Kevätaurinko

No huh, tulipahan neulottua. Hieman yli kuukausi vierähti neuloen pelkkää sileää oikeaa muutamin lisäyksin siellä täällä, pienillä puikoilla ja ohuella langalla. Vaan lopulta tuli valmista.

Mitä: Still Light / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot ja sukkapuikot 3.0 mm
Mistä: Drops Alpaca, 475 g

Monihan tämän on tehnyt itsekin, mutta kerronpa silti. Tunika neulotaan ihanasti ylhäältä alas yhtenä kappaleena ja ainoat saumat tulevat taskunpohjiin. Taskut ovat kertakaikkisen nerokkaat: ne saadaan aikaan tekemällä lisäyksiä etukappaleen keskellä. Lisättyjen silmukoiden muodostamat liepareet taitetaan sivuille, taskujen päälle ja sitten neulotaan vain taskupussit.

Halusin tehdä neuleesta mahdollisimman pitkän, joten ohjeen järjestyksestä poiketen neuloin hihat ennen vartalo-osaa valmiiksi. Samoin tein taskupussit heti, kun se oli mahdollista ja käytin sitten kaiken jäljelle jääneen langan helmaan.

Vaatteesta tuli todella kaunis, mikä on yleensä itsestään selvää, kun neulotaan ohuella langalla sileää. Loputtomat oikeat kierrokset vaan tuntuivat kovin puuduttavilta. Olinhan minä siihen toki etukäteen varautunutkin ja tässä sivussa valmistui useampi kehruu, yksi huivi, pipo ja 1.32 sukkaa. Minulla ei nimittäin riitä innostus (ainakaan enää nykyisin) näin isoon sileään neuleeseen ilman, että tekisin välissä vähän muutakin.

Olin lukenut muutamasta blogista, että tunikan mitoitus olisi aika iso, joten päätin tehdä itselleni M-koon. Neuleen valmistuttua se mahtui kyllä päälle ihan hyvin, mutta oli vähän turhan nafti. Tämänhän ei kuitenkaan kuulu olla mikään makkarankuori. Piti siis pingottaa ihan reippaasti. Jännitti vähän, pingotanko paitaan leveyttä pituuden kustannuksella. Tottahan siinä sitten kävi tietenkin niin, että pituus on passeli, mutta leveyttä olisi kaupattavaksi asti. Korjausliikkeenä iskin tunikan henkariin ja kostutin sen suihkupullolla. Nyt se on jälleen turhan tyköistuva. Huokaus, noinkohan jaksaisin yrittää pingotusta vielä kerran?

Neulisti