Pohjoisia nuolia

Oli neulefestarit. Ja puikoilla kaikkea ajattelemista vaativaa. Pakko oli siinä sitten aloittaa uutta - ymmärtäähän sen.

Mitä: Nordic arrows / Susanne Sommer

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Frida Fuchs SCHNIEKE Single + Hedgehog Fibres Skinny Singles + Kässäkerho Pom Pom Donegal Tweed, 86 + 100 + 72 g

Pitkään on pitänyt pistää puikoille ensimmäisen Laine magazinen upea huiviohje Sosulta. Nyt oli siihen hyvä paikka, koska ainaoikea ja briossi on varmaan oikein hyvää festarineulottavaa, eikö?

Niin... Noh. Aika nopeasti kävi selväksi, että ihan pelkkä ainaoikeakin vaati yllättävän paljon ajattelemista, kun sitä neulottiin briossityylillä kerros kummallakin värillä kerrallaan. Ja auta armias, kun päästiin siihen kaksiväriseen briossiin asti. Ei siinä yksistään mitään, mutta reunoissa neulottiin edelleen ainaoikeaa ja sitten samaan aikaan, mutta aina ihan eri tahtiin tehtiin silloin tällöin lisäyksiä huivin reunoissa, kavennettiin tai levennettiin briossin valtaamaa alaa ja siirreltiin vähän väliä silmukkamerkkejä paikasta toiseen.

Istuin torstaina festareiden infotiskillä päivystämässä ja pääsin näyttämään itse suunnittelijalle, mitä olin valinnut seuraneuleekseni. Neiti suunnittelija tyrskähti nauruun ja sanoi, ettei varmaan tuon yhden kerroksen jälkeen kannata enää yrittää pidemmälle festareilla. Oikeassapa oli.

Mutta festareiden jälkeen koitti kesälomareissu. Tiedossa oli istumista junassa, lentokoneessa, viikon verran autossa, taas lentokoneessa ja taas junassa. Otin matkaan kolme eri neuletta, mutten malttanut laskea tätä huivia käsistäni. Kun siitä lopulta pääsi jyvälle, se oli hirvittävän viihdyttävä ja kiehtova neulomus.

Kontrastivärinen reunus jäi vielä kotisohvalla tehtäväksi ja siihen upposikin ihan kokonainen päivä aamusta yöhön. Mutta kaiken kaikkiaan ahmin huivin vauhdilla. Niin kiva sitä oli neuloa.

Tämä kolmion mallinen huivi aloitetaan kolmion kapeimmasta kärjestä. Ensin neulotaan ainaoikeaa niin, ettei oikeastaan ensinkään neulota koko ajan oikeaa, koska ensin neulotaan oikean puolen kerros päävärillä ja sitten heti perään kontrastivärillä ja sitten nurja puoli kummallakin ja niin edelleen. Itse tykkään enemmän perinteisestä raidallisesta ainaoikeasta, mutta briossi edellyttää tätä tyyliä.

Ainaoikean kaveriksi aletaan kikkailemaan briossinuolia, jotka menevät hiukan limittäin. Paitsi, että oikeasti eivät kyllä mene ja kyseessä on vain sievä optinen illuusio, mutta saanen silti ilmaista asian näin. Nuolista tehdään aina edellistä isompia, kunnes nuolia on kasassa kuusi. Lopuksi poimitaan reunoilta silmukat ja neulotaan kolmannella värillä reunus, joka muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Myös reunuksen nurkkiin tulee kauniit briossiyksityiskohdat. Hirvittävän kaunista ja ihanan graafista.

Jostain syystä tähän väliin väritytti kovasti ja valitsin huiviin ihan epätyypillisen räikeitä lankoja. Hiukan ärsyttää, miten vahvasti siililangan vaaleanvihreä Shamrock dominoi huivia ja jättää Frida Fuchsin hillittömän kauniin tummansinisen Blaumohnin täysin varjoonsa. Koko komeuden kruunaa vielä Pom Pomin ihananainen keltainen Donegal Tweed. Hirvittävän herkullista, mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, osaisinko käyttää näin värillistä huivia. Sillä se näissäkin kuvissa on ystävän yllä.

Onnea on ystävä, joka antaa luvan käyttää tämmöisiä kuvia! Ihan paras tyyppi.

Neulisti