sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ranskatar?

Sain Puikkomaisterin pipokirjasta arvostelukappaleen ja tapoihin kuuluu aina toteuttaa kirjasta joku malli ennen arvostelun kirjoittamista. Niinpä neuloin itselleni elämäni ekan baskerin.


Mitä: Claudia / Tiina Kaarela
Miten: 3.0 mm pyöröpuikko
Mistä: Drops Lace, 16 + 17 g
Ravelryssa

Kirjan ensimmäinen malli on simppeli angorabaskeri nimeltään Claudia. Kaapeissani ei lymyillyt angoraa, joten lähdin etsimään korvaavia lankoja. Koin sen vähän hankalaksi, koska angora on kuituna niin kevyttä, ettei ohjeen langan metrimäärien pohjalta oikein tiennyt, minkä paksuista korvikelankaa olisi hyvä käyttää. Angora kun nääs ei mielestäni paina oikeastaan mitään.


Lopulta päädyin hyödyntämään jämälankoja. Keksin yhdistää kaksi Dropsin pitsilankajämää. Niillä sai aikaan myös hauskan elävän värisen pinnan, kun toinen lanka oli harmaan ruskea ja toinen beige. Tai siis, niin eläväisen kuin beigeä nyt voi eläväiseksi kutsua.


Ohje oli tosi helppo. Ensin neulottiin taitettu reunus ja sitten tehtiin lisäyksiä ja lopuksi kavennuksia, kunnes silmukat alkoivat loppua kesken. Eri simppeliä siis. Harmillisesti ohjeessa oli kyllä virheitä, sillä mitkään kolmesta peräkkäisestä ohjeluvusta eivät pelanneet yhteen. Jos neuloin lisäyksiä sen verran kuin käskettiin, ei kokonaissilmukkamäärä pitänyt kutiaan. Ja sitten, kun lisäilin oikeaan silmukkamäärään asti, ei kavennusten kohdistus taas osunut oikeaan. Alan kyllä olla vakuuttunut siitä, että vika on kustantamoiden aikarajoissa. Ihan kaikissa käsityökirjoissa on viime vuosina vilissyt niin paljon virheitä.


Pienistä silmukkalukuvirheistä huolimatta pipo valmistui helposti. Kyllähän sitä kokenut neuloja osaa soveltaa. Pingotus olikin tavallista jännittävämpää. Päätin turvautua kotoa löytyviin tarvikkeisiin ja kiskoin kastellun ja kuivaksi rutistetun pipon ison lautasen ympärille venymään. Koostakin taisi lanka-arvuutteluistani huolimatta tulla ihan sopiva. Vielä kun osaisi käyttää baskeria.


Kirja-arvostelu löytyy täältä.

Neulisti

11 kommenttia:

  1. Käytät käytät, ihana baskeri. Harmillisia nuo virheet ja kaikista inhottavinta on, että kirjoissa niitä vilisee, varsinkin käännöksissä ja ensimmäisissä painoksissa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kyllä ne virheet ärsyttää, vaikka osaakin itse soveltaa ja korjata tilanteen.

      Poista
  2. Näyttä hyvältä! Pitäisin tuota ilolla, ja toivottavasti pidät sinäkin. Chic!

    VastaaPoista
  3. Suorastaan päätä särkee tuo neulepinnan kirjavuus 😄 Hyvältä näyttää baskeri siulla, jospa opettelisit? Sopis hyvin yhteen leveähelmaisen mekon, vyötärömittaisen neuletakin ja saapikkaiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan tunne tätä omakseni. Ehkä se ei ole riittävän vaaleanpunainen? :D

      Poista
  4. Nätti on niin baskeri kuin neulojakin 😊. Mitä tulee kirjan virheisiin, syynä voi toki olla kustantamon tiukat aikataulut, mutta voi siinä hyvinkin olla taiteilijan suurpiirteisyyttä... ei oo kaikille yhtä nökönuukaa, onko just vai melekein...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihteleehan kaikilla tekijöillä tietty tyyli, mutta tuntuu, että viime vuosina oon saanut kaikkiin kirja-arvosteluihin nurista virheistä.

      Poista
  5. No siinähän se baskeri nököttää niin nätisti, ei mitään vikaa käyttöosaamisessa :D. Kovin sievä on, kuten mallikin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tää vaan vaatii hyvätukkapäivän toimiakseen. Ja mulla ei ole niitä turhan usein! :D

      Poista
  6. Kivannäköistä pintaa! Mä oon tuskaillut Kauneimmat käsityöt-lehden virheellisen ja suurpiirteisen sukkaohjeen kanssa. Harmittaa kyllä noi virheet. Minä kun en ole niin kokenut neuloja, enkä osaa soveltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, ettei aloittelijana kyllä pärjää virheiden kanssa. Omat ohjeet testineulotutan aina joka koossa, jos vaan löytyy testaajia.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...