Akateemista vakoilua

Kuten lauantain huivipostauksesta selvisi, väittelin viikonloppuna itseni tohtoriksi. Aika hienoa. Karonkassa kuuluu pitää puhe, jossa kiittää työn valmistumista edesauttaneita tahoja. Itselleni luonnollisestikin luontaisin tapa osoittaa kiitollisuutta on neulominen. Niinpä tein sukat molemmille ohjaajilleni sekä vastaväittäjälle.

Mitä: Angee / Cookie A.

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Kraft Hand-Dyed BFL Sock, 55 g

Olin varmaan jo pari vuotta sitten kehkeillyt päässäni ajatusta ohjaajien sukittamisesta. Sitten ajatus hautautui. Lopulta se palasi mieleen, mutta ajattelin olla kerrankin järkevä ja säästää itseäni turhalta stressaamiselta. Päätin, että on ihan ok, että en sukita tyyppejä. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Tietysti toisen ohjaajan kanssa tuli sattumalta puhetta siitä, miten vastaväittäjä kuuluu Tour de Sock -fanikerhooni. Ja tietysti se ohjaaja sitten ehdotti, että hei! Sunhan pitäisi neuloa jotain vastaväittäjälle! Purin hammasta ja yritin sanoa, että se ei ole mikään pieni homma ryhtyä jotain neulomaan. Mihin ohjaaja tietysti - niin kuin vain neulomista harrastamaton sivustakatsoja kykenee - ehdotti, että no mut hei, jotain ihan pientä vaan. Vaikka sukat. Aioin antaa ehdotusten kaikua kuuroille korville, vaan kuinkas sitten kävikään.

Tietysti ohjaaja seuraavaksi sanoi, että olisipa sitten hauska, kun voisit kiitospuheessasi tempaista sukat laukusta ja sanoa vastaväittäjälle: "Et ehkä huomannut, mutta neulaisin nämä sulle siinä väittelyn lomassa." Ja tietysti se sitten kuulosti niin hauskalta jutulta, että päätin toteuttaa idean.

En tietenkään halunnut neuloa sukkia vain vastaväittäjälle, kun alunperin suunnittelin sukittavani ohjaajat. Että tietenkin päätin sitten neuloa sukat kaikille kolmelle. Käännyin vilkaisemaan ohjaajan jalkoja... Tietenkin sillä pitää olla valtamerilaivan mittaiset jalkaterät. Asia vaatisi vakoilua.

Laskeskelin päässäni, että aikaa on vielä 16 päivää. Kyllä siinä ehtisi neuloa kolmet sukat. Rekrytoin naapurihuoneesta itselleni apurin, joka kävi seuraavana päivänä lounastauolla urkkimassa ohjaajan sisäkengistä kengänkoon: 45. Auts.

Sitten huijasin toisen ohjaajan paljastamaan kengännumeronsa, kun kertoilin, miten toivottoman vaikeaa oli yrittää löytää juhlakenkiä väitökseen. 39. Ei paha.

Lopuksi herää varmaan kysymys, miten urkkia vastaväittäjän kengänkoko hänen huomaamattaan niin, että ehtisin tehdä sukat valmiiksi ajoissa. Noh. Se tehdään niin, että luotetaan tilastoihin. Keskimäärin naisilla on 38-39 koon kintut. Neulotaan siis sen kokoiset sukat muuten valmiiksi, mutta ei katkaista lankaa ja päätellä sukkia vielä. Sitten vaan väitöstä edeltävän illan yhteisellä illallisella kurkitaan osanottajien kenkiä sillä silmällä ja tehdään tarvittavat korjaukset alkuarvaukseen. En sanoisi, että helppoa kuin heinänteko, mutta ehdin lopulta ihan kevyesti neulomaan kaikille kolmelle sukat ja kylläpä niitä oli mukava sitten kiitospuheessa kaivaa laukusta pari kerrallaan.

Viimeiseen sukkapariin halusin valita Cookie A.:n mallin, koska hyllystä löytyy Suloisimmat sukat -kirja. Angee on kiva ja simppeli malli, jossa lisäyksin ja kavennuksin imitoidaan palmikoita tekemättä yhtäkään inhaa palmikonkiertoa. Nämä olivat nautinto neuloa. Sukat suorastaan kiisivät puikoilla. Ohjeessa näissä oli 65 s, mutta minä neuloin ne 61 silmukalla. Poistin kaavioiden välistä yhden nurjan silmukan. Jälkiviisaana sanottakoon, että malli näyttäisi paremmalta ohjeenmukaisella silmukkamäärällä. Sukista tuli kyllä istuvat, mutta koska ne ovat joustinneule"palmikkoa", niissä saisi olla hiukan löysyyttä, jottei joustinneule näytä äärimmilleen venytetyltä.

Neulisti