että taskut sitten ovat oikeasti pitävät. Monista neulotuista taskuista kun tuppaavat esim. avaimet aika herkästi muljuamaan läpi jostain kohdin.

Vuoden päivät siitä sain haaveilla, mutta valmista tuli ja pääsee varmasti ahkeraan käyttöön. Totesin tämän heti erinomaiseksi toimistoneuleeksi. Kerrankin ei paleltanut yhtään. Suosittelen lankaa ja takkia; pitävät tyypin lämpöisenä.

Neulisti