Täällä kärsitään pahasta ompelukärpäsen puremasta. Edellisen kerran kun niin kävi muutama vuosi sitten, into tyssäsi heti ensimmäiseen työhön, kun valitsin aivan liian monimutkaisen mekon. Nyt päätin vahingosta viisastuneena aloittaa pienestä, jotta taidot saisivat karttua rauhassa pikku hiljaa. Helpommalla tietysti voisi päästä, jos kävisi ompelukurssilla tai edes ompelisi valmiilla kaavoilla ja ohjeilla. Minä päätin tietenkin noudattaa lähestymistapaa "yrityksen ja erehdyksen kautta".
Mitä: Lasten kääntöpipoja / oma ohje
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Trikoosta (Kestovaippakaupalta)
Ensi alkuun siis pipoja, nehän on helppoja. Eikö? Vaikka sellaisia käännettäviä versioita, niin saa kivan vuorikankaankin näkyviin halutessaan.
Mitä opimme?
- Vaikka olisikin kiva aloittaa ompeleminen heti, niin kankaat kannattaa pestä, koska ne kutistuvat kuitenkin.
- Vaikka olisi kiva aloittaa ompeleminen heti, niin kankaat kannattaa silittää, koska reunat ovat pesun jäljiltä ihan kippuralla.
- No ne reunat on silti ihan kippuralla, mutta sentään vähän vähemmän.
- Kirkkaanvärisiä kankaita ei välttämättä kannata pestä samassa pesussa valkoisen resorin kanssa. Ellei sitten halua esimerkiksi vaaleansinistä resoria.
- Jos kuitenkin haluaisi vaikka laittaa valkoista resoria johonkin värikkääseen vaatteeseen, niin puuvillakangas kannattaa pestä (ainakin) ensimmäisen kerran 60 asteessa, koska se sitoo värejä.
- Kankaan kuviot saa kivasti samalle korkeudelle, kun etu- ja takakappaleen leikkaa vierekkäin eikä päällekkäin.
- Trikoo joustaa, joten sitä ommellaan jousto-ompeleella. Ainakin ne pipon reunat. Ei siis suoralla ompeleella, koska sehän ei muuten jousta.
- Kääntöreuna on huomattavasti helpompi tehdä, kun ompelee ensin nurjalta melkein yhteen ja kääntää sitten pienestä aukosta kankaat oikein päin. Jos on oikein noheva, niin voi ommella pienen aukon varovasti umpeen käsin, ennen kuin tekee viimeisen reunaompeleen oikealle puolelle. Mutta eihän me sellaisia jakseta. Ja vaikka jaksettaisiin, niin sitten ne ompeleet näkyisivät rumasti, koska ei osata paremmin.
- Kun ommellaan reunaommelta, kannattaa se aloittaa langan värisen kuvion kohdalta, niin että aloitus/lopetuskohta jää mahdollisimman huomaamattomaksi.
- Kun ommellaan reunaommelta, kannattaa kankaat kiinnittää nuppineuloilla niin, että se nurjan puolen ommel olisi ihan reunassa, jotta kankaat pysyisivät nätisti omilla puolillaan.
- Huomataan, että toinen kangas kurkistaa silti toisen reunan yli. Päätetään olla välittämättä.
Mitä: Vauvan kuolalappuja / oma ohje
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Etupuoli trikoosta, nurja puoli trikoosta tai velourista, sisäpuoli froteesta tai flanellista, nepparit Prymiltä (kaikki Kestovaippakaupalta)
Kuolalappuja tarvittaisiin myös lisää. Sellainen kolmionmallinen olisi kiva. Sellainen mikä menee päältä hauskasti ruttuun niin kuin yhdessä minkä näin kaupassa.
Kuolalappu testissä. Huomaa esimerkinomainen kuolapisara Nöttösen kaksoisleualla. (Oo, meidän rimpulalla on kaksoisleuka!) |
Mitä opimme:
- Velourista lähtee hirveästi nukkaa, kun sitä leikkaa.
- Kaareviin saumoihin pitää muistaa leikata koloja, koska muuten ne menevät ruttuun kun kankaat käännetään oikein päin.
- Jos yläkangas meinaa jäädä liian löysälle ja aiheuttaa ruttuja, alempaa kangasta voi venyttää ommellessa.
- Jos ei jaksa ommella sitä pientä kääntöaukkoa umpeen (ks. edellinen mitä opimme -osa), niin kannattaa ainakin huolehtia, että päälle tuleva reunasauma tulee ommeltua molempien kankaiden päältä.
- Kääntöaukko kannattaa jättää kaulan puolelle. Sieltä se näkyy vähemmän kuin ulkoreunalta.
- Neppareiden kiinnittäminen on kivaa, kun saa käyttää nepparipihtejä.
- Nepparipihdit on ihanat!
Mitä: Vauvan mekko / oma ohje
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Mistä: Velourista (Kestovaippakaupalta), vuori vanhasta lakanasta, Koh-i-Noorin nepparit (Karnaluksista)
Edeltävien pikku harjoitteiden jälkeen oltiinkin jo sitten valmiita ihan kokonaiselle vaatteelle. Mekko olisi kai helppo, sellainen hihaton. Reteästi tietenkin edelleen ilman kaavoja. Otin mallia eräästä Nöttösen ostomekosta, mutta halusin omaan mekkoon enemmän kokoa ja vähemmän saumoja. Ensimmäiset kaavat piirrettyäni äitini tuli onneksi kylään ja piirsimme yhdessä uudet paremmat kaavat, ennen kuin aloin kankaan leikkuuseen. Enpä tälläkään kertaa malttanut jäädä yksinkertaisimmalle tasolle vaan väkisin piti laittaa vielä sivulle nepparilla kiinnitettävät aukot, jotka aiheuttivat aivoille melkoisesti haastetta.
Mitä opimme:
- Etukappaleeseen kannattaa piirtää suurempi kädenaukko, koska kädet kääntyvät eteenpäin.
- Kun leikkaa kankaita, kannattaa leikata yksi etukappale ja yksi takakappale.
- Jos kuitenkin leikkaa kaksi takakappaletta, saa toisesta vielä muokattua etukappaleen enemmittä ongelmitta. Toisin päin on vaikeampaa.
- Kun leikkaa vuorikangasta, kannattaa siihen muistaa jättää samanlaiset saumavarat kuin päällikankaaseen.
- Kun leikkaa vuorikangasta, kannattaa siihen muistaa jättää samanlaiset saumavarat kuin päällikankaaseen. (Minähän se en kerrasta opi.)
- Sivusaumoihin kannattaa jättää saman verran saumavaraa. Myös siinä vaiheessa, kun kiinnittelee neppariläpyköitä.
- Saumavaroja on tosi vaikea jättää sopivan verran, kun kiinnittelee neppariläpyköitä.
- Nepparia varten kannattaa ommella päällikangasta myös siihen osaan, joka on kiinni vuorikankaassa, jotta siitä saa tukevamman ja nätimmän. (Tämän keksin jopa ennen erehdystä, ajatelkaa!)
- Sivusaumat kannattaa ommella ennen helmaa.
- Neppareiden kiinnittäminen ilman pihtejä ei ole kivaa.
- Jos kiinnittää nepparit ilman pihtejä, kannattaa ne laittaa kerralla oikeaan paikkaan.
- Ei kannata ostaa Koh-i-Noorin neppareita. Minulla meni huonon kiinnityssysteemin takia hukkaan viisi terävää osaa, kun ne eivät pysyneet paikallaan.
Ei siis mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Helmakangas on vähän kiero ja kainalon neppariaukot jäävät repsottamaan, kun en jaksanut enää taistella nepparien kiinnitysten kanssa. Mekosta tuli lisäksi aivan liian iso, joten en vielä oikein tiedä, miten paljon viat häiritsevät, kun vaate on päällä. Tuskin kuitenkaan niin paljoa, etteikö tulisi käytettyä.
Joko olisitte valmiita Vyyhdin ompelukouluun?
Kesäisen lämpöisin ja auringosta huumaantunein terveisin
Vyyhti
P.S. Joko huomasit, että blogia voi nykyään seurata myös Facebookissa.
Ihanan pirteitä pipoja kaikis kommelluksista huolimatta :D Mä saumuroin aina kankaan reunat ennen kuin pesen ne, niin ei tarvitse niin paljoa silittää eikä ne mene niin kippuraan ;)
VastaaPoistaTuo saumurointihan kuulostaa kerrassaan fiksulta!
PoistaIhania ihania pipoja ja kuolalappuja ja tuo mekko! :) Kauniita kuoseja ja värejä :) Itse en pojan ollessa pieni tajunnut, että tuollaiset kuolalaput olisi olleet pyykkivuoren pelastus. Pitää muistaa jos joskus meidän perheessä on taas vauva ;)
VastaaPoistaKiitos! Kuolalaput on kyllä tosi käteviä, niin ei koko ajan tarvitse vaihtaa märkää paitaa. Ulkokäytössä suojaavat myös vähän kaulaa, jos ovat sopivan kokoisia. Pitäiskin jaksaa tehdä vielä lisää.
PoistaSiinähän tulikin oppia kerrakseen :D Mie en ole edes yrittänyt ommella joustavia kankaita, pysyn turvallisissa lakanakankaissa!
VastaaPoistaEipä sitä kokemusta täälläkään ollut ennestään, kuten ehkä tekstistä huomataan... Jospa sitä nyt olisi jo vähän oppia saatu tähänkin päähän. :D
PoistaKuolalappuja pitäisi meidänkin juniorille ommella että ei aina olisi paidanrinnus läpimärkänä!
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi!
PoistaKivoja juttuja olet ommellut. Ja kiva kun jaksoit kirjoittaa kaiken oppimasi ylös, nyt meidän muiden ei tarvitse keksiä ihan kaikkea itse. :D
VastaaPoistaKiva jos näistä oli iloa ja hyötyä. Helpommalla ois tosiaan päässyt, jos ois vaikka vähän ohjeita katsellut jostain, mutta kun on tällainen jääräpää, että kuvittelee osaavansa itse...
PoistaViisaita vinkkejä, saatoin hihittää kerran tai pari näitä lukiessa. Lopputulokset näyttävät oikein päteviltä, joten saako siihen ompelukouluun jo ilmoittautua? :D
VastaaPoistaHihi, kiitos! Kuvasin kyllä kuolalappujen tekoprosessin, joten periaatteessa siitä voisi vaikka jotain ohjeistusta tehdäkin. Yritin nimittäin noihin ohjeita jopa etsiä, mutta en löytänyt. Minä ainakin vielä tässä vaiheessa kaipaisin aika sellaista kädestä pitäen -tyyppistä ohjetta... Mutta tuleepa sitä tälläkin tekniikalla valmista, vähän pidemmän kaavan mukaan vain. ;)
PoistaIhania ompeluksia!!! Toi kirahvi-kangas on niin herkku! Nauratti niin monet noista listatuista kohdista, koska joka kerta ko skippaan jonkun noista ni johan menee ompelut päin mäntyä :D
VastaaPoistaOlipas opettavaisia tarinoita :) Ja kivoja ompeluksia kyllä olet saanut tehtyä! Nepparipihdit on varmasti pätevät, odotan että pääsen pian testaamaan äitini pihtejä.
VastaaPoistaOi mitä ihania!!
VastaaPoista