lauantai 7. heinäkuuta 2012

Viides kerta toden sanoo

Nyt se on valmis! Äidin joululahjatunika nimittäin. Vain puoli vuotta myöhässä... Seuraavaksi on luvassa piiiitkä tuskien taival, joten kiireisemmille suosittelen hyppäämistä suoraan kahteen viimeiseen kappaleeseen.

Mallina tekijä itse.

Mitä: Tunika / Novita syksy 2011
Miten: Pyöröpuikot 3,5 mm + sukkapuikot 3,5 mm
Mistä: Novita Nalle, 442 g

Aloitin tunikaa muistaakseni lokakuun lopulla. Parikymmentä senttiä neulottuani näin paidasta olevan tulossa liian pieni, joten ei kun purkuun vaan ja mallitilkkua neulomaan. Käsialani oli aina ollut melko löysää ja neuloinkin yleensä yhtä kokoa pienemmillä puikoilla, mikä ei kuitenkaan tässä riittänyt, vaan piti myös tehdä suositusta pienempää kokoa.

Eipä se toinenkaan yritys onnistunut. Kolmannesta oli tulossa hyvänkokoinen, mutta tällä kertaa käsiala oli rumaa ja päätin, että minun on opittava neulomaan tiukempaa ja tasaisempaa jälkeä. Käsiala parani, mutta seuraavasta yrityksestä olikin sitten tietysti tulossa liian pieni. Olin jo sen verran lähellä onnistumista kuitenkin, että päätin yrittää vielä viimeisen kerran.


Viides yritys lähti hyvin käyntiin ja olin tyytyväinen niin kokoon kuin käsialaankin. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä seuraavaksi onnistuin saamaan ilmeisesti jännetupentulehduksen molempiin käsiini. Koska kuitenkin koin tärkeämmäksi hoitaa paljon kirjoitushommia sisältävän työni edes jotenkuten, sai neulominen jäädä ja äidin lahjasuunnitelmat oli pistettävä uusiksi. Tähän mennessä olin saanut valmiiksi muistaakseni noin puolet takakappaleesta.

Joululoma meni käsiä lepuutellessa, mutta tammikuussa uskaltauduin taas varovasti kokeilemaan neulomista. Se sujuikin ihan kohtuullisesti, kunhan maltoin tehdä pienissä pätkissä ja pitää kunnolla taukoja. Joulun mentyä mönkään olin ajatellut saada tunikan valmiiksi äidin syntymäpäiväksi kuunvaihteeseen, mutta neulontatahti oli auttamattoman hidas ja muun elämän kiireet painoivat päälle, joten en päässyt lähellekään kakkostavoitettani.

"Hmm... Täähän menis kivasti äitiyspaidastakin..."

Tammikuun lopulla sain ihania uutisia: jos kaikki menisi hyvin, meille tulisi vauva syksyllä. Niin kuin monelle muullekin, myös minulle alkuraskaus aiheutti niin armottoman väsymyksen, että juuri ja juuri töistä selvittyäni ei energiaa riittänyt juuri muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen. Taas sai tunikaparka väistyä sivuun odottamaan parempia aikoja.

Kevään koittaessa alkoi vähitellen löytyä taas energiaa rakkaalle harrastukselle. Tässä vaiheessa tie oli takunnut jo ihan liian moneen kertaan ja sormet alkoivat syyhytä päästä vauvanvaatteiden kimppuun, joten sain homman etenemään vain lupaamalla itselleni, että saan neuloa jotain pientä välipalaa aina saavutettuani tietyn etapin. Tämä toimikin sikäli hyvin, että tunikasta ei tullut liian tuskallista, mutta tietenkin pienetkin neuleet hidastivat menoa.


Eipä tullut valmista, jouluksi, ei syntymäpäiväksi, ei äitienpäiväksi eikä edes ennen monen viikon reissua, vaikka olin asettanut lähtöpäivän ehdottomaksi takarajaksi. Mutta mitäs noilla muutamilla viikoilla on väliä, myöhässä ollaan kuitenkin jo niin reilusti eikä tällaiselle villavaatteelle kuitenkaan ole varmaan (toivottavasti) kovin runsaasti käyttöä näin kesäaikaan. Heinäkuulle ei jäänyt kuin pätkä toista hihaa ja kaulus sekä yllättävänkin suuritöinen saumojen ompelu.

Alkuviikosta sain viimeisenkin langanpään pääteltyä ja voitte uskoa, että olen tyytyväinen! En tiedä olenko puolueellinen, mutta kaiken vaivannäön jälkeen tuosta tuli minusta jopa yllättävän kiva. Novitan Nalle-lanka tuntui sen verran karhealta, että liotin tunikaa vielä etikka-vesiseoksessa, mikä pehmensikin neulosta miellyttävämmäksi. Muita vaihtoehtoja olisi ollut käyttää huuhteluainetta tai normaaleille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta(!), mutta kun meiltä ei muuten löydy kumpaakaan, niin ihan hyvä tulos tuli mielestäni tuolla etikallakin.


Jos et ole vielä tuskastunut tämän kertomuksen jälkeen ja haluaisit tehdä oman vastaavan, niin neuleen ohje löytyy Novitan syksyn 2011 lehdestä. Yläosan kuvioneule syntyy helposti pidennettyjen silmukoiden avulla. Alkuperäinen ohje on poolokauluksiselle mekolle, mutta minä tein siitä tunikan lyhentämällä molemmista päistä. Yhteensä tähän meni lankaa 442 grammaa.

Nyt sitten enää toivotaan, että tunika on sopivan kokoinen omistajalleen.

Ihanaisia kesäpäivä lukijoillemme toivottelee

Vyyhti

38 kommenttia:

  1. Vaikeuksien kautta voittoon ! Tunika on upea. Onneksi jaksoit väsätä loppuun saakka vaikka projekti olikin tuskainen. Tuo mallineule on niin mielenkiintoisen näköinen etten ikinä olisi arvannut sen olevan Novita-lehdestä. Olen jostain syystä pettynyt usein heidän malleihinsa, mutta sinun tunikasi on ihana. Näyttää hyvältä sinun päälläsi ja jos olette äitisi kanssa saman kokoisia sen on näytettävä hyvältä myös hänen päällään. Varmasti hän lainaa sitä välillä sinullekin, tuohon sopii niin ihanasti pyöristyvä massusikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä niin voittajaolo tällä hetkellä. :)

      Ei olla ihan samaa mallia äidin kanssa, mutta tuo tuo neule on sellainen, ettei sen kanssa taida olla niin tarkkaa. Toki minulla on tällä hetkellä vähän muhkeammat muodot kuin ennen, mutta vähän jännitän silti, että kaiken vaivannäön jälkeen tunika olisikin väärän kokoinen. No, toivotaan parasta.

      Poista
  2. Onpa ihana tunika! :) Miten minä en tuota mallia edes muista Novitassa nähneeni... täytyykin heti kaivaa lehti esille. :) Onnea odotukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän eri mallinen tämä onkin kuin se alkuperäinen mekko, niin ei välttämättä osaa heti yhdistää. Varsinkin kevyempi kaulus muuttaa ilmettä aika paljon.

      Poista
  3. Aivan ihanan ihana tunika. Lähdenpä metsästämään tuota Novitan numeroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä tosiaan kiva ohje Novitalta. Toivottavasti sinulla on hieman helpompi taival tämän kanssa. :)

      Poista
  4. Vau! Loistavaa! Vaikeuksien kautta voittoon! Tuosta tuli tosi hieno ja varmasti lahjan saaja arvostaa lahjaansa näiden vastoinkäymisten jälkeen entistä enemmän. Ja varmasti nyt tuntuu tosi hyvältä aloittaa seuraava (kenties pienikokoinen) proggis :) Kiitos myös etikkavinkistä, vois olla täällä päin yhdelle neuleelle tarpeen sellainen käsittely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu kyllä ihan erilaiselta, kun ei ole enää jatkuvasti taustalla sitä ajatusta, että pitäisi oikeastaan olla tekemässä jotain muuta.

      Ei muuten sitten kannata odottaa, että etikka tekee neuleesta ihan pehmoisen, mutta kyllä se pahimman karheuden vei niin, että paita ei ainakaan enää minun ihoani ahdista.

      Poista
  5. Vaikeuksien kautta voittoon. Tunika on tosi kaunis.
    paivis http://tilkut.vuodatus.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin muuten käydä blogissasi kommentoimassa, mutta sain pelkkää virheilmoitusta joka yrityksellä. Tiedätkö, onko tuota vikaa ollut muutenkin? Voi olla että et enää käy tätä katsomassa, mutta kun ei sattunut sähköpostiosoitettakaan silmiin, niin laitan sitten edes tänne.

      Poista
  6. Kaunis tunika! Ja onnea odotukseen! =)

    VastaaPoista
  7. Tosi kaunis tuli, joten sitkeys palkittiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos olisi ollut itselle tulossa, niin olisin kyllä saattanut jo luovuttaa, mutta onneksi lahjaa ei kehdannut.

      Poista
  8. Sievä tunika tuli kaikista hidasteista huolimatta.

    VastaaPoista
  9. Viisi kerta on kyllä aika paljon... mutta lopputulos on aivan upea.

    Niin ja oikein paljon onnea odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Enpä olisi kyllä arvannut, että jaksan noin monesti aloittaa uudestaan. Mutta kun tuli luvattua, niin eipä sitä kehdannut enää peruakaan.

      Poista
  10. Kyllä kannatti saada valmiiksi, kaunis :)

    VastaaPoista
  11. Onneksi jaksoit loppuun asti etkä luovuttanut, kaunis! =)
    Ja HURJAN paljon onnea odotukseen! <3

    VastaaPoista
  12. Tulipa siitä sievä! Itse ostin tuon Novitan syksy 2011 lehden juurikin tuon mekon takia mutta sepä on jäänyt aika hyvin unholaan. Mutta tuo on vielä parempi kuin lehdessä ja mallineule on kiva! :) Minäkin toivotan sinulle onnea raskauden loppuajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä tarina nyt ei ehkä ole varsinaisesti kovin rohkaiseva, mutta malli oli kyllä kiva neuloa ja voin hyvinkin suositella.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  13. Onpa komea tunika ja siistiä jälkeä! Ihailen ihmisiä, joilla on niin paljon kärsivällisyyttä, että jaksaa aloittaa alusta vielä viidennenkin kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli tästä kyllä monenlaista oppia neulojan polullani ja täytyy myöntää, että en olisi itsekään aiemmin uskonut kärsivällisyyden riittävän noin moneen uudelleenaloitukseen. Ei varmasti olisikaan riittänyt, jos olisin itselleni tehnyt, mutta toisaalta itselle tehdessä on helpompi sallia virheitä ja pääsee myös sovittamaan välissä.

      Poista
  14. Kannatti ehdottomasti aloittaa viiteen kertaan, on sen verran upea tunika!

    VastaaPoista
  15. Itse olen niitä, jotka työn aloitettuaan neulovat sen loppuun: purkamaan ei ruveta! Joskus se purkaminen vaan kannattaa... Upea lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En itsekään erityisemmin nauti purkamisesta ja jos jotenkin voin sen välttää, niin ehdottomasti yritän. Tässä työssä vain pieni täydellisyydentavoittelija pääsi nostamaan päätään, kun oli lahjaksi menossa ja tuntui, ettei mitä tahansa tekelettä kehtaa antaa.

      Poista
  16. Kylläpä onkin nätti ja hienosti toteutettu.

    Onnea odotukselle nimim. ihan seonnut tuoreehko isoäiti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos molemmista ja onnittelut vielä tuoreelle isoäidille! :)

      Poista
  17. Hurja homma tuon säätämisen kanssa, mutta lopputulos on kyllä aivan ihana! Ja onnea odotukseen! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...