Tädin mussukoista vanhempi ilmoitti jo viime jouluna aikuisten antavan vaan pöljiä pehmeitä paketteja. Pikkusisko ei onneksi vielä vastusta niitä.
Mitä: Palmikkotakki / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm ja pyörö- sekä sukkapuikot 5.0 mm
Mistä: Rico Essentials Soft Merino Aran, 265 g
Voi kuulkaa, millainen lanka! Niin pehmeä ja pullea. Superwash merinoa, eli sen pitäisi selviytyä 30 asteen pesukonekäynnistä. Ihana väri, juuri sopivasti ei ihan joulunpunainen, vaan hieman vadelmaan taittava. Ja kyllä on nopeaa näin paksusta neuloa. Niin, ja ei ryhtynyt yhtään vielä neuloessa nukkaantumaan. Ihan mahtavaa tavaraa.
Ohje oli kolmas Veeran Lankaleikki-kirjasta kokeilemani. Kahdessa aiemmassa oli jonnin verran virheitä, mutta tämä oli moitteeton. Ainoa, mikä meni mönkään, oli että lanka lopahti kesken. Onneksi kaupasta sai lisää.
Takki neulottiin kätevästi ylhäältä alaspäin helpoilla raglanhihoilla. Etukappaleiden reunat saivat pyöreän muodon lyhennetyin kerroksin. Myös palmikkoreunus tuli samaa tahtia takin kanssa, eikä sitä tarvinut ommella lopuksi takkiin kiinni. Oman haasteensa toi se, että reunus koostui kolmesta eri palmikosta. Lyhennettyjen kerrosten kohdalla palmikkokaaviot alkoivat edetä eri tahtiin keskenään ja oli aikamoinen homma pysyä perässä kaikissa kolmessa kaaviossa. Takakappaleessa palmikot vaihtuivat joustinneuleeksi.
Ilmainen vinkki: Jos ohjeessa käsketään tekemään jotain, se suottaapi johtua siitä, että ohjeen kirjoittaja on pohtinut asian parhain päin. Oli siis käsketty tehdä reunusta puoleen väliin takakappaletta, katkaista lanka ja jättää silmukat odottamaan. Tämä omapäinen neuloja mietti, että miksi se nyt pitää keskelle selkää jättää, saahan sen muuallakin silmukoitua siististi. Niin... Saisihan sen, jos se olisi sileää... Mutta kun tämä oli nyt joustinneuletta. Nyt takissa on ruma sauma kyljessä. Oppia ikä kaikki. Vaan tuskinpa vaivaa kaksivuotiasta lahjan saajaa.
Neulisti