Tulisilla hiilillä

Yleensä neulomisprosessini lähtee liikkeelle siitä, että on joku tietty malli, jonka tahdon toteuttaa. Ja sitten pengon lankavarastosta jotain juuri siihen malliin sopivaa. Tällä kertaa starttasin sukat ihan päin vastoin.

Mitä: Melisandre / Purrlescent

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Keesi Ultra Sock, 63 g

Olen toverille parit sukat velkaa. Täällä niistä ensimmäiset. Lankalipaston uumenista löytyi sen verran osuvan väristä lankaa, että tällä kertaa se luotsasi projektia. Piti löytää langalle joku sopiva sukkamalli, mikä on hiukan haastava tehtävä, kun lanka oli reippaan kirjavasti pätkävärjätty. Jos nyt kahta väriä voi pitää kirjavana.

Koska ihan tavallista sileää sukkaa olisi tylsä neuloa ja Skeweistä voisi olla haastavaa saada oikean kokoisia jonkun toisen jalkaan, turvauduin joustinneuleeseen. Löysinkin aivan ihanan - ja vieläpä ilmaisen - ohjeen, jossa kavennusten ja lisäysten avulla saadaan joustinneule näyttämään palmikoilta.

Ohje oli kantapään pientä ylimalkaisuutta lukuunottamatta selkeä ja toimiva. Kuvion oppi nopeasti ulkoa ja sukat suorastaan kiisivät puikoilla. Ne tuntuivat valmistuvan kuin itsestään. Meikäneulojan ei tarvinut kuin keskittyä nauttimaan.

Kantapäässä oli tosiaan jotain pientä, josta olisin toivonut tarkempaa selitystä, mutta muuten tykkäsin kovasti siitä, että näissä varpaista varteen neulotuissa sukissa tuli ihan samannäköinen kantapää, minkä olisin neulonut varresta varpaisiinkin. Täytynee lainata joku kerta.

Lanka oli ihan huippua. Olen aiemmin neulonut Keesin Precious Sockia, johon olen ihan päätäpahkaisen rakastunut. Ajattelin, ettei perussukkalangan kohdalla kävisi samoin, mutta väärässäpä olin. Värit ovat niin eläväiset. Lanka on niin tajuttoman pehmoista ja pömpseän joustavaa. Se tuntui hirvittävän hyvälle sormissa sitä neuloessa. Suosittelen. Ihan ilmainen mainos on tämä. 

Väritkin käyttäytyivät yllättävän sievästi. Jännitin alkuun, miten niiden kanssa mahtaa käydä, koska en tietenkään neulonut mitään mallitilkkuja ja sukissa se on muutenkin niin kovasti kiinni käsialasta ja silmukkamäärästä. Mutta sain yllättyä positiivisesti. Neuloin sukat yhtä aikaa, yhden lankakerän kummastakin päästä. Molemmissa sukissa väri tasoittui heti kärkikavennusten valmistuttua siten, että sukkiin tuli koko matkalta yhden kerroksen raitoja.

Mulla on sellainen kutina, että saaja tykkää.

Neulisti

Uusintaottelu

Matkailin viime syksynä Århusissa ja rakastuin kaupungin loputtomiin pikkukujiin. Juuri, kun olin aikeissa kääntyä takaisin hotellia kohti, löysin kulman takaa ihastuttavan kangaskaupan. Ja sitten olin niin hömelö, että kaikista hienoista kuoseista ihastuin eniten tähän tuikitavalliseen pallokuosiin. Jotenkin tässä vaan oli täydellinen valkoisen sävy taustalla, enkä kykene vastustamaan söpöjä polka dot -kuoseja. Niin, jotta nappasin pari metriä tuliaisiksi itselleni.

Mitä: Lady Skater Dress / Kitschy Coo

Miten: Ompelukoneella ja saumurilla

Mistä: Trikoosta

Bongasin viime kesänä helpon ja kauniin trikoomekon kaavan netistä ja ompelin siitä saman tien itselleni kaksi mekkoa. Tein kummastakin maksimittaisen: leikkasin helmakappaleen koko kankaan leveydeltä, ompelin ympyräksi ja rypytin yläreunan ennen kiinnittämistä yläosaan. Mekoista tuli tosi kivat, mutta pitkä, koko mitalta rypytetty helma painaa niin paljon, että kiskoo yläosaa mukanaan. Niinpä halusin kokeilla samaa mallia lyhyemmällä helmalla.

Tällä kertaa otin kellomaisen helmankin kaavan tuosta ohjeesta ja nyt ei paina liikaa. Itse asiassa koko mekko on uskomattoman kevyt yllä. Ja istuu täydellisesti. Ja imartelee käyttäjäänsä. Jajaja kaikkea mahdollista ihan mahtavaa. Tykkään ihan hirvittävän paljon.

Oma, anopilta lainattu saumuri teki tenän joskus viime kesän lopulla, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi viedä sitä huoltoon. Onneksi Jyväskylässä on tarjolla pääkirjastolla kansalaisopiston käsityöneuvonta, jonne voi pientä tuntimaksua vastaan mennä ompelemaan ja siellä on ohjaustakin tarjolla. Hyvä, että onkin.

Nyt, kun en tehnyt mekkoon painavaa helmaa, sain huomata yläosan olevan minulle hiukan liian pitkä. Ohjaajan avustuksella pähkäiltiin tovi, miten vyötärön kohdalta ryppyyn menevän mekon saisi korjattua. Lopulta leikkasin helmaa ja yläosaa yhdistävän saumurisauman kokonaan pois ja lyhensin yläosaa hieman vielä sen jälkeenkin. Ei ollut onneksi iso työ muokata mekkoa ja lopputulos houkuttelee ompelemaan muutaman sata samanlaista mekkoa lisää.

Neulisti

Elämän kolhuja vastaan

Kun läheinen sairastuu syöpään ja kysyy, voisinko tehdä muutaman myssyn suojaamaan herkkää päänahkaa sytostaattihoitojen keskellä, siihen ei ole kuin yksi vastaus: "Se nyt on vähintä, mitä voin tehdä."

Mitä: Skinner hat / Melissa LaBarre

Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm

Mistä: ITO Kinu, 20 g

Tiesin heti, ettei tähän tarkoitukseen kelpaa kuin paras. Pyörähdin kaupan kautta ja hain kartiollisen 100 % silkkiä. Silkki kun viilentää kesällä, lämmittää kylmällä ja on holtittoman pehmoista. Tämä ei ole sitä semmoista kiiltävää, liukasta silkkiä. Kinu on bourettesilkkiä, joka on tehty silkkiteollisuuden ylijäämistä ja siinä on tweedmäisiä nyppyjä. En voi kyllin toistella, kuinka pehmoista se on.

Materiaalin lisäksi valikoin ohjetta pitkään ja hartaasti. Tai no jaa, ainakin hartaasti. Kovin pitkästi ei kai voine sanoa, kun oli kiire pistää pipo puikoille. Halusin löytää mallin, joka olisi mukava päässä ja sen verran salonkikelpoinen, että siinä kokisi olonsa mukavaksi missä tahansa tilaisuudessa. Malliksi valikoitui herkän pitsikuvioinen Skinner. Siinä on pienemmillä puikoilla napakaksi neulottava resori ja sitten isommilla puikoilla ilmavaksi neulottava lehtikuvioinen pitsi, jota jatketaan loppupipon ajan.

Lanka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi käytön kannalta. Neuloessa se herätti ristiriitaisempia tuntemuksia. Toisaalta se tuntui käsittämättömän pehmoiselta käsissä ja sitten kuitenkin se tarrasi koko ajan johonkin ja teki neulomisesta vähän hankalaa. Toki se oli kaiken vaivan arvoista.

Mitä: Pressed Leaves / Alana Dakos

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Isagero Bomulin, 34 g

Myssyjä piti tietenkin samalta istumalta tehdä useampi. Toiseen valitsin materiaaliksi Isagerin Bomulinin, jossa on 75 % puuvillaa ja 25 % pellavaa. Ajattelin, että pellava perinteisenä kesävaatekuituna toisi kaivattua viileyttä. Jännitin hiukan käyttökokemuksia, sillä lanka tuntui paljon karheammalle kuin edellisen pipon silkki, mutta on kuulemma erinomaisen pehmoinen käytössä.

Pipo-ohje on osa Alana Dakosin kirjaa Botanical knits, joka on täynnänsä luonnon inspiroimia neulemalleja. Suurinta osaa ohjeista koristaa jonkinlainen lehtikuvio. Pipo-ohjeen saa nykyään ostettua erillisenäkin Ravelrysta, mutta itse ostin koko läpyskän e-kirjana, koska siinä on vaikka kuinka monta mallia, joita haluan päästä jossain välissä kokeilemaan.

Tämä ohje on kirjoitettu oikeasti dk-vahvuiselle langalle - huomattavasti paksummalle siis. Pohdiskelin aikani silmukkamäärää ja verrattuani sitä yllä olevaan pipoon, päätin sen riittävän ohuemmallekin langalle. Minun ei nimittäin ollut tarkoituskaan tehdä tästä alkuperäisen kaltaista baskeria vaan tyköistuva pipo. Ympärysmitasta tuli riittoisa ihan ohjetta noudattamalla, mutta pituutta piti tehdä lisää. Alun perin ohjeessa käsketään neuloa kolmen lehden korkuinen pipo, minä tein viiden lehden mittaisen.

Tämä ei ollut mikään rentouttava neulottava, sillä lehdet neulotaan kierretyin silmukoin ja niissä tehdään joka kerroksella palmikonkiertoja. Hartiat jumiutuivat, mutta lopputulos on upea.

Olen kovasti sen kannalla, että sytomyssyistä pitää tehdä sen verran koreita, että niille on käyttöä sitten hiusten kasvettua takaisinkin. Pehmentäkööt myssyt elämän kolhuja ja hellikööt arkaa päänahkaa. Kiitos blogimallina toimimisesta, sinä urhea, upea nainen.

Neulisti

Jäniksen selässä

Joskus on niin kiirus pistää neule puikoille, ettei meinaa malttaa edes lankaa keriä. Niin kävi näiden sukkien kanssa.

Mitä: Monkey / Cookie A.

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Drops Fabel, 59 g

Kävin huhtikuussa viettämässä vuoden parasta viikonloppua Kierot puikot -retriitissä, jossa osallistuin myös värjäyspajaan. Olen aiemmin värjännyt kehruukuituja kotosalla, mutten vielä koskaan lankaa. Nappasin pajaa varten mukaan kaksi kerää vitivalkoista ja kaksi kerää haaleanharmaata Fabelia. Ajatuksena oli värjätä poltettua oranssia harmaan päälle ja jotain mintunvihreää valkoisista langoista.

Poltettu oranssi muuttui yhteisessä väripadassa enemmänkin ketun väriseksi. Hailakka vedenvihreä sen sijaan onnistui yli odotusten. Lykkäsin värit jo liotusveteen odotellessani vapaata kattilaa. Hiukan vihreää ja yksi pisara sinistä. Hiukan hirvitti, kun pikkiriikkinen sininen pisara tuntui räjähtävän veteen osuessaan. Puoli pisaraakin olisi riittänyt. Sekottelin kuitenkin värit huolella, laitoin langan veteen ja roiskin sen päälle vielä sinne tänne hiukan vihreää. Lanka makoili liotusvedessä niin pitkään, että ehti imeä kaiken värin vedestä jo ennen kattilaan pääsyä. Kiinnitin värin kuitenkin vielä kuumentamalla ja tästä tuli ihan hirvittävän ihana. Juuri sopivasti semisolidi.

Koska langasta tuli niin kaunis, se kaipasi näyttelyalustakseen sopivan simppelin sukkamallin. Päätin vihdoin viimein tarrata maailman suosituimpaan sukkaohjeeseen. Ainakin Ravelryssa tästä on enemmän projekteja kuin mistään muusta sukkamallista, lähes 20 000. Olihan tuo jo aikakin neuloa ensimmäiset apinat!

Monkey ei suotta ole maailman suosituin sukkaohje. Paitsi että se on ilmainen, se on nerokas. Hiukan kavennuksia ja lisäyksiä, muutamaan väliin pari nurjaa silmukkaa. Kyllä voi vähällä vaivalla saada näyttävää jälkeä aikaan. Kuvion oppii nopeasti ulkoa ja sukat valmistuvat vauhdilla.

Kantapäähän päästyäni sovelsin omiani. Ohjeen mukaan tehtynä kantalapusta olisi tullut turhan pitkä, enkä muutenkaan ymmärrä, miksi silmuikoita olisi pitänyt siirrellä puikoilta toisille.

Aurinkoiset päivät ovat olleet omiaan neulekuvaamiselle ja puistosta löytyi mahtavaa rekvisiittaa. Kiitokset kuvausapurille.

Neulisti

Primrose

Tulinpa vain kertomaan, että tämän Esikko-takin ohje on nyt tarjolla Ravelryssa sekä suomeksi että englanniksi. Kiitokset TitiTyylle, joka sponssasi langat takin suunnitteluun.

Neulisti

Matematiikka on särki

Hauki on kala ja matematiikka on särki. Eli tarina langasta, joka rikkoi matematiikan.

Mitä: Light rain / Joji Locatelli

Miten: Pyöröpuikko 3.0 ja 3.5 mm

Mistä: Baa Ram Ewe Titus, 301 g

Pääsin maaliskuussa vihdoin ja viimein käymään Kerän kivijalkaputiikissa ja päivän väri oli selvillä. Mukaani lähti viisi vyyhtiä kolmea erilaista vedenvihreää. Päädyin nappaamaan ostoskoriini kolme vyyhtiä Baa ram ewen Titusta, koska minua kiinnosti sen koostumus (siitä lisää myöhemmin) ja kassalla lupailtiin kolmen riittävän takkiin. Sen kummempia suunnitelmia ei takin tai paidan mallista ollut. Sitten kotiin päästyäni sain vision tästä Jojin ja Veeran tuoreimman kokoelman Light rain -puserosta, joka löysän laatikkomaisen muodon, ylipitkien hihojen ja valtaisan poolokauluksen ansiosta söisi niin paljon lankaa, ettei kolme vyyhtiä voisi mitenkään riittää. Ei muuta kun huutelemaan apuja neulojatovereilta ja minulle kiikutettiin neljäs vyyhti keväiseen Kierot puikot -retriittiin. Huh. Sitten neulomaan.

Paita on malliltaan mahdottoman ihana. Mukavan tilava ja kevyt laatikkopaita kapoisilla ja huisin pitkillä hihoilla sekä massiivisella poolokauluksella. Paita neulottiin ylhäältä alas - tietty. Etukappaleen keskelle ja hihojen alareunoihin tuli simppeliä pitsiä ja hihojen resoriin neulottiin aukot peukaloille, jolloin hihoja voi käyttää kämmekkäiden tapaan. Kuten sanoin, mahdottoman ihanaa. Poolokaulukset ovat yleensä vähän haastavia, mutta tässä paidassa on sen verran leveä pääntie, ettei kaulus jää kuristamaan kaulaa. Niin, ja fingeringistä neulottuna tämä on ihanan kevyt yllä. Mainio pusero.

Jos sitten palataan siihen lankaan... Tämä oli kertakaikkisen ristiriitaisia tunteita herättävä lankaostos. Ensinnäkin, minua kiehtoi sen koostumus. Lanka on 100% Brittivillaa. Siitä on 50% Wesnleydalea, 30% alpakkaa ja 20% BFL:ä. Olen kerran kehrännyt yhden letillisen wensleydalea, enkä pitänyt sen pitkäkarvaisesta ja liukkaasta olemuksesta yhtään. Ajattelin, etten voisi tulla toimeen tämän langan kanssa, koska se vaikuttaa mohairin tyyppiseltä kutittajalta. Sain kuitenkin sovittaa Kerän Jonnan tästä langasta neulomaa takkia, eikä se ollutkaan pahan tuntuinen ensinkään. Ja tosiaan, valmiina paitana tämä ärsyttää ihoani yllättävän vähän. Päässee ahkeraan käyttöön.

Seuraavaksi ärsyynnyin väristä. Luulin ostaneeni kaikki vyyhdit samaa värjäyserää, mutta neuloessa selvisi, että mitkään kaksi vyyhtiä kolmen ensimmäisen joukosta eivät olleet pari keskenään. Kaikki ihan eri värisiä! En tajua, tämä ei näytä käsinvärjätyltä, mutta vyyhdeissä oli niin isot erot keskenään, että ottaa päähän. Ei sitä näissä kuvissa pahemmin huomaa, mutta esimerkiksi, kun pingotin paitaa kotona, eteisaulassa, erot näkyivät räikeästi. Paidan alempi puolikas on paljon yläosaa tummempi ja koska yritin pelastaa tilanteen vaihtelemalla kerää kerroksen välein, resori on suorastaan raidallinen. Raivostuttavaa.

Langassa oli lisäksi solmuja. Kolmessa vyyhdissäni oli ainakin kolme solmua, jollei enemmänkin. Ja ensin ajattelin, että mitäpä tuo haittaa, jätän solmun vain työn nurjalle puolelle. Mutta päästessäni seuraavalla kerroksella solmun kohdalle, se oli auennut! Wensleydale on niin liukasta, etteivät solmut pitäneet. Niistä jokainen oli pakko avata ja neuloa langanpäitä pitkä pätkä päällekkäin, jottei työ pääse purkautumaan. Tuplaraivostuttavaa.

Mutta sitten loppuun muutama sana siitä matematiikasta, jonka Titus rikkoi. Kas kun noiden raivostuttavien huonojen puolten vastapainoksi, langassa oli jotain kertakaikkisen maagista. Se on fingering-vahvuista, mutta siinä ei ole metrejä kuin 320 per vyyhti. Ja sitten kuitenkin, tähän paitaan, joka normaalisti syö semmoiset 1500 m minun koossani, ei kulunut kuin piirun verran yli kolme vyyhtiä. Jouduin korkkaamaan viimeisen, varalle hankkimani vyyhdin vasta, kun kauluksesta puuttui viimeiset 3 cm. Siis, että tässä on metrejä vähemmän kuin fingeringissä, ja kuitenkin tätä kului reippaasti fingeringiä vähemmän paitaan, joka on suunniteltu fingering-vahvuiselle langalle. Eihän se noin niinkuin matemaattisesti voi pitää paikkaansa. Uskomattoman riittoisa lanka.

Neulisti