Älä kokeile tätä kotona

Tai älä ainakaan, jollet omaa lehmän hermoja. Vaan mikäpä minä olen varoittelemaan, kun itse koen varoituksen sanat aina lähinnä yllyttämisenä.

Mitä: Expressive / Joji Locatelli
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Drops Lace, 88 g

Pidin vapun tienoilla lomaa ja päätin sen kunniaksi hullutella startiitin kourissa. Otin lomareissulle mukaan lankaa vaikka kuinka ja aloitin ihan justiinsa niin monta uutta projektia kuin sattui huvittamaan. Yksi niistä neronleimauksista sattui olemaan Interpretations 3 -kokoelman höyhenenkevyt huivi.

Joku järkevämpi saattaisi miettiä uutta neuletta aloittaessaan, että onko sitä oikeasti mielekästä neuloa ja jaksaako moista työtä tehdä loppuun. Mutta täällä ei ole ennenkään järki pakottanut päätä.

Huivihan on periaatteessa kiva. Lopputulos on ainakin valtavan kaunis. Eikä tässä tehdä mitään kovin monimutkaista. Siitä huolimatta, lähes kilometri pitsilankaa kierrettynä joustinneuleena ei ehkä ole maailman rentouttavin neuleprojekti.

Alkuun suurin ongelma oli tylsyys. Minua kierrettyjen silmukoiden neulominen ei inhota yhtä paljon kuin joitain neuletovereitani, mutta hidastahan se on kyllä. Mutta se tylsyys. Tuntui, että huivissa ei tapahdu mitään. Ja kun lopulta tapahtui, se oli jännittävää ekat kolme kerrosta, joiden jälkeen siihenkin puutui. Eikä mikään ihme, kaikkea toistettiin aina parisen sataa kertaa.

Kun huivin alareunassa lopulta vaihdettiin väriä, se piristi hetkeksi. Paitsi että erehdyin ottamaan langan kerän sisältä ja se ruoja päätti huopua koko ajan itseensä kiinni ja mennä solmuun. Lisäksi viimeiset kerrokset tuntuivat ikuisuudelta - olihan niissä jo lähemmäs 600 silmukkaa.

Voi niitä voitonjuhlia, kun jäljellä oli enää päättelykerros. Kukaan ei vaan varoittanut etukäteen, että päättelykerroksessa voisi vierähtää kolme kuukautta! Luitte oikein: kolme kuukautta. Kas kun päättelykerroksella huiviin neulotaan hapsuja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokaista kahta pääteltyä silmukkaa kohden luodaan kuusi uutta silmukkaa, joilla neulotaan neljä kerrosta ennen kuin päätellään sekä ne että ne alkuperäiset kaksi huivin reunasta. Nyt täytyy sanoa, että jollen olisi oppinut Tour de Sockin kolmosetapilla neulomaan myös vasenkätisesti, jolloin työtä ei tarvitse koskaan kääntää, tämä huivi olisi saattanut lämmittää minua iloisesti mökkitakassa palaessaan.

Jos huivin neulominen olikin yhtä tuskaa, valmis huivi on ihana. Se ei paina mitään ja on silti kookas. Kevyt ja ilmava. Ja kaunis! Mutta ihan omalla vastuulla sitten, teitä on varoitettu.

Neulisti