Esikko

Hyvin suunniteltuhan on tunnetusti puoliksi tehty? Tämän takin ohje ainakin ehti muhia huolella pääkopan pimennossa semmoiset puolitoista vuotta. Se lienee siis erittäin kypsää kauraa nyt, kun vihdoin ehdin idean toteuttamaan.

Mitä: Primrose (Esikko) / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Madelinetosh Sport, 370 g

Heti neulottuani nämä kämmekkäät, tiesin, että tahdon suunnitella takkiohjeen, jonka kaarrokkeeseen tulee samaa reikäkuviota - paitsi jotenkin niin, että kuvio ole ihan noin säännöllinen. Muuten takki saisi olla simppeliä sileää neuletta. Ei huono idea, sillä näin nätti takista tuli.

Suunnittelin takin niin, että etukappaleiden puolella on enemmän tilaa kuin selässä, koska minä ainakin olen vatsan puolelta huomattavasti selkäpuolta pyöreämpi. Lisäksi tein vyötärömuotoiluja myös selkään, koska yleensä takit ja puserot tuppaavat hiukan pussittamaan selän puolelta juurikin tuosta samasta syystä, kun en ole identtinen edestä ja takaa. Miksi vaatteidenkaan siis pitäisi? Varmaan siksi, että suunnitteleminen, leikkaaminen ja ompeleminen on huomattavasti nopeampaa sillä tavoin. Mutta sitten vaatteet eivät istu täydellisesti. Niin, että se ongelma on nyt tässä takissa korjattu.

Minun vyyhtini taisivat kaikki olla reippaasti ylipainoisia, sillä takkiin kului vain hiukkasen yli kolme vyyhtiä. Ja se silti painaa 370 g. Ja siihen neljänteen kerään jäi vielä 107 g! Mahtavaa. Sen sijaan vähemmän mahtavaa oli se, että tämä nimenomainen lanka pissi väriä käsiin neuloessa. Tassuni ovat edelleen ihan harmaanruskeat ja näyttävät siltä kuin en olisi pessyt käsiäni viikkoon. Kumma kyllä valmiista takista ei liotuksessa irronnut väriä juuri yhtään. Mystisiä ovat langat.

Kirjoitin ohjeen useassa koossa ja se on nyt testineulonnassa. Tarkoitus on saada ohje myyntiin toukokuun lopussa. Se tulee tarjolle sekä suomeksi että englanniksi. Koot 32'' ja 46'' (rinnanympärys) kaipaavat vielä testineulojaa. Kuvaukseen sopivat halukkaat voivat hihkaista aiheesta täällä Ravelry-ryhmässä.

Itse hotkaisin takin puikoille ja niiltä pois kahdeksassa päivässä. Testineulojille annetaan kyllä aikaa sinne toukokuun loppuun.

Neulisti

Datsun lava-auto

Neuloin sukat. Kuten näkyy.

Mitä: Bella's truck socks / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Malabrigo Sock, 60 g

Ostin aikoja sitten kokonaisen e-kirjallisen Rachel Coopeyn sukkia, kun siinä oli useita malleja, jotka ajattelin toteuttaa. Minulla käy ihan liian usein niin, että ostan kirjan usean mallin tähden ja lopulta ehdin toteuttaa niistä vain yhden, kun maailma täyttyy toinen toistaan ihanammilla neuleohjeilla ihan liian nopeaan tahtiin. Nyt sain sentään jo toiset sukat neulotuksi tästä opuksesta. Ensimmäisistä on juttua täällä.

Sukissa tehdään nurjien ja oikeiden silmukoiden avulla hienovaraista salmiakkikuviota ja katseenvangitsijana toimii nostetuin silmukoin tehtävä palmikko, joka sitten jalkaterän päällä kaartuu sivuun peittäen salmiakkikuvion alleen. Minua ovat aina viehättäneet sukat, joissa kuvio kulkee jalkapöydän yli viistosti.

Sen sijaan vähemmän viehättävää on se, ettei Rachel Coopey tarjoa kaikissa ohjeissaan erillisiä kaavioita vasemmalle ja oikealle jalalle. Se on täysin käsittämätöntä etenkin tällaisten viistosti kulkevien kuviointien kanssa. Ohjeenkin kuvassa mallin jalassa olevat sukat kaartoivat samaan suuntaan ja näyttivät minusta ihan taukilta. Anteeksi nyt vaan, mutta nirsoilen.

Ei olisi mielestäni kovinkaan suuri vaiva tehdä toista sukkaa peilikuvaksi ja niin päädyin itse tekemään. Joskin olisin voinut miettiä kerroksenvaihtumiskohdan hiukan järkevämmin, koska nyt oli kantapään jälkeen vaikeuksissa, kun kerros vaihtui kesken salmiakkikuvion. Onneksi yhdellä kerroksella tekemääni korjaushyppyä ei huomaa kuin ihan läheltä syynäten.

E-kirjan kaikki sukat ovat ottaneet inspiraatiota Twilight-saagasta. Nämä sukat oli nimetty Bellan punaisen lava-auton mukaan. Koskapa minulla oli aiheeseen täysin sopimattoman värinen lankavalinta, nimesin omat sukkani nostalgiahuumassa Datsun lava-autoksi. Isoveljen parhaan kaverin veljellä oli aikoinaan meidän kylällä jonkin sortin punk-bändi nimeltään Musti laiton. Ja pumpun hittibiisi oli Datsun lava-auto. Voi niitä aikoja.

Neulisti

Tutkimusmatkalla

Maailmalla matkaillessa tarvitsee ehdottomasti olla jokin herkullinen neule puikoilla. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset, jotka eivät harrasta neulomista, selviävät yli kymmenen tunnin lennoista järjissään. Onnea on oma viihdyttävä neule. Ja mikäpä olisikaan sopinut paremmin matkailuun kuin Exploration station -niminen huivi?

Mitä: Exploration station / Stephen West

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Eden Cottage Yarns Tempo + Handmaiden Fine Yarn Casbah + Madelinetosh Merino Light kahdessa värissä, 41 + 56 + 60 + 60 g

Vähänhän tässä ollaan jälkijunassa, sillä kyseinen huivimalli oli Stephen-sedän edellinen mysteerihuivi ennen tätä yksilöä. Itse ihastuin malliin vasta syksyisellä kurssilla ja nyt se passasi nimeään myöten kuin nenä päähän.

En malttanut olla aloittelematta huivia jo pari päivää ennen matkalle lähtöä ja matkusteltuaan kanssani maailmalla muutaman viikon se olikin jo melkein valmis. Kotona tehtäväksi jäi lähinnä tuo ruskea reunus.

Huivi aloitetaan reikäkerrosten rytmittämillä, ristiin rastiin sukkuloivilla kiiloilla. Niiden jälkeen leikitellään erilaisilla pintaneuleilla: briossilla, nostetuin silmukoin aikaan saatavalla vohvelineuleella ja ainaoikeilla raidoilla. Ihan alas tehdään vielä perinteinen kavennuksilla ja lisäyksillä muotoiltava reunus. Koko homma kruunataan i-cordilla.

Päätin jatkaa hyväksi havaitulla herkkulankojen tuhlaamislinjalla. Näyttäisi tosissaan pitävän paikkansa, että lankojen hilloamisesta saatu ilo on mahdollista tuplata sillä, että ihan oikeasti pistää langat puikoille. Tiedän, aika radikaalia, mutta menköön. Tällä kertaa halusin valita lankoja epävärien hengessä, mutta kuitenkin niin, että ne erottuvat toisistaan. Olen aika tyytyväinen väriskaalaan, mutta olisin ehkä kaivannut tuolle vaaleimmalle langalle suurempaa roolia. Järjestys vaan oli valittava sen mukaan, että metrit varmasti riittävät, koska osa langoista oli jämiä vanhoista projekteista.

Tekisi mieli neuloa vielä toinen, mutta niin, että jatkaisi koko huivin mitalta noita yläreunan risteileviä kiiloja. Niistä pidin projektissa eniten.

Neulisti

Audreyn ohje

Hei tyypit! Tahtoisitteko ohjeen tähän kimmeltävään lempparipaitaan?

Sen verran varoitan, että kirjoitin ohjeen vanhojen muistiinpanojen pohjalta, joista en enää uskalla mennä ihan takuuseen, koska ne on kirjoitettu niin kauan sitten. Muistelisin kuitenkin niiden olevan aika lailla kuosissa.

Tarjolla on tällä kertaa vain yksi koko, tämmöinen one-size-fits-me. Olen L-kokoa ja paidan on tarkoitus olla mitoitukseltaan reilu. Ohjetta on helppo muokata muihinkin kokoihin. Paidan leveyttä voi säädellä vähentämällä/lisäämällä hartioiden lisäyksiä. Myös kädentien kokoa on helppo muokata. Se vaikuttaa hihoihin poimittavien silmukoiden määrään. Ne on kuitenkin poimittu siten, että poimin 2s/3krs suhteella, joten pitäisi olla helppo soveltaa minkä vain kokoisiin kädenteihin. Huomaathan, että kädentiet eivät tule tässä ihan kainaloiden kohdalle vaan kauemmas käsivarsille.

Paidan katseenvangitsijana on kirjoneuleen sijaan kahden värisillä helmillä toteutettu kuvio. Helmet lisätään neuleeseen yksi kerrallaan juuri ennen kyseisen silmukan neulomista. Täällä on kuvalliset ohjeet helmien lisäämisestä virkkuukoukulla.

Sopivia kaavioita on netti pullollaan, joten siitä vain etsimään sitä ominta juttua. Hyviä kuvia löytyy hakemalla ristipistokaavioita, esim. "Grumpy cat cross stitch pattern". Audreyn kaavio löytyi täältä, joskin itse lisäsin kuvaan vielä takaraivon. Etukappaleessa on 181 s, joten aika lailla mikä tahansa siihen mahtuva kuvio käy tähän. Pidä mielessä, että helmet tuovat työhön painoa, joten parhaita ovat kuvat, joissa helmiä on suht harvassa. Paita neulotaan ylhäältä alaspäin, jotta muistathan lukea myös kaaviotasi ylösalaisin.

Neulisti

Audrey

Lanka:  Cascade Heritage Silk, 4 vyyhtiä
Puikot: 3.0 mm pyöröpuikko ja miniriikkinnen virkkuukoukku (0.65) helmien laittamista varten
Tiheys: 28 s x 45 krs = 10 x 10 cm
Koko: L (96 cm/36'' rinnanympärykselle)
Muuta: Iso kasa 0/8 helmiä (Audrey-kaavioon meni 1830 helmeä) 
 

Lyhenteet:

am = aseta silmukkamerkki

sm = siirrä silmukkamerkki

l1o = oikealle kaartuva lisäys (Nosta silmukoiden välinen lanka työntämällä vasen puikko sen alle takaa. Neulo se etureunastaan oikein/nurin.)

l1v = vasemmalle kaartuva lisäys (Nosta silmukoiden välinen lanka työntämällä vasen puikko sen alle edestä. Neulo se takareunastaan oikein/nurin.)

k&k = kiedo ja käännä (Nosta seuraava silmukka neulomatta, tuo lanka työn eteen, siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Käännä työ. Kun tulet seuraavalla kerroksella tähän kohtaan, neulo lankalenkki ja siihen kääräisty silmukka yhteen.)

ssk = nosta 1 s neulomatta, nosta 1 s neulomatta, siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan oikein yhteen.

Aloita N-Y-T:

Luo 178 s ja yhdistä suljetuksi neuleeksi. Aseta ensimmäisellä kerroksella silmukkamerkit: 89 o, am, 89 o, am. Neulo sileää viisi kerrosta.

Niskan muotoilu:

1. krs (OP): 10 o, k&k.

2. krs (NP): 9 n, l1o, 1 n, sm, 1 n, l1v, neulo nurin, kunnes jäljellä on 1 s ennen merkkiä, l1o, 1 n, sm, 1 n, l1v, 9 n, k&k.

3. krs: (Neulo oikein, kunnes jäljellä on 1 s ennen merkkiä, l1o, 1 o, sm, 1 o, l1v) x 2, neulo oikein, kunnes olet neulonut neljä silmukkaa edellisen kiedotun silmukan ohitse, k&k.

4. krs: (Neulo nurin, kunnes jäljellä on 1 s ennen merkkiä, l1o, 1 n, sm, 1 n, l1v) x 2, neulo nurin, kunnes olet neulot neljä silmukkaa edellisen kiedotun silmkan ohitse, k&k.

Toista kerroksia 3-4, kunnes kiedottujen silmukoiden välissä etukappaleen puolella on enää 3s.

Jatka hartioiden lisäyksiä suljettuna neuleena:

1. krs (OP): Neulo oikein merkkiin asti (tämä on nyt kerroksen aloitusmerkki), sm.

2. krs: (1 o, l1v, neulo oikein, kunnes jäljellä on 1 s ennen merkkiä, l1o, 1 o, sm) x 2.

Toista kerroksia 1-2, kunnes työssä on yhteensä 362 s.

Poista merkit ja neulo etu- ja takakappaleet erikseen:

1. krs (NP): Poista merkki, 181 n, poista merkki.

2. krs (OP): 181 o.

Neulo sileää neuletta tasona, kunnes työn pituus hartian alimmasta nurkasta on 16 cm ja olet viimeksi neulonut nurjan puolen kerroksen. Jätä etukappaleen silmukat odottamaan ja neulo takakappale samalla tavalla. Helmikuvion aloituskohta etukappaleen puolella riippuu valitsemastasi kuviosta. Minä aloitin Audrey-kaavion 6. kerroksella.

Yhdistä taka- ja etukappale ja jatka suljettuna neuleena:

1. krs (OP): 181 o, am (tämä on nyt kerroksenaloitusmerkki), ota etukappaleen silmukat takaisin puikolle ja neulo ne sekä takakappaleen silmukat oikein.

Neulo sileää suljettuna neuleena, kunnes työn pituus on 32 cm kainalosta tai 4 cm vähemmän kuin haluttu etukappaleen mitta.

Muotoile helma lyhennetyin kerroksin:

1. krs (OP): sm, 84 o, k&k.

2. krs (NP): 84 n, sm, 265 n, k&k.

3. krs: Neulo oikein, kunnes jäljellä on 6 s ennen edellistä kiedottua silmukkaa, k&k.

4. krs: Neulo nurin, kunnes jäljellä on 6 s ennen edellistä kiedottua silmukkaa, k&k.

Toista kerroksia 3-4, kunnes kiedottujen silmukoiden välissä takakappaleen puolella on enää 25 s. Kavenna viimeisellä kerroksella 2 s, jotta helman joustin menee tasan.

Neulo 4 cm (2 o, 2 n)-joustinta. Neulo ensimmäisellä kerroksella kiedotut silmukat yhteen lankalenkkiensä kanssa. Päättele silmukat löysästi.

Hihat:

Aloita kainalon kohdalta ja poimi&neulo oikein 70 s (tai 2 s/3 krs, jos tiheytesi on erilainen kuin minulla). Yhdistä suljetuksi neuleeksi. Neulo sileää 60 krs:ta ja aloita sitten kavennukset.

Kav. krs: 1 o, 2 o yht, neulo oikein, kunnes jäljellä on 3 s, ssk, 1 o.

Toista kavennukset joka 6. kerros vielä kolme kertaa. Neulo lopuksi 2 cm (2 o, 2 n)-joustinta. Päättele silmukat löysästi.

Päättele langanpäät ja pingota. Patsastele uudessa paidassasi.

Alla olevassa kuvassa on minun paitani mitat pingotuksen jälkeen. A = 20 cm,  B = 14 cm, C = 58 cm, D = 62 cm.

Klassikko, melkein.

Vaatekaapissani on ollut aikojen alusta ammottava aukko. En ole omistanut pitkää, mustaa juhlamekkoa. Niin, jotta tein sitten semmoisen itse. Alla on pitkä ja rönsyilevä kertomus mekosta, joka ei aivan täyttänyt sille asetettuja laatukriteereitä, mutta onneksi musta väri piilottaa virheet tehokkaasti.

Mitä: Juhlamekko / Lekalan kaavan pohjalta muokattu

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Kahta viskoosia, vuorikangas ja pitsiä

Kerroin syksyllä tilanneeni Lekalalta kaavat hupparimekkoon ja toimituksen viivästyttyä sain hyvityksenä viisi vapaavalintaista kaavaa firman sivuilta. Yhtenä hyvityskaavana tilasin itselleni juhlamekon palaset. Lekalan ideana on, että valitusta mallista saa tilata omien mittojen mukaiset kaavat, jotka kilahtavat pdf-tiedostona sähköpostiin. En tiedä, johtuivatko kohtaamani ongelmat onnettomasta mitoituksesta vaiko siitä, että päätin muokata mekon mallia hiukan, mutta joka tapauksessa en pitänyt näistä kaavoista ensinkään. Tylsää, kun syksyllä ommeltu hupparimekko oli oikein sopivan kokoinen.

Alkuperäisen mallin mukaan mekon yläosan etukappaleet ovat kokonaan toisistaan irralliset ja mekkoon ommellaan nyörikuja ylä- ja alaosan väliin, josta mekko sitten kiristellään sopivan kokoiseksi. Nyörikiristyksen lisäksi etukappaleita rypytetään hiukan valmiiksi. Mekon alaosa koostuu hiukan kellomaisista etu- ja takakappaleista. Etukappaleiden väliin ommellaan toisesta kankaasta rypytetty keskipaneeli ja tätä toista kangasta tulee myös etukappaleen yläosan reunoihin.

Minun makuuni nyörillä kiristettävä mekko ei aikuisen naisen yllä ulotu ihan kaipaamalleni juhlavuusasteelle, joten päätin muokkailla mekkoa mieleisekseni. En myöskään pitänyt siitä, ettei ohjeessa puhuttu mitään vuorista. Ilmeisesti sellaista ei ohjeen mukaan tarvittaisi. Olin eri mieltä. Lopuksi sain päähäni, että yläosa olisi ihana verhota pitsillä. Kaiken tämän vuoksi en loppujen lopuksi seurannut ohjetta ensinkään. Kaavat kyllä käytin, enkä ole niihin ihan tyytyväinen.

Jospa aloitettaisiin ihan alusta. Valikoin pitkään ja hartaasti Eurokankaasta kahta mustaa viskoosia mekkoa varten. Ei muuten ollut helppoa, kun yksistään mustat kankaat näyttivät vieretysten vihreiltä, ruskeilta tai sinisiltä. Suosittelen käyttämään pähkäilyyn reippaasti aikaa, mikäli haluaa yhdistää kahta saman väristä, mutta hiukan eri sävyistä kangasta. Mustasta mekosta olisi helposti tullut nääs ruskea. Ostin myös mustaa vuorikangasta ja leninkivetoketjun. Piilovetoketjuja en ole edelleenkään uskaltautunut ompelemaan. Sopiva musta pitsi löytyi lopulta Kangastukku.comista.

En pidä ensinkään siitä, että Lekala ei anna kaavojen mukana minkäänlaista arviota kankaan menekistä. Eurokankaan myyjän kanssa sitä sitten arvuuteltiin sopivia pituuksia ja niinhän siinä lopulta kävi, että kangas ei aivan riittänyt kellomaisiin helmoihin vaan jouduin suoristamaan niitä. Kaavan helman mitta tuntui myös liian lyhyeltä. Onneksi lisäsin pituutta itse kymmenisen senttiä.

Sain pähkäillä hyvän tovin sitä, missä järjestyksessä yläosan palaset on yhdistettävä, jotta kaikki saumat saa mekon sisälle piiloon ja valmiit kappaleet käännettyä oikein päin. Onneksi ymmärrystä tämän päälle oli karttunut tästä miniriikkisestä mekosta, jonka ohje - toisin kuin tämän juhlamekon - on moitteeton. Verhosin mekon yläosan etukappaleen reunoja lukuunottamatta mustalla pitsillä. Jätin tosiaan nyörikujan ja nyörin välistä. Sen sijaan ompelin etukappaleiden alareunoihin mallin mukaiset rypytykset ja saadakseni aikaan istuvamman ja vähemmän paljastavan mekon, asettelin etukappaleet osin päällekkäin. Alaosan ompelin mallin mukaisesti.

Lopputulos ei ole aivan niin onnistunut kuin toivoisin. Jouduin leikkelemään yläosan kappaleita reippaasti kapeammaksi kyljistä, jotta mekko istuisi ylläni. Yläosan pienentäminen onnistui kohtalaisen hyvin, mutta etukappaleiden rypytys ei ollut toimiva ratkaisu. Rypytys olisi pitänyt joko tehdä vain etukappaleiden keskireunoihin (Voi jesta, miten havainnollistava sana! Ei siis kylkiin vaan sinne toiseen reunaan.) tai sitten olisi pitänyt tyytyä ihan tavanomaisiin muotolaskoksiin. Nyt lopputuloksena on riippurinnat, jos mekkoa sattuu katsomaan epäedullisemmasta suunnasta. Lisäksi kaikesta huolellisesta sovittelusta huolimatta yläosa oli lopulta edelleenkin turhan väljä. Niinpä yritin jälkikäteen korjata tilannetta purkamalla ompeleet mekon keskeltä ja asettelemalla yläosan etukappaleet enemmän limittäin. Tämän seurauksena helman keskipaneeli meni hiukan vinoon ja on nyt toispuoleinen. Onneksi tätä ei tahdo huomata mustasta mekosta niin herkästi. Kuin myöskään sitä, miten korjailin toisen etukappaleen riippurintaa ompelemalla käsin päällimmäistä pitsikerrosta hiukan enemmän ryppyyn.

Pyhpahpöh. Hyvältähän tuo näyttää, kunhan muistaa pönöttää ryhdikkäänä. Kaikki olisi ehkä ollut korjattavissa, jollen olisi väenvängällä halunnut ehtiä saada mekkoa mukaan matkalle. Pitsillä kun kesti yli viikon saapua ja se pärähti postilaatikkoon maanantaina iltapäivästä, kun matkaan lähdettiin tiistaina. Keskiyön ompeluhuurut eivät takaa parasta mahdollista lopputulosta. Tekee mieli ottaa sama mekko uusiksi huolellisemmin.

Neulisti