Hiekkamyrsky

Sain alkukesästä iloisen viestin sähköpostiini, jossa kyseltiin minua haastateltavaksi Unelmien käsityöt -lehteen. Juttuun tulisi haastattelu, kuvia meiltä kotoa ja joku ohje. Sitähän piti sitten heti lähteä pähkimään.

Mitä: Hiekkamyrsky / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.25 mm

Mistä: Cardiff Cashmere Classic, 40 g

Olin sopivasti komentanut keväällä miehen hakemaan minulle yllätyslankaa Snurresta. Yllätys oli tosin vielä suurempi, kun tilaamieni lankojen lisäksi Snurren väki oli lykännyt minulle mukaan yllärituliaisina kaksi pehmoista kerää kasmiria. Kiitos!

Pehmoisen pulleat, ihanan rusehtavan harmaat pikku kerät juttelivat kovasti ja vaativat päästä heti puikoille. Hetken neuvottelujen jälkeen minä ja langat päätimme, että pipo pitää minun näistä neuloman.

Halusin kepeän syysmyssyn. Semmoisen ihan simppelin, vaikka ihan vaan palmikolla. Mutta jotain jujua siihen tietty pitäisi änkeä. Sitten muistin joskus nähneeni kaverin työstävän myssyä kirjekuoripäättelyllä ja siinähän se ajatus sitten selkiytyi.

Pipossa on alkuun korkea resori, jonka jälkeen loppumatka neulotaan hiekkamyrsky-palmikkoa. Ainakin minun mallineulekirjassani palmikko oli nimetty näin. Lopuksi sitten vaan silmukointia hauskan kirjekuoritaittelun siivittämänä. Siinäpä se.

Myssystä tuli kerrassaan ihana, vaikka näin itse sanonkin. Lanka on juuri niin höttöistä ja pehmeää kuin kasmirin kuuluukin, mutta pysyy silti kasassa kiltisti. Ohje on siis tarjolla Unelmien käsityöt -lehdessä ja siinä on mukana kaksi kokoa myssylle. Minä vedän kasmirmyssyn korvilleni ja haistelen syksyä!

Neulisti

Ranskatar?

Sain Puikkomaisterin pipokirjasta arvostelukappaleen ja tapoihin kuuluu aina toteuttaa kirjasta joku malli ennen arvostelun kirjoittamista. Niinpä neuloin itselleni elämäni ekan baskerin.

Mitä: Claudia / Tiina Kaarela

Miten: 3.0 mm pyöröpuikko

Mistä: Drops Lace, 16 + 17 g

Kirjan ensimmäinen malli on simppeli angorabaskeri nimeltään Claudia. Kaapeissani ei lymyillyt angoraa, joten lähdin etsimään korvaavia lankoja. Koin sen vähän hankalaksi, koska angora on kuituna niin kevyttä, ettei ohjeen langan metrimäärien pohjalta oikein tiennyt, minkä paksuista korvikelankaa olisi hyvä käyttää. Angora kun nääs ei mielestäni paina oikeastaan mitään.

Lopulta päädyin hyödyntämään jämälankoja. Keksin yhdistää kaksi Dropsin pitsilankajämää. Niillä sai aikaan myös hauskan elävän värisen pinnan, kun toinen lanka oli harmaan ruskea ja toinen beige. Tai siis, niin eläväisen kuin beigeä nyt voi eläväiseksi kutsua.

Ohje oli tosi helppo. Ensin neulottiin taitettu reunus ja sitten tehtiin lisäyksiä ja lopuksi kavennuksia, kunnes silmukat alkoivat loppua kesken. Eri simppeliä siis. Harmillisesti ohjeessa oli kyllä virheitä, sillä mitkään kolmesta peräkkäisestä ohjeluvusta eivät pelanneet yhteen. Jos neuloin lisäyksiä sen verran kuin käskettiin, ei kokonaissilmukkamäärä pitänyt kutiaan. Ja sitten, kun lisäilin oikeaan silmukkamäärään asti, ei kavennusten kohdistus taas osunut oikeaan. Alan kyllä olla vakuuttunut siitä, että vika on kustantamoiden aikarajoissa. Ihan kaikissa käsityökirjoissa on viime vuosina vilissyt niin paljon virheitä.

Pienistä silmukkalukuvirheistä huolimatta pipo valmistui helposti. Kyllähän sitä kokenut neuloja osaa soveltaa. Pingotus olikin tavallista jännittävämpää. Päätin turvautua kotoa löytyviin tarvikkeisiin ja kiskoin kastellun ja kuivaksi rutistetun pipon ison lautasen ympärille venymään. Koostakin taisi lanka-arvuutteluistani huolimatta tulla ihan sopiva. Vielä kun osaisi käyttää baskeria.

Kirja-arvostelu löytyy täältä.

Neulisti

Haista kukkanen!

Nyt on kuulkaa päässyt käymään niin hassusti, että meikäneulojalta on keskeneräiset työt loppu! Tämä äskettäin valmistunut huivi oli viimeinen nurkissa pyörinyt ufo ja kyllä nyt on mukava neuloskella puhtaalta pöydältä. Tai noh, oikeastaan pölyiseltä sohvalta, mutta noin niin kuin vertauskuvainnollisesti.

Mitä: Nuffield / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm

Mistä: Frida Fuchs SCHNIEKE Single + Madelinetosh Merino Light, 258 + 14 g

Tämä projekti alkoi jo kauan sitten keväällä. Tämmöiset viirin malliset, reunoista lisäiltävät ja keskeltä kavennettavat huivit ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa ja minäkin halusin kokeilla sellaisen suunnittelemista.

Hauskan muodon lisäksi huiviin tuovat ilmettä kontrastiväriset raidat ja pitsiosiot, jotka molemmat kasvavat koko ajan. Lopuksi koko komeuden kruunaa nirkkopäättely. Pitsiä neulotaan pitsiosioissa niin oikealla kuin nurjallakin puolella, mutta se on eri helppoa ja nopeasti opittu.

Huivi siis aloitetaan viirin terävimmästä nurkasta. Kun lisäyksiä on tehty niin pitkään, että huivin alareuna on halutun mittainen, muotoillaan loppuhuivi tekemällä alareunassa kavennuksia (tai Nuffieldin tapauksessa lyhennettyjä kerroksia), kunnes huivin keskustan "lommo" on täytetty. Jos kuulosti sekavalta, ette ole vielä kokeilleet tämän mallisia huiveja, ja kannattaisi, koska se on kivaa. Joka tapauksessa halusin lopun muotoilujen tapahtuvan pitsiä neuloen, minkä takia viimeinen pitsiosio venyi valtaisaksi. Mutta tykkään, että se antaa huiville ihanan herkän ilmeen.

Lanka on tuorein luksuslankarakkauteni, Frida Fuchsin SCHNIEKE Single. Paitsi, että se on ihanaa yksisäikeistä merinoa, siinä on ruhtinaalliset 30 % silkkiä, joka tuo lankaan upean kiillon. Ja ne värit, oih! Hölmönä menin ostamaan tätä alunperin vain kaksi vyyhtiä, eikä se tämmöisen jättihuivin kanssa riittänyt mihinkään. Viimeinen pitsiosio syö sen verran paljon lankaa, että oli pakko käydä hakemassa vielä kolmas vyyhti. Nyt sen jämistä voikin kehitellä tälle kaveriksi vaikka kämmekkäät. Kontrastivärinä käytin omista varastoista löytynyttä hohtavan kuparista Toshin Merino Lightia.

Huivin nimeksi tuli Nuffield, Oxfordin yliopiston Nuffield Collegen mukaan. Kipitimme pihan poikki kummitytön kanssa, kun hän halusi jäädä nuuhkimaan kukkia keväiseen puutarhaan. Yritin pistää mieleen, että aina pitäisi olla aikaa jäädä haistelemaan kukkasia, joista tämänkin huivin pääväri, Hanami, muistuttaa. Sille opille oli huivia neuloessa hyvinkin paljon käyttöä, kun viimeisen pitsiosion kerrokset tuntuivat päättymättömiltä.

Nyt pitäisi vielä päättää, jaksanko kirjoittaa huivin ohjeen puhtaaksi. Tänne tarvittaisiin selvästi sen perinteisen päättelykeijun lisäksi puhtaaksikirjoittajakeiju!

Neulisti

Lala

Iski tarve pitsiselle valkoiselle takille, joka sopisi yhteen kaikkien vaatteiden kanssa. Ja tietty se pitäisi olla kätevästi ylhäältä alas yhtenä palasena neulottu. Että suunnittelin sitten moisen mallin.

Mitä: Lala / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Manos del Uruguay Fino, 200 g

Koska tämän neuletarpeen keksiessäni kesän Skotlannin matkaan oli vielä kaksi viikkoa aikaa, päätin parin viikon olevan varsin riittoisa aika neuletakin suunnitteluun ja neulomiseen. Ja kieltämättä, kun on riittävän kaheli, saattaa saada neuleensa valmiiksi jo pari päivää ennen lähtöä.

Kiireessä oli optimoitava käytettävissä oleva aika mahdollisimman hyvin. Koska ilman mallitilkkua ei voi lähteä suunnittelemaan ja kirjoittamaan ohjetta, ryhdyin kikkailemaan. Shaalikauluksinen takki aloitetaan niskasta, kauluksesta. Ensin neulotaan vasen kauluspätkä, sitten poimitaan silmukat alusta ja neulotaan oikea kauluspätkä. Sen jälkeen poimitaan silmukat kauluksen alareunasta hihoja ja takakappaletta varten. Valitsin kaulukseen sopivan silmukkamäärän pitsikaavion kanssa yhteensopivaksi ja pingotin vasemman kauluspätkän mallitilkuksi. Kätevää ja nopeaa. Vaikka näyttihän se neuloessa vähän höpsöltä, kun kauluksen toinen puoli oli sileä ja pingotettu ja toinen rytyssä.

Lala on tosiaan kokonaan pitsinen takki shaalikauluksella ja raglanhihoilla. Neulominen aloitetaan kauluksesta, jonka jälkeen poimitaan hiukan silmukoita ja tehdään hihoille tilaa raglanlisäyksillä. Takissa ei ole vyötärömuotoiluja, joten kunhan hihat on jätetty odottamaan, vartalo on varsin suoraviivaista eteenpäin posottelua.

Myös hihat neulotaan suoraan ilman kavennuksia. Niiden on tarkoitus olla mukavan väljät ja hiukan liian pitkät. Hihansuissa ja helmassa on korkea, kierretty joustin. Takissa on napit, joiden valitsemisessa vierähti tovi, jos toinenkin. Rakastan tämmöisiä malleja, joihin saa valikoida muutaman näyttävän napin. Omat puunappini tilasin joskus aikoinaan Etsystä.

Tavalliseen tapaan ohje sisältää 9 kokoa, XXS-XS-S (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja ohje on sekä suomeksi että englanniksi. Sen voi ostaa tämän linkin takaa.

Lankana käytin Manos del Uruguayn Finoa, joka on yksisäikeinen merinosilkki. Lanka on suunnilleen fingering-vahvuista, mutta vyyhdissä on 450 m, eli tavallista enemmän. Ja aivan uskomattomasti sainkin oman takkini aikaan tasan kahdella vyyhdillä lankaa!

Neuloin omani koossa M2, joten sitä pienempiin kokoihin pitäisi riittää kaksi vyyhtiä, mutta tässä M2-koossa kannattaa ehkä varata kolme, koska käsialat vaihtelevat ja minulla ei montaa metriä jäänyt lankaa yli. Suosittelen lankaa kovasti. Se on pehmoisimpia kokeilemiani. Ihan hattaraa ja tuntuu päällä ihanalta. Silkki tekee siitä lisäksi kauniin kiiltävän ja laskeutuvan.

Jos lanka ja takin neulominen olivatkin hauskaa puuhaa, niin ohjeen kirjoittaminen kävi kokopäivätyöstä. Ja todella, koko päivä. Siis aamusta yöhön. Kokonaan pitsisen takin ohje vaati melkoisen kasan kaavioita, joita sai hienosäätää vaikka kuinka. Ohje onkin kaavioiden myötä kovin pitkä, mutta kaaviot on järjestetty niin, että muiden kokojen kaaviot voi jättää tulostamatta.

Testineulojien takeistakin tuli niin herkullisia, että tekee mieli neuloa itselle muutama Lala lisää. Takin nimi tulee muuten siitä, että pitsikaavio tuo minulle mieleen tulppaanin. Lala on tulppaani bosniaksi.

Neulisti